Niin se etenee...

Viime viikko oli aika raskas. Eräänä aamuna lähdin töihin ja kehässä oli neljä reipasta pentua, kotiin palattuani niitä oli enää kolme. Milla, jostain syystä oli lähtenyt sateenkaarisiltaa pitkin paremmille hiirimaille. Shokki oli ihan älytön, itkin ja huusin... onneksi ne tärkeät ystävät jaksoivat kuunnella ja sainkin tukea heiltä. Täysin terveen pennun menetys on aina shokki. Mutten kuten olen sanonut; case closed.

Muut pennut ja emo voivat hyvin. Huomaa tosin, että isä on sarjaa "aivot narikkaan", koska vielä ei tuo kiinteän ruuan syöminen avaudu pennuille. Ikää nyt 4 vko ja 1 vrk. Maistelevat toki kun sitä suuhun saakka tarjotaan, mutta se siinä :). Jos tämän viikon panostaisi ihan tosissaan treenaamiseen. Sinänsä ei huolta, koska painot nousee tissiruokinnallakin ja sitä pertyy noin 100g / vko.

Varaustilanne on seuraavan kaltainen: Maria on nyt varattu, menee näyttelykastraatiksi. Matti on varattu, hän menee ns. osa-omistukseen eli minä tulen Mattia käyttämään tulevaisuudessa kasvatukseen kunhan se on ajankohtaista. Maxista on ollut kyselyitä, mutta vielä en ole päästänyt ketään kotiini pentuja katsomaan, sen aika on hieman myöhemmin. JA sitten päätän, mihin kotiin Maxi muuttaa varhaisleikattuna lemmikkinä.

Suunnitelmia tehty ensi vuodelle jonkin verran, edessä testausta, testausta ja testausta. Sitähän se pääasiallisesti on. Mikäs siinä. Kolme pentuetta sytynyt vuonna 2012, se on kyllä ihan maksimi, varsinkin kun kaksi pentuetta olivat osittain päällekkäin. Ei enää näin.

Mutta tässä kuvasaastetta pennuista, onhan ne ihania, onhan tää aika ihanaa, ei voi muuta sanoa :)

Maria

 

Matti

 

Maxi

Ja jengi