Torstaina Deen kotiuduttua Ninnu aloitti intensiivisen hoitamisen. Siksi näin koska Dee, sen sisarukset ja emo ovat siellä asustelleet enkä nähnyt mitään järkeä tuoda Deetä uuteen ympäristöön kun kaikki tuki ja turva on siellä, minä toimin tsemppaajana ja lompakkona. Ja olenhan minä lyhyen matkan päässä jos tramaattista sattuu; niin se on aina meillä toiminut, jos tulee ongelmia niin hyppään biiliin vaikka keskellä yötä ja ajan paikalle.
Perjantaina Ninnu laitteli viestiä että Dee syö. Otin haloon eläinlääkäri asemalle, kerrottakoon nyt tässä että Deen leikkasi meidän luottoeläinlääkäriasema, Sopulitie ja sieltä saakin kiittää erityisesti leikannutta lääkäriä ja avustaneita hoitajia. Uskon että varsinkin hoitajillakin on saattanut olla rankkaa, onhan pöydällä ollut ystävän kissa eikä tilanne ollut ihan helppo. Deelle määrättiin lisää nestettä ja primperania jotka hän sitten sai. Pikkumiestä nesteytettiin ja se piristyi taas. Ja söi. Olisi syönyt enemmänkin kuin annettiin mutta tarkkuutta ja hermoja se vaatii koska pakko hieman säännöstellä ettei liikaa rasiteta suolistoa.
Koko perjantai odotettiin kakkaa. Kuumeisesti sitä ekaa kakkaa. Ja tietysti pidin myös ellin henkilökuntaa kartalla. Ja odotin kakkaa. Kakkaa ei kuulunut, ei pe iltana eikä la vastaisena yönä. NO KAKKA.
Lauantai aamuna, EI kakkaa. Hitto, missä se kakka viipyy. Ninnukin oli epätoivoinen. KUNNES tadam, viesti! *Klo 7.36 KAKKA, ja vielä kiinteä!*. Tätä viestiä seurasi USEA kuva kakasta, eri kuvakulmista. JEEE, kakka! Viestiä ensin tärkeimmille, sitten päivitystä FBhen (siksi, että kai jotkut seuraavat tilannetta, itse koen että jos voimme tämän asian kanssa auttaa muita, ei se ole meiltä pois). Ninnu itki, minä itkin ja tanssin kotona! Hieno lauantai aamu, KAKAN takia. Sekopäistä ehkä, mutta tämä varmisti että leikattu suoli toimii niinkuin pitääkin.
Dee söi, joi ja sai nestettä. Se leikki. Kerjäsi haleja, pusuja ja rapsuja. Itse en uskaltanut mennä koko vkl paikalle koska sellaista rumbaa saanut kotona eläintarhassa pyörittää. Toisekseen oma mummani pääsi lauantaina "kotilomalle" sairaalasta, lopullinen kotiuttaminen tapahtuu tiistaina, viimeinkin! Usean kuukauden kestänyt sairaalarumba on taas veroittanut jaksamista niin minulta kuin papalta, mutta lauantai meni heidän kanssaan jutellessa ja siskonmakkara soppaakin väänsin ja kimpassa syötiin. Mun vanhukset on kyllä ihan parhaita.
Lauantaina tuli lisää kakkaa. Illalla vielä oikeen muotokakka! Voin kertoa että mun ja Ninnun välinen viestinvaihto on ollut aika eritepitoista viime aikoina xD. Olenkin omaksunut nyt lausahduksen: Paska juttu mutta tulipahan tuuletettua! Voi olla että tietynlaiset "kakkos-jutut" edelleen ilmestyvät sosiaalisessa mediassa seinälleni, pahoittelut. Kyllä se joissain vaiheessa loppuu :)
Deen tarina on siis saanut erittäin positiivisen käänteen. Mutta emme vielä ole todellakaan maalissa. Ellin mukaan jos viikonlopusta selvitään, voimme alkaa vähitellen siirtymään gastro intestinal (vai-mikä-sen-nimi-nyt-oli) ruokaan a/d:n sijaan.
Näillä mennään. Pidän blogin kautta asiaa esillä, siitä kirjoittaminen on minulle tärkeää, näin saan purkaa omaa "ahdistuneisuuttani" asiasta. Ja ehkä kertoa miten me selviämme asiasta. Ja millaista hoitoa Dee saa. Jossain vaiheessa varmaan postaan myös kuvia, videoita ja muuta materiaalia.
Kiitos kaikille meitä FBn kautta tsempanneita! Niillä tsemppauksilla on meille tosi suuri merkitys!
Lopuksi Ninnun kuvaus Deestä:
*Se on kuin sateen yllättämä hamsteri, mutta taistelutahto on dinosauruksen*
Tästä me lähdettiin silloin joskus, tätä minä pidän mielessä koska tähän me halutaan takaisin.
Kansa vaatii sitten blogiin kans kuvia KAKASTA eri kuvakulmista !!
VastaaPoistaHienoa PikkuDee, me jatketaan peukuttamista :) <3