Paljon sattuu ja tapahtuu mutta ei vaan ole jaksanut ihan kaikesta blogiin kirjoittaa.
WW reissun jälkeen kävimme Ninan kanssa "hommissa" Eryn näyttelyssä Kouvolassa ja jätimme kissat ansaitulle näyttelytauolle. Ehkä sitten hieman myöhemmin palaamme näitten kanssa kuvioihin, nyt päälle painaa vain kisaväsymys.
Tosin allekirjoittaneella on ollut muutakin tekemistä, kissoihin liittyvää kuitenkin. Kesällä pistin tuomarioppilasanomuspaperit eteenpäin ja hyväksyttyinä ne sitten tulivat takaisin. Esitutkinnon päiväksi määräytyi Turun näyttely marraskuun lopulla.
Kaikki vapaa-aika kului lukiessa General Partia sekä kaikkia muita säännöistä standardeihin. Pakko myöntää että jossain vaiheessa alko usko jo loppua ettei näitä opi koskaan. Ihan oikeasti, miten vaan voi sisäistää sellaisen määrän tietoa josta osa ei liity millään tavalla rakastamaani kategoriaan?
Perjantaina matkustin jo Turkuun, koska olin sata varma, etten missään vaiheessa joko halua lähteä matkaan tai nukun pommiin :). Siksi parempi että olin jo järkevän matkan päässä näyttelypaikasta "vahdittavana". Lauantai aamuna sitten reippaana paikalle, ihan täydessä paniikissa.
Saatuani kokeen naaman eteen niin jännitti ihan pirusti. Tietysti jotkut asiat muistinkin, mutta aivan varmasti jossain mentiin sitten ihan täysin metsään. Tutkinnon tarkastusta sain odotella ihan iltapäivään saakka jolloin sitten sain tietää, että läpihän se meni :D ihan turhaan ollut "tenat märkänä" koska pisteitä kokeesta sain 94,5 % / 100 % tarvittava määrähän on 80% että koe menee läpi.
Lauantai iltana sain hieman juhlia joidenkin paikalla olevien ystävien kanssa koska sunnuntaina matkasin vielä osaksi päivää näyttelypaikalle.
Tässä siis syy miksi olin paikalla viikonloppuna, ilman kissoja enkä töissä, tätä muutama minulta kysyikin mutta en ole halunnut asiasta sen enempää huudella.
Kiitos kaikesta tuesta tässä projektissa kuuluu rakkaimmille ystävilleni; Tuhmalle, Kiltille, Helille, Ninalle, Outille ja Iidalle. Rakkaalle Oraakkelille joka on koko ajan ollut sitä mieltä että pärjään kyllä. Siskolleni Jelenalle joka useampaan otteeseen kyseli minulta vaikka ja mitä :D taisi sillä muutaman kerran hermokin mennä. Kristiinalle joka on mentorini ja viuhuttaa varmaan tästä eteenpäin piiskaa aika tavalla. Sekä ystävälleni Lonelle, joka on oikeasti työntänyt minua eteenpäin toteuttamaan unelmaani. Ja sanomalla: you are your own worst enemy, mikä pitääkin paikkaansa.
Näin ollen, ensi vuosi tulee olemaan hieman erilainen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Et voi kommentoida anonyymisti