Pohdintaa

Pentujen rekkakirja hakemukset ovat lähdössä liikenteeseen lähipäivinä, värien ja kuvioiden kanssa oon hieman hukassa, mutta menkööt nyt näillä, vaihdellaan sitten jos vaihtamisen tarvetta tulee.

Samaan aikaan olen pohtinut tulevaisuutta ja suunnitelmia. Pawpedsin kanssa leikkinyt omien kissojen sukkareilla. Kissoja on testattu ja tosiaan suunnitelmia tehty.

Pätkiksen rekkarointi Suomeenkin on aloitettu. Kissahan on siis WCF tuonti, joten kaikenlaista paperia on pyöritetty ja nyt pitäisi kaiken olla kasassa, sitten vaan odotetaan RTK:n kokousta ja hallituksen hyväksyntää. Pätkis on jo melkein aikuinen kolli, joten sen käyttö kasvatukseen on ajankohtaista hyvinkin pian, pari näyttelyä käydään pyörähtämässä, jotta useampi astutus on mahdollista. Pätkis siis on minun sekä Leenan omistuksessa ja yhdessä sitä käytämme.

Pari naarasta on astutus-jonossa, kollitkin on omasta takaa. Muutamalle naaraalle se seuraava pentue on viimeinen ja sitten käymme leikkurissa. Ikää alkaa kertyä heillekin ja ihan turhat kiimailut saavat olla taakse jäänyttä aikaa.

Toivon tietysti, että ensi vuoden puolella pentueisiin syntyy sen verran kivoja ja PRA negatiivisia naaraita, että voin sellaisen jättää omaan kasvatukseen. Linjat ovat kuitenkin mukavat, että sen vuoksi kyseinen mietintä ei tuota harmaita hiuksia.

Kollipoikaa on mukavasti.. mietinkin, että mitä teen, laitanko muutamalle implantin ja katson hommaa heidän kanssaan uudemman kerran sitten vielä myöhemmin. Askelia taaksepäin en halua ottaa, mutta en myöskään menettää hyvää urosta. Enkä laittaa implanttia kollille jolla ei jälkikasvua vielä ole. Suo siellä, vetelä täällä, katsotaan.

Kimmo etsii vielä omaa uutta sijoituskotia, sitä saa siis kysellä. Herrahan on varsinainen pelle, eli se tulee varmasti toimeen kenen kanssa tahansa, mutta kotiin jossa on leikkaamattomia muita kissoja tai vapaasti ulkoilevia kissoja, sitä ei luovuteta. Ei myöskään kotiin jossa on mahdollisuus allergiaan. Hienosti on kotonakin mennyt, koska Kimmo juoksuttaa kaikkia "läskipalleroita" ja pitää ne kiireisenä, mutta sellaiselle henkilölle jota näyttelyt kiinnostavat sekä sijoituskotina toimiminen, on Kimmo varsinainen helmi. Se on kuin kotonaan paikassa kuin paikassa ja osaa hurmata. Minäkin sen kanssa joudun illat pitkät istua sylikkäin ja pusutella, tai siis joudun ja joudun, saan oikeasti :).

Semmosta olen mietiskellyt.. en ole hanskoja naulaan laittamassa vaikka se näyttää yleinen trendi olevankin. Enkä oikeasti jaksa kuunnella mitään molinaa. Jokainen tekee tyylillään, niinhän se on. Marttyyrin seppelettä en ole päähäni asettamassa, ei se vaan sovi. Takapakki tulee aina, mutta sitten myös niitä onnistumisen hetkiä. Vallan monta mukavaa reissua olen hyvässä seurassa tehnyt ja tulen tekemään vastakin, sehän on se koko harrastuksen suola, nähdä kavereita ja olla näkemättä volisijoita. Musta huumori kukkii ja se on varsin kaunis kukka :)

Kuvassa Kimmo ja Kimmon uusi paras kaveri Pätkis :)