Poznan WW Vol 2.

Torstai aamuna aamiaisen nautittuamme pakkasimme siis samat porukat samoihin autoihin ja käänsimme nokan kohti Puolaa ja Poznania. Tytöt olivat löytäneet meille Pensionaatti majoituksen noin 20km Poznanista, joten sen osoite Naviin laitettiin.

Tuhman kanssa vedimme taas unta kuulaan autossa, välillä hereillä nuokkuen, onneksi me pysyttiin hereillä ainakin hetkittäin, koska Liettuan rajallahan meidät sitten pysäytettiin. Tarkistettiin kuskin passia ja kyseltiin kissojen papereita. Noh, ei niitä sitten kuitenkaan katsottu ja Tuhman kanssa päätimme uhmata virkavaltaa, jäädä körssille (minä) ihan siihen rajan tuntumaan ja kas, paikalle liihotti myös Pohjanmaan Batman. Siinä hetken verta nenästä kaivettuamme katsoimme parhaimmaksi pakkautua takaisin autoon ja suunnata kohti Puolaa.

Tietöitä matkalla oli enemmän kuin laki sallii, mutta niistäkin selvittiin. Onneksi me olimme tajunneet, että vaikka Navi kuinka yrittäis neuvoa kohti Valkovenäjää, niin kannattaa vaan ajaa kohti Varsovaa. Näin teimme me ja kun kyselimme toiselta autokunnalta tekstiviestillä, että missä sijaitsevat niin kyllä nauru raikas kun sieltä soitto tuli: "Me ollaan täällä Valkovenäjän rajalla" :D :D :D. Kuinka ollakaan, tästä johtuen toinen retkikunta sai loppuajaksi nimen "Kalingrad CowGirls". Onneksi heitä sieltä ajettiin pois, ja noin 200km lisälenkit tehtyään vetäisivät meidän ohitse sinä aikana kun me oltiin evästämässä ERITTÄIN LAADUKKAASSA JA NOPEASTI PALVELEVASSA Ravintolassa, NOT!!! Voin toki suositella lomamatkailijoille tätä paikkaa, silloinhan aikaa on rutkasti ja evään saamisella ei ole kiire ;).

Päätä pudistellen pääsimme sitten suuntaamaan matkaa etiäppäin... itsellä ei ole mitään havaintoa Liettuan ja Puolan rajasta, todennäköisesti kaikki meni hyvin, koska mulla on edelleen oma passi tallessa :). Varsovaan saavuttuamme katselin taas tätä kaupunkia josta pidän ja sanoinkin; että voitte jättää mut tänne. Iltapala Makkosen baarissa, vierailu lempihuoltoasemallamme Leroy:lla ja matka jatkui. Loppumatkan motarit oli kyllä aika hauskoja, täysiä mentiin ja välillä pysähdyttiin maksamaan tietullia. Matkalla oli myös ihan helmikohta: Motarin toisella puolella Burger King ja toisella KFC :) tosin kuljettajamme sanoi varmaan kymmenettä kertaa, että : toisella kertaa sitten, just joo, en päässyt.

Elämäni hurjin "matkapissa-kokemus" oli hieman Varsovan ulkopuolella kun pyysin Jounia vetämään auton tiensivuun. Joo, olihan siinä toki joku muuri ja läpällä heitimmekin, että hautausmaahan se varmaan siinä. Ja arvatkaa mitä! SE OLI hautausmaa!! Jooh, olipa kiva könytä syvemmälle piiloon, kun muurin vieressä on kaks epämäärisen muotoista jätesäkkiä, en tosin kokeillut onneani ja käynyt potkimassa, mutta kurkkasimpas kuitenkin muurin ylitse :)

Valitettavasti Navi ei sitten ollutkaan oikeesti löytänyt oikeaan osoitteeseen. Pyörittiin jossain lähiössä hetken aikaa, kunnes löydettiin yksi "tanning Shop" joka oli auki. Marianne ja Jouni menivät kyselemään ajo-ohjeita ja mä jorasin keskellä tietä kun siellä kaupassa oli niin hyvä eurodisko menossa että kuulu kadulle saakka :). Puolalaisella ystävyydellä eräs pariskunta lähti sitten saattamaan meitä autollaan oikeaan paikkaan ja melkoista rallia he ajoivatkin. Noh, perille selvittiin ja hengissä, Terttu ja Heli saivat Pensionaatin vanhasta rakennuksesta oman huoneen, me muut majoituttiin uuteen rakennukseen joka oli OIKEESTI ihan simppa hieno! Mä sain käyttöön hightec keittiön, nelipiste induktio-lieden ja sellasen uunin, jollasta en oo koskaan ees käyttäny.

Pensionaatin isäntä Pascal oli kyllä reippaista reippain, soittelin sille ensin, että saavumme aikasta myöhään ja tää jäbähän soitteli mulle sitten takasin, että jahka haluamme, että hän laittaa meille iltaevästä. Kiitimme kohteliaasti ja päätimme tehdä eväämme itse.

Iltapala tuotti sitten himppasen ongelmia. Emmehän olleet tajunneet matkalla käymään lainkaan ruokakaupassa, joten kaivelin sitten keittiön kaappeja ja sain loihdittua porukalle evästä. Koska oma koneenihan oli rikkoontunut ennen Puolan reissua, jouduin sitten dataamaan ne tarvittavat Suvin koneella, siksi en kauheesti jaksanut naamaa päivittää.

Illalla pojat kävivät vielä pesulla ja aamulla nukuttiin pitkään, olihan meillä tiedossa shoppailua Poznanissa perjantaina, näyttely kun oli vasta viikonloppuna...