Autolla siis kohti Poznanin näyttelypaikkaa, omat pojat häkkiin lepäilemään ja laahustin käskynjakoon jossa paneelista kerrottiin. Paneeli alkoi tutusti tuomareiden esittelyllä ja ensimmäisinä kategorioista valittiin kotikissat, I ja II, jonka jälkeen oli ruokatauko. Kissat tuotiin paneelihäkkeihin, joissa oli Suomesta poiketen kissojen numerot tarralapuilla. Tämä tietysti himppasen vaikeutti lappujen keräilyä, kun ei niitä voinut päällekkäin paitaan liimata (tosin mä keksin tähän keinon myöhemmin iltapäivällä). Joten yritin haalia tuttujen kissoja kannettavaksi mahdollisimman monta, siinä aina onnistumatta.
Kotikissoissa oli juhlan aihetta kotimaalla!! Laineitten kaksi kotikissaa pokkasi itselleen WW tittelin ja niin oli Suomen putki auki!! Tsiisös mikä meno ja meininki, himmeet fanfaarit ja bileet!! Siinä tuli itekin hypittyä ja pompittua paneelihäkkien luona :)
Ykköskategoriassakin suomalaisia mukana kisaili, valitettavasti ei yhtään tittelia kotimaahan tippunut, vaikka mun mielestä Suomessa kyllä varsin kova taso ykkösissäkin on.
Kakkoskategoriassa sainkin sitten jo kissoja kantaakseni. Oli norskia, räggäriä ja muuta pörröistä. Osa kissoist atodella pelkäsi sitä melskettä ja tietysti itseänikin jännitti, että mitä jos joku kissoista käsissä paukahtaa, tila oli kuitenkin suunnattoman suuri ja sieltä ei olisi sitten kiva kattia metsästää. Useampia Outin ragdolleja kannoin (ja aiheutin pahennusta kun niiden laput vein), tässä minä ja mun lemppari nuorimies, Pörrö:
Kakkosten jälkeen vietettiinkin sitten reilun tunnin mittaista ruokataukoa. Okei, lauantaina en kerennyt syömään, mutta olisi varmaan ollut ihan hyvä etten olisi sunnuntainakaan kerennyt.. eipä ollut kehumista assareiden eväissä, joten astetta kiukkuisempana hengasin sitten hetken kavereideni kanssa ja kävin tsempittämässä tottakai nelosia ;)
Tauon jälkeen polkaistiin käyntiin kolmosten paneeli!! Aikuisissa uroksissa Pirjon upea eurooppalainen Jorma edusti Suomen joukkuetta paneelissa. Tuolla kissalla on kadehdittavan kaunis klassinen tabby kuviointi, valitettavasti voittoa ei Jormalle nyt herunut. Aikuisissa naaraissa kisaan osallistui myös Terhin Tessa, jonka sain ilokseni kantaa. Neiti oli samanlainen höpö kuin aina ennenkin, tosi hienosti neitokainen oli, valitettavasti ainoastaan yhden äänen sai paneelissa eikä näin voittoa herunut. Jännitys vaan tiivistyi kun matkaporukkamme Jounin ja Mariannen abessiinialainen kastraatti uros Musa paneelissa oli. Itse jännitin hullun lailla paneelialueella, että miten siinä käy.. ja MUSA VOITTI!! Hemmetin jees!!Isot onnittelut siis Musalle, jonka pokaalilla sain leikkiä majapaikassamme ;). Itse pääsin kantamaan tuota minut hurmannutta Korattia, Alma Palmaa. Vaikkei onni nyt potkaissutkaan, niin isot onnittelut Almalle nominoinnista, mikä nainen, MITKÄ SILMÄT! Tässä Alma Palma:
Valitettavasti ärinää tuli välillä siitä, että halusin tietyt kissat kantaa, joten nelosten aikaan kävin sitten hakemassa nuo tarralaput häkeistä, liimasin ne tarralappujen tyhjälle paperille ja taittelin taskuun :D :D. Sieltä mä aina ne sitten nappasin ja vaihdoin rintapieleeen.
Vihdoinkin kolmosten jälkeen oli luvassa neloset!! Itse tietysti jännitin ihan valtavasti kavereiden kissojen puolesta. Okei, mä oon Rauno fani, se on aivan ihana kissa, enkä todellakaan voinut antaa sitä kenenkään muun kannettavaksi paneeliin. Rauno on niin ihana ja esiintymishaluinen, että se on ihan pakko kantaa oikein ylhäällä, että se tajuaa esiintyä :)
Ja voi luoja mua jännitti Raunon puolesta, kun tuomarit kävivät sitä katsomassa ja menivät äänestämään, jatkuvasti piti vilkuilla Raunon numeroa rintapielestä... ja SITTEN!! NUMERO 1414 ON VOITTAJA!! RAUNO VOITTI!! Näin kun Kate tuli Carolan kanssa lavalle kyynelsilmin, enkä voi väittää etteikö siinä omakin silmäkulma kastunut!! ONNEA vielä Rauno, Kate, Carola ja Katja-mummo!!
Tässä tyyliä tuuletus:
Ja onnelliset voittajat:
Kastraatti uroksissa sain kannettavaksi Bertan veljen, siis Panda sedän. Leo oli tosi kauniisti käsissä, eikä paljoakaan jännittänyt suurta lavaa tai metakkaa. Leo on ihana mies, valitettavasti vaan tällä kertaa äänestys ei osunut häneen. Onnea nominoinnista kuitenkin Kirsille sekä Leon kasvattajalle Mirkalle. Tässä Leo paneelissa:
Kastraatti naaraissa Katin Sakke kävin sitten pokkaamassa palkinnon kotiin!! Hieno päivä Quaneille ja Carolalle, paljon onnea siis Katille ja Sakelle!!! UPEE suoritus!!
Viimeisiä kannettaviani olikin sitten Renatan ja Gabin Garland. Tuo ihana pieni mies.. Valitettavasti häntäkään äänestys ei suosinut, mun mielestä se on monilta kohdin täydellinen kissa. Onnittelut Renatalle ja Gabille on toimitettu jo aiemmin, ihanaa, että olen saanut tuollaiset ystävät joiden kanssa synkkaa, emmä ois kelleen muulle tuota punaista poikaa halunnutkaan antaa kannettavaksi ;). Tässä Garland:
Paneelin jälkeen kävin pakkailemassa omia kamoja kasaan kotiinlähtöä varten, vielä oli hommia tuon näyttelyn päätöksen kanssa. Valitettavasti osa suomalaisista voittajista oli jo lähtenyt kotimatkalle, mutta muutamia loppukulkueeseen saatiin Suomen joukkueesta. Okei, taas mä taisin aiheuttaa pahennusta kun kävin kaappaamassa Suomen lipun kantooni, tokihan mä haluan oman maani lippua kantaa!!! Tässä muutama kuva loppuhuipennuksesta:
Shöyn jälkeen kävin hakemassa poikien arvostelusetelit, halailemassa tutut ja kamat autoon sekä takaisin majapaikkaan. Pakko myöntää, että takki oli ihan tyhjä, muutamia juomia, väsynyttä naurunrätkätystä olikin sitten luvassa majapaikassa.
Maanantai aamuna pakkasimme kissat, kimpsut ja kampsut autoon ja suuntasimme kohti Liettuaa ja Vilnaa, jossa toinen autoporukka yöpyi yhden yön, minä Tuhma, Jouni ja Marianne kaksi yötä. Tiistaina siis katsastimme Vilnan nähtävyyksiä, shoppailimme ja tutustuimme paikalliseen Päivän Keittoon ;). Kiva kaupunki, tuonne on päästävä takaisin.
Matkalla kohti Vilnaa pysähdyimme evästämään paikalliselle huoltsikalle :)) Mesta oli suoraan kuin Linnut elokuvasta; aavemainen, hiljainen huoltsikka jossa kaikki oli vähän sinnepäin. Ruokalista suoraan sanottuna mielenkiintoinen, mutta jotain evästä sieltä sitten löytyi.. nekin osittain syötiin ja ainakin mä jännäsin, että alkaako massutauti parin tunnin kuluttua, ei onneksi.
Vilnassa majottauduin Tuhman kanssa samaan huoneeseen, mun pojat vessaan ja Oberon oli kanssamme riekkumassa huoneen puolella. Valitettavasti tuo ihanainen mies tuotti mulle pieniä sydämentykytyksiä toisena iltana kun huoneeseen palattuani en löytänyt sitä mistään. Etsin jokaisen kolon ja nurkan, paniikissa juoksentelin myös pitkin hotellin käytäviä ja ajelin hissillä kerroksesta kerrokseen (siinä paniikissa mä mietin, että jos se on luikahtanut hissiin ja joku on ajanut sen kanssa johonkin toiseen kerrokseen), kunnes luovutin ja menin takaisin huoneeseen. Toinen mylläys, käytävillä juoksu ja kun palasin huoneeseen uudestaan, niin siinä se Oberon istui sängyllä tyytyväisenä!! Pakko oli Tuhma herättää ja sille kertoa, että olin just tulossa takaisin huoneeseen ja päätin, että vaikka itku silmässä kerron että OB on hävinnyt, mutta tyyppi oli tehny mulle jekut!! PYH!!!
Keskiviikko aamuna käänsimme auton nokan kohti Tallinnaa.. matka oli suhteellisen pitkä, ei liikoja pysähdyksiä siis suoritettu. Tuhma ravisteli mut hereille Latvian rajan läheisyydessä olevalla Hesellä, että nyt pissatauko ja ruokaa napaan!! Okei, 10min sisään ulos taktiikalla oli valmis jatkamaan matkaa :)). Satamaan saavuimme ihan hyvissä ajoin, shoppailimme hieman "evästä" paikallisesta juustokaupasta, laivaan ja syömään poppoolla. Sain myös kokkauspalkkion, laatikollinen päivän keittoa:
Satamasta Ville tuli meidät hakemaan, joten kamojen siirtämistä autosta toiseen, yön pimeydessä kiisimme rappiokartanon pihalle, jossa omat tavarani ja kissani siirtyivät Fabioon ja sen nokka kohti Itäistä Helsinkiä. Kotona ainoastaan pikaisesti kannoin tavarat sisälle ja laitoin päätä tyynyyn, olinhan viettänyt koko viikon lomani istuen autossa yli 3000 km, kävelemällä hallista toiseen ja kantamalla kissoja, meneehän se loma niinkin :))
Mirka ja Leo kiittää ja kumartaa että kannoit paneelissa Leon <3
VastaaPoista