Koska Ranken eli Rangaistuksen auto oli levähtäny viime viikolla, annoin oman hopeanuoleni hänelle käyttöön sillä ehdolla, että heittäisi mut lauantai aamuna kentälle. Huonosti ja lyhyesti nukutun yön jälkeen pakkasin siis aamulla kiireessä käsimatkatavarat (en siis todellakaan lähtenyt lyhyelle matkalle raahaamaan mukaan matkalaukkua), passin ja lompakon, lopuksi koppasin sturdikassin mukaan kissoja varten.
Kentällä homma toimi jotenkin mutkattomasti, koska olin jo edellisenä päivänä tsekannut itseni lennolle kyytiin, joten kentällä ainoastaan kysymys, että tartteeko vielä muuta tehdä ja kun ruumaan ei ollut mitään menossa, niin eipä muuta kuin kohti turvatarkastusta ja lähtöpuolelle.
Koska en ollut Renatalle ja Gabille mitään tuliaisia kerennyt hankkia, niin kipasin kaupasta sitten muutaman levyn Fazerin suklaata (aina hyvä valinta), itselle vähän evästä lennolle ja tsiigailemaan boardingia. Valitettavasti kone oli himppasen myöhässä, joten palloilin sitten juoden kahvia ja käyden MUUTAMAN kerran savukkeella. Mut hey, mikäs siinä, mähän tunnetusti rakastan lentokenttiä, vaikka pelkään lentämistä :)
Onneksi tuo matka Budapestiin kestää Finnairin sinivalkoisin siivin ainoastaan reilu pari tuntia, joten nautin lennon aikana sänkkää, kahvia ja katselin unikuvia.
Kentällä minua oli ystävällisesti vastassa Gabi, toinen Imladris kissalan kasvattajista miehensä kanssa. Juttuja riitti ajomatkalla Renata luokse, joka vietti siis lauantaina vielä aikaa talollaan Lake Balatonilla ja oli tulossa takaisin kaupunkiin vasta sunnuntaina. Iso kiitos Gabille, että jaksoivat tulla minua hakemaan, sekä kävimme katsomassa pentusia; Ihana Ihana Reija, hänen sisaruksensa sekä muut Renatalla asuvat kissat. Ja VOI EI kuinka naamani suli hymyyn nähdessäni ihanan tulevan prinsessani. Varsinainen honkkeli Keijukainen, joka katseli minua SYVÄN SINISILLÄ silmillään ihmetellen "kuka tuo on". Sain sylitellä ja pusutella sydämeni kyllyydestä ihanuutta, ilman että tyttönen yhtään protestoi. Näin kaikki kauniit kissat ja muutaman vielä pienemmän ihanuuden...
Kun olimme tarpeeksi lellitelleen kissoja, Gabi miehineen veivät minut majapaikkaani Budan puolelle jokea. Sain lainaan Budapestin matkaopas-kirja (joka edelleen on laukussani, olen sitä tässä lähipäivinä takaisin Unkariin postittamassa) ja paljon apua majataloon sisäänkirjautuessa. Sovimme pitävämme Gabin kanssa yhteyttä, koska todennäköisesti he eivät olisi sunnuntaina tulossa Renatan luokse Freyaa luovuttamaan. Kiitin kovasti heitä kaikesta avusta ja ystävällisyydestä, tunsin todella itseni tervetulleeksi ja molemminpuolinen luottamus taisi syntyä jo ajomatkalla Renatan luokse, kissajuttuja kertoillessa.
Asetuttuani taloksi majoituspaikkaani, lähdin tarkastelemaan ympäristöä. Jo ajomatkalla majapaikkaan tajusin, että tästä kaupungista tulisin pitämään. Joten ei muuta kuin ratikalla lähimmälle metroasemalle, päivälippu hankintaan ja kartan kanssa kohti ydinkeskustaa. Löysin sitten ah, tuon niin ihanan turistien houkuttimen, sightseen bussin, johon lippuni lunasti ja kyytiin hyppäsin. Vajaan parin tunnin ajelulla sain siis pääpiirteittäin käsityksen kaupungista ja ajatuksia, mitä haluaisin vielä enemmän nähdä sunnuntaina kun aikaa ennen kissojen noutoa ja paluulentoa oli rutkasti.
Ajeltuani bussilla tosiaan sen muutaman tunnin, jatkoin kaupungin tarkastelua jalkaisin. Nautin hyvin ravitsevan lounaan Burger Kingissä (joo, mulla on pieni fiksaatio siihen ruokalaan), kävin ostamassa hieman naposteltavaa ja suuntasin takaisin kohti majapaikkaan. Ensimmäisiin vaikeuksiin meinasin joutua ratikkamatkalla, koska vaunuun hyppäsi tarkastaja, jonka englanninkielen taito oli hieman ontuvaa. Jostain syystä, hän oli sitä mieltä, että minulla ei ole voimassa olevaa lippua, vaikka päivälipun omistinkin. Yrittipä tuo pirulainen lätkäistä minulle 6000 forintin sakon (10=2500 forintti,noin) kunnes erinäisten paperilappujen ja huitoimisen jälkeen hän tajusi, että lippuni onkin voimassa seuraavaan päivään.. HYMPH!! Eipä tullu sakkoja :)
Majapaikkaan päästyäni laitoin Renatalle viestiä, että ilmoittelisi kun on saapunut sunnuntaina kotiin, jotta voin mennä kissoja ja papereita noutamaan. Muutama sivu pokkaria, naposteltavaa ja huurteista olutta, Facebookkia parin päivityksen verran ja unimatti tuli ja vei voitin. Eipä voinut muuta kuin antaa periksi ja katsella kuvia sekä odottaa seuraavaa aamua.
Sitten ne pari lupaamaani kuvaa:
Näkymä alas kukkulalta pitkin Tonavaa. Vasemmalla puolella Buda, oikealla puolella Pest
Tämmöstä murattia sais kasvaa munki luona. Unkarissa se vaan kasvaa villinä ihmisten pihoilla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Et voi kommentoida anonyymisti