Keskimaan Cattery: Buda VOL 2.

Sunnuntai aamu Budapestin laitakaupungilla valkeni sitten kirkkaana, tuulisena ja hieman sateisena. Reippaasti pakkailin ja tarkasin, että kaikki tavarat olivat laukussa. Valitettavasti kaikessa tohinassa olin unohtanut Gabilta kysyä Renatan osoitteen lauantaina, joten muutamat tekstiviestin vaihdettuani googlailin Budapestin REITTIOPASTA internetin ihmeellisestä maailmasta ja sen jopa löysinkin. Pelko pois, avaimen palautus majatalossa ja kohti erästä kaupungin juna-asemaa, josta uumoilin tavaransäilytyksen sturdikassilleni ja muutamille tavaroille löytyvän.

Ja eikun taas samainen matkustusrumba, ratikalla metroasemalle ja sillä sitten yhden vaihdon kautta saavuin juna-asemalle. Kysyvä ei tieltä eksy, joten neuvojen avulla sitten sain ylimääräiselle tavaralle säilytyspaikan ja ne sinne jätettyäni, lähdin katselemaan taas nähtävyyksi.

Mielenkiintoisinta varmaan oli nähdä joen toiselta puolelta tuo Budapestin VALTAVA parlamenttitalo, himppasen eri kaliiperia kuin meidän apinatalo. Siitä käpöttelin kohti Kalastajien porttia (tuollainen goottityylinen viritelmä), joka johdattaa kulkijan Budapestin linnalle. Ehana, sanon minä <3 ainakin jos kaikesta tarunomaisesta hömpästä tykkää. Linna ei sinällään ole mikään ihmeellinen, tai siis se alue missä kuljin.. tarkoituksenani oli päästä tsekkaamaan nuo linnan alla kulkevat tunnelit. Eipä ollu ihan mikään helppo homma niitäkään löytää, mutta kartan kanssa hetken haahuiltuani löysin sisäänkäynnin ja AI ETTÄ, olipa vilpoisaa, kivaa ja hetkittäin myös pelottavaa. Tunneleiden valaistus kun on.. hmmm.. hieman puuttellinen.

Nuo katakombit tutkittuani, matka jatkui takaisin kohti metroasemaa ja tarkoituksena sitten kipaista katsomaan yksi shoppin center, josko jotain muksaa sieltä löytyisi. Kokoa tuolla ostoshelvetillä oli sitten kolmen stokkan verran, että ihan kaikkia liikkeitä en jaksannu koluta läpi. Muutamia tuliaisia hankin, siis jotain ihan pientä...

Koska aikaa ei ollut loputtomiin, liikahdin sitten ostosparatiisista kohti juna-asemaa hakemaan kassia ja roippeita ja hetken hengailtuani etsin tuon bussipysäkin, jolta Renatan asunnolle pääsisin. Olipas jännää etten sanoisi, jos bussissa ei olisi ollut sisällä valotaulua, jolta näki aina seuraavan pysäkin nimen, olisin varmaan edelleenkin tuolla Unkarin pääkaupungissa. Koska matka taittui hieman nopsemmin kuin kuvittelin, niin odottelin sitten Renatan asunnon luona sellaisen reilun puoli tuntia, ihan muksaahan mulla oli.

Renata saapuikin kotiin ihan sovittuna aikana, täyttelimme ja tarkistimme papereita, raha vaihtoi omistajaa ja minä pakkasin kissat laukkuun (siis mukana Suomeen matkasivat Freya ja Frigg, joista toinen lähti sitten maananantaina Ruotsinmaalle). Vaihdoimme ajatuksia ja juttelimme vielä niitä näitä, kunnes Renata tilasi minulle taksin, jolla porhalsin kohti lentokenttää.

Unkarin taksit ovat huhupuheen mukaan kovia huijaamaan, mutta koska paikallinen taksin mulle tilasi, niin köyhdyin kyydistä semmoisen 12€ verran. Päivällä olin saanut informaatiota, että lennot ovat Helsingin päässä hieman myöhässä, joten osasin siihen henkisesti varautua. Noh, valotaulu näytti noin 15 minuuttia, joten kipitin toiseen terminaaliin Finnairin lipputoimistoon maksamaan kisulit koneeseen ja takaisin tsekkaukseen. Aikastamoinen jono oli kotimaani lennolle, mutta vihdoin ja viimein pääsin ihan tiskille asti, josta se riemu sitten ratkesikin. Sturdibägi piti asettaa hihnalle, vaikka kuinka intin, että kissat on maksettu matkustamoon ja ovat sinne tulossa. Sitten ne kissat piti vielä virkailijalle näyttää, joka oli sitä mieltä, että kassissa on kolme kissa, ei kaksi.. ehkä hieman siinä jo kiukustuneena sanoin, että "laskepa päät, ei siellä ole kuin kaksi. Ja hauskuus senkuin jatkui, seuraavaksi tarkasteltiin eläinten passi, LÄHTÖSELVITYKSESSÄ :O. Eipä niissä mitään ogelmaa, joten kohti turvatarkastusta.

Turvatarkastuksessa mahdollisesti edellisen päivän kohmelosta kärsivä tarkastaja meinas hajottaa meitsin nesteet (onneks ei mitään särkeytynyt). Sturdibägin meinas suorilta työntää läpivalasuun, mutta onneks kerkesin karjasta ja nappasin kissit syliin, jolloin tämä tarkastaja oli sitä mieltä, että kuljetan ankkoja (juu, ei kuitenkaan oltu lähi-idässä). Onneksi pääsimme kaikkien selkkausten saattelemana lähtevien puolelle, pari suklaalevyä kassiin, Burger Kingiä massuun ja odottelemaan portille.

Koneeseen päästiin melkein ajallaan, ja minä tietysti kissoineni koneen takaosaan. Koko paluulennon prinsessat olivat erittäin kiltisti kassissaan, eikä inahdustakaan kuulunut. Kotimaassa olimme 15min aikataulusta myöhässä ja ihana Suvi Kiltti oli meitä kentällä vastassa. Eipä siinä muuta kuin autoon, kotiin ja kissat makkariin eristykseen.

Maanantaina käytin Reija testeissä ja iltapäivällä suuntasin Friggin kanssa takaisin Helsinki-Vantaalle luovuttamaan sen uudelle omistajalleen. Oli mukava jutella muutama pikainen sana Ankin kanssa, kunnes hänen oli palattava lähtevien puolelle ja matkata takaisin kotiin.

Illalla sain vielä viestin, että Frigg on turvallisesti kotona, ihana pieni Syssi se on ja olen onnellinen, että sain sen kanssa pari päivää viettää <3.

Kaikin puolin siis ihana matka (postaan molempiin kertomuksiin vielä kuvia jahka saan ne ladattua koneelle), sain muutaman uuden ystävän ja kasvattajakolleegan, joiden kanssa toivottavasti tehdään yhteistyötä tulevaisuudessa, sen verran samalla aaltopituudella olemme :)

Nyt sitten odotellaan vaan seuraavaa näyttely, joka onkin SUROK Espoossa heinäkuun lopulla.

Parlamenttitalo. Tuntee Ihminen itsensä kovin pieneksi...