Vuosi 2010 ja mitä tapahtuikaan...

Pitää varmaan vetää itsekin tämä vuosi läjään niin näyttelyllisesti että kasvatuksellisesti. Vuosi on ollut täynnä hyviä hetkiä ja suurta surua.

Näyttelyvuosi alkoi kohdallani jo heti SUROKin tammikuun näyttelystä. Muutama päivä ennen sitä hyväksyttiin kasvattajanimeni FI*Keskimaan, joka juontaa juurensa Taru Sormusten Herrasta. Myös tammikuun alussa laumaan saapui syssipoika Niilo, joka muutti sijoituskotiin asumaan.

Näyttelyissä käytiin pitkin vuotta erilaisilla kokoonpanoilla; Tammikuussa Bertta ja Arwen. Helmikuussa saman kaksikon kanssa Tallinnassa hakemassa tytöille IC tittelit ja Berttahan oli silloin sitten molempina päivinä TP :D :D

RUROKissa käytiin myös. Mukana Bertta ja Niilo, Nipa oli sitten molempina päivinä BIS ja fiilis oli vähän että WHAAAAT!!! Samoin ennen RUROKia olimme käyneet keskustelua Mirkan kanssa, että Ouraman Nenalta Mirkalle mennyt Yumi muuttaisi luokseni. Kuvia kilpparista olin nähnyt ja se vaikutti kovin sievältä, joten näytin vihreää valoa, että Yumi voisi meille muuttaa. Kaikkia pelotteluja olin kuullut kilppareista, mutta Yumihan oli sitten ihan eri juttu. Rakastuin tähän prinsessaan ensi silmäyksellä <3

Muuten näytelmiin on kuulunut Tallinna,Ery-Syd, Kes-Kis, Tallinna,SUROK, URK, RUROK, Ery-Syd, TUROK, Riika. Unohdinkohan jotain??

Kissoistani tänä vuonna valmistuivat Arwen IC, Bertta GIC, Yumi GIC ja Niilo IC. Että melkomoista haipakkaa on pidellyt.

Kissalaan saapui sitten Yumin lisäksi vielä pari muutakin tulokasta. Pääsiäisen aikaan lensin Saksaan hakemaan Suomeen pari urosta Manalishin kissalasta. Mauro OSH n 03 tuli minulle kasvatukseen ja hänen poikansa Eddie OSH n 02 Mirkalle samaiseen tarkoitukseen. Tämä oli ensimmäinen kissanhaku-reissuni, joten en ollut osannut varautua siihen varmaankaan kunnolla. Suoraan sanottuna, matka oli melkomoista horroria, kissat olivat arkoja ja niiden sopeuttaminen uusiin koteihinsa (Mauke muutti suoraan sijoituskotiin) vei aikansa. Onnekseni voin sanoa, että Maukella on upea koti Minna-Marin ja Alexin luona ja siitä on tullut reipas poika ja viettää nykyään kastraattieloa.

Viimeisin tulokas olikin sitten ChicKittyn Miss Piggy SYS f 03. Mietin ja mietin koko kesän pentujen syntymän jälkeen (nämä pennut syntyivät Mirkan luona Kuopiossa) ja niitä nähtyäni, että Piksukka on vallan sievä tyttönen, mutta kilppari ja juuri niin stereotyyppinen sellainen, että suhkasi mulle aina siellä käydessäni. Kuitenkin RUROKin näyttelyssä, kun kuulin, että Piksukalle olisi koti tiedossa, en voinut antaa sen muuttaa minnekään muualle kuin Keskimaahan. Niinpä Piki sitten tuli sulostuttamaan kotiani ja siitä on kehkeytynyt hienosti kasvanut nuori neiti.

Kesällä kasvatukseeni siirtyi myös Cannonball Fatal Attraction OSH b, joka on Yumin sisko. Neiti on yritetty astuttaa kerran, mutta se ei kuitenkaan tiinehtynyt, vaikka siltä ensin näytti. Uusi yritys sitten Uuden Vuoden jälkeen.

Yumi muutti Eryn syksyn näyttelystä Mirkan luokse ja nyt toivotaan, että tyttö tiinehtyisi, saisi pentuja Mirkalle ja sen jälkeen se muuttaa takaisin luokseni ja siirtyy kasvatusnaaraakseni. Voin sanoa, että kamala ikävä tyttöä on ollut ja itkut tuli itkettyä kun se lähti.

Bertan valmistuttua GIC:ksi kesäkuussa, siirtyi se odottelemaan kiimaa ja astutusta. Astutus Maurolla onnistuikin ja 15.9.2010 näkivät ensimmäiset Keskimaan pennut päivänvalon. Tuloksena oli yksi SIA n, 3* OSH n 03 ja OSH n 02. Ekojen pentujen odotus oli ressaavaa ja hermoja raastavaa, mutta onneksi kaikki meni hyvin.

Sitten ne ikävämmät asiat; Arwen steriloitiin huhtikuussa ja neiti näyttikin toipuvan hyvin. Kuitenkin nyt syksyllä löysin häneltä nisän vierestä patin, joten säntäsimme ell luokse tutkimuksiin ja leikkaustuomiohan sieltä tuli. Onni onnettomuudessa, vaikka nuo kystat olivat levinneet sekä oikealle että vasemmalle puolelle, olivat ne hyvänlaatuisia, mutta kuitenkin Arwenilta poistettiin koko toinen nisärivi ja todennäköisesti jossain vaiheessa poistetaan myös toinen puoli.

Kaikkein vaikein asia, josta en ole edes puhunut missään vielä julkisesti, oli pienen rakkaan harlekiini poikani menetys. Nano luovutti taistelun syliini keskiviikkona 15.12 ja siirtyi kulkemaan sateenkaarisiltaa pitkin kissojen taivaaseen. Olen itkenyt ja miettinyt, että onko kasvattaminen tämän arvoista, että kun hellityn ja lellityn pennun menettää, niin sydämeen sattuu lujaa ja todella kauan. Voi olla, että mustanaamio jää nyt kotiin, mutta se jää nähtäväksi.

Uusia pentusuunnitelmia on tehty ensi vuodelle, näyttelyitä suunniteltu ja homma menee eteenpäin. Todennäköisesti seuraava pentue on tiedossa helmikuun alussa, mutta siitä sitten infoa, kun jälleen kerran uskallan luottaa siihen, että pentuja on tulossa. Ensi vuosi menee myös toimiessa URKin näyttelysihteriinä ja Siam-Orientin hallituksessa. Puuhaa piisaa :D :D

Tästä vuodesta haluan kiittää erityisesti muutamaa henkilöä;
Mirka, sä tiedät mitä mä ajattelen ;D Kiitos Bertasta, tuesta ja KAIKESTA!
Laura, kiitos ihanasta Pikiäisestä ja noh, mahtavasta näyttelymatkaseurasta ja tuesta.
Nena; Kiitos Yumista, kiitos Cocosta, kiitos KAIKESTA!!
Eve; Kiitos, että olen saanut tutustua sinuun <3 Keskustelut ovat olleet todella antoisia, toivottavasti ne jatkuvat myös ensi vuonna.
Suvi & Suvi; nuo kaksi marjaa, joiden näkeminen saa minut aina hymyilemään. Kiltti ja Paha, sanojen varsinaisessa merkityksessä :D
Leena; On ollut ilo tutustua sinuun ja kiitos kaikesta komppaamisesta, neuvoista ja avuista.

Onnea matkaan myös Keskimaan Ardoille; Kanelille suurta onnea ja rakkautta Savonlinnaan Tukiaisten perheeseen. Jaska Perkele, hyvää matkaa pian kohti Kuopion kotia. Panda, onneksi muutat ihanaan kotiin lähelle, Lauran kotia terrorisoimaan. Mustanaamio, mamman sylivauva, joka SAATTAA jäädä kotiin <3

Keskimaa, kissat ja henkilökunta kuittaa, palaamme taas entistä reippaampina vuonna 2011