maanantai 27. joulukuuta 2010

Joskus surulliset asiat johtavat johonkin hyväänkin

Sain eilen aivan ihanan viestin. Ystäväni Laura, jolle Pandan piti mennä, laittoi viestiä, että hänen mielestään Pandan paikka Nanon nukuttua pois on nyt kotona. Kuinka paljon arvostankaan tuota elettä ja kuinka kiitollinen siitä olenkaan <3 Panda on Nanon lisäksi ollut ja on yksi pentueen kauneimmista lapsista. Mustis, Jaska Perkele ja Kanelikin ovat toki sieviä, mutta Pandassa on sitä jotain.

Kai se eilen tajusi, että hänen paikkansa on nyt kotona; ilta meni sylissä kiehnätessä, puristessa ja purratessa <3 <3. Kasvattajana joutuu näemmä tekemään välillä niitä inhottaviakin päätöksiä, joten nyt on etsinnässä Mustikselle koti. Se on luonteeltaan mitä mainioin. Tänään aamullakin se yllätti mut keikkumalla selän päällä ja tutkailemalla ihmeellistä maailmaan. Se on TODELLA sosiaalinen ja reipas poika, varmasti joku saisi siitä aivan ihanan itämaisen iilimadon.


Panda


Ja kotia etsivä Mustis

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Et voi kommentoida anonyymisti