Tänään kävi kyläilemässä kutsumanimeltään Kanelin tuleva perhe katsomassa poikaa. Näiden ekojen pentujen kohdalla uusien ihmisten kohtaaminen on aina jännittävää, mutta olemme tämän perheen kanssa käyneet s-postinvaihtoa ja olen keronut sinnepäin kuulumisia pojan kasvamisesta ja kehittymisestä.
Perhe vaikuttaa mukavalta ja mielellänihän minä pojan sinne luovutan, varsinkin kun tuon pieni suuri mies käyttäytyi niin hienosti, ensin vähän suhkasi, mutta sitten viihtyi myös muiden sylissä, siliteltävän ja rapsuteltavana. Näemmä ne osaavat omistajansa valita, koska muut olivat jonkinverran piilossa, mutta tulivat sitten kuitenkin morjenstamaan. Parin muun pennun uudet kodithan ovat käyneet myös kyläsillä, mutta kun ne menevät jo ennestään tutuille ihmisille, niin en ole osannut jännittää. Nämäkin lapset ovat tienneet, että JAAHAS, tuossa ne omat orjat sitten ovat :D
Pennut kehittyvät, kasvavat ja aikuistuvat kovaa vauhti. Painileikkejä on päivä päivältä enemmän, laatikolla käydään jo mallikkaasti ja ruoka maistuu mainiosti. Hyvä niin. Useampana aamuna olen herännyt siihen, että jonkun pienet tassut koskettavat joko jalkaa tai kättä, joten varovainen on saanut oman sängyssäpyörimisen kanssa olla.
Kohta aletaan sitten tutustumaan perheen muihinkin kissoihin, onneksi ne ovat sen verran sosiaalista sakkia, että tuskin mitään hämminkiä aiheutuu.
Sen verran voin tilannetta valaista, että TODENNÄKÖISESTI ainakin kolmea komeaa kundia tästä pentueesta tullaan näkemään näyttelyissä, kenen toimesta, se olkoon vielä salaisuus :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Et voi kommentoida anonyymisti