Niin se hiipi hiljalleen, viides viikko täyteen

Jei, tänään se on, Ardat täyttävät 5 viikkoa :D. Osa Facebook kavereistani on saanut lukea omista päivityksistäni pentujen tohinoinnista, kissalan sivua en niinkään ole jaksanut naamakirjaan päivittää, koska kiirettä on piisannut kotona, kuten myös työrintamalla.

Ensin olin sydän syrjälläni, että kun ne eivät syö... vähitellen jokainen oppi käymään ruokakipolla, osa omalla pentujen, osa emäntien makoisia ruokia maistelemassa, mutta kaikki kuitenkin SÖI lautaselta.

Seuraava murheenkryyni; ne eivät osaa käydä laatikolla! Noh, eräänä aamuna huomasin, että pesä, jossa pennut olivat ihan pieninä nukkuneet, oli käytetty myös pissapottana. Ei muuta kuin aamun ensihämärässä viemään pesää pyykkiin ja laatikkoa tilalle. Siihen sitten meinasin unohtua sängyn laidalle istumaan, kun kakarat vuoron perään tulivat käymään laatikolla <3 Voi kuinka hieno tunne se kasvattajasta olikaan, nämähän ovat ihan oikeita kissoja.

Tähän mennessä jokainen syö ja juo lautaselta, remuaa, riehuu, juoksee peuhaa, herättää kasvattajan aamuisin rallilla ja muutama jopa kiipesi tänään sänkyyn :D siitä se varhaispentuisuus sitten alkaa. ja pissatkin osuvat laatikkoon, ei enää siihen yhteen ainoaan, vaan myös toiseen pottaan <3. Voi kuinka olenkaan onnellinen. Aina niin kovin huono omatunto jos joutuu pidempiä päiviä töissä olemaan ja en niitä ihan koko aikaa ole paapomassa.

Parille on varmaan jo käynyt selväksi pentujen tulevat kodit, koska todennäköisesti ne ovat siis kaikki sellaisen jo löytäneet. Arandur aka Kaneli muuttaa lapsiperheeseen ihan lemmikiksi. Ainion pieni Pandamies muuttaa ystäväni Lauran luokse (yllätys!! taisi Laura siihen ensinäkemältä rakastua). Alyan muuttaa äitini luokse lemmikiksi, voi olla että sitä joskus saatetaan jossain nähdäkin, aika näyttää sillä tämä lapsi on minulle jotenkin erityisen rakas. Arthionin aka Jaakon koti on pohjoisemmassa, Kuopiossa nimittäin :D sinne se lähtee Bertta-emon kasvattajan luokse laittamaan paikat hyrskyn myrskyn, ne ohjeet sille on annettu. Pahnanpohjimmainen Angol, tuo hassunnäköinen harlekiini jää kotiin JOS en löydä sille hyvää sijoituskotia. Nykyään sijoituskotia koskevat ehdot ovat aikamoiset, joten saa nähdä, mutta en millään pane PAHAKSENI jos poika kotiin jääkin.

Ja sitten muuta...PEEHANA, Piki, rikkoi lasin, pieni hetki... NONIIN ( kiitos Laura tuosta riehupetrasta) viime aikoina on tullut lähetettyä livekuvaa pennuista pohjoisempaan. Niinpä vastalahjana sain tänään seurata Yumi PumPumin toilailuja Kuopiossa. Voi kuinka kauniisti se käyttäytyi, hienosti on ollut, mitä nyt muutamaa merkkaamis-äksidenttiä ei lasketa :D Ikävä on edelleen, eikä varmasti missään vaiheessa häviä, mutta nämä on näitä asioita mihin tottua.