Jo viime vuoden puolella aloin aktiivisemmin jutella Veenan kanssa FBssä koskien klassisia tabbyja ja muitakin kuvioita. Kuulin niitä mahdollisesti olisi tulossa. Pentue josta näitä odottelin näyttikin ensin siltä että toinen punavalkoisista pojista olisi tabby mutta muuttui sitten myöhemmin kuitenkin täplikkääksi, mietimme asiaa uudestaan. Aiemmasta pentueesta oli vielä pari pentua jäljellä, sinitäplikäskin (ja lilatäplikäs) joihin ihastuin. Sovittiin että toinen näistä muuttaisi sittenkin minulle. Kunnes kaikkea sattui ja taphtui ja Veena & Carolynn päättivät pitää Jimmyn, tuon lilatäplikkään itse. He tarjosivat minulle kuitenkin sen veljeä ICandya, suklaatabbynaamio simskua ja minä suostuin. Tuli aika alkaa suunnittelemaan matkaa Norjaan.
Vaikka olenkin luonteeltani aika sosiaalinen, jännitän uusien ihmisten tapaamista tosi paljon, niin nytkin. Lentokentälle Kristiansadiin minua tuli vastaan Carolynn ICandyn kanssa! Matkalla hänen kotiinsa juttelimme tosi paljon ja huomasimme että oikeasti, meillä synkkaa tosi hienosta ja voimme nauraa samoille asioille ja olemme erittäin samalla aaltopituudella. Sama tapahtui Veenan kanssa kun hän myöhemmin päivällä tuli myös viettämään kanssamme viikonloppua Kristiansandiin.
Carolynnin luona tapasin heidän aikuisia kissojaan sekä pentuja, Gollumin äidin sekä isän. Divan ja Hidalgon.
Jotain tapahtui kun näin Hidalgon, sydän teki sivuloika; iso, lihaksikas, ihanaturkkinen ja täplikäs hurisija. Olin myyty, ihan totaalisesti. Hidalgo hurmaili minua mennen tullen, leikkien ja tullen syliin. Mietin että voi apua. Mitä tehdä. Kunnes Carolynnin kanssa aloimme juttelemaan kuinka Hidalgo oli juuri reippaasti kussut telkkarin etc. ja että he etsivät sille uutta kotia. Ei varmaan kovin montaa hetkeä mennyt kun sanoin että mä voin kokeilla sopeutuisiko hän meille. Sovittiin että aletaan miettimään asiaa.
Siinä tilanteessa mietin että Inka on ollut aina ihastunut Toivoon ja Inkalla asuu Toikun poika Leevi. Kysyin Inkalta haluaisiko hän kokeilla että jos Toivo sopeutuisi sinne? Muutama viikko tämän jälkeen Toivo muutti Inkalle ja "sujahti" laumaan kuin ei mitään. Päätös oli siis tehty; saatin yhteen isin ja pojan, nyt olisi minun aika alkaa järjestelemään että saisin samanlaisen kombon kotiin.
Koska asiaan tuli vielä yksi juonenkäänne (josta myöhemmin lisää) niin reissun toteutuminen siirtyi ja siirtyi. Kunnes sitten saimme sovittua yhteisen viikonlopun, ei Norjassa vaan Tanskan Ålborgissa. Oli kiva odotella reissua kuin kuuta nousevaa kun tiesi mitä on tulossa.
Viikonlopun siis vietimme Ålborgissa, minä, Veena, Carolynn ja Cassy. Kivaa oli vaikkakin allekirjoittanut tuli kipeeksi jo pe-la välisenä yönä.
Sunnuntaina oli sitten minun aikani pakata tavarat, Hidalgo ja lähteä kotimatkalle Arlandan kautta.
Hidalgo on kotiutunut hyvin. Se on harkitseva jäpikkä joka ei muitten sihinöistä kovasti välitä. Lee yrittää sille isotella mutta Lee uskoo mamman puhetta. Hidalgo vaan rakastaa ja rakastaa, se aloittaa kovaäänisen purinan kun sen syliin nostaa (ja siinä on aika paljon kissaa nostettavaksi, jätkä painaa ehkä sellaiset 7kg). Jatkamme sopeutumista tässä, me Hidalgoon ja Hidalgo meihin.
Joku voi miettiä että onpas tyhmä kasvattaja kun ottaa kastraatin kotiinsa. Näin voi olla mutta hetkeäkään en kadu tätä päätöstä. Hidalgo ei ole merkannut KERTAAKAAN minun luonani. Koska vaihtoehdot Norjassa olivat joko uuden kodin etsintä mahdollisesti merkkaavalle kastraatille (kuka sellaista jaksaa jos ei ole koskaan joutunut elämään kollien kanssa ja koti on kuin sisustuslehdestä) tai mahdollisesti viimeisenä vaihtoehtona lopetus. Ymmärrän täysin että jonkun mielestä tuo viimeinen vaihtoehto on radikaali mutta ymmärrän myös niitä jotka sen tekevät. Kastraatiosiru Hidalgolle ei ollut enää vaihtoehto. Sen ensimmäinen siru rikkoontui ja kaikki sen sisältämät hormoonijutut erittyivät kissan verenkiertoo. ONNEKSI siru tuli ulos sillä muussa tapauksessa kukaan ei olisi tiennyt että siru oli rikkoontunut. Joka tapauksessa nuo hormoonit olivat jo vaikuttaneet kissan sisäelinten toimintaan. Kovalla duunilla Carolynn sai arvot laskemaan takaisin normaaleiksi ja pidettyä kissan hengissä. Onnellinen loppu tarinalle. Tämän takia Gollum ei tule saamaan sirua JOLLEI verikokeet muuta kerro; Hidalgon kroppa kun oli ko. tuotteelle allerginen.
En halua nostaa itseäni millekään jalustalle tämän takia. Minä sain rakastamani kissan, sen omistajat kissalleen uuden kodin, hyvin yksinkertaista. Vaikkakin Hidalgo siirtyy minun nimilleni niin on sen toinen omistaja aina Carolynn, koska säännöt eivät anna lupaa että kissalla olisi kaksi omistajaa jotka asuvat eri maissa. Ja ystävyyteni Veenan ja Carolynnin kanssa jatkuu edelleen, olemme yhteydessä lähes päivittäin ja silloin tällöin myös juttelen Skypessä Carolynnin kanssa jolloin näkee livenä myös Gollumia ja tulevaisuudessa myös Hidalgoa.
Tässä hieman Veenalta lainattuja kuvia:
Rakkaus ei katso onko leikattu vai ei :)
VastaaPoistaOnnea Hidalgolle uuteen kotiin !!
Joskus se vain kolahtaa kohdalle ja mitäpä sitä turhaan miettimään muuta, jos sydän sanoo JOO niin silloin se on JOO !!
Näinpä! Siksi en ala saivartelemaan että miksi noin tai näin. Sen vuoksi myöskään itse en voi sanoa kellekään että "et sä voi kun mä sanon". :D :D
VastaaPoista