Kannanottoja toisensa jälkeen

Tullut tässä viime aikoina mietittyä moniakin asioita, mihin haluan omassa kasvatuksessani tähdätä, mitä ja missä.

Mun oma kasvatushan on ihan lastenkengissä ja seurailenkin silmä kovana jo vanhempien konkareiden tekosia ja yritän oppia niistä. Omat suosikit löytyvät kyllä niin kotimaasta kuin ulkomailtakin, mutta ketään en pyri matkimaan.

Se mitä haluan omilta kissoiltani ja kasvateiltani on ensikädessä terveys ja luonne. PRA testejä kasvatuskissoilleni on tehty, jos ne jotakin kiinnostavat, niitä voi ihan minulta suoraan tiedustella. Luonne kissoillani pitää olla täyttä kultaa, näitä nyt kotoakin löytyy, yksi kikkupylly sinne joukkoonkin mahtuu, mutta minkäs sille mahtaa, aina ei kaunes ja täydellinen luonteentyyneys kulje käsi kädessä. Ulkonäöllisesti RAKASTAN hyvän profiilin omaavia kissoja, niitä olen itselleni hankkinut ja sellaisia toivon jatkossa myös kasvatuksellani saavuttavani. Minulle täydelliset avoimet ja suuret korvat eivät paini samassa sarjassa hienon profiilin kanssa. Tästä todistuksena ovat kasvatuskissani Panda, Yumi, Piksu ja Reija.

Assaroinnista pidän. On mukava päästä kuulemaan useamman eri tuomarin mielipide suuremmasta joukosta kissoja, ei ainoastaan siitä omasta rakkaasta kullanmurustaan. Assarina työskennellessä kuulee myös arvostelut muista kategorioista, jotta niistäkin tajuaisi jotain, eikä kulkisi aina ainoastaan laput silmillä ja ajatellen sitä omaa kategoriaansa ainoana oikeana. Assarina olosta saa palkkion, jonka otan yleensä leimakorttina, rahaa kun kellään ei varmasti ole liiaksia ja sitä tämä harrastus nielee paljon.

Omat tavoitteeni kasvattamisen lisäksi ovat tuomariopinnoissa. Milloin tuo kaikki tapahtuu, on edelleen kysymysmerkki, mutta siihen tähtään. Ja tämähän on minun oma toiveeni, toteutuuko se koskaan, onko siihen resursseja jää toki nähtäväksi.

Minut voidaan tuntea hyvinkin suorasanaisena ihmisenä. Tarkoituksena ei ole loukata ketään sanoillani, mutta tapana on sanoa asiat suoraan ja minulla on omat mielipiteeni. Kuuntelen toki muidenkin mielipiteitä ja jos osaa perustella, että joku asia pitäisi tehdä toisin tai toisella tavalla, niin jes, olen oppinut jotain jos todella tämä ehdotettu tapa on se parempi ja oikeampi. Minkäänlaista perseilyä en ole koskaan osannut saatika sietänyt, tuskin tulen opettelemaankaan jos en ole sitä tämän 30 vuoden aikana sisäistänyt :)

Tämän vuoden aikana olen oppinut hirmuisesti III-kategorian kissoista, varsinkin abyistä ja rexeistä, tästä kiitos kuuluu ystävilleni Rangaistukselle, Tuhmalle ja Kiltille. Olen oppinut tuntemaan myös useita muiden kategorioiden ihmisiä, joka on rikkaus, aina on joku, jonka kanssa vaihtaa sananen, onnitella ja jutustella niitä näitä näyttelyissä ja muualla. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että tämä on rikkaus jonka arvoa ei rahassa mitata. Lempinimemme tietylle kaveripiirille on muotoutunut hauskojen sattumien kautta, tämä ei varmaan ole keneltäkään pois, omaa kivaa olemme pitäneet.

Jos siis on jotain asiaa sydämellä, saa ja pitääkin sanoa, mutta arvostan enemmän että minulle suoraan puhutaan ja sanotaan kuin että kiukutellaan muualla. Aikuisten ihmisten hiekkalaatikko on joskus niin paljon raaempi kuin lasten, mutta silloin kannattaa myös omaa käytöstäänkin miettiä ja pohtia, miten olisi asian voinut tehdä toisin.

Kiukku kiittää ja kuittaa, hymyillään kun tavataan :)