Mukaan siis matkasi minä Pandan kanssa ja Suvi Oberonin ja Susanin Roosa mukanaan. Hieman päänvaivaa tuottivat matkajärjestelyt, mihin aikaan lähdetään, missä majoitutaan, mutta kun ei ole Suvin kanssa matkatessa tapana stressata, niin hotelli varmistettiin vielä viikon alussa ja mä tuplatsekkasin laivamatkat vielä torstaina :D Kaikki ok ja matkaan läks pe aamuna.
Kävin siis anivarhain koukkaamassa kyytiin Suvin ja Oberonin, sitten Susanin luokse hakemaan Roosa ja kohti satamaa. Edellisenä viikonloppuna laivat olivat hieman myöhässä ja kun matkaa Tallinnasta Riikaan piisaa, niin pieni pelko oli kamalasta viivästyksestä. Onneksi (huoh) laiva oli suht ajallaan ja menomatkan vietimmekin nauttien laivan aamiaisbuffasta ja ostoksia tekemällä. Tallinnan päässä hilirimpsis Fabio-Fiat käyntiin, tankki täyteen ja kohti Riikaa. Alkumatka taittui ihan mukavasti, mutta jossain vaiheessa meinasimme hieman ajaa harhaan ja virittelimme Viertolalta mukaan saamamme navin päälle... paniikkipuhelu Suvilta Viertolalle, että missäs se Latvian kartta oikein on :D Parin mutkan aikana se PÄIVITETTY karttakin löytyi ja saimme matkallemme oikean suunnan.
Perinteiseen tapaan pysähdyimme ennen näiden kahden valtion rajaa nauttimaan ravitsevaa ateriaa Hesburger ravintolaan :D Tämä oli sitten vimonen kerta tällä erää, sillä sovimme, että seuraavalla matkalla, joka koittaa jo kesäkuussa, aiomme matkalla nauttia ainoastaan paikallisia erikoisuuksia, joita onneksi saa myös tuosta paikasta :D
Muita pysähdyksiä emme sitten tehneetkään, vaan posotimme suorinta tietä Riikaan saakka. Suvi oli löytänyt meille tosi mukavan keskustan hotellin, johon majottauduimme ja lähdimme käymään hieman shoppailemassa. Evästä, juomaa ja muutama mukava juttu tarttui mukaan, jonka jälkeen palasimme takaisin majapaikkaamme odottelemaan seuraavan päivän jännitysmomentteja. Minä kiukkupyllynä vedin herneet nenään hotellissa perjantaina, kun eivät saaneet millään nettiyhteyttä toimimaan, joten uutisia ei pystynyt laittamaan. Elämä on, kippis sille ja nukkumaan.
Ihanasta lumitilanteesta johtuen, ryysimme Suvin kanssa näyttelypaikalle jo hyvissä ajoin lauantai-aamuna. Ell tarkastus, sturdit pystyyn ja odottelemaan. Itse olin jo koti-Suomessa miettinyt näyttelyyn lähdön järkevyyttä, koska tuomarijaot olivat mielenkiintoiset. Kaikki neloset samalla tuomarilla... kuitenkin lauantaina kävi ilmi, että Eva Wieland-Schilla oli perunut tulonsa ja häntä paikkaamassa oli Sara Viuha, joka arvosteli neloset lauantaina. Itse itku kurkussa katselin kaikki aivan ihania vastustajia, olihan Pandan JW enää yhdestä kiinni.
Vihdoin ja viimein pikkujäbän aika tuli ja innolla odotin tuomiota, jotka Sara ja hänen oppilaanaan oleva Marina Vinkel antaisivat tästä mammanpojasta. Kehuja tuli turkin laadusta, profiilista ja koosta, koska reilu viisikuukautinen jäppinen on munkin mielestä jo aika iso poika. Miinusta hieman silmien asennosta ja vilkkareiden näkymisestä, vaikkakaan se ei ole mistään terveydellisestä johtuvaa. Silmien väri saisi vielä vähän kehittyä parempaan suuntaan ja korvat laskeutua hieman alemmaksi. Panda taas tuttuun tapaansa oli tuhatjalkainen ja varsinainen mammanpoika, joka yrittää melkein joka välissä kiivetä syliin tai keikkuu olkapäällä. EX1 ja kutsu TP valintaan.
Muuten päivä oli hyvin mielenkiintoinen nelosten osalta. Samoja kissoja nähtävillä kuin edellisenä viikonloppuna Tallinnassa, mutta enemmän tuli pyyhkeitä tuomarilta esim. kaljuista laikuista kissoilla ja siitä, että vastikään imettämisen lopettaneet emot tuotiin näyttelyyn. Muutaman kissan kohdalla näin myös standardikirjan selailua käytävän läpi, josko siis oli kyseessä esim. sertin epäävän vian tarkistaminen. Kuten edellisessä blogikirjoituksessa kirjoitin, oli tuon punaisen pennun emo myös arvostelussa lauantaina ja siitä käännettiin monta karvaa ympäri.... en tiedä sen enempää, mutta näytti ihan siltä, kuin siitä olisi hopeaa etsitty. Kyseinen kissa ei sitten enää sunnuntaina ollut arvostelussa.
Pelkkiä nelosen kissoja oli noin parikymmentä ja arvostelujen loputtua alkoivatkin heti TP valinnat. Katselin sivusilmällä miten kävi muissa luokissa ja jännäsin Pandan käytöstä pentujen valinnassa. Saran sitten aloittaessa nuorten ja pentujen valintaa, hän sanoi, että ei muista milloin viimeksi hänellä oli ollut näin kovatasoisia nuoria ja pentuja valittavana. Katsele siinä nyt oma kasvatti sylissä muita luokan 12 kissoja ja toivo parasta :D Jokaisesta kissasta löytyi hyvää sanottavaa ja muuta niitä, joissa on parannettavaa, että kissa olisi lähes täydellinen. Kun viisi omistajaa seisoo kädet täristen ja tuomari sanoo oppilaalle, että minä kirjoitan oman valintani lapulle ja sinä valitset ensin, on varmasti yksi elämän jännittävimmistä paikoista. Marina sitten pohti Pandan ja sinitäplikkään naaraan välillä ja olisi valinnut tuon naaraan parhaaksi pennuksi. Kuitenkin Saran valinta kääntyi Pandan puolella ja tulihan mulla se itku, nyt oli JW saavutettua ekalla omalla kasvatilla <3. Koska neloset tosiaan olivat vain yhdellä tuomarilla, olivat ne paneelissa ns. ainoastaan esittelyssä. MUTTA olin unohtanut, että Riikassa valitaan myös koko kategorian paras kissa... niinpä pienoisena yllätyksenä tulikin, että OHO Panda voitti sitten koko kisan :D :D :D
Siitä sitten kaupan ja ruokailun kautta kotiin, pitää myöntää että muutamat juhlajuomat ostimme Suvin kanssa ja ne hotellissa nautimme, mutta suht hyvissä ajoin päät painui tyynyyn molemmilla;)))
Sunnuntaina taas aikainen lähtö kohti näyttelypaikkaa ja sama homma... Sunnuntaina meillä oli arvostelemassa Laura Burani, uusi tapaus hänkin. Tai siis olen tavannut kyseisen ihmisen, mutta ei ole aikaisemmin kissojani arvostellut. Panda sai taas samantyylisiä kehuja kuin lauantaina; lähes täydellinen profiili, kaunis turkki, kiiltävä ja hieno bico väritys. Silmien väri on vielä kehittymässä, mutta on lupaava. Korvat saisivat olla isommat ja alemmas sijoittuneet, mutta ku aina ei voi kaikkea saada ;))Kuitenkin kutsu TP valintaan irtosi.
TP valinnassa sitten mukana oli ainoastaan neljä pentua lauantain viiden sijaan. Kappas, Panda sitten TP:n tästä porukasta ja taisinpa olla pikkasen huuli pyöreenä. Taas kerran esittelyt paneelissa ja kategorian parhaan valinta. Lauran kun oli sitten ainoana nelosia arvostellut, niin päätti kohdistaa valintansa Pandaan!!! Ei voinut muutakuin olla että jaahas, tällä kertaa kuitenkin kieltäydyin vastaanottamasta isoa hiekkäsäkkiä, kun lauantainakin voitetun lahjoitin eteenpäin, mitä sitä alkaa hiekkaa raahaamaan Riikasta kotiin saakka.
Koska edessä oli vielä ajomatka Tallinnaan ja yölautalla kotiin, kasasimme kimpsut ja kampsut pikaisesti, kävimme läheisessä shopping centerissä syömässä ja ajelimme pysähtymättä kohti Tallinnaa. Varsinaista räkätystä lähti tästä kaksikosta paluumatkalla, olisikohan syynä ollut pienoinen yliväsymys ja melkoinen eurofia :D :D. Satamassa sitten odottelimme hetken aikaa (luen reilu tunti) jotta pääsimme ajelemaan pienen Fabion laivaan. Melkomoista, kun huomasimme, että meidän lisäksi laivassa oli 2 muuta henkilöautoa ja loput rekkoja. Tuolla Eckerön yölautalla, joka lähtee klo 00.30 tulee ottaa hytti, jonne sitten koko konkkaronkka majoituimme ja me Suvin kanssa otimme pienet unet kissojen rallatessa pitkin hyttiä ja vessaa.
Jätetään lopuste kertomatta vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta sen voi sanoa, että niitä ei tältäkään matkalta puuttunut sitten piirunkaan vertaa ;)
Joskus ajat sitten taisinkin kirjoittaa, että viime vuoden joulukuun nättelyssä Tessa halusi kuvata Niilon erään latvialaisen eläinlehden artikkeliin. Koska Tessa oli nytkin ottamassa kuvia näyttelyssä ja Susanin Roosan hänellä kuvautimme, näytti hän minulle sunnuntaina kyseisen artikkelin, joka oli juuri ilmestynyt. Niinpä ennen kotimatkaa kävin muutaman julkaisun kaupasta ostamassa... Hyvä Niilo ja Piksu, jotka koristavat tuota artikkelia <3
Tässä Tessan kuva Pandasta paneelissa lauantaina:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Et voi kommentoida anonyymisti