Grimmin 7 kääpiötä täyttivät maanantaina 6 viikkoa. Kohta alkaa olla aika pistää ipanoitten rekkarointipaperit eteenpäin. KOSKA tänä vuonna rekkarinimen merkkimäärä nousi 40 niin ajattelin että mennään sitten koko rahalla.. Nimet on siis selvillä mutta ei vielä julkaistavia.
Ihan pian ipanat saavat ensimmäiset viralliset vieraat. Olen joutunut vähän siirtämään "tapaamisia" koska olen ollut itse kipeä ja sitten mukulat saivat pari päivää kestävät ökätaudin. Nyt kaikki jees ja ruokakin maistuu. Jopa niin hienosti että eilen hankkimani Thriven kuivanappula upposi. Sinänsä hyvä, tuotteessa on 90% kanaa!!
Meno ja meininki on päätä huimaavaa. Vaikka monessa muussa rodussa 7 pentua ei ole mikään ihmetys, niin nelosissa juu. Tai ainakin minulle henkilökohtaisesti on, tämä on suurin pentueeni ja vaikka menetimme yhden lapsukaisen parin vuorokauden ikäisenä, on 7 lapsen "kasvattaminen" ollut välillä murheellista. Painojen tarkkailua, lisäruokintaa ja nesteytystä. Ja opetinhan nuo jo reilun kolmen viikon ikäisenä syömään kiinteää ruokaa.
Illat riehutaan ja rallataan, paras shikaani on ihmismamman jaloissa. Välillä on vaan parempi vetää peittoa enemmän korville ja suojata kaikki paljas iho ettei satu haavereita. Pinna kiristyy mutta kaikki ärsytys unohtuu siinä vaiheessa kun lapset kömpivät viereen, pusuttavat ja purisevat. Ihana arki *sydän*.
Edelleen olen sitä mieltä että pentueen ainoa suklaatyttö menee sijoitukseen. Ongelmia tuottaa naamakirjassakin mainittu Terroristi Risto, joka on vienyt sydämeni. Tämä poika ei välttämättä ole enää kaupan, sijoitusta voisin miettiä tai sitten en. Katsotaan, jos molemmat pallit pojalla laskeutuu niin peli on selvä..
Näihin tunnelmiin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Et voi kommentoida anonyymisti