Mikä on oikein ja mikä väärin?

Suhteellisen uutena kissaharrastajana ja kasvattajana olen kiinnittänyt varsinkin tämän vuoden aikan huomiota muutamaan epäkohtaan kissamaailmassa.

Vuoden 2010 loppupuolella tuli IV kategorian tietoisuuteen kyseisen kategorian PRA positiivisuus ja kissojen testaaminen kyseisen perinnöllisen sairauden osalta. Alkoi suunnaton hullunmylly; kuka testaa, miten testaa, millä aikataululla ja miten asian kanssa edetään. Saatiin aikaan suositus, että positiivisia kissoja ei saa käyttää kantajille ja näin edespäin. Itse tein linjanvedon, että testautan kasvatuskissani, en julkaise testituloksia kotisivuillani, mutta kerron ne mielelläni jos niitä minulta henkilökohtaisesti kysytään.

Enemmän kauhistusta itsessäni on ainakin kasvattamisen puolella aiheuttaneet muutamat asiat; halutaan käyttää rakennevikaisia kissoja kasvatukseen ja on väläytelty mm. siitostarkastuksen poistamista. Mielestäni tässäkään ei nähdä metsää puilta, kissa voi olla 4kk täysin virheetön ja jokin virhe sille ilmestyä vaikka muutama viikkokin ennen 10kk ikää, jolloin tuollaista kissaa ei kannattaisi käyttää kasvatukseen. Niinpä en missään nimessä henkilökohtaisesti halua ajaa siitostarkastuksen poistamista, muutaman sanan olen tästä vaihtanutkin ja tietyt asiat ovat aina valintakysymyksiä, joko niitä jaksaa tai sitten ei.

Samoin minua hetkittäin närästää kissojen jakaminen lemmikkitasoisiin ja näyttelytasoisiin. Onko määritelmä sitten sen kaltainen, että jos kissa on extreme tyyppiä ja vaikka sillä olisi joku luustollinen epämuodostuma, joka ainoastaan kastraattiluokassa on hyväksyttävä, saa kissan myydä kovemmalla hinnalla näyttelykastraattina? Mielestäni ei. Jos kissa jollain tavalla on virheellinen, on se lemmikkitasoinen vaikka se voisi tyypiltään olla ihan suurinta huippua. Kukaan ei kiellä kissaa näyttelyttämästä, mutta tuolloin mielestäni ne realiteetit, että kissa saattaa jäädä sertittä, tai nominoimatta tulee rehellisesti kertoa uudelle omistajalle. JA mielellään vaikka kastroida kyseinen yksilö ennen sen luovuttamista eteenpäin. Pahimmassa tapauksessa kun nämä yksilöt saattavat joutua sellaisten käsiin, jotka päättävätkin että haluavat näillä yksilöillä sittenkin kasvattaa, teettävät rekisteröimättömiä pentuja ja myydä niitä sitten törkeään ylihintaan erinäisissä paikoissa "paperittomina" kissoina, onhan se rotua joo, mutta oikeasti ainoastaan ylihinnoilteltu kotikissa vaikka vain lemmikiksi meneekin. Rekisteröimättä jättämistä ei mielestäni voi puolustella lauseella "kun nämä menevät vain lemmikiksi eikä niillä papereilla silloin mitään tee".

Kävin keskustelua myös erään ihmisen kanssa viime viikonloppuna kertoen, mitä haluan omalla kasvatuksellani saavuttaa. Tärkeitän minulle ei kissassa ole sen poskilla roikkuvat korvat vaan niin moni muu osa-alue, kuten terve ja hyväluonteinen yksilö, jossa moni asia on kohdallaan niin että se miellyttää minun silmääni. Standardi kun on niin laaja käsite ja sitä tulkitaan aina yksilökohtaisesti, jokaisella tuomarilla kun on omat mieltymyksen ja painotuksen kohteensa, näinhän se vain menee.

Toivoisinkin, että yhteistyötä olisi mahdollista tehdä yli kategoriarajojen, opittaisiin toisilta, eikä toistettaisi samoja virheitä aina uudestaan. JOS on olemassa suosituksia, eikö olisi kaikille parhainta että niitä noudattaisivat kaikki? JOS on olemassa sääntöjä, ne on oltava kaikille samat? EIKÄ vain keksitä, että kun minulla on oikeus siihen ja tähän kun tuolla ulkomailla tehdään vähän kaikenlaista (omassa kategoriassani villit erikoisluvattomat hopea+naamio yhdistelmät ja kummalliset naamioiden EMS-koodit) ja päätin nyt tehdä vain näin.

Tämä saattaa kuullostaa paasaukselta, mutta kasvattajalla on vastuu; niin kasvattamisessa kuin omien kasvattiensa uusien omistajien auttamisessa, joten ei jätetä heitä yksin asioidensa kanssa vaan ollan mukana tukemassa ja auttamassa.