Pentueesta menetettiin 12-viikon ikäisenä harlekiinilapsi Nano, hänellekin haluan lämpimän halauksen sateenkaarisillan toiselle puolelle lähettää.
Muut lapset, yhtä lukuunottamatta lensivätkin sitten pesästä, jotkut aiemmin, jotkut myöhemmin ja mutkien kautta.
Joulukuun alkupuolella siis muutti Kaneli (Arandur SIA n) omaan kotiinsa Savonlinnaan, missä se kasvaa ja komistuu kovaa vauhtia. Kanelia on nähty kanssani pääsiäisenä RUROKin näyttelyssä, toivottavasti poika tulee vielä näytelmiin jossain vaiheessa.
Jaakko Perkele (Arthion OSH n 03), eli nykyään Kaapo lähti Kanelin jälkeen Mirkan luokse, josta se sitten muutti sijoitukseen, koska sitä Mirkan luona kiusattiin. Olen saanut Kaaposta kuvasia ja RUROKin näyttelyssä hänkin oli ihan livenä, hieno mies hänestäkin on tullut.
Mustis (Alyan OSH n 03)asusteli aika pitkäänkin luonani ja hänelle kotia etsin. Hyvä koti löytyikin, mutta valitettavasti muutama viikko muuton jälkeen Mustis palautui kotiin, perheessä puhjenneen allergian vuoksi. Eipä kestänyt kauaakaan, kun Mustis sitten uuden kodin löysi, asustaa tässä melko lähistöllä ja toivottavasti hänestä tulee jossain vaiheessa suuri ja mahtava agility-kissa.
Panda (Ainion OSH n 03) <3. Tämä tarina taitaa olla jo jonkinasteinen satu, tarina joka kirjoitettiin jo Pandan syntyessä, mutta jota minä en ennen 12 viikon ikää osannut kuvitella. Pandan siis piti muuttaa Lauran luokse, kun hän pojan itselleen muutaman päivän ikäisenä valitsi. Nanon kuoltua, surkuttelin sitä, että yksikään pentu tuosta ekasta pentueesta ei kotiin sitten jääkään, kunnes Laura minut suorastaan pakotti Pandan pitämään. Panda on kiertäny kanssani vaikka ja missä, aiemmista blogikirjoituksista voi lukea, kuinka paljon olemme tämän pienen RapaSaukon kanssa reissanneet. Panda on pitänyt minua siis tahmatassu-otteessaan aina. Se kiintymys mikä minun ja tämän kissan välille on syntynyt, on jotain ihan selittämätöntä. Minä en osaa olla ilman Pandaa, eikä Panda ilman mammaa.
Tänään, kun aikuisuuden rajapyykki ylitetään, rakastan Pandaa yhä vaan enemmän. Sen tyhmyyksiä, tuhoja ja raivostuttavaa kommentointia. MUTTA, kun tuo pikkupoika katsoo minua niillä vihreillä silmillään, kellahtaa syliin paijattavaksi ja pussattavaksi, niin mitä siinä enää voi tehdä? Panda jää kotiin, se asuu kotona varmaan aina, se ei koskaan tule muuttamaan minnekään.
Pandalle on suunniteltu muutamia morsioita, ne selviää sitten joskus. Panda on minun hiomaton timantti, poika jolla on karismaa pienen kylän verran, Kissa joka on osa sydäntäni <3
Panda
Kuva: Tessa, LV
Kaneli
Kuva: Meri Tukiainen
Mustis
Kaapo
Kuva: Anne Kupiainen
Ihanat kuvat kaikista. Onnittelut 10-kuisille. :)
VastaaPoistaEve