Tallinnassa käytiin Pandan ja Piksun kanssa

Sanotaanko vaikka nyt näin, että tämä alkuvuosi on ollu todella kiireinen näyttelyiden suhteen. On juostu paikasta toiseen pää kolmantena jalkana varsinkin näiden kahden kissan kanssa.

Matkan teko siis hieman mutkistui Tallinnan osalta. En saanut töistä perjantaita vapaata saatika lupaa lähteä aikaisemmin, joten suunnitelma B käyttöön. Minä muutin oman menoni iltapäivälle ja luovutin lapset ja tavarat Terhin ja Suvin kuljetettavaksi. Itse sitten hyppäsin päivän päätteeksi julkisiin ja matkasin kohti satamaan. Hupsista vaan, laivalla yli ja taksilla majoituspaikkaan.

Lapset olivat kerenneet matkan aikana riehua ja sotkea, olivat olleet hoitotädit helisemässä :D Jälleennäkemisen riemu oli suunnaton kun mamma laukkasi paikalle lapsia pusuttelemaan. Ilta turistiin hyvässä seurassa ja tehtiin plääniä seuraavalle päivälle.

Lauantaiaamuna sitten kohti jo tutuksi tullutta näyttelypaikkaa, ell tarkastukseen ja ilmoittamaan kissoja. Olin aiemmin laittanut Felixille s-postia, josko voisin Piksun vielä kuluitta peruuttaa, mutta mitään vastausta ei sitten koskaan kuulunut. Joten koska ei ollut kyse mistään lääketieteellisestä syystä, olin Piksun matkaan pakannut ja sehän aiheutti hieman hämminkiä. NOOOH, kerroin, että kun vastausta ei tullut, kissa on mukana ja osallistuu molempina päivinä arvosteluun.

Odottelua, odottelua, odottelua, siis sitä samaa kun aina nelosten kanssa. Lauantaina olimme arvostelussa Kuipers-Kossenilla, jolla en muista aiemmin olleenikaan. Panda aiheutti suurta ihalua; hyvän kokoinen pentu, kaunis bico väritys, hienosti kehittynyt silmien väri ja paljon muutakin kehua. Piksu sitten kaikesta hässäkästä johtuen oli tippunut pois tuomarin "lakanasta" ja huomasin asian, kun olin tulossa kissan kanssa arvosteluun, että tuomari on jo valitsemassa parasta nuorta ilman, että Piksua oli edes arvostelutu. Joten homma seis, Piksu arvosteluun ja sitten TP valinnat.

Valinnoissa ihan ymmärrettävästi Piksu hävisi ollen kakkonen heti upean hopeakilppari bicon jälkeen. Eipä siis paniikkia, Piksu on ollut keräämässä kokemusta isojen tyttöjen luokkaa varten, joka olikin edessä ekan kerran URKin näyttelyssä nyt viime viikonloppuna. Pandaa vastassa oli sitten muutama tosi hieno pentu... Voiton Pandasta vei punatäplikäs poika, joka minusta näytti kyllä enemmän cremeltä tai hopealta kun ihan puhtaalta punaiselta. Hassua oli, että arvostelussa Kuipers-Kossen painotti silmien värin merkitystä etc oppilaalle, mutta kappas, sitten vaihtoehtoisesti korvien kokoa TP valinnoissa, vaikka aiemmin hän sanoi, että neloset ovat muutakin kuin pelkkää korvaa.

Näyttelyn jälkeen sitten kaupan kautta majoituspaikkaan, naamaan vähän ruokaa ja juomaa ja tämä tyttö tipahti sitten jo siinä klo 21 :D Suurta hilpeyttä oli aiheuttanut kun edellisenä yönä riehuneet lapset nukkuivat mamman kaikussa ja mamma taju kankaalla... taisi Terhiä hieman naurattaa :)))

Sunnuntaina sitten oli vielä lauantaita aikaisempi päivä. Näyttelypaikalle, kissat sturdiin ja taas selvittämään Piksu sotkua, jossa edellisestä päivästä viisastuneena kävin assarin kanssa lisäämässä kissan lakanaan. Sunnuntaina kun molemmat kissat olivat Vera Vasilievan pöydällä. Molempina päivinä siis nelosen kissat yhdellä tuomarilla, joten TP:t olivat suoraan myös kategorian paras. Sunnuntai oli oikeastaan lauantain toisintoa, Pandalle paljon kehuja että se on tosi tasapainoinen ja lupaava nuorimies, jolla on hieno turkinlaatu, hienon väriset silmät ja upea profiili. Kutsu siis TP-valintaan. Piksulla on upea silmien väri, kaunis kilppariväritys ja hieno profiili, mutta tukka saisi olla hieman lyhyempi, korvat isommat ja alempana. Kuitenkin TP valintaan mentiin.

TP-valinnassa Panda voittanut pentu ei ollutkaan paikalla, jonkinasteisen accidentin takia. Joten vastassa toinen kilpakumppani lauantainta, joka me sitten Pandan kanssa voitettiin. Jippii, asteen lähempänä JW-titteliä oltiin. Piksu sitten hävisi taas samalle hopeakilppari bicolle kuin lauantaina ;). Kaiken kaikkiaan mainio vkl. Myös tuon kyseisen punaisen pennun rekisterikirjan näin, jolle me Pandan kanssa hävittiin lauantaina TP-valinnassa ja kun sitä oikein tiirailee, niin kyllä siinä pennussa on mahdollisuus hopeaa. Varsinkin kun seuraavana viikonloppuan näin sen emon, mutta siitä lisää sitten seuraavassa postauksessa.

Näyttelyn jälkeen suuntasimme konkkaronkkana satamaan, auto laivaan, pientä chillailua ja shoppailua väsyneellä porukalla. Suvin kyydissä sitten hänen luokseen, kamat Terhin autoon ja kotio... ohhoh, kivaa oli, mutta ehkä pikkasen rankkaa :D :D
Pandasta otatin kuvat Tessalla Tallinnassa ja nyt niitä sitten odotellaan.

Panda, minä ja kummitädin kädet :D