Hurskastelijoiden Klubi

Ja aikamoinen ketutus...

Tämähän liittyy kissaani Arweniin, jonka avausraportin laitoin eteenpäin eilen. Kyllä, ei ollut mikään paras idea, koska kuraa on satanut sen jälkeen sangoittain.

Arwenhan steriloitiin keväällä kasvattajan pyynnöstä, vaikka tällaista pykälää ei ollut missään sopimuksessa, mutta pyyntönä tuli, josko sen steriloisin enkä käyttäisi kasvatukseen. OK, sopi minulle, vaikka moni mulle kommmentoikin, että miksi näin tein, vaikka sitä ei oltu minulta velvoitettu.

Syksyllä Arwenilla huomasin patin, jolloin vein sen samoin tein ell tutkittavaksi. Päätöksenä oli, että ilman avaamista patin laadusta ei saada varmuutta, mutta jos se on pahanlaatuinen, niin ennuste on todella huono, nisäkasvaimet kun saattavat uusiutua ja niihin menehtyy useita kissoja vuosittain. Kuitenkin, koska eläimet ovat minulle aina ensimmäisenä, sen jälkeen tulevat muut jutut.

Näin ollen päätimme yhdessä ell kanssa, että Artsu avataan ja katsotaan mikä on tilanne. Leikkaus kesti monta tuntia ja jo aiemmin olin tietoinen, että näin suuressa leikkauksessa on omat riskinsä. Kuitenkin kun saavuin Artsua klinikalta noutamaan kotiin, oli tilanne ok. Valitettavasti KOKO toisen puolen nisärivi jouduttiin poistamaan ja sieltä oli löytynyt USEITA patteja, jotka sitten lähetettiin patologian laitokselle tutkittavaksi; tosin myös toiselta puolelta patteja löytyi, mutta päätimme, että mahdollisesti leikkaamme toisen puolen myöhemmin, kunhan kissa toipuu tästä massiivisesta operaatiosta.

Leikkauksen aikana ja jälkeen Artsu sai pitkävaikutteisen ab-piikin sekä myös laajakirjoisen ab-kuurin suun kautta annettavaksi useaksi viikoksi. Kissa sai toipua rauhassa omissa oloissaan ja jo muutaman päivän kuluttua se oli oma itsensä; haava parani hienosti, ruoka maistui ja olin saamassa saman vanhan rakkaan kissan takaisin.

Helmikuussa 2011 Artsu oli sitten yhden päivän aikana mennyt huonompaan kuntoon ja sain tiedon sen hoitajalta, koska en itse ollut kotona. Seuraavana päivänä painelimme kissan kanssa klinikalle, jossa siitä otettiin verikokeet, tutkittiin ja kokeiltiin. Yhden nisän kohdalta löydettiin kova patti, verikokeista ei kuitenkaan löydetty mitään poikkeavaa. Sovimme, että kunhan kissan vointi hieman paranee, niin se tulee klinikalle leikattavaksi, kuitenkin sillä ehdolla, että se alkaa itse syömään (mitä se ei ollut tehnyt, vaan minä syötin,nesteytin ja pidin kissaa hengissä, jopa pystyssä kun se ei meinannut sitä aina itse jaksaa tehdä).

Muutamassa päivässäkään klinikalla annettu ab-kuuri ei tehonnut, ruoka ei maistunut, joten jatkoin pakkoruokintaa ja nesteytystä; soitin myös Artsun ensimmäisen kerran leikanneelle lääkärille ja varasin toisen ajan tälle vastaanotolle. Samana päivänä kuin vastaanotto oli, oli kissan vointi huonontunut taas dramaattisesti. Klinikalle saavuttuani, tutkimme kissan ja mietimme vaihtoehtoja. Jo sen takia, että kissa ei vastannut enää lainkaan AB-kuuriin, eikä sen yleiskuntoa saatu millään ihmeelläkään kohennettua, päädyin ensin minä lopettamispäätökseen. Tämän jälkeen, myös ell myönsi, että kissan kunnosta johtuen, se tuskin tulisi selviämään leikkauksesta ja millään muulla ab:lla sitä ei pystytä enää parantamaan. Molempien suurin pelko oli, että hyvälaatuisiksi kystiksi todetut patit olivat mutantoituneet, koska selkeä kuolio oli havaittavissa yhden nisän kohdalla. Näin ollen päädyin kissan kohdalla ihan epäitsekkäistä lähtökohdista eutanasiaan.

Kasvattajan mielipide asiaan oli aiemmin, että kiitos kun kerroit kissan voinnista ja että kos tilanne on se, että kissa joka ei yleensä näytä kipujaa, on selkeästi kipuinen ja kärsivä, on paras vaihtoehto lopettaminen. Hänen pyynnöstään (Kissahan on ollut minun omistuksessani jo yli vuoden verran) kissa laitettiin Eviraan avattavaksi ja jäin odottelemaan tulosta. Se meni ensin klinikalle, josta kävin sen sitten noutamassa ja lähetin kasvattajalle.

Kissalla todettiin avausraportissa paise ja syvä vatsahaava. Mitään bakteerikasvustoa ei löytynyt, siis samalla tavalla kuin ei labrakokeissakaan mitään löytynyt. Onko vastahaava peruja sitten saaduista ab-kuureista? Paha sanoa. Onko paise johtunut tuosta massiivisesta leikkauksesta? Sitäkään ei kukaan osaa varmana sanoa. Minä saatika ell emme olisi voineet tietää, mitä löydöksiä kissalla on, mutta se nyt sitten selvisi avauksessa.

Se, että minua lynkataan tekemästäni päätöksestä on aika kohtuutonta. Ne, jotka tämän kissan tunsivat ja tuntevat minut, tein kaikkeni kyseisen kissan eteen. Monta itkuista puhelua tein sinä yönä kun kissa ei meinannut pysyä jaloillaan ja minä sitä ruokin sekä nesteytyin. Eikä kukaan muu kuin yksi ihminen ollut kuulemassa sitä puhelua ell lähtiessäni, kun kopassa ei enää kissaa ollutkaan.

Tämän tarinan kerron vain siksi, että seison täysin tekemäni päätöksen takana ja että ne, jotka tuntevat oikeutena heittää sen ensimmäisen kiven, voisivat miettiä, että oliko nyt pari lausetta irroitettu täysin asiayhteydestä. Asioilla on aina kaksi puolta, eikä olisi kohtuulliista kuulla ne molemmat? Ja ne hurskastelijat, jotka haluavat mennä ryhmäpaineen mukana, tervemenoa, mutta kannattaa joskus varmaan tarkistaa niitä omiakin rarkaisuja, ovatko ne aina oikeita? Ja kiitos, ladon takana on varmasti tilaa myös monelle muulle..