Palasimme Puolasta ehjin nahoin

Olipas taas reissu!!! Mutta elävänä ollaan takaisin kotona.

Perjantai aamuna siis säntäsin vasta aamulla pakattujen laukkujen ja torstaina ostetun sturdikassin kanssa kohti kenttää, aikaa oli onneksi runsaasti, koska ensin piti mennä tsekkaamaan laukku sisälle koneeseen, punnita apinat ja sitten maksamaan kissamaksu. Aikaa tuhraantuu tuhottomasti tuohon, kun kissamaksun maksaminen oli Finnairin teknisten ongelmien takia aika aikaavievää. Vihdoin oli sitten lappu kädessä ja kohti turvatarkastusta. Olin siis ilmoittanut että kassi painaa 6kg, mutta punnituksessa se oli sitten 7kg ja veloitus 10€ per kilo.

Olin ehkä ahnehtinut vähän liikaa, kun päätin matkustaa kahden kissan kanssa ajattelematta turvatarkastusta lainkaan. Ei sitten muuta kun kaikki muut käsimatkatavarat hihnalle ja kysymään henkilökunnalta, että kukas nappaisi toisen kissan kainaloon... sain osakseni ainostaan kattoon katselua kunnes eräs avulias nuori tyttö suostui ottamaan Pandan syliinsä ja niin selvittiin sitten turvatarkastuksesta. Onneksi ei ollut kentällä kovasti hälinää, mammalle aamukahvia ja kissojen kanssa portille odottamaan. Piksu kilpparina jaksoi hieman kommentoida, Panda otti rauhallisesti ja nukkui kassissa.

Koneessa pääsimme sitten ihan takaosaan ja melko tyhjän lennon takia saimme ihan rauhassa istuksia omilla penkeillämme. Kassin laitoin lattialle, mutta menomatkalla ei sitten tullut mitään pyyntöä, että se pitäisi penkin alle tunkea, kiitos siitä. Piksu taas hieman kommentoi nousun ja laskeutumisen aikana, mutta mitään korvia raastavaa laulantaa ei esiintynyt, onneksi, sillä omistaja stressaa kanssa lentämisestä ihan hirveästi.

Varsovan päässsä homma toimi suht nopeasti. Ajoissa sain matkalaukun hihnalta ja sitten metsästämään taksia. Ihan varoituksen sanana, ei kannata napata jokaista kyytiä tarjoavaa, vaan mennä ihan virallisella taksilla joka on hieman huokeampi. Mutta joo, olihan se matka kentältä Ibis hotelliin hieman pitkä, tais mennä puolisen tuntia ainakin aika Varsovan keskustan ulkopuolelle. Hotellissa sitten kirjautuminen sisään ( joissain paikoissa tosiaan veloitetaan erikseen aamiainen ja kissamaksuakin kertyi jonkun verran, mutta ei kamalasti) kissat huoneeseen, kamojen purkua ja mamma sitten ruokaostoksille lähimpään kävelymatkan päässä olevaan kauppaan hakemaan pari juomaa ja naposteltavaa. Illemmalla sitten kävin piipahtamassa drinksulla hotellin ravintolassa, mutta uni voitti ja painelin tutimaan lasten kanssa, olihan edessä todennäköisesti ihan erilainen ulkomaan näyttely verrattuna Tallinnaan ja Riikaan.

Lauantaiaamu valkeni ihan kamalana... yön aikan oli alkanut melkoinen lumimyräkkä ja kylmää piisasi. Ei muuta kuin näyttelykamat ja kissat mukaan, soittamaan taksi hotellilta kohti näyttelypaikkaa, joka onneksi oli noin 10min ajomatkan päässä.

MUTTA, voin kertoa, että ilmottautuminen Puolan näyttelyihin on hieman erilaista. Tosiaan en saanut minkäänlaista vahvistuskirjettä näyttelyyn vaan lähdin vähän sillä fiiliksellä, että ehkä ne kissat on siellä mukana :) Ilmottautumisessa sitten sain ainoastaa Piksun numeron ja juoksentelin sihteeristöön kysymään Pandan numeroa, joka onneksi sitten löytyi. Ei muuta kun takasin aulaan maksamaan ja kissoja ell tarkastettavaksi. Sekin sitten poikkesi kotimaisesta; Katsottiin pintapuolisesti kissat, mutta sirunumero tarkistettiin lukijalla :O Never seen before!!! Kaikki ok ja etsimään häkkipaikkaa... Noh, joku oli sitten näemmä kertonut, että joku dorka suomalainen siellä etsii omaa paikkaansa ja järkkäri ohjasti mut perille. Häkit ainakin tuolla olivat "pystyyn nostettavia" metallihäkkejä, josta en millään saanut seiniä ja kattoa ensin purettua... Joten tuunattu sturdini, josta olin siis rahaa säästääkseni irrottanut kaarikepit, jotta se mahtui laukkuun, kansaan ja sain sen ihmeen kaupalla tungettua metallihäkin sisään :))) Tosin sunnuntaina aamulla sitten sain sen vielä ulos ja häkin läjään, hyvä minä ja kiitos avustajat :))

Lauantaina sekä Piksu että Panda olivat Saran arvosteltavana. Päivä meni verkkaisesti, koska Saralla oli III oppilas ja arvostelu venyi ja venyi... Kun sitten alkoivat nelosten vuorot, niin kappas, koska Piksu ei ollut ekaksi ilmoitetulla paikalla, oli se merkattu eka ABSiksi, mutta nou hätä, pääsi kuitenkin arvosteluun.

Panda sai paljon kehuja, erityisesti profiilista, josta ei toivota lättäpäätä tulevaisuudessa, kivasti kehittyneestä silmien väristä, turkin laadusta ja siitä, että mustat ovat mustia ja valkoiset valkoisia laikkuja :) Okei, mikään kissa ei ole täydellinen, joten korvat saisivat olla vähän avoimemmat mutta nyt jo aika jees <3 Kutsu TP valintaa irtosi.

Piksu sitten; ihan kiva, mukavasti kehittynyt nuori nainen, mutta korvat saisivat olla alempana, avoimemmat, isommat ja turkki hieman lyhyempi. MUTTA, ihana luonne kuitenkin, kaunis kilppariväritys ja erittäin hieno silmien väri. Kutsu TP valintaa myös Pikille.

TP valinnassa Pandaa vastaan oli sitten hieno suklaa naaras. Valinta oli Saralle vaikea, mutta koska Panda on jo hieman valmiimpi, kivempi silmien väri ja elegantimpi kroppa, oli se TP ja meni paneeliin HURRAA!! Piksu sitten hävisi todella kauniille kilpparinaaraalle, joten neiti sai chillata paneelin ajan sturdissa.

Paneelissa lauantaina äänet jakaantuivat ensi tasan Pandan ja puolalaisen kasvattajan suklaanaamio siamilaisen kanssa tasan. Homman kävi sitten ratkaisi sitten Eva, joka sitten antoi äänensä Simskulle... No joo, ehkä mä olin vähän pettynyt, mutta hienosti pikkumies veti kuitenkin. Nelosten paneelin jälkeen kasailin kamoja ja samassa hotellissa asuneen vanhemman pariskunnan kanssa matkasimme takaisin hotellille... Väsy painoi, joten suihkuun, vähän ruokaa ja muutama lasillinen vinettoa ja sitten unille.

Sunnuntai aamuna heräsin hieman kiukkuisena, pakkasin kamat kasaan ja suuntasin saman pariskunnan kanssa kohti näyttelypaikkaan, kunhan olin eka tsekannut itseni ulos hotellista. Oli NIIN mukavaa roudata kaikki matkatavaratkin näyttelypaikalle, onneksi niitä ei ihan hulluna ollut. Ei muuta kun sturdi oikein päydän päälle, kissat rentoutumaan ja itse seuraamaan hommaa :))) Sunnuntaina molemmat kissat arvostelussa Annalla, joka veti ihanan reippaalla tahdilla arvostelut.

Panda eka pöydälle ja siitähän se ylläri sitten alkoi :) Anna sanoi minulle, että ei sano mitään kissasta sen arvostelun aikana vaan kertoo sitten TP valinnassa. Ainut mitä näin, oli että hän ensin piirsi KOKO arvostelusetelin kokoisen sydämen ja alkoi kirjottaa... Odottelin että ehkä ihan jees, katsotaan nyt. TP valinnassa samainen lauantainen vastustaja, joten odottelin innolla. JA POMMI, Anna sanoi, että valinta ei ole hänelle vaikea, vaikka suklaa onkin äärimmäisen hieno, on tuo bico hänen mielestään lähes täydellinen; hieno profiili, hieno silmien väri kehittymässä, upea turkki, upean kokoinen nuori mies <3 <3 Ja mä hypin innosta :)

Piksun vuoro oli taas häntäpäässä; paljon kehuja koosta, eleganttisuudesta, silmien väristä, värijakaumasta ja luonteesta. Pyyhkeitä korvien koosta, eli voisivat olla isommat ja avoimemmat mutta kaikkea ei voi saada. TP valinnassa sitten vastassa todella hieno hopeakilppari naaras valkoisella ja mä olin ihan varma, että homma oli siinä....JUU EI!!! Anna oli sitä mieltä, että vaikka kilppari itis on enemmän extreme-tyyppiä, niin Piksu on kokonaisuutena parempi, joten kappas, nominointi paneeliin :D Oisitte nähneet tämän dorkan suomalaisen ilmeen, kun molemmat kissat on paneelissa!!

Paneelit sunnuntaina olikin sitten yhtä tuskaa, järjestystä vaihdettiin ja venkslattiin, ja kun vielä yleensä valitaan Vastakkainen Sukupuoli ja Kategorian kaikkein paras, niin homma vähän venähtää. Onneks nelkun olivat kuitenkin aika alkupäässä. Ja minähän en siitä hobittikielestä mitään ymmärrä, joten toljotin tuon jo tutuksi tulleen suklaanaamio simskun omistajan kanssa paneelia, kun hän sitten yhtäkkiä tuuppasee minua ja sanoo, että sun pentus voitti tänään :) JIPPIKAIJEE!!! Piksu sitten hävisi ihan oletetusti mustalle itämaiselle naaraalle paneelissa, mutta todella ylpeä olen nuoren neidin käytöksestä.

Paneelin jälkeen sitten arvosteluseteleiden nouto, kamojen pakkaus ja KIITOS Monikan, sain kyydin kentälle odottamaan paluulentoa.

Taas samanlaista juoksua; tsekkaa laukku sisälle, maksamaan kissat, hakemaan boardari ja turvatarkastukseen kissat kainalossa. Sunnuntaina Piksu oli huonommalla tuulella ja halusi kommentoida jatkuvasti. Onneksi paluumatkalla oli myös mukava henkilökunta, jolla ei mennyt hermo käkisevään kilppariini. Suomessa puolen yön aikaan, kamat mukaan, taksiin ja kotiin... hilluin vielä hetken valveilla, kunnes uni voitti :)

Miinusta tässä homma oli se, että osa jutuista meni ihan ohi; ei tullut paljoa kaupunkia nähty, mutta mikäs siinä, näyttelyynhän sinne mentiin. Ja matkustaminen eläinten kanssa ei ole halpaa!!

PLUSSAA oli sitten sitäkin enemmän. TODELLA auttavaista näyttelyhenkilökuntaa, Irenaa eli sihteeriä kävin vielä erikseen kiittämässä sunnuntaina. Vaikka kielimuuria olikin, ekinokokkoosi leimat sai mukavasti sunnuntaina ystävällisestä herrasmies-lääkäriltä. Samalla pääsin tutustumaan puolalaisiin nelosten omistajiin ja kasvattajiin. Erityisen onnellinen olen, että tapasin Monikan, jolla on Mimin kissalasta tuo ihan punanaamio siamilainen, siis Niilon sukulainen. Monikan kanssa tuli puhuttua "kissaa" koko viikonloppu ja ehkä tästä voi syntyä myös jonkinlaista yhteystyötä ;) Monika on varmaankin tulossa toukokuussa Suomeenkin näytelmiin ja olen luvannut häntä täällä avustaa.

Varmasti tulen matkaamaan Puolaan vielä uudemman kerran, ehkä jo kesällä, kuka tietää. Seuraavaksi mietitään seuraavia peliliikkeitä; vkl oli oikeasti aika rankka, jonka aikana tuli mietittyä moneen kertaan kasvattamisen mielekkyyttä, näyttelyhommia ja vähän kaikkea, mutta ehkä se mielekkyys taas jossain vaiheessa palaa, eikö??