Elikkäs elikkäs... tässä on nyt odoteltu Keskimaan ensimmäistä pentuetta kuin suurintakin aarretta. Vaikka tukena on ollut montakin kasvattajaa, koin pahimmat kauhunhetkeni eilen aamulla. Itkua tuhersin, kun Bertan peräpäästä jotain limaista tuli. Eikun töihin ja soitto ell, että mitä mitä, onkohan kaikki hyvin.
Onneksi palvelu pelaa luottoeläinlääkärin luona ja sain sitten varattua ajan iltapäivälle.. työpäivä meni vähän huurussa ja juoksentelinkin sitten hakemassa kaikenmoista synnytykseen tarvittavaa; desiä, kroonikkovaippaa, vastiketta, pyyhkeitä, sakset, kynää, vihkoa, vaakaa etc etc. Ja TIETYSTI Bertalle lisää Queenia kun toinen on napostellut sitä ihan kunnolla :D
Onneksi sitten ell luona ultrassa näkyi 2 pentua ( uskon että muut olivat piilossa, kun sitä mahaa on aikalailla) sydänäänet kuuluivat ja liikettä kanssa. Mitään tluehdusta ei näkynyt, mutta varmuudeksi annettiin ab-piikki ja nyt sitten odotellaan. Luultavammin avautumisvaihe on alkanut ja tuo sitä ns. limatulppaa. Eilen Peenau ei kuitenkaan käyttäytynyt mitenkään erikoisemmin, pesää on nyt laitettu jo hieman sen toimesta, mutta mitään supistuksia tai muita ei ole sen enempää vielä tuntunut. Katsellaan nyt tässä rauhassa, tänään tiineysvuorokausia on täynnä 64 ja periaatteessa laskettu aika olisi maanantaina. Bertan äiti ja mummohan ovat venyttäneet synnyttämistä aina vuorokausille 69-70.
Mutta onneksi Mirka saapuu maanantaina iltajunalla rauhoittelemaan omistajaa, ehkä enemmän olen itse paniikissa kuin kissa, joka näyttää ottavan asian suhteellisen rauhallisesti. Toivottavasti jo ensi viikolla kotona temmeltää lauma tulevia haltioita <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Et voi kommentoida anonyymisti