En ole halunnut blogiani päivittää vähään aikaan, johtuen monista mutkista matkalla, ei ole ollut jaksamista, koska aika on mennyt muihin asioihin keskittymiseen. Kuitenkin tämän viikon aikana elämä on alkanut näyttämään huomattavasti valoisammalta ja RUROKin odotus on täyttänyt mielen.
Pääsiäisen aikaanhan hain Saksanmaalta kaksi itispoikaa Suomeen. Kaikesta hyvästä suunnittelusta huolimatta matka oli raskas ja täynnä mutkia. Ensimmäistä kestaa eläinten kanssa lentokoneessa lentopelkoisena ei ehkä olen kaikkein mukavin matkustustapa, samoin Dusseldorfin kentän henkilökunnan suhtautuminen asiaa on hyvinkin pitkälti pakkasen puolella. Selvisimme kunnialla hotellissa poikien kanssa samoin paluumatka kentälle. Läpivalaisussa räjäytettiin sitten potti... mua revittiin ilman läpivalaistua omaisuutta kuulusteluhuoneeseen kuin pahamaineisintakin muulia. Eikun pojat kantoon ja sitten kiltisti räyhäävän "rekkiksen" perässä tutkimuksiin. Luulin jo, että nyt koittaa Kekkosen tyttärelle ensimmäinen kumihanska käsittely, mutta yksitellen kaivoin pojat kasseista ulos ja kassit käytettiin läpivalaisun kautta. Valitettavasti jouduin henkilökunnalle huomauttamaan että voisivatko ystävällisesti sulkea oven perässään, josta sain sitten seuraavat kiukkuiset huudot ystävällisesti käyttäytymisestä. Itkua nieleskellen sitten kissojen kanssa portille jonne leiriydyin odottelemaan että kaveri sai viimeiset ostokset suoritettua kentällä.
Ilokseni huomasin myös muutaman satavarman kissanvihaajan, erään suomalaisen "julkkiksenkin" mulkoilevan minua pahaenteisesti, onneksi pojat olivat hiljaa kasseissaan ja pääsimme koneeseen ongelmitta. Onneksi lento ei ollut kovinkaan pitkä ja Suomeen saavuttua luovutin Eddien Mirkalle Kuopioon matkaamaan ja Mauron tuli sijoituskoti noutamaan kentältä. Maurolla oli hieman stressin laukaisemaan flunssanpoikasta ja varasinkin heti pääsiäisen jälkeen hänelle ell käynnit tarkastusta varten.
Maurolta otettiin sitten pääsiäisen jälkeen verikokeet ja testit, jotka lähetettiin Saksaan labraan tutkittavaksi. Poikasen verikokeissa oletettavasti oli tulehdusarvot koholla samoin kuin maksa-arvot ja laitoimme hänelle heti ab-kuurin päälle. Sijoituskoti suoriutuin ab-kuurin antamisesta mallikkaasti ja muutenkin piti "kipeästä" ja ujosta pojasta erittäin hyvää huolta, kiitos siitä Minna-Marille ja Alexille.
Tällä viikolla kävimme Mauoron kanssa kontrollissa ja pojat arvot olivat palautuneet normaaliksi, moni olisi katsonut kummissaan ell asemalla, kun neljä ihmistä hyppii tasajalkaa riemusta, poika voi jo paremmin :D Mauron testitkin saapuivat takaisin Saksasta ja negatiivisia näyttivät. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Mauke saa nyt rauhassa totuttautua Suomalaiseen elämänrytmiin erittäin rakastavassa ja huolehtivassa sijoituskodissaan, katsellaan sitten myöhemmin näyttelyitä ja muita.
Kuten aiemmin mainitsin, Mauron rekisteröinti ei kerennytkään RUROKin näyttelyyn mennessä, joten matkaan sinne ainostaan syssikaksikon, Bertan ja Niilon kanssa. Nipa kävi näyttäytymässä Järvenpäässä esittelynäyttelyssä ja varsin rauhallisesti poika otti kaiken hälinän. Näyttelytouhuja sen kanssa pitää selkeästi vielä harjoitella, venyttelyä sun muuta käsittelyä. Kuitenkin Nipa on kehittynyt hyvään suuntaan, mitä nyt vauvamahaa pitää alkaa vähän karsimaan, poni painaa jo reippaasti yli 4 kiloa :o
RUROKin näytellyä odotan innoissani, Berttishän kilpailee nyt luokassa 5 ja metsästää sertejä GIC titteliä varten, Nipa tekee debyyttinsä nuorten luokassa. Koska näyttely on niin suuri, varmasti kilpakumppaneita riittää, mutta otan näyttelyn harjoittelun kannalta Nipan kanssa, toivon Berttikselle sertejä ja tärkeintä kaikesta, tapaan jo kauan ikävöimiäni ihmisiä kaukaa pohjoisesta, tietty myös muita vähän lähempää. Hieman pelottaa samassa yhteydessä olevat Lapsimessut, viime vuonna Arwen sai jonkinlaisen stressireaktion kyseisestä näyttelystä ja oli kuin pyllyyn ammuttu siamilainen koko seuraavan viikon :(
Innolla siis odottamaan ensi viikonloppua, näyttelyä ja laitan omat varpaat ja sormet ristiin, samoin viiden karvaisen varpaat ja toivon että Islannin vulkaaninen pilvi haihtuu ja ulkomaiset tuomarit saapuvat paikalle.
P.S Berttikselle on myös luvattu strudiseuralainen, pääsen ekaa kertaa tutustumaan kilpparin sielunelämään näyttelyssä vähän lähempää :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Et voi kommentoida anonyymisti