Keskimaan Cattery

Imladris Indil Hapci*HU aka Toivo Pokemon

2012-02-02T00:10:00.000-08:00

Asia josta en sitten paljoa edes halunnut puhua.

Jo viime vuoden syksyllä kävin neuvotteluja Imladris kasvattajien Renatan ja Gabin kanssa, että olisin kiinnostus erityisesti erään uroksen jälkeläisistä, koska olin kyseisen kissan jälkeläisiä nähnyt hakiessani Repeä Suomeen heinäkuussa. Yksi asia johti toiseen ja ollessani Riikan näyttelyreissulla sain tiedon että juurikin kaipaamani kaltainen pentu on syntynyt.

Muutamalle ihmiselle taisin mainita, että olen kyseistä pentua miettinyt, mutta myöhemmin ajattelin olla asiasta aivan hiljaa; aikataulut sakkasivat enkä päässyt itse kissaa noutamaan.

Niinpä Toivo Pokemon sitten lensi luokseni 1.1.2012 kasvattajien ystävien mukana Suomeen. Kävin sen noukkimassa kyytiini näyttelyreissulta palatessani ja pikkumies sopeutui kotiini ja nukkui kainalossani muutamia viikkoja ennenkuin se pääsi tutustumaan muuhun porukkaan.

Toivo on äänekäs pikkumies, juuri sellainen punainen jonka olen halunnut. Se ei välttämättä ole maailman extremein tapaus, mutta sen sukutaulu on sellainen jonka halusin omaan kasvatukseeni hankkia. Siinä siis syy; hyvä kasvatuskissa ei aina ole paras mahdollinen näyttelykissa, näin minä olen asian ajatellut.

Toivo siis kasvaa ja komistuu kotonani. Se on hankittu OMAAN kasvatukseeni, eikä sitä tulla antamaan ulkopuoliseen astutukseen. Käytössä siis ainoastaan omille naaraille.

Pokemonin parhaita kavereita on Panda ja Bertta, muittenkin kanssa se tulee toimeen, tuolla kissalla on vaan niin suunnattoman suuri ego, että HÄN ensin, sitten vasta muut :)

Ohessa muutama kuva Toivosta <3

Hiljaiseloa

2012-02-01T23:55:00.000-08:00

Blogi on pitänyt hieman hiljaiseloa, jotenkin ei vaan ole jaksanut mistään kirjotella vaikka paljon on tapahtunutkin.

Uutena Vuotena olimme Yumin, pikkulikkojen ja Pandan kanssa RUROKin näyttelyssä Lohjalla. Ihan kivastihan se meni:

Lauantaina Yumi BIS, Sunnuntaina Yumi BIS ja nominoinnit sekä Olgalla että Pandalle. Paneelissa Olga ja Panda sitten hävisivät.

Uuden Vuoden jälkeen SUROKin näytelmissä kävi ainoastaan pikkulikat Olga ja Frances. Pandakin oli tuonne ilmoitettu, mutta koska meille syntyi pentuja 11.1 niin päätin että kotoota ei kukaan näytelmiin tuolloin lähde, ainoastaan pikkulikat sijoituskodeista.

Lauantaina SUROKissa tapahtuikin "once in a lifetime" tilanne, koska molemmat tytöt olivat paneelissa toisiaan vastassa. Tällä kertaa potin korjasi Frances. Sunnuntaina Frances oli myös nominoituna, mutta hävisi Katariinan hienolle pitkäkarvapennulle.

Siinähän sitä näytelmää onkin ollut, seuraava näytelmä on piakkoin, mutta siitä myöhemmin lisää.

Kotisivuni ovat rempan alla, yritän siirtää niitä tämän vuoden alkupuolella toiseen paikkaan, mutta vielä homma on täysin kesken. Tällä hetkellä kun minua työllistää URKin maaliskuun näyttely sekä hommat NTK:ssa. Omaakin elämää pitäisi välillä elää, kissalan touhujen ulkopuolella.

Vuosi 2011

2011-12-15T04:27:00.000-08:00

Nyt kun mennään jo ihan kalkkiviivoilla tämän vuoden kanssa, päätin vetää yhteen kissalan vuotta 2011, yksi näyttelyhän on vielä jäljellä, mutta se nyt ei paljoakaan asiaa muuta.

Vuosi 2011 aloitettiin ensimmäisessä näyttelyssä ensimmäisten omien kasvattieni kanssa. Mukana kisaamassa olivat Panda sekä Mustis, nuo ihanaiset pojat joista Panda siis jo aikaisempien kertomusten mukaan jäi sulostuttamaan olemuksellaan kotiani. Samaisesta pentueesta kastraattina uuteen kotiinsa muutti Kaneli ja veli Jaakko Perkele Mirkan kasvatuskissaksi ja sitä kautta sijoituskotiinsa.

Pandan kanssa kierrettiin näyttelystä toiseen, kotimaassa ja ulkomailla, tarkoituksena saavuttaa haluttu JW-titteli, joka sitten napsahti kissalle Riikan näyttelyssä maaliskuussa. Tämän jälkeen on kisattu myös isojen poikien luokassa, kerätty sertejä ja käyty myös WW-näyttelyssä Puolassa. Tänä päivänä Panda on jo luokassa 3 ja kova yritys saavuttaa SC titteli vuoden 2012 aikana. Kotona herra siis asuu ja häntä on tarkoitus käyttää omille naaraille kasvatukseen, myös pari ulkopuolista astutusta on sovittuna.

Muuten pentueen muilla lapsilla sujuu hienosti, jokaisesta kuulen jotain aina silloin tällöin ja mukavahan niitä on ollut myös näyttelyissä nähdä.

Helmikuussa Bertta, siis ekan pentueen äippä synnytti toisen pentueensa, tai siis, yhden pennun Tepon. Tämä oli kasvatukseni kauhein paikka, sillä pentu ei meinannut millään kasvaa ja monta kertaa olin heittää hanskat tiskiin. Kuitenkin kuin ihmeen kaupalla jätkä alkoi kasvaa. Teppo löysi itselleen mainion sijoituskodin, josta saan sen aina näyttelyihin mukaan lainata. Hienosti Teppokin tämän vuoden aikana on pärjännyt näyttelyissä, Pandan kaverina oli WW-näyttelyssä ja nyt mennään jo isojen poikien luokassa. Ihana Teppo!! Hänkin siis käytössä omille naarailleni kasvatukseen ja muutamaan ulkopuoliseen astutukseen jotka on jo sovittuna. Tepon kanssa jatkamme vuonna 2012.

Elokuussa kissalaan syntyi kolmas pentue. TYTTÖJÄ tällä kertaa ja miten ihania sellaisia! Tuo suklainen kilpparitiketti muutti Kanelin kaveriksi Savonlinnaan ja pitää siellä tätänykyään jöötä pojalle ja kasvaa iskoksi lemmikkitytöksi. Kaksi pentueen muuta naarasta; Olga ja Frances ovat sijoitettuna omiin koteihinsa ja tämän vuoden puolella ollaan näyttelyitäkin koluttu, jatkamme siis vuonna 2012. Urokset olen molemmille tytöille jo suunnitellut, mutta odotellaan hetki vielä että tytöt kasvavat.

Piggy kävi muutaman näyttelyn kanssani vetämässä vuoden 2011 alussa. Sen jälkeen sitä yritettiin astuttaa entisellä kasvatuskissallani Nipalla. Valitettavasti näistä yrityksistä ei tyttönen tiinehtynyt, mutta päätin että jätetään näyttelyt loppuvuodeksi ja yritetään niitä pentuja. Mutta äärimmäisen reisillehän se meni, vieläkään en ole koko shousta valmis puhumaan, ehkä joskus, ehkä en koskaan.. katsellaan mitä vuosi 2012 tuo tämän kissan kohdalla mukanaan.

Yumi palasi äippäloman jälkeen areenoille eryn näyttelyssä ja ai että millä rytinällä!!! Muutaman nominointi, BIS voittoja ja viime viikonloppuna saavutettii SC-titteli!! WUHUU!! vielä vuoden viimeinen näyttely jonka jälkeen alamme varmaan miettimään seuraavaa pentuetta. Yksi rajapyykki on vielä saavuttamatta, mutta eiköhän me se jossain vaiheessa saada hanskattua. Uroksen olen jo kiukkupyllylle miettinyt, valitettavasti kun Yumikaan ei tiinehtynyt tuosta entisestä kasvatusuroksestani, niin näillä on mentävä :).

Heinäkuussa kissalaan saapui Unkarista uusi kasvatusnaaras. Reija, vaikka onkin simsku, on monilta ominaisuuksiltaan kissa jota olen etsinyt. Se on näyttelyitäkin kiertänyt kanssani, aikuisten luokassa esiinnymme varmaan sitten seuraavan kerran, neitokainen kun ei vielä ole kiinnostunut vauvojen teosta, vaikka Pandaa palvookin <3. Repen kasvattajista on tullut minulle tosi läheisiä ja uskon, että yhteistyö siihen suuntaan tulee jatkumaan myös tulevaisuudessa.

Muutama enkelikissakin on saateltu matkalle tämän vuoden puolella. Pikkuinen Nano, joka menetyi 12 viikon iässä. Arwen, joka luovutti taistelun keväällä, hänen kanssaan ei ollut enää mitään tehtävissä ja kyynelsilmin luovutin tämän kissan matkalle.

Toimihenkilöpuolella vuosi 2011 on ollut kiireinen; on tullut assaroitua kotimaassa ja ulkomailla, yksi parhaimmista kokemuksista oli WW assarointi Puolassa. Pääassarina olen toiminut kaksi kertaa, samoin näyttelysihteerinä. Tekevälle sattuu, kiitos kärsivällisyydestä. Vuonna 2012 toimihenkilönä toimiminen tulee varmaankin muuttumaan, miten, se jääköön vielä salaisuudeksi.

"Kissa-elämän" ulkopuolella on tapahtunut suuria muutoksia, mitä, se olkoon minun asiani. Joskus vaan henkilökohtainen elämä näkyy myös harrastuksen parissa, sen vuoksi monet pahat ja ilkeät sanat ovat satuttaneet minua todella kovasti. MUTTA, nahka kasvaa aina joka kerta, näin se vaan menee. Vuonna 2011 olen saanut paljon uusia ystäviä kissapiireistä, heitä haluan kiittää kannustamisesta, ihanaa että olette olemassa ja jaksatte naurattaa aina, oli tilanne mikä tahansa. Näistä ihmisistä aion pitää kiinni. Miten ja kenen kanssa yhteystyöni tulee jatkumaan tai alkamaan selviää ensi vuoden puolella, muutoksia kuitenkin on luvassa.

Vuosi 2012 tulee olemaan Keskimaassa kiireinen, työntäyteinen ja yllätyksiä tulvillaan :)

Näin ollen, haluankin sanoa vielä että:

"Koirat haukkuu ja karavaani kulkee"
"Vittuilua saa pyytämättäkin, mutta kauteus on ansaittua"

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin ja entistä ehompana vuonna 2012!!

THE LOVE OF MY LIFE
Keskimaan Ainion JW OSH n 03

Mikä on oikein ja mikä väärin?

2011-12-13T07:46:00.000-08:00

Suhteellisen uutena kissaharrastajana ja kasvattajana olen kiinnittänyt varsinkin tämän vuoden aikan huomiota muutamaan epäkohtaan kissamaailmassa.

Vuoden 2010 loppupuolella tuli IV kategorian tietoisuuteen kyseisen kategorian PRA positiivisuus ja kissojen testaaminen kyseisen perinnöllisen sairauden osalta. Alkoi suunnaton hullunmylly; kuka testaa, miten testaa, millä aikataululla ja miten asian kanssa edetään. Saatiin aikaan suositus, että positiivisia kissoja ei saa käyttää kantajille ja näin edespäin. Itse tein linjanvedon, että testautan kasvatuskissani, en julkaise testituloksia kotisivuillani, mutta kerron ne mielelläni jos niitä minulta henkilökohtaisesti kysytään.

Enemmän kauhistusta itsessäni on ainakin kasvattamisen puolella aiheuttaneet muutamat asiat; halutaan käyttää rakennevikaisia kissoja kasvatukseen ja on väläytelty mm. siitostarkastuksen poistamista. Mielestäni tässäkään ei nähdä metsää puilta, kissa voi olla 4kk täysin virheetön ja jokin virhe sille ilmestyä vaikka muutama viikkokin ennen 10kk ikää, jolloin tuollaista kissaa ei kannattaisi käyttää kasvatukseen. Niinpä en missään nimessä henkilökohtaisesti halua ajaa siitostarkastuksen poistamista, muutaman sanan olen tästä vaihtanutkin ja tietyt asiat ovat aina valintakysymyksiä, joko niitä jaksaa tai sitten ei.

Samoin minua hetkittäin närästää kissojen jakaminen lemmikkitasoisiin ja näyttelytasoisiin. Onko määritelmä sitten sen kaltainen, että jos kissa on extreme tyyppiä ja vaikka sillä olisi joku luustollinen epämuodostuma, joka ainoastaan kastraattiluokassa on hyväksyttävä, saa kissan myydä kovemmalla hinnalla näyttelykastraattina? Mielestäni ei. Jos kissa jollain tavalla on virheellinen, on se lemmikkitasoinen vaikka se voisi tyypiltään olla ihan suurinta huippua. Kukaan ei kiellä kissaa näyttelyttämästä, mutta tuolloin mielestäni ne realiteetit, että kissa saattaa jäädä sertittä, tai nominoimatta tulee rehellisesti kertoa uudelle omistajalle. JA mielellään vaikka kastroida kyseinen yksilö ennen sen luovuttamista eteenpäin. Pahimmassa tapauksessa kun nämä yksilöt saattavat joutua sellaisten käsiin, jotka päättävätkin että haluavat näillä yksilöillä sittenkin kasvattaa, teettävät rekisteröimättömiä pentuja ja myydä niitä sitten törkeään ylihintaan erinäisissä paikoissa "paperittomina" kissoina, onhan se rotua joo, mutta oikeasti ainoastaan ylihinnoilteltu kotikissa vaikka vain lemmikiksi meneekin. Rekisteröimättä jättämistä ei mielestäni voi puolustella lauseella "kun nämä menevät vain lemmikiksi eikä niillä papereilla silloin mitään tee".

Kävin keskustelua myös erään ihmisen kanssa viime viikonloppuna kertoen, mitä haluan omalla kasvatuksellani saavuttaa. Tärkeitän minulle ei kissassa ole sen poskilla roikkuvat korvat vaan niin moni muu osa-alue, kuten terve ja hyväluonteinen yksilö, jossa moni asia on kohdallaan niin että se miellyttää minun silmääni. Standardi kun on niin laaja käsite ja sitä tulkitaan aina yksilökohtaisesti, jokaisella tuomarilla kun on omat mieltymyksen ja painotuksen kohteensa, näinhän se vain menee.

Toivoisinkin, että yhteistyötä olisi mahdollista tehdä yli kategoriarajojen, opittaisiin toisilta, eikä toistettaisi samoja virheitä aina uudestaan. JOS on olemassa suosituksia, eikö olisi kaikille parhainta että niitä noudattaisivat kaikki? JOS on olemassa sääntöjä, ne on oltava kaikille samat? EIKÄ vain keksitä, että kun minulla on oikeus siihen ja tähän kun tuolla ulkomailla tehdään vähän kaikenlaista (omassa kategoriassani villit erikoisluvattomat hopea+naamio yhdistelmät ja kummalliset naamioiden EMS-koodit) ja päätin nyt tehdä vain näin.

Tämä saattaa kuullostaa paasaukselta, mutta kasvattajalla on vastuu; niin kasvattamisessa kuin omien kasvattiensa uusien omistajien auttamisessa, joten ei jätetä heitä yksin asioidensa kanssa vaan ollan mukana tukemassa ja auttamassa.

Suosikkiassistentti ja Mestariassistentti

2011-12-13T07:31:00.000-08:00

URK teki historiaa viime viikonlopun näyttelyssään valitsemalla näytteilleasettajien äänestyksellä Suosikkiassarin ja Pääassistentti omista suosikeistaan Mestariassarin.

Koko ajatus lähti siitä, kun tämän vuoden ajan olen seuraillut tilannetta kissamaailmassa ja kiinnittänyt huomiota muutamassa maassa siihen, että assareille järjestetään vuoden assistentti kilpailu kerättyjen assaritoistusten numeroarviointien mukaan (tämmöinen kaavake oli mm. WW näyttelyssä käytössä). Niinpä halusin ehdottaa asiaa myös eräälle yhdistykselleni.

URKin mainio puheenjohtaja hyväksyi hallituksen kanssa ehdotuksen ja niinpä URKin info-kirjeeseen lisättiin kohta, jossa hieman assariluokista kerrottiin. Kuinka näytteilleasettajan voivat äänestää omaa suosikkiaan; ei välttämättä sitä, joka assaroi sillä samaisella tuomarilla jolla näytteilleasettajan kissa on vaan kokonaisuudestaan kaikista assareista.

Tiedän, että muutamilla keskustelupalstoilla ollaan oltu huolissaan siitä, että assareiden arvostus on kohonnut liian suuriin mittakaavoihin, itse olen kuitenkin täysin eri mieltä asiasta. Ilma näytteilleasettajia ei olisi näyttelyitä, mutta ilman assareita, ei olisi tuomareiden apukäsiä eikä paneeleita. Tuo työmäärä, jonka assarit viettävät jaloillaan näyttelypäivänä on äärimmäisen suuri. Vastuutakin on enemmän kuin muille jakaa. Palkkiona saatava leimakortti ja lounas ei aina edes kata kaikkea, assareilla kun on tiedetysti varmasti aina myös kissa tai muutama mukana näyttelyssä. Tuntipalkka ei siis päätä huimaa.

Toimimalla assarina, saa hommasta hieman eri käsityksen. Aina kun assaroida ei voi sille oman kategorian tuomarille, joten on mentävä merta edemmäs kalaan ja samalla bonuksena tietämys muistakin roduista ja niiden standardeista lisääntyy muualtakin kuin standardi-vihkosista, palkitsevaa eikö?

Näin ollen, halua kiittää kaikkia URKissa assareina toimineita "kolleegoita", hyvin vedetty ja toivon että moni teistä haluaa yhdä uudelleen assaroida kyseisen yhdistyksen ja muidenkin näyttelyissä. Olette korvaamattomia monellakin tavalla ja olkaa ylpeitä siitä mitä teette!

URKin tarkoituksena on tehdä näistä kahdesta lisäluokasta perinne loppuvuoden näyttelyyn, parantamista löytyy varmasti tämän ensimmäisen kerran jälkeen ja ehdotuksia otetaan ilolla vastaan.

Paljon onnea siis:

Suosikkiassistentti: Kukka Salmiovirta
Mestariassistentti: Kaisa Reponen

KEEP ON STEWARDING!!

SUPREME CHAMPION!!

2011-12-13T04:20:00.001-08:00

Kissalan ensimmäinen Supreme Champion titteli saavutettiin URKin kotinäyttelyssä Tikkurilassa 10.12.2011

Kissa on nimeltään nykyään:

SC Cannonball Frontpage News OSH f 25

Tämä kissa on jotain ihmeellistä, se on maailman rakastavin kiukkupylly kunhan sen luottamuksen saavuttaa. Sen arvolle ei aina sovi seurustella muiden kanssa. Se tietää mitä se haluaa, se kommentoi ja määrää, mutta kääntää monta ihmistä kilpparitassunsa ympärille.

Yumi on todellinen kilppari, se on myös tiketti, tuo ihana kuvio josta kovin tykkään. Yumi on myös talon valtiatar, hänen ylitseen ei kävele kukaan. Yumi on tällä hetkellä yhden pentueen äippä, toivottavasti jatkossa myös muutaman muun pentueen.

Haluan kiittää erityisesti Nenaa tästä kauniista kissasta, varmasti Yumin menestys on yllättänyt meidät molemmat, varsinkin neidin comeback näyttelyareenoille. Mirkalle kiitos kun minulle tämän kissan löysi.

Supreme Champion tittelin saavuttaminen vei noin 1,5 vuotta, välissä kun tehtiin ne yhdet pennut :). Matkan varrella plakkariin on kertynyt 18 Nominointia sekä 15 kategoriavoittoa! Tästä on hyvä jatkaa.

Yumi haluaa erityiskiitokset sanoa Varpulle, tuolle assarille joka on kulkenut kanssamme tämän pitkän matkat, kiitos Varpu, olet korvaamaton!!

URK-ÖRK Tikkurila, Vanda

2011-12-13T02:37:00.000-08:00

Erään oman yhdistykseni tempaisu oli tosiaan viime viikonloppuna. Koska olen itseni näemmä saanut nakitettua erinäisiin hommiin, niin tämän keissin hommat alkoivat hieman totuttua aikaisemmin.

Näyttelyyn olin kissoja raahannut sitten kuusi kappaletta!! Yumi, Panda, Teppo, Repe, Olga ja Frances ja molemmat päivät kaikki tietty! Yumi ja Olga oli ilmoitettu myös perheluokkaan, mutta sehän sitten sakkas, sille ei minkään voi.

Lauantaina arvostelussa kissat niin että:

Yumi, Olga ja Frances ja Teppo Pia Nymanilla. Kaikki saivat samanlaisia kehuja kuin aiemminkin ja tuloksena olikin yllättävät:

Yumi EX1, CACS, SC, NOM
Teppo EX1 CAC
Olga EX1
Frances EX1, NOM

OLGA JA JENNI

Hyvä täplähiiviö, meni voittamaan siskonsa. Molemmathan ovat mulle tosi rakkaita, joten oli kiva että valinta osui tällä kertaa Francesiin.

FRANCES JA MINÄ

Panda ja Repe pääsivät lauantaina arvosteluun Natalia Sidorovan pöydälle. Panda sai paljon kehuja koosta, silmien väristä ja muutenkin oli kuulemma hieno poika. Mutta TP valintaan kiilasi IsiSaukko Rauno.
Repe sai kehuja pointtien kontrastista, silminen väristä ja turkin laadusta. Kuitenkin Natalian mielestä Katen Olavi oli parempi joten siihen tyssäsi meidän tie.

Panda siis EX1, CACS
Repe EX1

PANDA

Paneelia jännitin ihan superina Yumin kohdalla, kun vastustajakin oli. Äänet menivät kuitekin molemmat Yumille, joten tämän neitokaisen kohdalla lauantai oli napakymppi, valmistuminen Supreme Championiksi, nominointi ja kategoriavoitto!!
Francesilla ei paneelissa ollut vastustajaa, koska Natalailla ollut pentu oli häntäknikkinen, eikä hän halunnut edes pentuluokassa olevaa kissaa nominoida! Joten Francesille äidin tavoin kategoriavoitto lauantaina!

Näyttelyn jälkeen pikkupikku puuhastelua, kissat huoneeseen, vaatteiden vaihto ja kohti illallispaikkaa. Jaksoimme Jelenan ja Tarjan kanssa syödä, jonka jälkeen suuntasimme takaisin nukkumaan että olisimme valmiina sunnuntain koitoksiin.

Sunnuntaina Panda, Teppo, Frances ja Olga olivat Luigi Comorion arvostelussa jossa oppilaana Veikko Saarela. Samaa palautetta saimme kuin aikaisemminkin, mutta varsinkin Pandan kohdalla olin yllättynyt. Luigi tosissaan halusi verrata sitä IsiSaukkoon, vaikka kaikkihan tietävät miten se valinta menee, niin myös minä :).

Tuloksena siis Luigilta:
Panda EX1, CACS
Teppo EX1 CAC
Olga EX2
Frances EX1

TEPPO

TP valinnassa Frances hävisi tuolle lauantaina nominoimatta jääneelle knikkihäntäiselle pennulle, tosin paneelissa myös sen nominoinut tuomari huomasi tämän kaunesvirheen pennussa.

Yumi ja Repe sunnuntaina arvostelussa Donatellalla. Musta oli tosi kiva, kun Donatella alkoi arvostelemaan Yumia, niin ensin hän selittää ja sitten tajuaa, että "hei, mähän oon nää asiat sulle kertonu pari viikkoa sitten, että annetaanko selittämisen olla?". Juu, passashan se :). Joten, Yumi nappasisi ensimmäisen kunnimaininnan ja kutsun TP valintaan.
Repe sai samoin paljon kehuja, hieno turkin laatu ja kivasti kehittyneet pointit. Koska vastassa oli Katen Olavi, niin yllätys oli, että Repe nappasi nominoinnin, kiva prinsessalle, että tie kävi paneeliin :)

Tuloksena Donatellalta siis:
Yumi EX1, KM, NOM
Repe EX1, NOM

YUMI

REPPIS

Kaikki kuvat: Anzelika

Paneelissa Yumi nappasi voiton 2-0 suklaanaamio siamilaista vastaan, Repe sitten hävisi 2-0 Pia-Maijan mustalle tuontu-junnulle, joka on hieno! Mutta tyytyväinen olin silti.

Näyttelyn päätteeksi laittelin sihteeristön kansaan, pakkasin kissat, vein omat kotiin, palautin Tepon kotiinsa, Francesin kotiinsa ja ajelin takaisin näyttelypaikalle hakemaan sihteeristön tavaroita. Olihan siinä aikamoista hommaa.

Iso kiitos kuuluu siis sijoituskodeille, jotka taas luovuttivat silmäteränsä näyttelytettäviksi ja Jennille, joka urhoollisesti jaksoi koko viikonlopun!!

Tästä on hyvä jatkaa :))

TUROK oli, nähtiin ja koettiin

2011-12-13T01:08:00.000-08:00

Olen himppaisen verkkaiseen tahtiin päivittänyt blogia, valitettavasti muut kissakiireet ovat pitäneet minua otteessaan ja muutamia postauksia on jäänyt välistä.

Elikkä marraskuun puolella olimme pikkumissien sekä Yumin kanssa näytelmissä Turkkusessa, suuren suuressa Turkuhallissa. Valitettavasti en taaskaan osannut sanoa ei, joten hääräilin assarina koko viikonlopun, vaikka painoin saman viikon pitkää päivää ja puuhasin erästä tapahtumaa.

Lauantai aamuna siis jälleen kerran kello soi epäinhimilliseen aikaan ja pakkasin missit sekä Yumin autoon, hain erään tuomarin kyytiin ja sinkosimme kohti Turkua. Normi homma, häkit kasaan, aamukahvia sekä tsekkailua että missä tuomarin pöytä jolle assaroin oikein sijaitsi. Olin onnekseni päässyt yhdelle lempparituomareistani, Albert Kurkowskille, joten tiesin että päivä sujuu mukavasti.

Kissani olivatkin sitten jaettu seuraavasti; Yumi ja Kiukku (siis Olga) Albertilla ja Ranke (sijoituskodissaan nykyään Frances) Eva Wieland-Schillalla.

Yumi sitten; Albert tykkäsi kovasti naisen koosta, pituudesta, kuviosta ja turkin laadusta. Silmätkin olivat kehujen arvoiset, erityisesti väriltään. Eniten jännäsin toki sertiä, kerran kun se jää saamatta, niin sen jälkeen sitä joka kerta jännittää. Kuitenkin se sieltä napsahti ja kutsu TP valintaan.

Olga sai paljon kehuja turkin laadusta, silmien väristä ja hännän pituudesta. Massaa prinsessalla saisi olla siis enemmän, joten tällä kertaa tuloksena oli EX2, koska hävisimme hieman isokorvaisemmalle naaraspennulle. Reipas likka kuitenkin ja miten se osaakaan ottaa tilan haltuun :).

Frances kävi sitten kääntymässä Evan pöydällä. Kehuja tuli profiilista, silmien väristä ja turkin laadusta, miinuksia vielä keskeneräisestä kuviosta ja prinsessan keijumaisesta koosta. Noh, EX1, mutta ei tarvinnut mennä edes TP valintaan.

Lauantaina omista kissoistani TP valinnassa kävi Yumi, joka sitten hävisi suklaanaamio siamilaiselle, sama joka voitti Yumin sunnuntaina paneelissa. Joten saldona lauantailta CACS, EX1 ja EX2 sekä paljon assarointi-hommia. Myös eräs tapaus joka työllisti minua pitkälle iltapäivään ja esti muiden hommien hoitamisen.

Illalla suuntasin sitten kimppamajoitukseen Naantalin kylpylään, ai että oli ihanaa seuraa, ruokaa ja juomaa... niistä sitten joskus lisää :)). Yö tuli nukuttua ihan suhteellisen hyvin, ja aamulla oli suuntana sitten taas Turkuhalli.

Sunnuntaina sain ahkeroida Pia Nymanin assarina, uusi, juuri valmistunut IV tuomari on aina mukava ja jännä tilanne, kun ei ole minkäänlaista tatsia arvosteluyylistä. Mielestäni kaikki meni kuitenkin tosi mukavasti ja hienosti.

Sunnuntaina Olga Pialla, Yumi ja Frances Donatella Mastrangelolla.

Pikku hämäkäk pääsi siis Pian käsittelyyn pöydälle. Kehuja silmien väristä, kauniista turkinlaadusta sekä hännän pituudesta. Vastassa jälleen kerran samainen musta naaraspentu, jonka Olga tällä kertaa voitti!! Samalla tie vei paneeliin, koska muita vastustajia ei pennuissa Pialla ollut.

Frances meni ennen mammaa Donatellan pöydälle ja ai että, voin sanoa että pikkasen sai kuunnella korvat punasena. Tyttö sai kehuja kropan pituudesta, silmien väristä, hännästä mutta kaikki muu olikin sitten aikamoista kuraa. Eli huono kuvio, dominantit silmät ja aivan liian pieni pentu. Noh, EX1 ja kehoitus syöttää kaikkea mahdollista mitä irti lähtee, ei siis kutsua TP valintaan.

Mä olin tämän jälkeen aivan varman, että Yumi saa jonkun murska-arvostelun, joten ihmetys oli suuri! Donatella muisti ainakin hämärästi nähneensä tämän kissan joskus aiemminkin :). Paljon kehuja siis silmien väristä, profiilista, lyhyestä turkista ja täydellisesti tickingistä ja kilpparivärin jakaumasta. Aikasta onnellinen fiilis, pakko myöntää, varsinkin kun tuomarilta napsahti serti ja kutsu TP valintaan. Vastassamme oli sitten sinikilppari itämainen naaras (taisi olla ruotsalaisten omistuksessa) ja muahan jännitti taas ihan kamalasti, koska tuo sinikilppari oli ihan todella hieno! Kuitenkin Donatellan valinta osui Yumiin, joten mamma jo tokan kerran TP mammalomansa jälkeen.

Paneelia jännäsin myöskin hurjasti, tosin Yumi nappasi voiton molemmilla äänillä ja Olga sitten hävisi molemmilla äänillä :). Eli, summa summarum, ihan jees viikonloppu.

ÄIPPÄ YUMI

TYTÄR OLGA

TYTÄR FRANCES

Kuvat: Elina Väyrynen ja Nina Määttä

Ery-Syd Kotihuudeilla marraskuussa

2011-11-29T05:09:00.000-08:00

Tallinnan jälkeen yritettiin sitten sopeutua taas normaaliin elämään.. Pikku TäpläHiiviö jättäytyi Eryn näyttelystä pois, mutta lauantaina kissattiin Keskimaan TGRLily Buttercupin OSH n ja äiskän GIC Cannonball Frontpage News OSH f 25 voimin.

Yumi oli lauantaina arvostelussa Marteinn Tausenilla ja kehuja sateli... hienossa kunnossa oleva naaras heti pikimmiten pentujen saannin jälkeen. Tuloksena EX1, CACS, NOM ja JEEE, eka BIS voitto vuoden näyttelytauon ja mammaloman jälkeen. Itkuhan mulla tuli paneelissa :)))

Kiukku lauantaina Michael Edströmillä ja sieltäkin sateli kehuja. TP valinnassakin oltiin, mutta hävittiin sitten pitkäkarvalle, nou hätä, saipahan prinsessa kokemusta.

Sunnuntaina joukkoon liittyi myös Keskimaan B Undomiel aka Teppo SIA n. Yumi lauantaina Noskovan pöydällä arvostelussa, tuloksena EX1, CACS ja NOM. Paneelissa hävittiin sitten simskulle, noh, sellaista sattuu :)

Kiukku ja Teppo olivat arvostelussa Kristiina Rautiolla. Teppo sai arvosteluksi EX1, mutta värin parhaassa Elviira jyräsi nuorissa, joten siihen tyssäs Tepposen matkan. Kohtahan se on jo isojen poikien luokassa ja sen se on kokonenkin :)

Kiukku sai arvostelukseen EX2 ja hävisi tosiaan toiselle mustalle naaraalle, mutta kyllä me noustaan vielä ;)

Muuten oli ihan muksa viikonloppu, saatiin juhlia muutamaakin WW-tittelia ja yhtä JW-titteliä!! Kiitos kemuista kaikille!! Ja erityisesti Varpulle Yumin kannosta viikonloppuna!!
Kuvat Anzelika ja Heikki Siltala

YUMI JUMPPANEN

"KIKE"

TEPPO KEPPONEN

Tallinna lokakyy ja pikkutytöt

2011-11-29T04:37:00.000-08:00

Viime blogimerkinnän jälkeen onkin tapahtunut jo kaikenlaista...

Ollaan keretty käymään pikkulikkojen kanssa näytelmissä Tallinnassa, mukana oli siis ainoastaan Olga aka Kiukku, Keskimaan TGRLily Buttercup OSH n sekä Ranke Keskimaan TGRLily Bubbles OSH n 24. Reissussa oltiin Outin ja Marjon kanssa, mukana siis omat kattimukset, Outin ragdollit, Terhin rexi sekä Marjon Ocicat.. eli ainoostaan ykkösen kissa puuttui matkasta :)

Tyttöset saivat tuolta Tallinnasta mukavat arvostelut,
Kiukku oli molempina päivinä EX1, NOM ja BIS, lauantaina myös pentujen sekä nuorten BIV.
Ranke sai tuloksena EX1 molempina päivinä, sunnuntaina jopa arvuuteltiin, että kumpi siskoksista on parempi :). Tässä muutama kuvanen: (by Kaisa Savolainen)

SISKOKSET

KIUKUN ELÄMÄN "MIÄS"

TÄPLÄHIIVIÖ RANKE

KIUKUN PANEELIKUVAT by Tessa

WW Poznan THE END!!

2011-11-15T01:34:00.000-08:00

Nyt kun tuosta reissusta on kulunut jo muutama viikko ja saanut muut stoorit kirjoitettua, voin tehdä yhteenvedon koko reissusta.

En voi sanoa, ettenkö nauttisi kissojen kanssa matkustamisesta, mutta aina se ei ole kovin hohdokasta. Saa pestä bokseja, peittoja, siivota huoneita, hiekkiksiä ja tehdä jos jonkinlaisia temppuja että kissat matkalla viihtyvät. Onneksi mukana olleet kaksi kasvattiani ovat tottuneet reissaamiseen ja suht stressittömästi sain matkaa taittaa.

Assarointi WW näyttelyssä oli todella hieno ja uusi kokemus, plussana oli tosiaan tuo kokonaisuus ja uudet assarikaverit ympäri Eurooppaa, kiitos siitä. Pettymyksenä oli tuo assaripalkkio, 40€ kahdesta päivästä, jolloin vastuu on suunnaton ja kahta hallia saa tikata edes takaisin rakkulat jaloissa :)

Haluan vielä näin lopuksi onnitella kaikkia suomalaisia voittajia, ihan SUPER hienoa!! Ensi vuonna ihan varmasti suuntaan kohti Zagrebia, kissojen kanssa tai ilman, mutta tällä kertaa aion ottaa ilon irti tapahtumasta ja seurata sitä ainoastaan yleisön joukosta.

Yhtä kokemusta rikkaampana, uusia kavereita saaneena ja Shöyn nähneenä, palaan vielä kerran WW-tunnelmiin Eryn näyttelyssä, kun juhlitaan Saken ja Raunon sekä Musan WW titteliä. Katseeni suuntaan jo kohti ensi vuotta ja Croatiaa :))

Terveisensä lähettää myös Pohjanmaan Batman:

"Sunset babies, all got rabies"

Poznan Vol 5.

2011-11-14T05:26:00.001-08:00

Sunnuntai aamu sarasti aivan liian varhain!! Edellisen illan juhlinta painoi ainakin allekirjoittaneella jaloissa ja silmäluomissa, mutta reippaana pakkailin pojat kassiin ja kyytiin (kaikki kissat velvoitettiin olemaan paikalla molempina päivinä vaikka eivät paneeliin asti olleet yltäneetkään), itse vedin kauluspaitaa naama mutrulla päälle, ne kun ei oo oikeen mun juttu ;).

Autolla siis kohti Poznanin näyttelypaikkaa, omat pojat häkkiin lepäilemään ja laahustin käskynjakoon jossa paneelista kerrottiin. Paneeli alkoi tutusti tuomareiden esittelyllä ja ensimmäisinä kategorioista valittiin kotikissat, I ja II, jonka jälkeen oli ruokatauko. Kissat tuotiin paneelihäkkeihin, joissa oli Suomesta poiketen kissojen numerot tarralapuilla. Tämä tietysti himppasen vaikeutti lappujen keräilyä, kun ei niitä voinut päällekkäin paitaan liimata (tosin mä keksin tähän keinon myöhemmin iltapäivällä). Joten yritin haalia tuttujen kissoja kannettavaksi mahdollisimman monta, siinä aina onnistumatta.

Kotikissoissa oli juhlan aihetta kotimaalla!! Laineitten kaksi kotikissaa pokkasi itselleen WW tittelin ja niin oli Suomen putki auki!! Tsiisös mikä meno ja meininki, himmeet fanfaarit ja bileet!! Siinä tuli itekin hypittyä ja pompittua paneelihäkkien luona :)

Ykköskategoriassakin suomalaisia mukana kisaili, valitettavasti ei yhtään tittelia kotimaahan tippunut, vaikka mun mielestä Suomessa kyllä varsin kova taso ykkösissäkin on.

Kakkoskategoriassa sainkin sitten jo kissoja kantaakseni. Oli norskia, räggäriä ja muuta pörröistä. Osa kissoist atodella pelkäsi sitä melskettä ja tietysti itseänikin jännitti, että mitä jos joku kissoista käsissä paukahtaa, tila oli kuitenkin suunnattoman suuri ja sieltä ei olisi sitten kiva kattia metsästää. Useampia Outin ragdolleja kannoin (ja aiheutin pahennusta kun niiden laput vein), tässä minä ja mun lemppari nuorimies, Pörrö:

Kakkosten jälkeen vietettiinkin sitten reilun tunnin mittaista ruokataukoa. Okei, lauantaina en kerennyt syömään, mutta olisi varmaan ollut ihan hyvä etten olisi sunnuntainakaan kerennyt.. eipä ollut kehumista assareiden eväissä, joten astetta kiukkuisempana hengasin sitten hetken kavereideni kanssa ja kävin tsempittämässä tottakai nelosia ;)

Tauon jälkeen polkaistiin käyntiin kolmosten paneeli!! Aikuisissa uroksissa Pirjon upea eurooppalainen Jorma edusti Suomen joukkuetta paneelissa. Tuolla kissalla on kadehdittavan kaunis klassinen tabby kuviointi, valitettavasti voittoa ei Jormalle nyt herunut. Aikuisissa naaraissa kisaan osallistui myös Terhin Tessa, jonka sain ilokseni kantaa. Neiti oli samanlainen höpö kuin aina ennenkin, tosi hienosti neitokainen oli, valitettavasti ainoastaan yhden äänen sai paneelissa eikä näin voittoa herunut. Jännitys vaan tiivistyi kun matkaporukkamme Jounin ja Mariannen abessiinialainen kastraatti uros Musa paneelissa oli. Itse jännitin hullun lailla paneelialueella, että miten siinä käy.. ja MUSA VOITTI!! Hemmetin jees!!Isot onnittelut siis Musalle, jonka pokaalilla sain leikkiä majapaikassamme ;). Itse pääsin kantamaan tuota minut hurmannutta Korattia, Alma Palmaa. Vaikkei onni nyt potkaissutkaan, niin isot onnittelut Almalle nominoinnista, mikä nainen, MITKÄ SILMÄT! Tässä Alma Palma:

Valitettavasti ärinää tuli välillä siitä, että halusin tietyt kissat kantaa, joten nelosten aikaan kävin sitten hakemassa nuo tarralaput häkeistä, liimasin ne tarralappujen tyhjälle paperille ja taittelin taskuun :D :D. Sieltä mä aina ne sitten nappasin ja vaihdoin rintapieleeen.

Vihdoinkin kolmosten jälkeen oli luvassa neloset!! Itse tietysti jännitin ihan valtavasti kavereiden kissojen puolesta. Okei, mä oon Rauno fani, se on aivan ihana kissa, enkä todellakaan voinut antaa sitä kenenkään muun kannettavaksi paneeliin. Rauno on niin ihana ja esiintymishaluinen, että se on ihan pakko kantaa oikein ylhäällä, että se tajuaa esiintyä :)
Ja voi luoja mua jännitti Raunon puolesta, kun tuomarit kävivät sitä katsomassa ja menivät äänestämään, jatkuvasti piti vilkuilla Raunon numeroa rintapielestä... ja SITTEN!! NUMERO 1414 ON VOITTAJA!! RAUNO VOITTI!! Näin kun Kate tuli Carolan kanssa lavalle kyynelsilmin, enkä voi väittää etteikö siinä omakin silmäkulma kastunut!! ONNEA vielä Rauno, Kate, Carola ja Katja-mummo!!

Tässä tyyliä tuuletus:

Ja onnelliset voittajat:

Kastraatti uroksissa sain kannettavaksi Bertan veljen, siis Panda sedän. Leo oli tosi kauniisti käsissä, eikä paljoakaan jännittänyt suurta lavaa tai metakkaa. Leo on ihana mies, valitettavasti vaan tällä kertaa äänestys ei osunut häneen. Onnea nominoinnista kuitenkin Kirsille sekä Leon kasvattajalle Mirkalle. Tässä Leo paneelissa:

Kastraatti naaraissa Katin Sakke kävin sitten pokkaamassa palkinnon kotiin!! Hieno päivä Quaneille ja Carolalle, paljon onnea siis Katille ja Sakelle!!! UPEE suoritus!!

Viimeisiä kannettaviani olikin sitten Renatan ja Gabin Garland. Tuo ihana pieni mies.. Valitettavasti häntäkään äänestys ei suosinut, mun mielestä se on monilta kohdin täydellinen kissa. Onnittelut Renatalle ja Gabille on toimitettu jo aiemmin, ihanaa, että olen saanut tuollaiset ystävät joiden kanssa synkkaa, emmä ois kelleen muulle tuota punaista poikaa halunnutkaan antaa kannettavaksi ;). Tässä Garland:

Paneelin jälkeen kävin pakkailemassa omia kamoja kasaan kotiinlähtöä varten, vielä oli hommia tuon näyttelyn päätöksen kanssa. Valitettavasti osa suomalaisista voittajista oli jo lähtenyt kotimatkalle, mutta muutamia loppukulkueeseen saatiin Suomen joukkueesta. Okei, taas mä taisin aiheuttaa pahennusta kun kävin kaappaamassa Suomen lipun kantooni, tokihan mä haluan oman maani lippua kantaa!!! Tässä muutama kuva loppuhuipennuksesta:

Shöyn jälkeen kävin hakemassa poikien arvostelusetelit, halailemassa tutut ja kamat autoon sekä takaisin majapaikkaan. Pakko myöntää, että takki oli ihan tyhjä, muutamia juomia, väsynyttä naurunrätkätystä olikin sitten luvassa majapaikassa.

Maanantai aamuna pakkasimme kissat, kimpsut ja kampsut autoon ja suuntasimme kohti Liettuaa ja Vilnaa, jossa toinen autoporukka yöpyi yhden yön, minä Tuhma, Jouni ja Marianne kaksi yötä. Tiistaina siis katsastimme Vilnan nähtävyyksiä, shoppailimme ja tutustuimme paikalliseen Päivän Keittoon ;). Kiva kaupunki, tuonne on päästävä takaisin.

Matkalla kohti Vilnaa pysähdyimme evästämään paikalliselle huoltsikalle :)) Mesta oli suoraan kuin Linnut elokuvasta; aavemainen, hiljainen huoltsikka jossa kaikki oli vähän sinnepäin. Ruokalista suoraan sanottuna mielenkiintoinen, mutta jotain evästä sieltä sitten löytyi.. nekin osittain syötiin ja ainakin mä jännäsin, että alkaako massutauti parin tunnin kuluttua, ei onneksi.

Vilnassa majottauduin Tuhman kanssa samaan huoneeseen, mun pojat vessaan ja Oberon oli kanssamme riekkumassa huoneen puolella. Valitettavasti tuo ihanainen mies tuotti mulle pieniä sydämentykytyksiä toisena iltana kun huoneeseen palattuani en löytänyt sitä mistään. Etsin jokaisen kolon ja nurkan, paniikissa juoksentelin myös pitkin hotellin käytäviä ja ajelin hissillä kerroksesta kerrokseen (siinä paniikissa mä mietin, että jos se on luikahtanut hissiin ja joku on ajanut sen kanssa johonkin toiseen kerrokseen), kunnes luovutin ja menin takaisin huoneeseen. Toinen mylläys, käytävillä juoksu ja kun palasin huoneeseen uudestaan, niin siinä se Oberon istui sängyllä tyytyväisenä!! Pakko oli Tuhma herättää ja sille kertoa, että olin just tulossa takaisin huoneeseen ja päätin, että vaikka itku silmässä kerron että OB on hävinnyt, mutta tyyppi oli tehny mulle jekut!! PYH!!!

Keskiviikko aamuna käänsimme auton nokan kohti Tallinnaa.. matka oli suhteellisen pitkä, ei liikoja pysähdyksiä siis suoritettu. Tuhma ravisteli mut hereille Latvian rajan läheisyydessä olevalla Hesellä, että nyt pissatauko ja ruokaa napaan!! Okei, 10min sisään ulos taktiikalla oli valmis jatkamaan matkaa :)). Satamaan saavuimme ihan hyvissä ajoin, shoppailimme hieman "evästä" paikallisesta juustokaupasta, laivaan ja syömään poppoolla. Sain myös kokkauspalkkion, laatikollinen päivän keittoa:

Satamasta Ville tuli meidät hakemaan, joten kamojen siirtämistä autosta toiseen, yön pimeydessä kiisimme rappiokartanon pihalle, jossa omat tavarani ja kissani siirtyivät Fabioon ja sen nokka kohti Itäistä Helsinkiä. Kotona ainoastaan pikaisesti kannoin tavarat sisälle ja laitoin päätä tyynyyn, olinhan viettänyt koko viikon lomani istuen autossa yli 3000 km, kävelemällä hallista toiseen ja kantamalla kissoja, meneehän se loma niinkin :))

WW Poznan Vol 4.

2011-11-14T03:09:00.000-08:00

Lauantai aamuna heräilimme sitten kukonlaulun aikaan ja pakkailimme kissat sekä kimpsut että kampsut autoihin ja suuntasimme kohti näyttelypaikkaa. Okei, oli siellä sitten sitä jengiä!! Onneksi olimme ajoissa eikä ell tarkkiin ollut kauheeta ruuhkaa; omat kissat siis pöydälle, tarkastavalta elliltä sain kehuja, että onpas komeita pikkumiehiä <3. Sieltä sitten suuntimet kohti hallia (okei, niitä oli kaksi HALLIA, ISOA HALLIA!!) ja ilmottautumaan. Pöydät oli jaettu maittain ja löysinkin pikaisen etsimisen jälkeen SRK- Finland pöydän ja sinne huidoin muutkin matkalaiset saapumaan.

Suomalaiset oli sijoitettua pariin eri kehään, okei, ois ollut ihan kivat seurustella muiden maiden kasvattajien ja omistajien kanssa, mutta toisaalta oli myös kiva, että oli tuttuja naamoja samassa kehässä ja pystyi rauhallisin mielin tekemään hommia assarina (ei järki paljoo päätä pakottanut kun ilmottauduin). Eipä siinä paljon muuta voinut kuin laittaa poikain häkki kuntoon, morotin kaverit ja lähdin käskynjakoon.

Pääassarilta sain sitten tarvittavat varusteet ja tiedon, että toimin sitten lauantaina (normi arvostelu siis ainoastaan lauantaina) islantilaisella Marteinn Tausenilla <3. Marteinillehan olen assaroinut aiemminkin ja oli oikeastaan kiva, että kun tiedossa on näinkin iso show ja hommaa valtavasti, niin tuntee tuomarin jo himppasen paremmin ja voi odottaa ihan mukavaa päivää. Tyyliä assari:

Koko Show:han alkoi sitten melkoisilla avajaisilla... oli tuomareiden esittelyä, pääassarin esittely sekä assareiden lippukulkue. Ylpeänä kuin maaottelussa sain oman maani lippua kantaa!!! Tässä muutamia kuvia:

Tessakin oli paikalla koko Show:n ja paikalla tietysti avajaisissa, kiitos vaan Tessalle näistä:

Avajaisten jälkeen alkoivat arvostelut. Kissojen numerot heijastettiin seinälle, jokaista kuutta tuomaria kohden oli yksi koneenkäyttäjä, joka laitteli ja poisti numeroita. Siinä sai assarina luovia ihmismassojen läpi koneelle numeroita kertomaan. Ei aina naurattanut. Marteinilla oli arvostelussa kolmoskategoriaa, josta mä tiedän todella vähän :). Niinpä aamu alkoi etsiessä kissoja, kuuluttaessa kissoja ja hakemalla kissoja. Jossain vaiheessa meinasi usko loppua, kun kissoja ei kuulunut arvosteluun ja kun kahdessa hallissa on yli 20 kehää, niin lähde siitä sitten kissoja etsimään. Okei, yhden russin jouduin hakemaan häkistä, tuomaan arvosteluun ja viemään takaisin...

Kun kissoja on 1500, muutama puuttuu aamulla arvostelusta tai abs-listan saanti kestää, niin meinaa se itku tulla. Yhdessä vaiheessa me etsittiin ja odotettiin seuraavaa kissaa 15 min päydälle, kunnes saatiin tietää, että se on abs ja juoksin sitten hakemaan Terhin kissaa arvosteluun. Kun alettiin olemaan Egyptin Mau-kissojen kohdalla, alkoi homma vihdoin rullaamaan. Kissat tulivat arvosteluun suht jouhevasti ja tuomari pääsi vielä syömäänkin :). Itse yritin etsiä Repen kasvattajia joita en kuitenkaan silloin löytäny, palloilin katsomassa että milloin omat kissat menee ja touhusin kaikkea muuta kuin söin.

Noooh, menihän se sitten melkein reisille... yhtäkkiä huomasin, että voihan peehana, Panda on menossa seuraavana pöydälle!! Ei siinä muuta voinut kuin pyytää joku tuuraamaan omalle tuomarille ja juoksin hullun lailla hakemaan Pandaa. Kyllä mä nauruun repesin kun pääsin paikalle ja näin että Outi on jo vetämässä Pandaa ulos häkistä :D :D olis Outi toki saanut sen arvosteluun viedä, mutta kun kerkesin paikalle niin pakkasin pojan boxiin ja säntäsin argentiinalaiselle tuomarille.

Panda siis hänellä heti Raunon jälkeen.. ja joo, olihan se mukava arvostelu :). Tuomari tarkasteli Pandaa ja huokaili, että onpas hieno kissa. Kirjoitteli arvostelusetelin ja sanoi: jos hänen tarvitsee joku huono puoli tästä kissasta löytää, on se hieman heikko leuka, jota saisi olla enemmän :D :D muuta poika oli exelenttiä, tietysti pikkasen lisää kokoa sun muuta, mutta kuulemma todella upea ja lupaava kissa. Odottelimme sitten paikalla, koska mustia bicoja oli 3 kappaletta, Panda, Rauno ja joku naaras(ko). Okei, valinta käytöön Raunon ja Pandan välillä, mutta kun Rauno on kokenut MIES, niin hän pokkasin BIV:n taskuunsa. Jälleen kerran pahoitteluja tuomarilta minulle, mutta kyllä mä tiedän että Panda on teini-mies ja sen itsetunto ei just nyt oo ihan vielä kohillaan eikä se halua itseään kunnolla esittää. Joten yhtään ei harmittanut, Rauno kun lunasti BIV voitollaan itselleen vielä DVM-tittelin, miljuunasti IsiSaukolle onnitteluja <3. Niinpä Pandan reissu katkesi siihen, mutta taskuun saatiin eka serti luokasta 3.

Kepposen vuoro oli ihan himppasen myöhemmin samaisella tuomarilla. Vastassa Teppoa oli toinenkin 11 luoka uros, joten arvostelun jälkeen kisasimme vielä EX tuloksesta. Joo, onhan sillä Tepolla pikku pomppu nokassa ja tollanen joulukuusi häntä, mutta itse olen siihen tyytyväinen. Joiltain osin tuo toinen junnu uros oli sitten parempi, eli meille napsahti EX2 tulos. Ei kyllä harmittanut, koska Teppo käyttäytyi taas tosi hienosti, maailmanomistajan elkein ja pussaili tuomaria ja koitti sitä parhaimman kykynsä mukaan hurmata. Niinpä pojat saivat sitten loppupäivän lepäillä häkissä kun mamma paino hommia. Olipa poikia käyneet muutamat ihailemassa, kiva kuulla.

Marteinin TP valinnassa näkyi sitten tuttukin naama :). Terhin Tessa oli siis ollut arvostelussa Marteinilla ja TP valintaankin se kutsuttiin. Siinä Terhi sitten patsasteli Tessan kanssa, kun Marteinn luennoin kolmosen kissoista. Olisittepa nähneet Tepan ilmeen kun vihdoin tuomari sanoo, että kaikin puolin hänen paras naaraansa on tämä Rexi :)))). Kyllä siinä oli itku silmässä niin Tepalla kuten mullakin. Hienoa Tessa!!

Tosiaan kun arvostelut olivat ohi, tokaisinkin Marteinille, että olipas päivä, jossain vaiheessa kun teki mieli vaan istua lattialle ja alkaa itkemään. Kun ihmiset eivät tule ajallaan kissojen kanssa arvosteluun, niin on aikasta rankkaa ravata pitkin halleja etsimässä niitä kissoja, aivan HORROR fiilis!! Mietin kahteen kertaan, että oonko mä vaan paska assari, vai sakkasko homma kissojen omistajien puolelta. Sain kuitenkin tosi kivan assari-arvostelun, kyllä sydäntä lämmittää kun semmoinen on nyt WW-näyttelystä takataskussa (joo ja kiitos kaikille avajaisissa hurranneille).

Samalla törmäsin Marteinin päydän ääressä Repen kasvattajiin, jotka kutsuin katsomaan poikia ja joille mulla oli pikkuiset tuliaiset Suomesta annettavana. Pääsin myös näkemään Renatan ja Gabin Garlandin nyt isompana poikana, ihan pikkaisenahan olen sen ensimmäisen kerran nähnyt kun Reijaa kävin hakemassa, hieno poika siitä on tullut ja miten kaunis sen kilpparivalkea emo onkaan <3. Kerkesimme tosiaan pikaisesti muutaman sanan vaihtamaan, harmi ettei aikaa ollut sen enempää.

Kun arvostelut oltiin saatu päätökseen, pakkasimme tavarat ja suuntasimme kohti majapaikkaa. Erinäisten pikaisten toimitusten jälkeen osa porukasta oli juhlatamineissa valmiina illalliselle lähtöön. Siellä sitten venähtikin pikkutunneille, joten kovin montaa tuntia ei kerennyt unta ottaa ennen näyttelyn pääpäivää, sunnuntaita...

WW Poznan Vol 3.

2011-11-14T02:14:00.000-08:00

Perjantai- aamu sarasti Poznanin lähistöllä viileänä mutta aurinkoisena. Allekirjoittanut nukkui yönsä suht ok, vaikkakin pojat päättivät vetää ilorallia autossa kököttämisen jälkeen ihan pikkutunneille.

Perjantaina meillä oli ns. "vapaa päivä" suuntasimme kohti Poznanin keskustaa tsekkaamaan näyttelypaikan, minne pysäköidä ja kävimme hieman shoppailemassa keskustan ostoshelvetissä. Siellähän toki törmäsin muutamaan muuhunkin suomalaiseen ja sain viimeinkin hommattua puuttuvat assarikengät sekä mekon lauantain pippaloihin. Siinähän sitä kyhnyä sitten poltettiin :)

Kotimatkalla koukkasimme Carrefourin kautta noutamassa aamupala tarpeita, mäiske raaka-aineita illallisia varten ja pikku purtavaa. Okei, pitää myöntää, että suhteellisen suuria nuo Puolan ruokamarketit, oisin voinut viettää siellä himppasen pidemmän aikaa kuin sisään ja ulos periaatteella. Ajelimme rauhassa kotia kohti, jossa kaikki vetivät pienet päikkärit ja minä puuhastelin keittiössä ja laittelin porukalle sienirisottoa. Oikeasti kiva istua isommalla poppoolla pöydän ääressä ja nautiskella hyvää ruokaa ja vielä hyvempää juomaa.

Torstaina illalla pyykkäsin vielä pojat, joten pe iltana kerkesin jännittämään ainoastaan seuraavan päivän assarointia. Tosi kiva fiilis, kun ei yhtään tiedä kenelle assaroi, miten se homma siellä meneekään ja muita liikkuvia osia. Joten painelin suht ajoissa nukkumaan ja aloin unissani henkisesti valmistautua seuraavan päivän koitoksiin...

Poznan WW Vol 2.

2011-11-10T05:24:00.000-08:00

Torstai aamuna aamiaisen nautittuamme pakkasimme siis samat porukat samoihin autoihin ja käänsimme nokan kohti Puolaa ja Poznania. Tytöt olivat löytäneet meille Pensionaatti majoituksen noin 20km Poznanista, joten sen osoite Naviin laitettiin.

Tuhman kanssa vedimme taas unta kuulaan autossa, välillä hereillä nuokkuen, onneksi me pysyttiin hereillä ainakin hetkittäin, koska Liettuan rajallahan meidät sitten pysäytettiin. Tarkistettiin kuskin passia ja kyseltiin kissojen papereita. Noh, ei niitä sitten kuitenkaan katsottu ja Tuhman kanssa päätimme uhmata virkavaltaa, jäädä körssille (minä) ihan siihen rajan tuntumaan ja kas, paikalle liihotti myös Pohjanmaan Batman. Siinä hetken verta nenästä kaivettuamme katsoimme parhaimmaksi pakkautua takaisin autoon ja suunnata kohti Puolaa.

Tietöitä matkalla oli enemmän kuin laki sallii, mutta niistäkin selvittiin. Onneksi me olimme tajunneet, että vaikka Navi kuinka yrittäis neuvoa kohti Valkovenäjää, niin kannattaa vaan ajaa kohti Varsovaa. Näin teimme me ja kun kyselimme toiselta autokunnalta tekstiviestillä, että missä sijaitsevat niin kyllä nauru raikas kun sieltä soitto tuli: "Me ollaan täällä Valkovenäjän rajalla" :D :D :D. Kuinka ollakaan, tästä johtuen toinen retkikunta sai loppuajaksi nimen "Kalingrad CowGirls". Onneksi heitä sieltä ajettiin pois, ja noin 200km lisälenkit tehtyään vetäisivät meidän ohitse sinä aikana kun me oltiin evästämässä ERITTÄIN LAADUKKAASSA JA NOPEASTI PALVELEVASSA Ravintolassa, NOT!!! Voin toki suositella lomamatkailijoille tätä paikkaa, silloinhan aikaa on rutkasti ja evään saamisella ei ole kiire ;).

Päätä pudistellen pääsimme sitten suuntaamaan matkaa etiäppäin... itsellä ei ole mitään havaintoa Liettuan ja Puolan rajasta, todennäköisesti kaikki meni hyvin, koska mulla on edelleen oma passi tallessa :). Varsovaan saavuttuamme katselin taas tätä kaupunkia josta pidän ja sanoinkin; että voitte jättää mut tänne. Iltapala Makkosen baarissa, vierailu lempihuoltoasemallamme Leroy:lla ja matka jatkui. Loppumatkan motarit oli kyllä aika hauskoja, täysiä mentiin ja välillä pysähdyttiin maksamaan tietullia. Matkalla oli myös ihan helmikohta: Motarin toisella puolella Burger King ja toisella KFC :) tosin kuljettajamme sanoi varmaan kymmenettä kertaa, että : toisella kertaa sitten, just joo, en päässyt.

Elämäni hurjin "matkapissa-kokemus" oli hieman Varsovan ulkopuolella kun pyysin Jounia vetämään auton tiensivuun. Joo, olihan siinä toki joku muuri ja läpällä heitimmekin, että hautausmaahan se varmaan siinä. Ja arvatkaa mitä! SE OLI hautausmaa!! Jooh, olipa kiva könytä syvemmälle piiloon, kun muurin vieressä on kaks epämäärisen muotoista jätesäkkiä, en tosin kokeillut onneani ja käynyt potkimassa, mutta kurkkasimpas kuitenkin muurin ylitse :)

Valitettavasti Navi ei sitten ollutkaan oikeesti löytänyt oikeaan osoitteeseen. Pyörittiin jossain lähiössä hetken aikaa, kunnes löydettiin yksi "tanning Shop" joka oli auki. Marianne ja Jouni menivät kyselemään ajo-ohjeita ja mä jorasin keskellä tietä kun siellä kaupassa oli niin hyvä eurodisko menossa että kuulu kadulle saakka :). Puolalaisella ystävyydellä eräs pariskunta lähti sitten saattamaan meitä autollaan oikeaan paikkaan ja melkoista rallia he ajoivatkin. Noh, perille selvittiin ja hengissä, Terttu ja Heli saivat Pensionaatin vanhasta rakennuksesta oman huoneen, me muut majoituttiin uuteen rakennukseen joka oli OIKEESTI ihan simppa hieno! Mä sain käyttöön hightec keittiön, nelipiste induktio-lieden ja sellasen uunin, jollasta en oo koskaan ees käyttäny.

Pensionaatin isäntä Pascal oli kyllä reippaista reippain, soittelin sille ensin, että saavumme aikasta myöhään ja tää jäbähän soitteli mulle sitten takasin, että jahka haluamme, että hän laittaa meille iltaevästä. Kiitimme kohteliaasti ja päätimme tehdä eväämme itse.

Iltapala tuotti sitten himppasen ongelmia. Emmehän olleet tajunneet matkalla käymään lainkaan ruokakaupassa, joten kaivelin sitten keittiön kaappeja ja sain loihdittua porukalle evästä. Koska oma koneenihan oli rikkoontunut ennen Puolan reissua, jouduin sitten dataamaan ne tarvittavat Suvin koneella, siksi en kauheesti jaksanut naamaa päivittää.

Illalla pojat kävivät vielä pesulla ja aamulla nukuttiin pitkään, olihan meillä tiedossa shoppailua Poznanissa perjantaina, näyttely kun oli vasta viikonloppuna...

Poznan WW Vol 1.

2011-11-10T05:06:00.000-08:00

Niin se sitten oli edessä, elämäni ensimmäinen WW näyttely ja matka kohti tuntematonta.

Mulle matka periaatteessa alkoi jo maanantaina kun kävin hakemassa Tepposen hoteisiini Aleksin ja Henrin luota, pojat kun päästivät Kepposen seikkailemaan kasvattajamamman kanssa suureen maailmaan, iso kiitos siitä.

Tiistain sain kinuttua vapaata töistä, joten siivoilin, pakkailin, siivoilin ja kirjoitin ohjeita mummalle ja papalle, että mitä tehdä kun olen oikeesti viikon poissa kotoota. Illemmalla sain sitten kaikki kamat läjään, vietin muutaman tunnin Tuhman kanssa, jonka kanssa keksimme parhaimman läpän pitkään aikaan.. saattoi hieman aiheuttaa kummastusta päivitys Facekoobissa:

Helsinki-Vantaa ja kylmä olut!! Puolassa on kylmää, otimme äkkilähdön lämpimään turkkiin!! Pitäkää kivaa ja tsemppiä!! Terkuin Suvi ja Hanna. Soon moro!!

Hih hih, kyllä me Tuhman kanssa naurettiin :). Mutta tosiasiassa mähän pakkailin ja löin URKin näyttelyn kissoja koneelle aamuyöhön, kärsin veemäisestä migreenistä, nukuin aina pari tuntia ja touhuilin. Kello soitti sitten varmaan puol viiden aikaan, jolloin kannoin kamat ja kissat Fabioon ja ajoin hopeanuoleni Rappiokartanon pihalle. Jännitysmomentteja aiheutti yksi sininen vintiö, joka päätti karata kartanosta ja kirmasi pitkin pihaan. Vihdoin ja viimein saimme sen kiinni, saimme pakattua sisälle kartanoon, kamat vaihtoivat autosta toiseen ja Ville heitti hieman väsyneen parin laivasatamaan.

Siellä sitten vaihdoimme kissat ja kamat Mariannen ja Jounin autoon ja päästelimme Biimerillä laivaan. Onneksi olimme varanneet buffet-aamiaisen, joten käytiin tankkaamassa massut täyteen evästä, Tuhman kanssa hakemassa matkajuomaa ja pikkupikku evästä.. nähtiin aamulla myös muuten ystävämme Pohjanmaan Batman, jonka kuva-antia on nähtävissä Fanisivustolla Facebookissa.

Tallinnassa tankattiin autot täyteen menovettä ja matka jatkui kohti Latviaa ja Kaunasia. Allekirjoittanut veteli sikeitä suurimman osan matkasta, välillä heräsi ja viipotti pitkin tienlaitaa housut kintuissa ja sätkä huulessa puskapissalla, ettei tarttenu pidemmäksi aikaa pysähtyä taukoilemaan. Väilllä myös tartuimme takapenkillä lempijuomatölkkiimme; hapotettuun omenamehuun ;). Eipä sekään setti tosiaan pitkälle kestänyt.

Matkalla pysähdyttiin Riikan puolella maistelemaan Hesburgerin herkkuja (siis vakkaripaikka aina Riikaan suuntautuvilla reissuilla) ja posoteltiin Kaunasiin. Tehotiimi oli löytänyt mahtimajoituksen, paikka ei ollut helpoin löytää, mutta ai että mitkä huoneet!! Sain poikien kanssa iso penthousen käyttööni ja pojathan olivat riemuissaan kun pääsivät puutuneita koipia verryttelemään pitkän matkan jälkeen. Välillä yöllä heräsin joko Panda tai sitten Teppo kainalossa, itsehän en jaksanut illalla enää syömään lähteä, vaan kuuman suihkun kautta painelin vällyjen alle.

Torstai aamu valkeni erittäin kirkkaana ja kalsana, aamupalan kahden auton retkikuntamme nautti Kaunasin kahvilassa, jonka jälkeen pakkasimme auton ja suunnistimme kohti Puolaa ja Poznania...

Matka jatkuu...

Mitäs meille...

2011-11-10T00:31:00.000-08:00

En ole jaksanut asennoitua blogin kirjoittamiseen WW:n jälkeen, mutta eiköhän tää tästä taas kohta.

URKin näyttelyä työstän kovaa vauhtia, tilanne alkaa näyttää jo tosi hyvältä, enää muutama homma ja juttu on kansassa. Oikeesti välillä tekis mieli tokaista, että tulkaa kokeilemaan näyttelyn tekemistä, ei oo herkkua ja kaikkia toiveita ei ole aina mahdollista toteuttaa. Olen kuullut monta kertaa olevani paska ja joustamaton ämmä joka ei tajua mistään mitään, mutta tähän pätee se sama sanonta; vittuilua saa pyytämättäkin mutta kateus on ansaittua. Jos ei mitään tee, ei koskaan mitään saa ja itse olen rastini ottanut. En nurise enkä itke asiaa, mutta joskus toivoisi, että tilanteissa osattaisiin käyttäytyä aikuismaisesti ;)

Pentujen tilanne näyttää mukavalta. Kiukku aka Olga lähtee joulukuun alussa, sitä ennen käydään kääntymässä Eryssä ja TUROKissa. Ranke on edelleen vapaana, sitä on yksi perhe käynyt katsomassa, ensi viikolla tulee toinen ehdokas, eli sitten teen päätöksiä. Mielestäni sijoitusehtoni eivät ole kamalat, mutta asioistahan voidaan olla aina montaa mieltä.. Näillä mennnään ja kaikkihan on aina keskusteltavissa.

Eipä tässä sen ihmeellisempää, katsellaan jahka jaksaisin WW:stäkin jotain kirjoitella, olihan se AIKAMOISTA :)

Pentutilannetta ja yksi vielä kotia vailla

2011-10-19T23:12:00.000-07:00

Eilen kuvailin pieniä missejä. En vaan tajua mihin se kaikki aika häviää kun ne ovat jo niin kamalan isoja ja piakkoin lentävät pois pesästä.

Vapaana on vielä, tai siis sijoituskotia etsii äitin oma prinsessa TGRLily Bubbles OSH n 24, joka on hetkittäin täplikäs, hetkittäin tiketti. Tämä prinsessa tykkää asua sylissä, pussata ja kammata tukkaa. Se on kietonut mut jo pienen käpälänsä ympärille, että jos joku ei nyt kohta huuda hep ja tarjoa tälle neidille sijoituskotia 1-2 pentueen ajaksi, mä en pysty siitä enää luopumaan :). Eli jos tiedät jonkun joka olisi kiinnostunut niin saa laittaa viestiä eteenpäin. Tässä tämä kaunokainen:

FI*Keskimaan TGRLily Bubbles

Yksi toope on kanssa tuo Tuhma, uudessa kodissaan Kinuski ( jee, Kaneli ja Kinuski). Sillä ei oikeesti ole aivoja, se näyttää pojalta vaikka onkin tyttö. Ihana ihana tikettikuvio tuolla on, mutta rakastavaan lemmikkikotiin se on menossa.

FI*Keskimaan TGRLily Blossom

Sitten pieni musta paholainen. Tai niin voisi kuvitella vaikkakin Kiukku siis nykyään Olga onkin näistä lapsista se kaikkein kiltein. Okei, kyllä sekin riekkuu ja riehuu, mutta lähinnä se tarkkailee tilannetta. Olgalla on siis sijoituskoti tiedossa ja se muuttaa Jennin luokse jossa on pari simskua kaverina. Voi olla että neiti menee pistää pakkaa vähän sekaisin :). Tosi kaunis siitä on tulossa, vaikka vähän skeptinen aina olenkin.

FI*Keskimaan TGRLily Buttercup

BaJaVan esittelynäyttely Karjaalla

2011-10-18T01:55:00.000-07:00

Matkasimme Pandan ja Reijan kanssa viime viikon sunnuntaina suuntasimme BaJaVan eisttelynäyttelyyn Karjaalle. Meidän lisäksi autoon pakattiin Terhi ja hänen kaksi rexiään.

Päivä meni mukavasti kissoja esitellessä, harmi että paljoakaan ihmiset eivät uskaltaneet roduista kysellä, en tosin olisi ruotsiksi osannut vastatakaan.

Terhin mukana ollut Tessa on viime vuoden agilitykissojen ykkönen. Koska paikalla oli agilityrata ja Terhi sekä temppukissojen Elina, saivat he jotenkin minut suostuteltua viemään omat kissani radalle. Reija oli huomattavasti reippaampi kun Panda päätti ottaa yleisönsä ennemmin intensiivisellä tuijotuksella kuin kiertämällä rataa. Karsintakierroksella molemmat päättivät olla ylittämättä hyppyestettä, muut sitten mentiin suht mallikkaasti.

Koska kissoja oli kisassa kymmenen, pääsivät kaikki osallistumaan vielä loppukilpailuun. Repe meni suhteellisen vauhdikkaasti ja Pandakin ylitti hyppyesteen viime sekunneilla. Kävimme myöhemmin vielä Repen kanssa kokeilemassa rataa ja meni tosi mainiosti.

Sijoituimme siis ensikertalaisen Reijan kanssa koko porukan kolmoseksi, aika mahtavaa!!! Ehkä me vielä jossain esteitä kokeillaan.

Kiitos kaikille mukavasta päivästä, nää on tosi mukavia ja lepposia nää esittelynäyttelyt, näitä lisää!

Ohessa Länsi Uusimaan kuva agilityjutusta, koko juttu löytyy täältä:

Agility sopii myös kissoille

Riikan kuvasatoa

2011-10-13T23:12:00.000-07:00

Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi kuvauttaa sekä Reijan että Tepon meidän kissalan hovikuvaajalla Tessalla Riikassa. Eilen tupsahtivat kuvat meiliini ja pakko sanoa, että ihan huippukuvia jälleen kerran!!

Keskimaan B Undomiel SIA n
Owner & Breeder: Hanna Kekkonen
Photos: Tess, LV

Imladris Indil Freya*HU SIA n 21
Owner: Hanna Kekkonen
Breeder: R.Kardos & G. Szarka
Photos: Tess, LV

Näköhavainto Pohjanmaan Batmanista

2011-10-11T02:26:00.000-07:00

Muutama viikko sitten Pohjanmaan reissulla aiheutti hämminkiä havainto Pohjanmaan Batmanista.
Nokimäen emännällä on näköhavainto KAHDESTA Batmanista viime viikonlopulta KES-KISin näyttelystä, onko tämä mahdollista? Liikkuvatko nämä laumassa ja näyttäytymiskohteina kissanäyttely-tapahtumat?

Tässä Nokimäen emännän saateviesti ja silminnäkijän tallentama kuva:

"23.9.2011 kaksi tyttöä isolta kirkolta saapuivat pohjanmaalle ja kertoivat järkyttyneenä nähneensä Pohjanmaan Batmanin keskellä täkäläistä erämaata. Todesta heitä ei otettu, sillä samaise tyttelit luulivat kahta kilttiä pässiä sarjaamurhaajiksi (!?). Mutta nyt on kuulunut huhuja että pohjanmaan batman olisi nähty liitelevän viime vkonloppuna myös Jyväskylässä ja vieläpä kahtena kappaleena! Mielenkiintoinen havainto on myös se että Pohjanmaan Batmanin julkiset esiintymiset ajoittautuvat aina kissanäyttelyiden läheisyyteen. Sain käsiini tuoreen kuvan Pohjanmaan Batmanista, joka ilmeisesti on otettu hänen matkatessaa autolla kohti seuraavaa kissatapahtumaa. Jäämme jännityksellä odottamaan saapuuko Pohjanmaan Batman kannustamaan suomalaisia myös Puolan WW-näyttelyyn. Laittakaahan kaikki kameranne hollille ja kaikki Pohjanmaan Batmannista todistusaineistot heti yleiseen jakeluun. ;)"

Jos jollain on siis uusia silminnäkijähavaintoja kyseisistä "tyypistä" niistä ilmoitus VÄLITTÖMÄSTI vaikka Facebookiin allekirjoittaneelle. Seuraamme tilannetta!!

"LOVE IS IN THE AIR"

2011-10-11T02:03:00.000-07:00

Pakko postaa tämä vielä viime viikonlopulta, kuvassa on tunnelmaa <3 <3

Pieni Elviira sulatti karskin Tepo sydämen! Kaunista, Kaunista.

Kuvassa siis:

LoveOriental Elvira JW SIA n ja Keskimaan B Undomiel SIA n

Kuva: Anzelika

FI*Keskimaan ensimmäinen Grand International Champion!!

2011-10-10T02:35:00.000-07:00

Sunnuntaina Kes-Kis:in näyttelyssä 9.10.2011 saavutti GIC tittelin ensimmäisen pentueeni kotiin jäänyt kultapoika "Panda".

Tämä pikkumies on elämäni kolli; se rakastaa mammaa ja mamma rakastaa sitä. Se on myös kissa jota EI voi jättää kotiin, sen on pakko päästä mukaan. Panda näyttelyura alkoi tammikuussa SUROK:in näyttelyssä Lahdessa, se valmistui Junior Winneriksi maaliskuussa Riikassa ja myöhemmin olemme keränneet sertejä näyttelyistä niitä saaden. Edessä on vielä Puolan WW johon lähden tapaamaan muita kasvattajia ja pitämään hauskaa mitään odottamatta. Kiitos tästä pikku miestä kuuluu myös sen vanhempien kasvattajille, siis kiitos Mirka Penasta :)

Elämäni Mies <3
GIC Keskimaan Ainion JW OSH n 03

Kuva: Heikki Siltala

KES-KIS ja Keskinen Suomi kissoineen

2011-10-10T01:34:00.000-07:00

Me käytiin täälläkin!!

Koska en halunnut maksaa suolaista hintaa kahden yön yöpymisestä ja pennutkin kotona, niin matkaan ampaisin vasta kukonlaulun aikaan lauantaina. Siis pari tuntia unta ja kello soitto la aamuna klo 2.00

Nappasin Sipoon liittymästä kyytiin Even luottosijoituskodin Ninan, mukavampi oli Jyväskylään seurassa matkata. Kyydissä kiltisti nukkuivat ainoastaan Panda ja Teppo, muut jäivät kotiin lepäilemään laakereillaan. Joku voisi kysy, minkä vuoksi Reppana on nyt ollut muutamat näyttely kotona. Syy tähän on, että haluan neidon kasvavan vähän kokoa ennenkuin areenoille taas palaamme, mielestäni hyvä näin.

Olimme kovinkin aikasteen näyttelypaikalla, palloilimme tsekkaamassa sisäänkäytiä ja loppujen lopuksi sisään pääsimme, tarkkasin omat poikani ja aloin pystyttää leiriä. Kävin myös hetken jeesaamassa elli tarkissa ja aloin jännittämään tulevaa päivää.

Launtaina pojat olivat arvostelussa Martti Peltosen pöydällä. Okei, pakko myöntää, että etukäteen jo jännitin hullun lailla Pandan sertin saantia, mutta aika turhaan. Kun oppilaalta tuli mainintaa että kissa on nuori ja korkeassa luokassa, niin kerroin, että tuota oikein voi kotiin jättää jos haluaa että koti on vielä koossa kun sinne palaa, Panda kun ei pysty olemaan minusta erossa kovin pitkään. Onneksi tuomari sanoi, että minkä vuoksi sinä tämän kissan kotiin jättäisit?? Samaa palautetta arvostelussa tuli kuin aina, isokokoinen nuori mies, korkeat jalat, tosi kaunis värijakauma, kiiltävä ja vartalonmyötäinen turkki. Arvostelin jälkeen Martti halusi verrata Pandaa ja Raunoa, ja IsiSaukko extremempänä korjasi paikan itselleen TP-valintaan. Kuitenkin saimme kommenttia Pandan kanssa, että poika on tosi lupaava ja kaunis kissa, onnittelut siitä :) eihän siinä voi kuin hymyillä.

Teppo sitten.. sen kanssa on ollut ongelmaa aikaisemminkin pointtien värityksestä ja nyt tuli noottia myös kropan tummuudesta. Onhan sekin toki hieman tummunut ja hormoonit jäbällä hyrrää, joten tukka on pikkaisen liian pitkä, karkea, profiili voisi olla suorempi, silmät vinommat etc. Kävimme kuitenkin TP valinnassa pyörähtämässä ja Kirsin Ruu vei sitten meistä voiton :) eipä haittaa, Tepe sai taas vähän harjoitusta.

Loppu päivä pikkumiehillä meni siis nukkuessa ja minä assaroin paneelia sun muuta. Sain kannella ihanaiset Katen pojat, Sarin Alma Palman <3, Outin raggäreitä ja muitakin ihania kissoja. Oikeasti olen joka kerta otettu kun joku pyytää kissaansa kantamaan, se on aina suuri kunnia.

Näyttelyn jälkeen painelin hotellille, majoitin pojat ja suihkun kautta URK:n edustajana Kes-Kisin juhlaillalliselle. Oli muuten todella hyvää ruokaa ja mahtiseuraa, sain istua ihailemieni tuomareiden seurassa ja tutustua uusiin ihmisiin. Väsy kuitenkin voitti ja sain onneksi kyydin Jounilta ja Mariannelta takaisin hotellille. Eikun päätä tyynyyn ja pojat kainaloon.

Aamulla kello soitti seiskan pintaan ja kamat pakattuani kävin nauttimassa erikoista luksusta; hotelli-aamiaista! Yleensä kun on sellainen poppoo mukana, että tulee sännätä näyttelypaikalle ihan ensipöhinöissä, niin ei kerkeä tuota aamiaista nauttia. Eipä muuta kuin huoneen luovutus, pojat autoon ja kohti Paviljionkia.

Sunnuntaina molemmat pojat olivat arvostelussa Albert Kurkowskilla joka on yksi lempparituomareistani. Kunnia oli hänelle myös assaroida.

Panda sai jälleen kerran todella kauniin arvostelun, nämä kriteerit kerrottiin sitten Värin Parhaan valinnassa johon osallistui Rapasaukko ja sen veli sekä IsiSaukko. Isisaukko pesi sitten potin kotiin pojista, mutta oli kiva nähdä Kaapoakin pitkästä aikaa, se on kehittänyt itselleen tosi kauniin profiilin, oon aika ylpeä kasvatistani.

Teppo sai myös hienon arvostelun, tottahan on että se on siinä iässä, että kaikki on vähän sinnepäin :) Teppo antoi myös "unelmien naiselleen" Anzelikan Elviiralle suukkosia :). Ihana nainen kertoi Teppo myöhemmin. TP valintaan mentiin, mutta kolmosena tiputtii :).

Paneelissa kantelin taas ihanaisia kissoja, paljon onnea kaikille voittajille. Erityisesti Outin Pörrölle mahtionnittelut, se oli KP nuori sunnuntaina <3 <3.

Näyttelyn jälkeen pakkasin autoon omat tavarani, Ninan ja Annukan. Paluumatka meni rätkättäessä ja jutellessa, kiitos mahti-matkaseuralle. Lisäksi mega-kiitos menee Pohjanmaan hurjille "bikineistä" ja Batman-jutuista. Saimme Tuhman kanssa varmaan hullun leimat otsaan sunnuntaina kun loppukähinöissä naamarit päälle laitoimme :D :D Ihana että on tuota samanhenkistä porukkaa omassa kaveripiirissä :D

Tässä muutamia Anzelikan ottamia kuvia näyttelystä:

"Mammanpoika"
GIC Keskimaan Ainion JW OSH n 03

"Mitä tää on"

"Ilmeellä"
Keskimaan B Undomiel SIA n

"Wuhuu"

MYYNNISSÄ

2011-10-06T03:28:00.000-07:00

Meillä myös askarrellaan välillä. Nyt on saatu valmiiksi erilaisia "kaulanauhoja" esim. numerolappuja varten. Nauhoissa on lukkolenksu, johon saa numerolapun kiinnitettyä ja halutessaan kaulanauha toimii myös pidempänä koruna ilman lukkoa.

Nauhojen hinta on 15€ kappale ja lähetettynä lisäksi postimaksut. Kaulanauhat voi tilata toimitettavaksi myös näyttelyyn. Lisätiedot ja tilaukset osoitteesta: keskimaancattery@gmail.com

VÄRIKKÄITÄ

SINISIÄ

VIHREITÄ

Alkulämpöä Poznaniin ja WW-kisoihin

2011-10-05T09:03:00.000-07:00

Allekirjoittanut uskaltautuu vihdoin ja viimein lähtemään Kissamaailma Olympialaisiin eli FiFe:n World Winner skaboihin Puolan Poznaniin.

Matkaan pakataan kotoota Teppo ja Panda, muut voivat jäädä lepäämään laakereillaan kotiin hyvään hoitoon.

Tänään harrastin viimehetken panikointia, koska en oikeesti ollut varma, että olen kaikki tarvittavat asiapaperit ks. näyttelyyn lähettäny. Muutama säpo ja joo, on ne tiedot siellä :).

Toisen paniikkia aiheuttava asia on se, että olen varmaan väärän lääkityksen alaisena ilmottautunut assaroimaan. Ensimmäinen nielemistä vaikeuttava pala nousi kurkkuun kun sain pukeutumisohjeet assareille näyttelyyn. Tsiisös, mitähän tästäkin tulee. Oikeesti toivon, että olen sen kaiken luottamuksen arvoinen, muuten saa hävetä silmät päästään, joten voi olla, että mun näyttelemiset kissoineni päättyvät tähän savottaan ;). Kakkosvaiheen kakomista on aiheuttaneet FB:hen ilmestyneet videot tästä mahtavasta Shöystä, juu en kato, muuten joutuu vielä rytminvaihdos-operaatioon enne H-Hetkeä.

Eli nyt sitten ootellaan muutamia viikkoja ja suunnataan ompeluseurassa kohti Polskajaa, jihaa, täältä tullaan!!!

POH-KISsiä ja elämysmatkailua

2011-10-04T05:05:00.000-07:00

Tää oli ratkiriemukas reissu, yks oikeesti parhaimmista.

Olimme sopineet matkustavamme tänne kaksin kera Kiukun ja Tuhman, siis varsin pieni poppoo, mutta tavaraa sitäkin enemmän.. majoituimme Maxin ja Tompan majatalossa Pedersödressä (vai mikä sen paikan nimi nyt on) ja matkustimme sekalaisessa seurakunnassa näyttelyyn.

Lähdimme siis matkaan Tuhman kanssa perjantaina iltapäivällä kun sain itseni töistä vapautettua, tavarat pakattua ja kurvattua Tuhman pihaan nappaamaan hänet ja pari kismauta kyytiin.

Ajelimme hissukseen kohti Pohjoosta, matkalla tankaten Fabiota, omaa kupua sekä hengeravintoa. Ajoa säesti pari abyä ja pari nelkkua erinäisin määkäyksin. Alumatka olikin aika herkkua, koska oli vielä valoisaa, mutta loppumatkasta alkoi pikkaisen pelottaa ohittaessamma Kauhajoen ja puukkotehtaan. Tästä juontaakin juurensa sanonta; täällä ei pysähdytä edes liikennevaloissa. Saavuttaessamme määränpäätä, ajelimme kaikenlaista kinttupolkua ensin päällystetystä tiestä hiekkapolkuun, törmäsinne Pohjanmaan Batmaniin (okei, tällä on myös toinen merkityksensä) ja saavuimme vihdoin ja viimein jo illan pimeydessä majataloomme. Luoja kiitos, pässit olivat tuolloin kiinni, toisin kuin parina seuraavana päivänä ;). Eipä siinä, hieman kuulumisten vaihtoa, pari päivän keittoa ja päätä tyynyyn, hovikuljettajamme kun oli saapumassa jo heti aamusella noutamaan meitä Kokkolaan.

Aamulla sitten kamat kasaan ja suurrr, kohti Kokkolaa ja näyttelypaikkaa. Omat kissat tarkastukseen, sturdi kasaan ja elukat sinne, saman rumba sitten Tuhman kissoille. Omani olivat lauantaina arvostelussa Jaana Jyrkisellä, jolle myös assaroin.

Tuloksena tavallisten läpinöiden lisäksi lauantaina, Panda: EX1, CAGCIB, NOM, BIS ja Teppo: EX1, BIV. Eli ihan muksastihan se meni koko päivä. Paneelissa sain kantaa taas erinäisiä ihania kissoja, näistä mainitakseni ihanat abyt ja Herkku-miehen <3.

Näyttelyn jälkeen pakkasimme kissat autoon ja suuntasimme majataloon vaihtamaan nättiä päälle, illalla kun oli tarkoitus ruokailla hyvässä seurassa ravintolan puolella. Sinne siis päädyimmekin, mukana sekalaista sakkia PIROKin toimihenkilöistä URKin johtajaan ja orjaan. Voin sanoa, että nauru siinä pöydässä raikasi niin että taisi kuulua viereisiinkin pöytiin. Ruokailun jälkeen väsyneimmät suuntasivat kohti hotellia, me päädyimme vielä drinksulle baariin, jossa allekirjoittanut tienasi bensarahat laulamalla karaokea :) Taidettiin me sitä radio-karaokea vetää kotimatkallakin ;).

Sunnuntai ei poikennut juuri millään tavalla lauantaista, pojat taas samalla tuomarilla (molempina päivinä siis kaikki IV kissat yhdellä tuomarilla) eli Jörgen Billingillä, jonka assarina toimin. Panda sai kehuja ja tuloksen EX1, CAGCIB Teppo samoin kehuja ja tuloksen EX1. Ja minä assaritodistuksen jossa lukee "She's a perfect steward" :)) että ei pöllömmin.

Paneelissa sama rumba, kantelin kissoja jos minkälaisia, abyista Viertolan kasvatti Rane Rantapallo saavutti JW tittelin!!! HYVÄ Rane!! Minulla on ollut ilo kantaa tätä nuorta poikaa lähes jokaisessa näyttelyssä mihin se on osallistunut, sen ensimmäisessä ja viimeisessä junnuluokan näyttelyssä, mistä tuo JW titteli kopsahti! Muitakin ihania abyja kantelin ;: Ja Herkku-herran <3. Tuhmakin veti assaroinnit mallikkaasti molempina päivinä ja paneelissa kanssa.

Paneelin jälkeen pakkasimme kimpun ja kampsut, matkasimme majataloon pakkaamaan Fabiota kotimatkaa varten ja Nokimäen emännän saattelemana pääsimme tutustumaan Pietarsaaren nähtävyyteen Korv Göraniin ja sen herkkuihin. Pimenevässä illassa, hyvässä seurassa, naaman edessä höyryävä megalomaaninen kasa kebabbia, näyttää elämä oikeesti aika positiiviselta :). Nokimäen emäntä hyvästeli meidän kotimatkalle ja suuntasimme isompia teitä pitkin kohti etelää.

Sanotaanko näin, että koskaan mikään paluumatka ei ole ollut niin jännittävä kuin tämä.. muutama kymmenkunta kilometriä matkattuamme kohti etelää meinasimme sitten pamauttaa hirveen!! Onneksi Tuhma oli valppaana ja minulla Fabion renkaissa sen verran vähän vauhtia, että kerkesimme auton vauhtia hiljentämään eikä kosketusta tullut. Hengenlähtö taisi olla kuitenkin aika lähellä. Loppumatkan ajelimmekin sitten varovasti ja hissukseen, naukkaillen Batterya, kahvia, nauraen Tampereella loppuneelle höyrymakkaralle, mitäs muuta :)

Kiitos Tuhmalle taas loistoseurasta, KiTu hakee vielä suuntalinjojaan, mutta kyllä se siitä. Pohjanmaan Batman on kyllä niin paras, kiitti Tarja vinkistä ;). Maxi; ensi kerralla pidetään eläimet kytkettynä :)

Ohessa muutama kuva Varisen Leenan ottamana:

"Killer Panda"

"Ei oo helppoo olla hyvännäkönen tuumaa Teppo"

Riika ja Rebussin näyttely

2011-10-04T04:34:00.000-07:00

Ja taisi olla sitten viimenen sorttiaan, ainakin Rebussin järjestämässä.. sanottakoon, että seura oli kivaa näyttelyssä, mutta kaikki haloo tämän näyttelyn ympärillä oli aika naurettavaa.

Ainakin sen jonkun toimesta, joka ihan vartea vasten kyseli kaikenlaista minusta ja säännöistä täällä kotisuomessa, terkkuja vaan hänelle ;)

Joka tapauksessa, tuloksia saatiin seuraavanlaisesti.

Lauantaina:

Keskimaan B Undomiel EX2
Keskimaan Ainion JW, EX1, CAGCIB, NOM BIS
Imladris Indil Freya*HU, EX1, NOM, BIS

Sunnuntai:

Keskimaan B Undomiel EX1
Keskimaan Ainion JW EX1, CAGCIB, NOM
Imladris Indil Freya*HU EX1, NOM, BIS

Ohessa muutama kuva Tessan ottamana:

Repe Reppana:

Ja Panda Panana

Muutoksia pentujen varaustilanteeseen

2011-10-04T04:22:00.000-07:00

Koska viime viikonloppuna kävi miten kävi (ehkä joskus, kenties, jopa saatan kertoa tästä, mutta en nyt), niin eräs perhe jäi odottamaansa pentua vaille.

Eilen iltapäivällä tulimme sitten seuraavanlaiseen tulokseen.. Tuhma muuttaa luovutusikäisenä ensimmäisen pentueeni simskun, Kanelin kaveriksi Savonlinnaan. En olisi voinut toivoa parempaa ratkaisua, olen oikeasti onnellinen Tuhman puolesta, se tulee pääsemään loistavaan kotiin jossa sitä odottaa oma ralliseura.

Tuhmasta tulee siis Savonlinnalainen :)

Ai mää vai??

Kiukku tulee viihtymään luonani joulukuun alkuun saakka, jonka jälkeen se muuttaa Jennin ja Hannun luo.

Edelleen siis vapaana ensisijaisesti sijoituskotiin Ranke. Mahdollisesti saatan myydä sen tilanteen mukaan lemmikiksikin, mutta monta asiaa selviää ihan viikon sisällä. Joten jos sijoituskotina toimiminen kiinnostaa (ilman näyttelyvelvotteita, minä kyllä kuskaan neitiä), niin pikaisesti yhteyttä. Tietysti Rankea saa kysellä lemmikiksikin tai näyttelykastraatiksi. Kunnes tytöstä on varausmaksu maksettu, on se vapailla markkinoilla. Näyttelydebyyttinsä prinsessa tekee toivottavasti Eryssä.

"oonko mä vähän söpö"

Tiikerilija Missit 7 viikkoa

2011-09-29T00:54:00.000-07:00

Olen ollut pikkasen rikki poikki kaikenlaisesta soopasta, jota viime aikoina on liikkunut aiheetta minusta ja kissoistani kissapiireissä. Ihan vaan ilmoitusluontoisena asiana, minä en näistä lannistu, lähinnä kerään vaan voimaa pahoista puheista, koirat haukkuu ja karavaani kulkee.. vittuilua saa pyytämättäkin mutta kateus on ansaittua! Antaa tulla vaan kiviä ja männynkäpyjä!!

Mutta siis, pikkumissit täyttivät viime viikon sunnuntaina 7 viikkoa. Ne ovat kasvaneet ihan hurjasti! Tuhma on yli kilon ja Kiukku sekä Ranke ovat ihan näinä päivinä ylittämässä kilon rajapyykin.

Tässä kaikki pikkumissit <3

Kiukku, uudessa kodissaa siis Olga on kasvanut todella edukseen. Mä pidän sen pään ja silmien muodosta todella paljon. Okei, ei se oo mikään extreme lepakkokorva, mutta tosi tasapainoinen nuori nainen. Ja mikä TURKKI! Ihan täysin musta juureen saakka ja miten kiiltävä!!
Kiukku on siis menossa ystäväni Jennin luokse sijoitukseen, joten siitä tulee jossain vaiheessa Keskimaan pentueiden mamma ja varmasti prinsessaa tullaan näkemään näyttelyissä niin minun kuin Jennin toimesta.

Rangaistus.. mun ehdoton suosikki!! Tai siis joo, sen takia varmaan että se on melkein täysi kopio emostaan. Tällä hetkellä ei niin kovin täplikäs, enemmän ehkä tiketti, mutta toivon todella, että ne täplät sieltä vahvistuvat ajan mittaan. Kaunis nainen, ei hänkään mikään extreme, mutta jos suunnitelmat menevät haluttuun suuntaan, niin extremeä puoliskoa on hänelle tulossa.
Jos joku siis haaveilee omasta täplikkäästä prinsessasta, tässä olisi! Ranke etsii sijoituskotia maksimissaan 2h ajomatkan päässä Helsingistä, pidempään matkaan en valitettavasti pysty itse venymään. Saa siis vinkata kiinnostuneille :)

Ja viimeisimpänä muttei pienimpänä Tuhma!! Mun unelma, Wannabe Aby, sellainen mitä olen halunnut. Kuitenki pähkäilyn ja mietinnän jälkeen aion tästä kultakimpaleesta luopua lemmikkikotiin. Juuri nyt en pysty tekemään tietynlaisia kompromisseja kasvatuksessani.
Eli Tuhma etsii lemmikkikotia, yksi kysely siitä on tullut, mutta ei ainakaan ole vielä johtanut mihinkään. Ennenkuin olen tavannut mahdollisen uuden kodin ja varausmaksu on maksettu, ovat pennut vapaina, joten reippaasti vaan kyselemään.

Eli eikun reippaasti puhelinta kouraan tai laittamaan s-postia osoitteeseen: keskimaancattery@gmail.com

TGRLilies täyttivät 5 ja 6 viikkoa

2011-09-19T01:06:00.000-07:00

Niin se aika vaan vierähtää ja pennut kasvaa.. vielä on kirjoittamatta stoori Riikan näyttelystä, mutta jos siitä sitten vähän myöhemmin.

Riiviökakarat ovat valloittaneet nyt koko makkarin. Eräänä päivänä löysin ne kaikki nukkumasta läjässä sänkyltä kun olivat kiivenneet aitauksen reunan yli. Sama kai se, kun ruokakin maistuu lautaselta ja enää pitää opetella tuo pottakäyttäytyminen.

Ihania, rakkaita ne on kaikki. Kiukulla on jo sijoituskoti, Rangaistus etsii vielä omaa sijoituskotiaan ja Tuhman mahdollisen oman perheen tapaan ensi viikonloppuna Kokkolassa, saan vähän tuntumaa heihin ja tulevat sitten myöhemmin pentua luokseni katsomaan. Kovin mukavalta perheeltä kuitenkin vaikutti.

Kiukku, uusi "omistaja" Jenni Honkanen

Rangaistus, etsii sijoituskotia

Alustavasti varattu

Rankea saa edelleen kysellä, samoin Tuhmaa, varaukset vahvistuvat vasta kun varaus on maksettu.

IC Keskimaan Ainion JW aka Panda, Elämäni Kissa

2011-09-06T02:15:00.000-07:00

Niitä elämänsä kissoja ei kovin montaa tälle lyhelle matkalle mahdu. Panda on minulle sellainen, oma kasvatti ja jotenkin niin lähellä sydäntä.

Pikkumies, joka on täysin MammanPoika, kissa joka on pakko ottaa mukaan näyttelyihin, koska muuten sekä minun että Pandan sydän murtuu, jos se joutuu kotiin jäämään :)

Anzelika otti kuvia PIROKin näyttelyssä Tampereella, tässä muutamia Pandasta.

Ihana, Ihana Kissa <3

Kiukku, Rangaistus ja Tuhma

2011-09-05T12:06:00.000-07:00

Pienet Pötkylät <3 tai ei siis enää niin kovin pienet.. viikonloppuna PIROKissa ollessani, sain viestiä, että neidot ovat nostaneet painon jo yli 500g :O ja ikää tuli eilen se 4 viikkoa..

Tässä siis, saanko esitellä, Keskimaan NORSU pentue:

TGRLily Buttercup aka Kiukku OSH n naaras

TGRLily Bubbles aka Rangaistus OSH n 24 naaras

TGRLily Blossom aka Tuhma OSH h 25 naaras

Kuka näistä kaunottarista pystyisi koskaan luopumaan?? Niin rakkaita kaikki kolme riiviötä.

PIROKkia sunnuntaina kanssa

2011-09-05T11:30:00.000-07:00

PIROKin kakkospäivä Tampereella..

Aamulla heräiltiin Tuhman kanssa aamuvarhaisella, pakattiin kissaa ja nyssäkkää ja raahauduttiin houkuttelevan aamiaispöydän ohitse (siis jälleen kerran jäimme paitsi aamiaisesta kun aamusella piti olla jo paikalla) kohti Fabiota. Eipä siinä, nokka kohti Pirkkahallia ja hommiin!

Sunnuntai näytti olevan uusien näytteilleasettajien osalta suhteellisen hiljainen, mitään mega-jonoa, siis lauantain kaltaista, ei päässyt elli-tarkkiin muodostumaan. Niinpä pääsin hyvissä ajoin siirtymään sihteeristöön pelaamaan peliä; II kategoria, oppilas, rinnakkainen, I kategoria, IV kategoria, III kategoria ja oppilaat JIHAAA!

Omat kissat olivat arvostelussa Brita Bussella ja Sarah Johnsonilla, joka on minulle tuttu jo elokuun SUROKin näyttelystä. Koska Brita oli huomattavasti nopeampi, pääsi Repe ennen muita arvosteluun. Kovasti kehuja koosta (itse sitä vähän ihmettelin, kun se on kuitenkin aika tirppa ja nyt jo luokassa 11), turkin laadusta, pointeista, silmien väristä, siis normisettiä. Pyyhkeitä saatiin korvien sijoittumisesta, ne saisivat olla alempana ja leuka hieman vahvempi. Mutta mikäs siinä, EX1 ja TP valintaan. Pentuja oli TP valinnassam muutama ja vaikka Repe saikin hirmusti kehuja, niin ei matka siitä enää eteenpäin vienyt, ihan okei niin.

Sarahin pöydälle pojista ekana Panda. Siinä Sarah sitä katseli ja tuumaili ja alkoi kirjottaa. Hieman mietin tilannetta, koska monet muut olivat saaneet nottia liian alhaalla olevista ja eteenpäin kääntyvistä korvista. Mutta Mutta... enpä voinut kun hymyillä kun Sarah alkoi kertomaan Pandasta :) Hän tykkää edelleen valtavasti Pandasta ja voisi sen vieläkin viedä kotiinsa. Se on tosi iso ja hienosti kehittynyt poika, joka on täyttä lihasta. Silmien väri ja muoto on hieno, kropan värijakauma erittäin hyvä 03 ja upeasti näyttelyyn valmisteltu (siis kiitosta armottomasta nyppimisestä). Eli serti luokasta 5 napsahti ja TP valintaan.

Keskimaan Ainion JW OSH n 03
Kuva: Anzelika

MammanPoika
Kuva: Anzelika

Teppo sitten... Okei, se on hienon kokoinen kissa, siitä tulee iso kissa :) sen silmien väri on hyvä, mutta ne ovat hieman liian horisontaalit. Pointit ovat kehittymässä, mutta jostain syystä se yritettiin arvostella suklaana, vaikka se tosiaan ihan on ruskeanaamio ja niin setelissä lukikin. Korvat saisivat nousta hieman ylöspäin ja Sarahia häiritsi, että ne Tepollakin kääntyvät hieman eteenpäin. Mutta siis EX1.

"Missä Herneet?" Keskimaan B Undomiel SIA n aka Teppo
Kuvat: Anzelika

TP valinnassa ei nuoria valittu lainkaan, koska Teppo oli Sarahin ainut ja näin nominoitu. Pandaa vastassa oli sitten Leenan suklaa kasvatti OLH (Kaapohan se taisi olla), Mambo ja Matti. Joo, paljon kehuja tuli kaikista kissoista, mutta jopa mun ihmetykseksi Panda oli Sarahilta TP. Okei, munkin tavoitteena on kasvattaa kissoja, joilla on isommat korvat ja alempana, mutta Panda nyt ei ole mikään kovin extreme :) Mutta mulle rakas kuitenkin.

Paneelia valmistelin hirmuisessa hässäkässä, koska nelosten valinnat olivat tosiaan hieman venähtäneet. Lopulta sain kaikki lippu laput kasattua ja homman rullaamaan. Jännää tietysti oli, että kaksi omaa kasvattia, toisintona kevään PIROKin näyttelystä olivat paneelissa. Vielä enemmän hämmästystä minussa aiheutti, että Sarah piti päänsä paneelissa ja äänesti omaansa. Michael Edström kävi sitten ratkaisemassa kisan Anzelikan Batmanille.

Teppoa vastassa paneelissa oli Sultsinoiden syssi-kasvatti, joka nappasi voiton molemmilla äänillä ja valmistui JW:ksi. Onnea siitä. Meillä puuttuu enää yksi.

Isoimmat onnittelut menevät kuitenkin Anzelikan Elviiralle, erittäin kaunis pieni simsku-neito, joka saavutti JW-tittelin sunnuntaina, ONNEA ONNEA ONNEA!!

Paneelin hoitelun jälkeen pakkasin kamoja, roudasin niitä Tuhman kanssa autoon ja kävin lunastamassa palkkioni. IHANAA, kiitos PIROKin poppoolle, sain lahjana myös Pikku Myyn ketsuppia, aion sitä takuuvarmasti käyttää :). Fabiolla suhteellisen myöhään kohti kotia, koodia Henrille ja Aleksilla ja lupa-anomus, että Teppo saa jäädä hoitoon vielä tulevan viikonlopun Riikan näyttelyn yli. Ihanaa, että he luvan antoivat, joten täällä Tepiäinen riehuu muiden kissimauiden kanssa <3

Eipä siinä sen ihmeempiä, ihanat assarit, ihana porukka, kiva omien kasvattien menestys ja hyvä mieli. Sekä Mäkki-ruokaa paluumatkalla :). Puss och Kram PIROK, näemmä taas ensi vuonna.

PIROKkia lauantaina

2011-09-05T02:29:00.000-07:00

Ja että semmosta reissua sitten pukkas...

Ajatuksissa oli ponkaista paikalle jo perjantaina töiden jälkeen, mutta erinäisten majoitusjuttujen takia päätin, että nokka kohti Tampesteria lähtee vasta lauantai aamuna klo 5.00. Kyytiin kävin hakemassa Tuhman erinäisten "tarjouskilpailujen" jälkeen vartin yli kukonlaulun, eli viiden.

Eipä muuta kuin aamuhämärissä pärryttelimme kohti Tamperetta sekä Pirkkahallia. Matkalla osuimme kolaripaikalle, ihan hetki sen tapahtuman jälkeen ja pakko myöntää, että kyllä se kaasujalka hölleni sen jälkeen, sen verran pahaa jälkeä oli nähtävissä.

Pirkkahallilla paikalla klo 7 aamulla, eipä muuta kuin auton purku, kamat kantoon ja omat kissat elli-tarkkiin. Tämän suoritettuamme kasasin lasteni leirin, mukana oli siis Repe, Panda sekä Teppo. Siellä ne mutustelivat onnellisina aamupalaa kun mamma säntäsi jo suorittamaan pääassarin pestiä toistamiseen PIROKin näyttelyssä.

Homma kun oli jo himppasen tuttua, ei niin kovin kamalaa paniikkia päivän kulusta ollut, lähinnä papereiden setvimistä, tuomaripöytien laittoa sun muuta paperi-sössöä.. mutta onneksi jollain järjellä sain pöydän jaettua mukavasti jo ennen alasmarssia, joten kivastihan se meni.

Panda ja Teppo olivat arvostelussa saksalaisella Britta Bussella sekä Repe Waltraut Sattlerilla. Molemmista tuomareista pakko sanoa; koskaan nähny enkä kuullu ja toivottavasti en nää enkä kuule enää uudestaan :) Jotenkin jäyhää saksalaista menoa, en kovin pitänyt.

Panda ekana kissoista pöydällä.. Joo Busse sanoi, että varsin nuori poika ja näin korkeassa luokassa. Jep, onhan se himppasen alle vuoden ja luokassa 5, mutta sitä sertiä ei ole pakko antaa, paitsi jos ei oikeesti löydä mitään muuta sen epäävää vikaa kuin ikä. Kehuja tuli siis koosta, kropan pituudesta, silmien väristä, profiilista, värijakaumasta ja korvien koosta sekä asennosta :) (saksalaisten mukaan korvat on ihan jees mediumina). Noottia sitten niistä korvista hiukan, että voisivat olla vähän alempana ja leukaa saisi olla enemmän. Tuntemattomalla tuomarilla itse ainakin pelkään enemmän, joten kädet täristen katselin ja tulihan se serti sieltä :).

Tokana Teppo. Herra Joulukuusi-häntä :) Joo, korvat kivan kokoiset, profiilissa pomppu nenässä, pointit hieman kesken, mutta kokoa löytyy pikkujätkästä. Taas kerran tosi vähäsanainen arvostelu. Mikäs siinä, jäätiin odottamaan tuomiota.

Repe sitten Sattlerilla... kehuja tuli pointeista, turkin laadusta, profiilista, siis normi kommentit mitä tähänkin asti. Kroppa on mielettömän hyvän pituinen ja kissilapsi on elegantti ja kokoisekseen jees. Nottia saatiin vähän liian korkealla olevista korvista ja leukalinjasta, jota saisi olla himppasen enemmän. Yhtä vähäsanainen oli tämäkin saksan-ihme, joten ei muuta kuin tuomiota odottamaan.

TP-valintoihin kutsuttiin sitten Panda ja Repe, mutta ei Teppoa!! Voi tsiisös.. ei vaan voi tajuta.. mutta jokainen tyylillään. Mutta pakko sanoo, että himppasen asiaa ihmettelin.

Pandaa vastassa ainoastaan Matti ja tottakai, ihan ansaitusti Matti oli TP, se oli semmoinen helppo ja nopea sisään ja ulos valinta. Repe sai TP valinnassakin paljon kehuja, mutta musta itämainen naaras vei voiton. Repe oli vaan niin tooosi hienosti, ihana prinsessa <3.

Loppupäivä menikin sitten hanskatessa paneelia kuntoon, tsekkaamalla että jokaisella kissalla on kantaja sun muuta niin tuttua ja mukavaa. Ihan kivaahan se oli.

Sain taivuteltua Tuhman jäämään kanssani Tampereelle yöksi ja muutaman uhkarohkean syömään poppoolla lauantai-iltana. Saimme Tuhman kanssa ihan huippuhuoneen, jonne kissoinemme majoituimme. Oli siinä naurussa pitelemistä, kun minä kuljin koko la-illan ja su-aamun sisääntulossa olevan komeron kautta kylppäriin kun se oli siinä molempiin suuntii auki :))) Jännää!! Tosiaan vietimme Tuhman kanssa sitten erittäin riehakkaan ja naurupitoisen illan Hookissa "omalla illallisella" kera Pohjanmaan akkojen sekä sievien näyttelysihteereiden :) Kiitos seurasta! Ajo-opastusta takaisin hotellille saimme Jellulta ja Tarjalta (okei, menomatkalla Hookiin me eksyttiin auton kanssa parikin kertaa, käytiin jopa tsekkaamassa että Särkkis on vielä paikoillaan), onneksi :). Eipä muuta kuin pari hyvin väsynyttä ihmisnäytelmäläistä päätä tyynyyn, muutaman naurunremahdus ja unta riitti aamuun saakka. (tosin heräsin välillä Panda ja välillä Teppo kainalossa).

Isot isot kiitokset erityisesti Evelle; pelastit mun aamun batteryllä ja Pikku Myy- mukilla <3. Kimmo, Jellu ja Tarja, oli jälleen ilo työskennellä kanssanne. Kiva Täti? ja Oikeesti Kiva Täti rokkaa kanssa :). Tuhma; ihanaa seuraa, kyllä sä tiedät!! Ja Nina, sä osasit tosi hyvin assaroida, varo vaan, siitä se ura urkenee.

Minä ja Imladris Indil Freya SIA n 21 aka Repe
Kuva: Anzelika

Äly säteilee...
Keskimaan B Undomiel SIA n
Kuva: Anzelika

Ja sitten me tsempattiin :)
Kuva: Anzelika

Tiikerililja Pötkylä

2011-09-01T02:31:00.000-07:00

Isot tytöt :)

Tänään aamulla kaikki tytöt painoivat jo 460g tai yli :O ikää neitokaisilla siis vähän reilu 3 viikkoa. Eilen jo maisteltiin jauhelihaa, joten eiköhän tästä se kasvu vaan kiihdy. Sturdin ulkopuolellekin ollaan jo menty, joten katsoin parhaimmaksi, että kotoa poissa ollessani pistän kakarat "leikkikehdään" eli Mustista ja Mirristä ostamaani pentuaitaukseen, jotta ei mitään pahaa vaan pikkuisille sattuisi. Terhi kummitäti kävi luonani tiistaina kääntymässä ja otimme kissilapsista venytyskuvat :)

Kiukku on edelleen tosi lupaava neitokainen. Se on kropaltaan huomattavasti elegantimpi tällä hetkellä. Profiili on suht suora, siis ei mitään pomppunokkaa tulossa. Korvat voisivat olla vähän avoimemmat, mutta hyvältä näyttää kuitenkin.

Kiukku Venyy

Rangaistus <3 Niin jumalaisen suloinen pikkuneiti. Käy vähän hitaalla, lähinnä katselee kummastunut ilme kasvoillaan maailmaa. Ehkä vähän pelkuri tällä hetkellä, ei uskalla kovin tulla sturdista lattialle, mutta höykyyttää sisaruksiaan ja mammaansa puremalla ja riehumalla. Ihana rakas <3. Kuvissa näkyy täplät kivasti, kun mä oon koko ajan sitä mieltä, että se ei ehkä sittenkään sitä ole.

Rangaistus venyy

Söpönaama

Tuhma tiukka tyttö! Eka, joka eilen oppi syömään j-lihaa lautaselta :) Se siis vaan tajusi, että hei, tää on ruokaa, tätä voi syödä ja tää on tässä lautasella. Iisi Piisi :). Muutenkin se on varsin touhukas pikkuneiti, menossa ihan koko ajan. Ihana nainen, jolla on vähän tyhmä ilme, mutta tosi kauniit kasvot ja hienosti asettuneet korvat.

Tuhma venyy

tässä lähtee terkkut Kummitädille :)

Että semmosia ipanoita!

Teppo Kepponen

2011-08-29T22:29:00.001-07:00

Teppo Töppönen, höpö-poika, Kepponen.. rakkaalla lapsella on monia nimiä :)

Pieni suuri mies, joka näyttelyuransa alussa sai palautetta että sen pitäisi olla isompi. Nyt se saa lähinnä palautetta että se on todella suuri. Ota siitä nyt sitten selvää.

Iso poika siitä on kuitenkin tulossa, kiitos kovasti Henrille ja Aleksille näin blogin välityksellä, että pitävät kundista niin hyvää huolta ja aina luovuttavat sen reissuja varten kasvattimamman hoteisiin. Homma luistaa tämän sijoituskodin kanssa ja on muuten tosi mukavaa :)

Liitteenä muutama kuva kundista, ensin ekasta näyttelystä huhtikuun PIROKista, muut sitten myöhemmin Tallinnasta ja viime viikonlopun RUROKista. Kasvun huomaa kuvista.

Tepon tantsikortti astutuksiin on täynnä periaatteessa, aina on keskustelunvaraa, mutta otathan näissä asioissa minuun suoraan yhteyttä.

Kuva: Heikki Siltala

Kuva: Tessa LV

Kuva: Heikki Siltala

RUROKissa Rokkaamassa Vol 2.

2011-08-29T02:56:00.000-07:00

Kakkospäivä, aina jotenkin se kamalampi..

Eli aamusella taas vauhtia Fabioon, kahvit ja batteryt ja hakemaan Henriikka kyytiin siinä vartin yli seiskan aikaan. Oli oikeestaan tosi hyvä, että mentiin sunnuntainakin ajoissa paikalle, koska populaahan siihen parkkikselle ahtautuu.

Aamu meni pyöriessä sihteeristössä ja juoksennellessa taas edes takaisin. Lapset meivät Panda ja Repe Thean pöydälle, Teppo arvosteluun Lubranon pöydälle.

Panda siis arvosteluun jälleen Isi-Saukon jälkeen. Panda sai paljon kehuja koosta, turkin laadusta, lihaksikkaasta olemuksestaan silmien väristä. Korvat voisivat olla isommat ja alemmas asettuneet koska kundi on jo nyt niin iso. Leukalinja voisi olla vahvempi, mutta profiili on kauniin suora. Saatiin siis paljon kehuja ja tietysti kommentti, että koska Rauno on extremempi, niin se tulee mukaan TP valintaan, mutta että Thea tykkää kovasti myös Pandasta. Mutta tuloksena siis serti ja valmistuminen International Championiksi, hyvä Panda!!

Repe myöskin Thean pöydälle. Kehuja tuli prinsessan koosta ja pitkästä vartalosta, pointeista, turkin laadusta ja profiilista. Korvat saisivat olla alempana ja hieman avoimemmat. Kuitenkin minulle kerrottiin kommentti, että Repestä tuskin koskaan tulee mitään näyttelystarbaan, mutta äärimmäisen hyvä kasvatuskissa se on. Siinä on paljon hyviä ominaisuuksia jotka varmasti korjaavat hyvässä yhdistelmässä toisen puutteita. Kutsua TP valintaan emme saaneet, koska Katen Olavi oli flashympi kissa ja mun mielestä jutun pitikin mennä näin.

Teppo pääsi vihdoista viimein Lubranon pöydälle arvosteltavaksi. Se on ihan höpö pikkumies, se vaan purras ja surras, puksi ja pusutteli niin Lubranoa kuin tuomarioppilastakin. Kehuja Teppo sai koosta, korvien koosta ja asennosta sekä kropan värityksestä. Pointit voisivat olla paremmat ja ne ovat kehittymässä mutta kuulemma erittäin erittäin lupaava nuori. Niinpä Teppo sai sitten kutsun TP valintaan, jossa vastassa oli hienoja muitakin nuori. Loppupeleissä kisa käytiin Tepon ja Lauran kasvatin Reinon kesken, koska se olivat kuulemma kaikkein korkeatasoisimmat nuoret. Korvien asennon mitalla Teppo voitti sitten Reinon!

Paneeliin Teppoa vastaan tuli Mari-Pilvin muutama viikko sitten JW tittelin saavuttanut suklaanaamio neitokainen. Äänet jakaantuivat paneelissa ensin tasan, mutta ratkaisevan äänen Tepolle antoi Anne Veland! Jännitystä siis piisasi!

Sain jälleen kerran kantaa paneelissa ihania kissoja, kiitos siitä. Valitettavasti kisaväsymys painoi jo sunnuntaina ja pahoittelen jos pahoitin jonkun mielen sanomalla että en tiedä kannanko kissoja paneelissa. Olen jokaisessa tämän vuoden näyttelyssä, jossa olen ollut, kantanut vähintäänkin paneelissa tai assaroinut. Joskus oikeasti olisi mukava istua paneelin laidalla katsomassa jännittävää kisaa ja rauhassa hakea mahdollinen oma kissa pois toivottavasti voittajana, eikä juosta tossut jonossa joka kerta. Eli en todellakaan tarkoittanut sunnuntain kommenttia pahalla.

Näyttelyn loputtua kamat kasaan, Heriikka kotiin, Teppo takaisin kotiinsa Henrin ja Aleksin luo ja minä lellottamaan pieniä lapsia <3

Teppo paneelissa

Iso kiitos Tepon kummitädille kannosta!

RUROKissa Rokkaamassa Vol 1.

2011-08-28T23:25:00.000-07:00

Ja molemmat päivät, kuinkas muutenkaan :)

Näytelmät alkoivat taas kerran periaatteessa jo torstaina milloin kävin noutamassa Iso-Poika Teppo Kepposen luokseni Henrin ja Aleksin luota. Näin oli helpompaa, kun perjantaina menin vielä hieman jeesaamaan talkoissa töitten jälkeen. Keppo on onneksi niin renno letkee jätkä, että muutamien suhkausten jälkeen se ei paljoa välitä ja homma svengasi kuin hirvi, jälleen kerran.

Lauantai valkeni kuulaana ja kävin traditio-kahvi-battery-Shelli noudon jälkeen hakemassa kyytiin Henriikan tuosta Viikistä. Kiva että Henriikka on muuttanut niin lähelle, nyt saa kimppakyytejäkin sovittua erilaisilla kombinaatioilla. Siitä puol seiskan aikaan kohti Myrtsiä ja näytelmiä.

Perjantaina oli vienyt kaiken irtaimen tavaran paikalle, joten mukana olivat vaan kissat ja ne sitten elli-tarkin kautta sturdiin ja hommiin. Olin KAPPAS KAPPAS tämän viikonlopun sihteeristön leivissä, en assarina, joten sain hieman vaihtelua hommiin. Tosin koska sihteeristö toimi niin moitteettomasti niin pikku-pikku puuhasteluja sitten tein ja oli kerrankin aikaa katsoa arvostelua sun muuta mukavaa.

Matkassa oli siis Panda, Teppo ja Reija. Tuo sama kolmikko kuin muutenkin viime aikoina. Panda ja Repe olivat lauantaina Yan Roca-Folchin pöydällä, Teppo Kristiina Raution.

Panda siis ekana pelissä. Yan kehui pikkumiestä (siis mitä pikkumiestä) kovin. Sitä, että se on hienon kokoinen uros ikäisekseen, sillä on todella kaunis profiili ja silmien väri. Ja että siitä tulee vielä tooosi iso mies. Okei, vähän keskustelimme asiasta, että kun Pana on nyt alle vuoden ikäisenä luokassa 7, mutta kun selitin, että jäbän kanssa on mukava reissata ja se on sen verran iso, niin katsotaan että missä vaiheessa jäädään hetkeksi kotiin. Tosin sain vastauksen, että ihan hyvin voin näyttelyttää sitä parivuotiaaksi saakka ja sitten miettiä olisiko aika jäädä hetkeksi huilaamaan. Elikkä, sertti luokasta 7, mutta ei kutsua TP valintaan koska ennen Rapa-Saukkoa oli ollut Isi-Saukko eli Rauno ja hän oli Yanin mielestä tällä hetkellä valmiimpi.

Yan tarkastelee Rapa-Saukkoa. Kuva: Vlad

Repe myös Yanin pöydällä siis. Kehuja tuli koosta, eleganttisuudesta, silmien väristä ja muodosta sekä turkin laadusta, kontrastista ja pointeista. Okei, noottia siitä, että korvat ovat hieman ylhäällä, mutta kun profiili on lähes suora, niin päälaki levenee iän myötä ja laskee korvia. Tätä on tapahtunut jo Pandankin kohdalla. Repe teki kaikkensa hurmatakseen Yanin ja pelkästää surisi sekä pörisi tuomarille :).Arvosteluna siis EX1 ja tarkastelua Olavin sekä Repen välillä. Yan harmitteli ettei hän voi valita pennuista sekä urosta että naarasta koska molemmat olivat hänen mielestään kauniita. Mutta mikäs siinä, kiltti ja rakas Repe <3.

Teppo sitten arvostelussa Kristiina Raution pöydällä. kehuja tuli koosta ja kropan pituudesta, korvien koosta ja avoimuudesta. Noottia silmien väristä ja pointtien väristä. Kertauksena viime vuodesta keskustelimme, että onko Teppo kenties erään kilpparitiketin jälkeläinen. Juu, ei se ole, vaan sillä on valkolaikku vanhemmat :) Mutta siis eipä siinä sen enempää, EX1 ja kutsu TP valintaan jossa sijoituksena numero 3. Eli yksikään kissa ei ollut lauantaina paneelissa.

Vladin ottamassa kuvassa älykkyys oikein säteilee sekä kasvattajasta että kissasta

Vanhoja kissa-tuttujakin näkyi lauantaina paikalla, Katin Esterii ihanainen nainen, nyt jo arvostetussa veteraani-iässä oli paikalla ja sain sitä lellotella <3

Janinan kuva hellästä hetkestä

Keskimaan kissalalla oli kunnia jakaa lauantaina Aby & Somalien erikoisnäyttelyssä palkinnot suosikki-abyille! Noille ihanille saapasjalka-kissoille olen osittain sydämeni menettänyt.

Paneelissa sain kantaa, kiitos kissojen omistajien, kaikkia ihanaisia kissoja. Abyja kanssa, monen monta :) Onnea Rane Rantapallon kasvattajalle sekä omistajalle, Pacon omistajalle ja muidenkin viikonloppuna menestyneiden kissojen palvelusväelle miljuunasti onnea!!

Tallinna elokyy

2011-08-25T22:37:00.000-07:00

Hoh hoh, pakollinen ulkkari-sertti reissu ja mukana muutama jotka ei olis sitä tarvinnu.

Matkasin siis Pandan, Tepon ja Repen sekä seuralaisten kanssa Tallinnan Kissinäyttelyyn viikonloppuna 20-21.8. Laivalla mentiin yli ja Academicassa asusteltiin, todennäköisesti vikaa kertaa, koska hinnat alkaa oleen katossa ja henkilökuntakaan siellä ei ole mistään mukavimmasta päästä.

Lauantaine näyttelypaikka ja tuttu kaaos. Jonot elli-tarkkiin ulos ja siitä taas Mombasaan saakka. Kamat pystyyn, kissat sturdiin, tuomaripöytien paikkojen tsekkaus ja tuumaus, tosi jesh, kaksi nelkkutuomaria oli sijoitettu eri päihin hallia. Voi järjen riemuvoitto!

Panda ja Teppo olivat lauantaina arvostelussa Marianne Kuipers-Kossenilla ja Repe Anne Velandilla. Eli ei riemu oikein revennyt kun vahvarit säpoon tupsahtivat. Noh, näillä oli mentävä.

Panda siis ekana poppoosta pöydällä. Paljon kehuja tuli koosta, turkin laadusta, värijakaumasta ja luonteesta. Poika on kuulemma tosi elegantti ja hyvän kokoinen ikäisekseen ja siitä tulee vielä iso iso kissa. Lupaava nuoriherra jolle napsahti vika serti luokasta 9 ja valmistui täten Championiksi. Koska paikalla oli 3 mustavalkoista bicoa, kaikki suomalaisia, tuli vielä värin paras kisakin. Ensimmäisenä kisasta tippui Xerox, koska se oli Mariannen mielestä enemmänkin harlekiini kuin bico. Kisa käytiin siis Isi-Saukon ja Rapa-Saukon välillä. Voitto meni Isi-Saukolle eli Raunolle silmänvärin mitalla. Ei siis yhtään harmita, koska Rauno on mun suosikki.

Teppo... Hmmm.. Marianne ei selkeästikään tykkää extremeistä nelkuista, joten haukkuja tuli korvien koosta ja ja niiden pyöreäkärkisyydestä. Silmien väri oli kuulemma kumma kun se vaihtui koko ajan :) No tottakai se vaihtuu jos kissaa kääntelee valoon ja sitten valosta pois. Noh, okei, lupaava nuori, pointtiväritys kesken mutta kokoa on enemmän kuin tarpeeksi pienelle pojalle. Samoin tein otettiin sitten nuorten TP, joka lauantaina meni paikalliselle mustalle itämaiselle.

Repsukka prinsessani kävi Anne Velandin pöydällä. Himppasen jännitin, koska oltiin saatu SUROKissa aika murska-arvostelu Repen koosta. Nyt se kuitenkin oli hyvänkokoinen, se, että se näyttää vähän rimpulalle johtuu siitä, että se on niin koooovin pitkä kropastaa. Kehuja tuli silmien väristä, kuviosta ja turkin laadusta. Noottia korvien asettumisesta, se saisivat olla hieman alempana. Vastassa TP valinnassa oli ainoastaa Repen halajama "poikaystävä" Olavi, joka valmiimpana ja sopusuhtaisempana voitti siis koko potin ja meni junnuista paneeliin.

Paneelissa jälleen kerran olin kantamassa kavereiden ja tuttujen kissoja :) Kiitos siitä, oli varsin mukavaa ja löysin ihanan suosikin jälleen kerran, tosi rauhallinen korat, Alma Palma, joka pesi paneelissa WW-voittaja burman. Pusuja Almalle <3.

Illalla suunnistimme takaisin hostellille, haimme hieman ruokaa, joimme hieman juomaa sekalaisen seurakunnan kanssa ja päätä tyynyyn. Odottelemaan sunnuntaita siis.

Sunnuntaina onneksi pääsimme ajoissa liikenteeseen ja koska kamat olivat jo näyttelypaikalla, niin ei muuta kuin kissat sturdeihin. Tiedossa oli erilainen päivä, Panda ja Teppo arvostelussa Karl Preissilla ja Repe Marianne Kuipers-Kossenilla.

Karl Preiss on mun mielestä tosi hassu tyyppi ja se tuli todistettua jälleen kerran. Pari kertaa se Pandaan koski ja alkoi kirjottaa arvostelua :) Ja sellasta siansaksaa, että ei siitä arvostelusetelistä enää mitään selvää saa. Mutta, siis kehuja samoista asioista kuin aikaisemminkin; koosta, turkin laadusta ja värijakaumasta. Jälleen kerran, Värin paras kisassa kolme kissaa, Xerox pois ensin ja kisa käytiin taas Pandan ja Raunon kesken. Koska Rauno on valmiimpi, meni voitto sinne, mutta Panda sai kehuja, että se on todella lupaava nuorimies <3.

Tepolla sama homma.. muutama käpälöinti ja sitten arvostelu. Elikkä, pointit voisivat olla paremmat, mutta ne ovat kehittymässä. Silmien väri voisi syventyä, mutta hyvään suuntaan ollaa menossa. Korvat ovat hienot, avoimet ja hyvin sijoittuneet. Joten jeps, kutsu TP valintaan, jossa voitettiin sama musta itämainen naaras jolle lauantaina hävittiin.

Repe Kuipers-Kossenilla. Koko oli taas jees, masua voisi vaan olla vähän enemmän pienellä prinsessalla :) Korvat hieman alemmaksi niin avot! Paljon kehuja turkin laadusta, joka simskulla on aina tooosi vaikea, joten olin todella positiivisella mielellä. TP valinnassa hävittiin taas Olaville, mutta yhtään ei harmita, ovathan ne molemmat samaa väriä ja kuviota.

Paneelissa Teppo hävisi paikalliselle syssille 2-0, joten homma meni nyt sitten vaan näin. Reippaasti pikkumies paneelissa oli, vaikka kummitäti ei ollutkaan kantamassa mutta Maarit hoiti homman mallikkaasti. Ite juoksin taas suomalaisten kissoja kantamassa :).

Näyttelyn jälkeen kamat kasaan, autoon, kohti satamaa ja ajoissa laivaan. Matka taittui mukavasti jutustellessa ja kotipäässä megalomaanisen ruuhkan satamassa selvitettyämme suuntasimme viemään Tepon kotiin, minä siitä sitten Peppinan kanssa luokseni jossa Peppina vaihtoi tavarat omaan autoonsa ja minä painelin kotiin pusuttamaan pikkulapset ja unille :).

Eli saldona viikonlopusta: Panda sertit ja valmistuminen Championiksi, Teppo EX1*2 ja NOM, Repe EX*2 elikkä ihan jees.

Lopuksi kuvat Teposta Vladin ottamana sunnuntailta:

Tulevana viikonloppuna sitten RUROK!

Pienet lapset, jo yli 360 grammaiset

2011-08-25T22:05:00.000-07:00

Ja ikää se hieman alle 3 viikkoa :). Muistan kyllä Pandan pentueen, kun pojat söivät ja kasvoivat hurjalla kohinalla, mutta nää on TYTTÖJÄ, KAIKKI! Ja silti ne vaan kasvaa ja kasvaa.

Jokaiselle on kehittymässä jo ihan oma luonne ja jalkoja kokeillaan kovaa vauhtia. Pitänee katsoa, lapset saattavat muuttaa kohta sturdisssa lattialle ja laitan "leikkikehän" pystyyn, koska meno alkaa sänkyyn olla aika pelottavaa. Samalla saavat piakkoin alkaa miettimään kiinteän ruuan syömistä, vaikka tissi taitaa edelleen olla se tärkein ravinnonlähde.

Kiukku-lapsi. Hirmuinen huutaja, josta meteliä lähtee kuin isommastakin kylästä. Tyttö on tosi elegantin oloinen mutta silti pennuista kaikkein painavin tällä hetkellä. Häntää riittää pienellä prinsessalla vaikka muille jakaa.

Rangaistus <3. Porukan tosikko... naama jotenkin mykkyrällä koko ajan, mutta voi että mä rakastan tätä pientä lasta. Sen täplät on jotain ihan uskomatonta, ne pienet raitapöksyt jotka näkyvät selvästä ja nyt jo massuunkin kehittyvät raidat. Se on miniatyyri-kopio isästään ja äidistään. Se on ihan JUMALATTOMAN kaunis pentu. Sen korvat ovat alkaneet viime päivinä lerpattaa ja oikeastaan odotan tästä prinsessasta tosi paljon.

Tuhma. Porukan unikeko. Sen löytää useimmiten nukkumasta kerällä, se vaan haukottelee ja tuijottaa kun sen tikettimassua käy pusuttamassa. Tuhma on se "aby" jota en muuten voi saada :) Se on myöskin todella kaunis ja vihdoista viimein mun silmä alkaa sen väriin ja kuvioon tottua.

Kaikki lapset voivat siis todella hienosti ja kaikki ovat ihan uskomattoman kauniita. En osaa edelleenkään sanoa kenestä tykkään eniten, koska kaikki ovat ihan yhtä rakkaita. Katsellaan nyt muutama viikko vielä rauhassa :)

TGR:t on kahden viikon ikäsiä termiittejä..

2011-08-22T05:12:00.000-07:00

Mutta että ovat sitten ollakin todella ihania <3

Tänään aamulla Kiukku painoi 320g. Se oli hetken aikaa pienempi kuin muut, mutta alkoi sitten reilun viikon ikäisenä kirittämään muita kiinni. Tällä hetkellä Kiukku on tyypikkäin pieni sirisijä, ei niin kovaääninen kuin voisi kuvitella, mutta ihana pieni nainen.

Rangaistus, tuo täplikäs söpöläinen painoi tänään 316g ja on todella valloittava persoona. Ääntä lähtee lakuhuulesta ja voi että kuinka jaksan aina ihailla sen tosi kauniita täpliä <3

Tuhma, tuo hassunvärinen wannabe-aby painoi myös tänään 316g. Siinä on sellainen suklaasöpöläinen, että itku meinaa tulla. Ihana pieni tirppanen, josta tulee varmasti tooosi kaunis nainen.

Yumi mamma pitää lapsistaan hyvää huolta, enkä voisi olla onnellisempi, että siitä on kehkeytynyt niinkin huolehtiva kissi-mamma <3

TGR:t jo viikon vanhoja!

2011-08-14T08:39:00.000-07:00

Viikko sitten ne alko maailmaan putkahdella, Yumin suloiset tiikerililjat, myös Powerpuff Girlseinäkin tunnetut kissilapset.

Viikon aikana on nostettu painoa, syöty, nukuttu, syöty ja avattu silmiä, eli täysin normaalia pienen kissin elämää.

Jokaisesta alkaa näkyä se minä itse, Kiukku möykkää (sillä on kova ääni ja se huutaa), Rangaistus käy vähän hitaalla hetkittäin ja Tuhma nyt on tuhma, aina ajamassa muut pois tissiltä.

Painoa jokaisella on nyt viikon ikäisenä yli 200g, että kohina käy kasvaessa. Ihania mukulia kaikkia :)

Koko poppoo

TGRLily Buttercup aka Kiukku

TGRLily Bubbles aka Rangaistus

TGRLily Blossom aka Tuhma

FI*Keskimaan TGRLily Bubbles

2011-08-12T00:05:00.000-07:00

Tänään on Pikku-Rangaistuksen esikuvan synkkäripäivä!

Sen kunniaksi pikkuprinsessa päätti alkaa availemaan silmiä eilen, mutta ihan vain kurkatakseen jännittävään maailmaan. "Kyllä sitä vielä kerkeää, sanoi Ranke ja ummisti uudestaan silmänsä". Kaikki lapset painavat tänään 170g tai yli, joten hienosti menee.

Toivotamme siis Pikku-Ranken kanssa Tätille Hyvää Syntymäpäivää näin bloginkin välityksellä:

Suloinen kissilapsi, vielä niin viaton:

Ipanapat ja ylpeät kissa- sekä ihmismamma

2011-08-10T22:34:00.000-07:00

Ai että!! Vähänkö mä oon ylpeä ja onnellinen!!!

Kismau-vauvat täyttävät tänään 4 vrk ja kaikki on mennyt tähän asti tosi hienosti. Ekana päivänä painoa ei paljoakaan noussut, mutta pari viimestä päivää ollaan kohotetut painoa niin että kohina käy. Eilen illalla lapset oli 140g, tänään aamulla jo 150g tahi hieman yli :O. Ne siis selkeästi syövät ja nukkuvat, eivät muuta.

Yumi toimittaa mamman virkaa esimerkillisesti. Se käy kyllä jo touhuamassa pentupesän ulkopuolella (siis sturdin, joka on pakko olla mun sängyssä kun Yumi ei suostunut siellä olemaan kun se oli lattialla). Hienoa, että siistä löytyi sisäinen mamma, joka vahtaa pentujaan mutta antaa mun myös käpälöidä niitä.

Ehkä juuri sen takia, että sturdi on ollut mun läheisyydessä koko ajan ja kissivauvat tottuneet mun "hajuun", ne ottavat jo hienosti kontaktia. Kyllä pää nousee kun tämä nahkakuula lähestyy pusutusaikeissa pientä kismau-eläintä.

Lapset ovat löytäneet myös jalkansa, niitä kokeillaan ja pyritään pystyyn, mutta meno on vielä hieman horjuvaa. Kyllä se siitä, malttia tytöt malttia!

Kaikki ovat tässä kehityksen vaiheessa todella kauniita, enkä tiedä mitä tehdä. Kyselyjä on tullut, mutta olen ilmoittanut, että päätökset teen vasta siinä vaiheessa kun mukulat ovat noin 5 viikon ikäisiä. Omaan kasvatukseen kuitenkin joku jää, se on ihan varma. Muut päätökset teen sitten myöhemmin.

Muutama kuva taas lapsista...

Kiukku Jumppaa, muut syö

Tuhma ja tiukka ote

Kuvia Tiikerililjoista

2011-08-08T23:23:00.000-07:00

Eilen illalla kuvailin pikkuprinsessoja.

Oli muuten hauska yhteensattuma, että Yumi päätti synnyttää juuri sunnuntaina kun telkkarista tulee Taru Sormusten Herrasta elokuva :). Kissalan nimi Keskimaan viittää siis kyseiseen "saagaan" johon olen itse kovin "hairahtunut". Niinpä tarkoituksena on ollut, että tyttöjen nimet ovat C:llä alkavia haltijanimiä, mutta Eve väläytti idean, että mitäs JOS ne olisivatkin tällä kertaa Tehotyttöjä, kun heitä kerran kolme on. Idea on pistetty vakavasti korvan taakse hautumaan.

Toinen huvittava tapahtuma kävi eilen, kun tajusin, että kaikki kolme pentua muistuttava esikuviaa, siis pienellä twistillä. Kiukku (OSH n) on kuin Terhin viimeisin Black-pentue, Rangaistus (OSH n 24) näyttää kovin emoltaan Yumilta ja Tuhma (OSH h 25) Suvien abyilta :D :D, että mulla oli hauskaa eilen kun tätäkin ajattelin.

Pennut kasvaa mainiosti, Yumista on kehkeytynyt loistomamma, joka antaa räpeltään vauvojaan, mutta seuraa silmä tarkkana punnituksia ja muitakin ihmismamman tutkimuksia. Tästä on hyvä jatkaa ja eilisen vuodatuksen jälkeen mieli on paljon parempi. Pikku kissienkelikin tsekattiin eilen, sen "vammat" olivat sitä laatua, että tässä maailmassa se ei olisi pärjännyt, joten huomattavasti parempi mieli oli tämän jälkeen.

Mutta tässä kakaralaumaa:

Kaikki Prinsessat

Keskimaan TGRLily Buttercup aka Kiukku

Keskimaan TGRLily Bubbles aka Rangaistus

Keskimaan TGRLily Blossom aka Tuhma

Ihania kaikki <3 <3 Kasvakaa lapset kasvakaa!!

Odotus on päättynyt

2011-08-08T03:28:00.000-07:00

Eilen illalla se Show sitten alkoi.. Koko sunnuntain odottelin, josko jotain tapahtuisi, lauantaina yöllä kotiin tullessa kun meininki oli melkein aikaisemman kaltaista.

Sunnuntai-iltana ensimmäisenä tuli limatulppa, siihen mennessä Yumi oli jo penkonut sturdia mullin mallin ja chillannut. Tulpan tulon aikaan ilmoittelin Terhille, että nyt saattaa alkaa tapahtua. Terhi sännähti paikalle pitämään seuraa sekä minulle, että Yumille :)

Noin yhdentoista aikaan illalla syntyi ensimmäinen kakara, musta itämainen tyttö. Kutsumanimeltään tästä lapsesta tuli Kiukku. Muutaman tunnin odottelun jälkeen syntyi ruskea tikettityttö, kuolleena valitettavasti. Kaikista Terhin elvytystoimenpiteistä huolimatta pikkuprinsessaan ei saatu enää liekkiä puhallettua, se oli jo siirtynyt sateenkaarisillan toiselle puolelle. Muutama tunti taas odottelua, kunnes näin, että jotain takatassun tapaista pilkottaa. Ei muuta kuin kiinni, Yumin tsemppasin ponnistamaan ja yhteisvoimin saimme ulos perätarjonnassa olevan, nyt ruskeatäplikkäältä näyttävän tytön, Rangaistuksen. Viimeisin lapsonen syntyi sitten aika nopsasti heti täplyn jälkeen ja tänään aamulla katsottuna ja neuvoa kysyttynä näyttäisi suklaakilppari tytöltä, nimenä hänellä on Tuhma.

Oletin, että massussa olisi ollut vielä joku, mutta tunnusteltaessa ei mitään enää tuntunut, joten ne lapset olivat sitten siinä. Painoa Kiukulla oli 99g, Rangaistuksella 104g ja Tuhmalla 102g. Eli ihan hyvänkokoisia lapsia ja illalla jokainen löysi jo tissille. Eli pari tuntia unta kuulaan ja hommiin.

Viimeöisen uurastuksen uuvuttamana mietin, että onko tässä mitään järkeä. Terhin kanssa ensin naurettiin, että jotkut ne viettää sunnuntai-iltaa kyttäämällä kissojen hanureita :). Mutta, mutta.... kun jotain niinkin raastavaa tapahtuu, kuin pennun menettäminen tai huoli emosta niin miettii, että miksi, miksi sitä kissoja kasvattaa. Parit kyyneleet eilen tirautin, koska niin paljon minua harmitti pienen puolesta (joo, saa sanoa, että itse olen valintani tehnyt, mutta silti), kaunis neiti se olisi ollut.

Aamulla kuitenkin terhakkaat pikkuprinsessat, Keskimaan TigerLilyt nostattivat hymyn huulille ja Yumi mammakin oli jo täysissä voimissa. Hänelle tarjoiltiin aamupala lapsivuoteeseen :)

Iso kiitos kaikesta kuuluu Evelle, jolle alkuillasta viestitin, Kiltille, joka pysytteli hereillä ja kyseli kuulumisia FB:n kautta, Tuhmalle, joka oli päivystänä apukätenä ja Erityisesti Rangaistukselle, joka jaksoi tsempata sekä mua, että Yumia. Ymmärsi kuinka yhden pennun menetys sattui ja antoi mulle tilaa surra sitä. JA että jaksoi viimeiseen saakka yrittää elvyttää pientä.

Tästä eteenpäin sano mummo lumessa, josko pienten tirsojen jälkeen fiilis olisi paljon korkeammalla :)

Pennuista tulee siis Keskimaan TigerLily C-Pentue, viralliset nimet keksitään jahka keretään.

Odottelua kerrakseen..

2011-08-04T00:49:00.000-07:00

Tässä sitä vaan odotellaan Yumin aka GIC Cannonball Frontpage News OSH f 25 pentuja. KOSKAAN en olisi odottanut, että emäntä tiinehtyy monien yritysten jälkeen hupsista vaan ja on paisunut kuin pullataikina tiineyden aikana.

Viime aikoina liikkuminen on ollut hankalaa, masse on aina tiellä, varsinkin nyt kun se on tipahtanut sinne alapuolelle. Facebookissa olen valaan kokoa voivotellut, mutta ainoastaan ne jotka ovat tuon jättiläisen nähneet, tietävät, että olen oikeasti ihmeissäni. Edes Bertta ensimmäisten lapsien aikaan ei ollut tuon kokoinen.

Näitten lasten kohtaloa on mietitty, käännetty ja väännetty että mitä tehdä. Itse toivon punaista tikettipoikaa, joka mahdollisuuksien mukaan jäisi kasvatukseen. Samoin kilpparityttö olisi tosi kiva, siitäkin haaveilen kasvatukseen jättämiseksi. Noh, aika näyttää, että mitä sieltä saapuu... kunhan vaan kaikki olisivat terveitä ja elinvoimaisia.

Lyhytkarvakasvatukseen näistä pennuista ei tulla myymään yhtään ainutta, eikä varmaan muuallekaan. Tämä on minun päätökseni, olen sitä miettinyt, mutta näin tämä varmaan vaan menee.

Eli jos mahdollinen sijoituskotina toimiminen tai ihanan lemmikin hankinta on ajankohtaista, kannattaa seurailla blogia ja kotisivuja ja olla minuun yhteydessä osoitteeseen: keskimaancattery@gmail.com

Jatketaan odottamista...

SUROK , Barona Vol 2.

2011-08-01T00:48:00.000-07:00

Sunnuntai-aamu sarasti samaan aikaan kuin lauantai, kello soi 5 aamulla. Eipä siinä paljoa muuta voinut kuin kammeta itsensä ylös ja kissat boxiin sekä autolla nappaamaan Eve jälleen Idästä kyytiin.

Olimme taas paikalla kärkijoukoissa, joten ilman himmeetä rysää pääsin Even avustuksella viemään lapset sturdiin ja suuntaamaan aamukahvin hakuun. Sunnuntaina toimin assarina nelkkutuomari Anna Wilczekillä, jonka kanssa muutaman sanan vaihdoimme lauantaina ennen paneelin alkua, liittyen WW-näyttelyyn johon olen menossa assaroimaan. Teppo siis sunnuntaina Annan pöydällä ja Panda sekä Reija uuden tuttavuuden, brittiläisen Sarah Johnsonin arvosteltavana.

Aamu menikin hommia paiskiessa, kissat omistajineen olivat hienosti paikalla ja kun Eve toimi toisella nelkkutuomarilla assarina, saimme muutaman kinkkisen "kaksi kissaa samaan aikaan pöydällä" tilanteet handlattua, kiitos siitä joustavien tuomareiden.

Teppo kävi ekaa kertaa kääntymässä Annan arvostelussa. Hieman hymyä aiheutti sen koko, se kun on muutamia muita pentuja 3 kertaa isompi :) Noh, vikaa kertaahan me pentuluokassa oltiin, seuraavaksi sitten jo junnuissa. Kehuja sateli koosta, korvien koosta, sijoittumisesta, silmien väristä ja yleisilmeestä. Pyyhkeitä tuli kontrastista, mutta koska Teppo on vielä vauva, niin aikaa on. Vähän lyhyempi tukka saisi olla, mutta eiköhän se siitä. Lupaava poika kuitenkin. Koska leikkaamattomia, nuoria ja pentuja oli sen verran, otettiin vielä ruskeanaamio siamilaisista värin paras. Yleisilmeen ja tasapainoisen paketin ansiosta Teppo nappasi BIV Tot:in ja kutsun siis samalla pentujen TP-valintaan.

Pandan arvostelua jännitin kovasti, olihan edelliseltä päivältä taskussa avoimen luokan serti ja TP. Sarahilla oli ihana tapa katsoa kissaa, jonka jälkeen kirjoittaa ja selittää omistajalle arvostelunsa. Joten jännää pissaa meinasi tulla ja siinä Pandan kanssa odottelin tuomiota. Kun sanallinen arvostelu alkaa lauseella "I'm very impressed" leviäisi varmaan monen muunkin suu hymyyn, niin myös minun. Pandan sanottiin olevan erittäin elegantti, mutta silti todella hyvän kokoinen lihaksikas nuorimies. Profiili on erittäin kaunis, korvat eivät liian suuret, hyvin asettuneet ja balanssissa päähän. Silmien väri on upea, muoto hyvä ja ilme todella hieno. Häntä on juuri sopivan mittainen kroppaan. Ja sitten alkoi se, mistä olen TODELLA YLPEÄ! Pandan Bico varijakauma on todella kaunis, sen tukka on juureen saakka musta ja valkoinen on todella valkoista. Sarahin kertoi, kuinka hän on omista bicoistaan tuntitolkulla nyppinyt valkoisia hajakarvoja :) Jouduin nyökyttelemään ja toteamaan, että niin minkäkin, näin minulle on opetettu ja muutama omaa fanaattisuuttani naureskellutkin kun jahtaan pikkupoikaa pinsettien kanssa. Eli kehuja valmistautumisesta näyttelyyn ja tokaisu, että näin kaunis kissa on ilo pyytää TP valintaan. Sarah myös tarjoutui viemään Panda mukanaan Britteihin, mutta valitettavasti jouduin sanomaan ei :). Pyyhkeitä tuli hieman karvan kovuudesta selässä, mutta toivottavasti se siitä vielä pehmenee.

Repen vuoro oli aika viimeisten joukossa. Sarah antoi paljon kehuja turkin laadusta, tabbykuviosta ja pään linjoista. Hänen mukaansa Reija on todella kaunis nuori neiti, mutta kokoa saisi olla reippaasti enemmän. Näinhän se on, Reija on Keijukainen, mutta Tepon kohdalla huomasin, että kyllä ne lapset siitä kasvaa :). Kuitenkin kutsu TP valintaan tuli.

Annalla olikin sitten liuta pentuja TP valinnassa. Kauniita, ihania lapsia!! Loppupeleissä kisa käytiin Tepon ja Sannan kasvatin, Pekan ja Anne-Marin höpölapsen, kummitus-Tompan välillä. Koon mitalla Teppo voitti ihanan savukakaran <3.

Kuva Vlad Vorobjov, minä tuulettelen Tepon TP voittoa :)

Sarahilla Panda nominoitiin suoraan, en edes ollut näkemässä, olisiko muita aikuisia uroksia ollut tyrkyllä, mutta kiva näin. Reija tipahti jo alkupöhinöissä pois TP-valinnassa, juurikin tuon kokonsa takia, mikä on ihan ymmärrettävä, me mennään sen kanssa kotiin kasvamaan. Sarahilta siis pennuista paneeliin meni Pia-Maijalla oleva syssykkä! Sykeröiden voitto on aina poikaa!!

Paneelissa kannoin taas Musaa, abykastraatti urosta, joka oli jälleen kerran BIS ja muitakin ihanaisia kissoja, joista lempparini oli kyllä sunnuntaina Katariinan omistuksessa oleva Oliver, siinä on TODELLA kaunis suklaatiketti poika, joka on sulattanut kuvissa ja nyt livenä mun sydämen <3 Ehdoton ykkönenhän se Annan nuorten valinnoissa olikin, juurikin tuon upean tikettikuvionsa takia, suklaa ja vielä TIKETTI!!

Paneelissa loisti mukana ystäväni Terhin Isa sekä Tessa!! Kauniita Rexejä molemmat <3 Terhi kantoi paneelissa myös molemmat kummilapsensa, Pandan ja Tepon, jotka hävisivät sunnuntaina paremmilleen, Anzelikan Batmanille ja Pia-Maijan syssille.

Vlad Vorobjovan kuva aikuisten urosten paneelista

Paljon Onnea kaikille voittaneille, ystävien kissoja on aina ilo kantaa, Outin raggareita ja Suvien abyja! Iso pusu Outin Pörrölle, se on niin ihuna <3. Mari-Pilvin suklaanaamio nuori saavutti sunnuntaina JW-tittelin, upeaa upeaa!! Kovatasoista kisaa käydään nyt kotimaassa neloskategoriassa, joten vaviskaa WW ja Puola!

Iltasella näyttelyn jälkeen pakkasimme kissat ja kamat autoon, heitin Even Itään kotimatkalle, käännyin Tuhman pihalla ja tulin kotiin. Hetken huilauksen jälkeen pakaksin Tepon omaan kassiinsa ja kävin palauttamassa kultapojan Henrille ja Aleksille. Nyt sitten Tepon ja muiden kanssa suuntaamme elokuiseen Tallinnaan parin viikon kuluttua. Jos nyt kuitenkin synnyteltäisiin ensin. Kasvatussuunnitelmiin on tulossa muutoksia, mitä, se selviää myöhemmin, EHKÄ :)

SUROK ja Esbo Vol 1.

2011-07-31T22:16:00.000-07:00

Tulihan se odotettu Espoon näyttely sieltä!

Alkuhikeä kävimme Terhin kanssa hakemassa jo perjantaina. Lennähdin siis töistä hakemaan Tepon luokseni Henriltä ja Aleksilta, jonka jälkeen hakemaan Terhi kyytiin ja talkosiin. Saatiin siinä punnertaa häkkejä pois pöydältä, takaisin pöydälle, desaus-koneella riehumista ja näytteiden jakamista häkkeihin. Sanotaanko näin, että pikkasen oli paikat kipeenä ja väsy luppasi silmiä, kun siinä ysin jälkeen pääsin vihdoin kotiin takaisin :)

Lauantai aamuna kello soi siinä viiden aikaan, jolloin pakkasin autoon loput tavarat sekä Reijan, Pandan että Tepon. Traditioksi muodostunut kahvi-batteri-hakureissu Shellille ja Itikseen nappaamaan Willicon Eve kyytiin. Hiljaisesta Itä-Helsingistä päärryyttelimme Fabiolla kohti Espoota ja Barona Areenaa. Siellä oltiin ekojen joukossa, joten kissat sisään, sturdeihin ja hengailemaan. Siam-Orientin myyntipöytä oli mukana molemmat päivät, joten kun kamat tulivat, niin Tuijan kanssa pystytettiin sekin.

Koska en assaroinut lauantaina, niin oli aikaa jutustella ihmisten kanssa ja pyöriä muutenkin katselemassa kissoja. Tepon sijoituskodin Henri ja Aleksi saapuivat paikalle hämmästelemään kismau-näyttely-hommaa ja yritin mahdollisimman hyvin heille juttua selittää. Toivottavasti jotain ymmärsivät sekavasta höpötyksestäni ja saan heidät mukaan vielä toistekin.

Lauantaina Panda ja Reija olivat arvostelussa Michael Edströmillä ja Teppo Martti Peltosella. Kaikki kismaut menivät normaali arvostelun jälkeen vielä tuomaritutkintoon Caroline Stoalle. Kiitos Evelle ja Eevalle että lapsoset tutkinnossa esittelitte, kaikesta päätelle osasivat hyvin käyttäytyä, Reijan arvostelusta jotain kuulinkin.

Koska tutkinto piti saada käyntiin, menivät kissat hieman erikoisemmassa järjestyksessä normaaliin arvosteluun. Aika pian siis olikin jo Tepon vuoro Martille. Teppo sai paljon kehuja koostaan, se on nyt jo ikäisekseen iso, mutta Martin mielestä siitä tulee valtava kissa, kuitenkaan menettämättä elegantiuttaa, koska se on korkeajalkainen ja pitkäkroppaisempi kuin hieman pätkä isänsä. Silmien väri on kehittymässä hyvää suuntaan ja korvien koko ja sijoittuminen on hyvää. Muut kissassa ovatkin sitten vähän sii och soo... kropasta pikkumies on hieman liian tumma, eli saisi olla vaaleampi ikäisekseen. Kesän vuoksi Teppo on menettänyt hieman kotrastia pointeista, eritoten varpaiden välistä :), tämä oli mulle ihan uutta. Sen tukka saisi olla lyhyempi ja silmät muodoltaan hieman pidemmät. Muuten kaunis ja lupaava kissa. Ja kyllä ymmärsin kaikki ei niin hyvät kohdat kissasta, ihana että tuomari jaksaa sanoa, että ymmärrät varmaan mitä hän arvostellessaan tarkoittaa. Kuitenkin värin parhaan valintaan, jossa pentuluokassa hävisimme todella kauniille, Anzelikan Elviiralle, mikä ihana pieni prinsessa <3. Näin ollen Tepolle ei käynyt kutsua TP valintaan.

Panda <3. Michael Edströmillä siis, viimeksi oltiin pojan kanssa hänen pöydällään TUROKissa luokassa 11. Se vähän aiheutti hämmennystä, koska Michael ensin sanoi, että luokassa 11 ja korjasin, että luokassa 9, jonka jälkeen pohdimme, että siinähän se on arvosteltu TUROKissa :) Edelleen, hyvää palautetta kissan ilmeestä, silmien väristä, hännän pituudesta, profiilista ja bico värijakaumasta. Parannettavaa hieman on edelleen korvien koossa ja sijoittumisessa, mutta hyvään suuntaan ne ovat menossa, sillä Panan päälaki on kehittynyt hurjasti. Kokoa ja lihaksikkuutta löytyy vaikka muille jakaa ja jälleen kerran, poitsun sanottiin olevan täydellisessä näyttelykunnossa. Joten kutsu TP valintaan tipahti.

Reija myöskin Michaelin pöydällä Eehanan Anzelikan kasvatin, Olavin jälkeen. Olavi on hieno, extreme pentu, joten sain ihan rehellistä palautetta Reijasta. Se on kaunis, hyväkroppainen pikkuneiti jolla on todella kaunis silmien väri, hieno pää (otsaa saisi olla vähän enemmän), kyhyt turkki, jonka laatu on todella hieno ja upea tabbykuviointi näinkin nuorena. Tietysti palautetta tuli siitä, että ei ole ehkä kovin extreme, mutta extremempään kissaan verrattuna siinä on paljon myös hyviä puolia. Ei haittaa yhtään, Reija on ostettu kasvatukseen taulunsa takia, joten kiva kuulla mitä siitä tykätään, itse olen hankintaani tyytyväinen. Kuitenkin kutsu TP valintaan.

TP valinnassa Pandaa vastaan tuli näyttelyssä olleiden pikkulasten iskä, Matras. Ihan varma olin, että hävitään niin että kellot soivat. Mutta OHO, sopusuhtaisemman kropan ja upean bicovärityksen mitalla Panda vei voitin!! :) Kyllä hymyilytti, monestakin syystä ;) kun en TODELLAKAAN olisi tähän uskonut. Ekat avoimen näyttelyt ja TP..
Reija ihan ansaitusti hävisi TP valinnassa muille ja kaunis Olavi kiri paneeliin.

Ohessa Vladin Vorobjov ottama kuva TP valinnasta

Paneelissa Pandaa vastaan asettui todella hieno Anzelikan omistama Batman, joka koollaan kiri varmasti voittoon ohi vielä pikkuisen Pandan. Kiva huomata, että nelosten uroksista on tulossa isoja kissoja, ei mitään miniatyyri-poikia <3. Itse sain paneelissa kantaa kaikkia ihania kissoja, abyjä; Musa, joka pokkasin kastraattiuroksen BIS:n, Ranea, joka valitettavasti tippui kisasta, Ja ihania nelosia, Tertun punatabby Elvis, hänkin BIS ja Anzelikan Elviiran, BIS pentu.

Poseeraasimme Terhin kanssa; Kuvassa Olavi ja Elviira <3. Kuva Vlad Vorobjov

Näyttelyn loputtua pakkasin kissat autoon, Even kyytiin ja huristelin kotiinpäin. Mukavasti matka meni turistessa Even kanssa kaikenlaista, ihana että voi keskustella kissaa samanhenkisen ihmisen kanssa. Kotona lapset vapauteen, ruokaa naaman eteen ja menin katselemaan, että mitä valaalle kuuluu. Siihen nukahdin valas kainalossa, heräten puolen yön aikaan siihen, että eihän se kello ollut soimassa :) Eipä siinä, kello soimaan ja takaisin unille.

Tässä Heikki Siltalan ottamat kuvat Reijasta.
Imladris Indil Freya*HU SIA n 21
Omistaja: Hanna Kekkonen
Kasvattaja: Renata Kardos & Gabriella Szarka

Ja Heikki Siltalan ottaman kuvat Padasta.
F*Keskimaan Ainion JW OSH n 03
Kasvattaja & Omistaja: Hanna Kekkonen

Suuri kiitos kuuluu jälleen kerran ystäville, jotka naurattivat ja pitivät fiilistä korkealla lauantaina. Evelle matkaseurasta; antoisia keskusteluja jälleen kerran. Terhille, Pandan ja Tepon kummitädille Pandan kannosta paneelissa <3, olet rakas :D. Henrille ja Aleksille; KIITOS että Tepolla on noin hieno koti ja siitä, että saan pikkumiestä raahata mukanani näyttelyissä :)

Kannanottoja toisensa jälkeen

2011-07-27T03:29:00.000-07:00

Tullut tässä viime aikoina mietittyä moniakin asioita, mihin haluan omassa kasvatuksessani tähdätä, mitä ja missä.

Mun oma kasvatushan on ihan lastenkengissä ja seurailenkin silmä kovana jo vanhempien konkareiden tekosia ja yritän oppia niistä. Omat suosikit löytyvät kyllä niin kotimaasta kuin ulkomailtakin, mutta ketään en pyri matkimaan.

Se mitä haluan omilta kissoiltani ja kasvateiltani on ensikädessä terveys ja luonne. PRA testejä kasvatuskissoilleni on tehty, jos ne jotakin kiinnostavat, niitä voi ihan minulta suoraan tiedustella. Luonne kissoillani pitää olla täyttä kultaa, näitä nyt kotoakin löytyy, yksi kikkupylly sinne joukkoonkin mahtuu, mutta minkäs sille mahtaa, aina ei kaunes ja täydellinen luonteentyyneys kulje käsi kädessä. Ulkonäöllisesti RAKASTAN hyvän profiilin omaavia kissoja, niitä olen itselleni hankkinut ja sellaisia toivon jatkossa myös kasvatuksellani saavuttavani. Minulle täydelliset avoimet ja suuret korvat eivät paini samassa sarjassa hienon profiilin kanssa. Tästä todistuksena ovat kasvatuskissani Panda, Yumi, Piksu ja Reija.

Assaroinnista pidän. On mukava päästä kuulemaan useamman eri tuomarin mielipide suuremmasta joukosta kissoja, ei ainoastaan siitä omasta rakkaasta kullanmurustaan. Assarina työskennellessä kuulee myös arvostelut muista kategorioista, jotta niistäkin tajuaisi jotain, eikä kulkisi aina ainoastaan laput silmillä ja ajatellen sitä omaa kategoriaansa ainoana oikeana. Assarina olosta saa palkkion, jonka otan yleensä leimakorttina, rahaa kun kellään ei varmasti ole liiaksia ja sitä tämä harrastus nielee paljon.

Omat tavoitteeni kasvattamisen lisäksi ovat tuomariopinnoissa. Milloin tuo kaikki tapahtuu, on edelleen kysymysmerkki, mutta siihen tähtään. Ja tämähän on minun oma toiveeni, toteutuuko se koskaan, onko siihen resursseja jää toki nähtäväksi.

Minut voidaan tuntea hyvinkin suorasanaisena ihmisenä. Tarkoituksena ei ole loukata ketään sanoillani, mutta tapana on sanoa asiat suoraan ja minulla on omat mielipiteeni. Kuuntelen toki muidenkin mielipiteitä ja jos osaa perustella, että joku asia pitäisi tehdä toisin tai toisella tavalla, niin jes, olen oppinut jotain jos todella tämä ehdotettu tapa on se parempi ja oikeampi. Minkäänlaista perseilyä en ole koskaan osannut saatika sietänyt, tuskin tulen opettelemaankaan jos en ole sitä tämän 30 vuoden aikana sisäistänyt :)

Tämän vuoden aikana olen oppinut hirmuisesti III-kategorian kissoista, varsinkin abyistä ja rexeistä, tästä kiitos kuuluu ystävilleni Rangaistukselle, Tuhmalle ja Kiltille. Olen oppinut tuntemaan myös useita muiden kategorioiden ihmisiä, joka on rikkaus, aina on joku, jonka kanssa vaihtaa sananen, onnitella ja jutustella niitä näitä näyttelyissä ja muualla. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että tämä on rikkaus jonka arvoa ei rahassa mitata. Lempinimemme tietylle kaveripiirille on muotoutunut hauskojen sattumien kautta, tämä ei varmaan ole keneltäkään pois, omaa kivaa olemme pitäneet.

Jos siis on jotain asiaa sydämellä, saa ja pitääkin sanoa, mutta arvostan enemmän että minulle suoraan puhutaan ja sanotaan kuin että kiukutellaan muualla. Aikuisten ihmisten hiekkalaatikko on joskus niin paljon raaempi kuin lasten, mutta silloin kannattaa myös omaa käytöstäänkin miettiä ja pohtia, miten olisi asian voinut tehdä toisin.

Kiukku kiittää ja kuittaa, hymyillään kun tavataan :)

Valas, Lady Lucifer

2011-07-26T00:00:00.000-07:00

Pieniä onnen muruja kaiken pahan keskelle tuo TikettiValas, viime päivinä myös Lady Luciferiksi ristitty Yumi PumPumi.

Kauan yritetty ja toivottu tiineys on sitten ihan totta. Oon katsellut kriittisin silmin tuota masun kasvua ja nyt täytyy myöntää, että se on räjähtänyt käsistä :) Tyyppi paisuu kuin pullataikina ja alkaa tuo liikkuminenkin olla suhteellisen koomisen näköistä.

Laskettu aika on siis viikolla 31, loppuviikosta jos laskelmiin on luottamista. Masu on jo laskeutunut alas ja tissit ovat valmiina jälkeläisten tuloon.

Yumi on muuttanut kanssani makkariin ja pitää myöntää, että sen kiimassa päälleni kusevan kissan tilalle on tullut kainalossa köllöttelevä, pussaileva ja puskeva jättiläinen. Varsinaista laatuaikaa siis. Suurin osa ilta-ajasta on mennyt masua tuijottaessa ja kokeillessa, siellä kun on varsinaiset reivit käynnissä. Pentujen liikkeet näykyvät hienosti jo ihan kauempaakin katsottaessa.

Muutama pienoinen toive sinne masuun on kerrottu; mamma haluaisi yhden punaisen tikettipojan ja tietysti toivotaan tyttöjä kanssa. Suunnitelmia näiden lasten varalle on, mutta niistä sitten joskus, ykköstoiveena on kuitenkin, että kaikki ovat terveitä ja reippaita.

Pitää myöntää, että tää tiineys on mulle äärimmäisen tärkeä. Yumi on aivan ihana kissa, sillä on luonnetta joskus hieman liikaakin, mutta ihmisiä se rakastaa yli kaiken. Vaikka Terhi nyt on sitä mieltä, että se Yumi syö sen, Terhi tulee katsomaan Yumin perään kun vietän tuon LA viikonlopun osittain ystäväni häissä. Yumi on mulle rakas ja on aivan ihanaa, että se asuu kotona ja komentaa mua aina hetkittäin ja on päättänyt mamman ilostuttaa tällä tiineydellä. Iso kiitos tästä timantista kuuluu Yumin kasvattajalle Nenalle, kyllä sä tiedät :). Aina ei ole auvoisaa, mutta elämä voitta aina loppupeleissä.

Ja sitten kuvasia Lady Luciferistä

SUROKin jakokin on tullut

2011-07-25T03:02:00.000-07:00

Joo, okei, olihan se tullu jo ajat sitten, mutta ollu tässä kaikenlaista, etten ole kerennyt asiaa kovin miettimään. Niistä asioista sitten joskus jos silloinkaan.

Eli tarkemman stekkauksen jälkeen löysin seuraavia arvostelevia tuomareita.

Lauantaina
Edström:
Panda ja Reija

Peltonen:
Teppo

ja sunnuntaina
Johnson:
Panja ja Reija

Wilczek:
Teppo

Eli yksi uusi tuttavuus minulle ja kissoilleni on tuo Sarah Johnson. Muuten olen ihan mielissäni tuomareista, mutta lauantaina laukataan taas viemässä kissoja nelosen tutkintoa varten. Onneksi en ole lupautunut toimimaan assarina, niin kerkeää sitten kolmen kissan kanssa kipittää.

Panda on saanut hienosti lisää kokoa, jäbä painaa nyt 4,5kg ja Tepakin näki, kuinka pikkumies on kehittänyt itselleen kollinposket <3 <3. Pandasta tulee vielä hieno mies, pääkin on kehittynyt hienoon suuntaan, päälaki leventynyt ja korvat sitämukaa laskeutuneet alemmas.

Reija on keijukainen, mutta luonteeltaan niin ihana. Viime viikolla se teki tuttavuutta Even kanssa ja käytiin jopa Annen puodilla pyörähtämässä, jossa se tutki paikkoja ja kiersi sylistä syliin.

Teppokin on jo valtava ikäisekseen, saas nähdä kuinka paljon se on kasvanut parissa viikossa, perjantaina se tulee jo luokseni yökylään :)

Panda ja Reija chillaa viime viikonloppuna

Mamman AikuinenPoika Panda

2011-07-15T00:02:00.000-07:00

Voi ei!! 10 kuukautta päivälleen on kulunut siitä, kun Kissalan ensimmäiset lapset, Arda's-pentue näki päivänvalon. Kaameinta ja ihaninta ikinä, muistan tuon päivän enemmän kuin hyvin.

Pentueesta menetettiin 12-viikon ikäisenä harlekiinilapsi Nano, hänellekin haluan lämpimän halauksen sateenkaarisillan toiselle puolelle lähettää.

Muut lapset, yhtä lukuunottamatta lensivätkin sitten pesästä, jotkut aiemmin, jotkut myöhemmin ja mutkien kautta.

Joulukuun alkupuolella siis muutti Kaneli (Arandur SIA n) omaan kotiinsa Savonlinnaan, missä se kasvaa ja komistuu kovaa vauhtia. Kanelia on nähty kanssani pääsiäisenä RUROKin näyttelyssä, toivottavasti poika tulee vielä näytelmiin jossain vaiheessa.

Jaakko Perkele (Arthion OSH n 03), eli nykyään Kaapo lähti Kanelin jälkeen Mirkan luokse, josta se sitten muutti sijoitukseen, koska sitä Mirkan luona kiusattiin. Olen saanut Kaaposta kuvasia ja RUROKin näyttelyssä hänkin oli ihan livenä, hieno mies hänestäkin on tullut.

Mustis (Alyan OSH n 03)asusteli aika pitkäänkin luonani ja hänelle kotia etsin. Hyvä koti löytyikin, mutta valitettavasti muutama viikko muuton jälkeen Mustis palautui kotiin, perheessä puhjenneen allergian vuoksi. Eipä kestänyt kauaakaan, kun Mustis sitten uuden kodin löysi, asustaa tässä melko lähistöllä ja toivottavasti hänestä tulee jossain vaiheessa suuri ja mahtava agility-kissa.

Panda (Ainion OSH n 03) <3. Tämä tarina taitaa olla jo jonkinasteinen satu, tarina joka kirjoitettiin jo Pandan syntyessä, mutta jota minä en ennen 12 viikon ikää osannut kuvitella. Pandan siis piti muuttaa Lauran luokse, kun hän pojan itselleen muutaman päivän ikäisenä valitsi. Nanon kuoltua, surkuttelin sitä, että yksikään pentu tuosta ekasta pentueesta ei kotiin sitten jääkään, kunnes Laura minut suorastaan pakotti Pandan pitämään. Panda on kiertäny kanssani vaikka ja missä, aiemmista blogikirjoituksista voi lukea, kuinka paljon olemme tämän pienen RapaSaukon kanssa reissanneet. Panda on pitänyt minua siis tahmatassu-otteessaan aina. Se kiintymys mikä minun ja tämän kissan välille on syntynyt, on jotain ihan selittämätöntä. Minä en osaa olla ilman Pandaa, eikä Panda ilman mammaa.

Tänään, kun aikuisuuden rajapyykki ylitetään, rakastan Pandaa yhä vaan enemmän. Sen tyhmyyksiä, tuhoja ja raivostuttavaa kommentointia. MUTTA, kun tuo pikkupoika katsoo minua niillä vihreillä silmillään, kellahtaa syliin paijattavaksi ja pussattavaksi, niin mitä siinä enää voi tehdä? Panda jää kotiin, se asuu kotona varmaan aina, se ei koskaan tule muuttamaan minnekään.

Pandalle on suunniteltu muutamia morsioita, ne selviää sitten joskus. Panda on minun hiomaton timantti, poika jolla on karismaa pienen kylän verran, Kissa joka on osa sydäntäni <3

Panda

Kuva: Tessa, LV

Kaneli

Kuva: Meri Tukiainen

Mustis

Kaapo

Kuva: Anne Kupiainen

Ai niin joo, heinäkuinen SUROK

2011-07-14T03:54:00.000-07:00

Wuhuu, näyttelytauko on pian loppumaisilla, siis ollaan melkein lähtöviivoilla jo!

Viimeisin näyttely meidän osalta on ollut ISROK Siilinjärvellä Tepon osalta, muiden oli kesäkuun puoliväli Eryssä Hyvinkäällä. Tämän jälkeen ollaan lelloteltu kotosalla, ooteltu vauvoja ja haettu yksi uusi neiti.

Valitettavasti mieleni halasi pitkään tuonne Jelgavaan mukaan, mutta valitettavasti en voi matkaan lähteä, koska Piksun laskettu osuu juuri tuohon ajankohtaan. Olen siis mielummin kotona synnyttämässä pentuja kuin näyttelyssä. Valitettavasti Yumin lasketun ajan paikkeille osuu ystäväni häät, joten olen varannut jo päivystävän kätilön tälle ajalle, kun en kotona pysty olemaan. Ihanaa Tepa, iso kiitos!

SUROKiin pakataan siis mukaan Panda, Teppo ja Reija molemmille päiville. Panda nyt on jo aika vanha tekijä, mutta saa aloittaa sertien keräämisen. Teppo vielä vauvaluokassa, niinkuin tuo uusi prinsessani Reijakin. Saapi nähdä kuinka poppoon käy, kivaa kuitenkin, ollaanhan tätä odoteltu. Lauantaina mukaan tulee Tepon kotijoukot tutustumaan näytelmämaailmaan, joten itse en hommia tuona päivänä paina. Sunnuntaina sitten totutusti taas assarina, eipä montaa todistusta enää puutu ;)

Huomenna vietetään URKin jäsenten kesäistä grilli-iltaa, puuhailen siellä Kuuman Puuman ominaisuudessa lihaa käännellen ;) Rillissä tosin. Kiva olla jäsenenä näin aktiivisessa yhdistyksessä, jossa mukavaa yhteistä tekemistä keksitään. Tänään vähän menu-suunnittelua ja tavaroiden hankintaa :)

Eipä kissalaan muuta oikein kuulu, jospa nyt sitten odoteltaisiin niiden masu-asukkien syntymää.. ja suunnitellaan tulevaa ;)

Pikku-Panda ja Riiviö-Reija

2011-07-10T22:32:00.000-07:00

Reija muutti sitten eilen isojen kissojen puolelle. Se sai Suomeen tulon jälkeen Axilur kuurin varmuuden varalta ja halusin nähdä, että se kotiutuu ilman pelkoja ja alkaa syömään mukavasti. Kun kaikki näytti eilen positiiviselta, päästin sen vapauteen muiden joukkoon. Toisena syynä tähän muuttoon on myös se, että Piksun laskettu aika on ensi viikolla ja halusin antaa sille jo omaa rauhaa lasten odotusta varten.

Pandasta on selkeästi tulossa Reijan paras kaveri (siis Penan jälkeen). Panda nyt oikeesti on niin höhlä, että se ei osaa vierastaa tai pelätä ketään.

Muutamalle olen sanonut, että ihan kuin Panda ois miehistynyt kuukaudessa. Siitä on tullut isompi, lihaksikkaampi ja kropaltaan pidempi. Ihan olen ihmetellyt, että mihin se niin ihana pieni Saukkopallero on hävinnyt. Mutta kiva että poika kasvaa, eilisen punnituksen mukaan se painaa jo 4,4kg aika jötkäle ja vielä alle 10kk.

Kummankaan mamman massuja en ole kuvannut. Ihan sen takia, että en ole halunnut niitä kovasti ressata, kerkeehän sitä sitten syntyneitä pentuja kuvata. Piksun masussa näyttäisi olevan maksimissaan 2 pentua, Yumilla sitten jalkapallojoukkue. Tosin en ole niitä röntkannut, eli ihan omia arvioitani tässä heitän. Eniten toivon kuitenkin, että pennut ovat terveitä ja elinvoimaisia.

Lopuksi muutama kuvanen...

Reija ja Panda

Äitin PikkuSaukko

Ja Riiviön elkeitä osottava Reija

Buda VOL 2.

2011-07-08T04:28:00.000-07:00

Sunnuntai aamu Budapestin laitakaupungilla valkeni sitten kirkkaana, tuulisena ja hieman sateisena. Reippaasti pakkailin ja tarkasin, että kaikki tavarat olivat laukussa. Valitettavasti kaikessa tohinassa olin unohtanut Gabilta kysyä Renatan osoitteen lauantaina, joten muutamat tekstiviestin vaihdettuani googlailin Budapestin REITTIOPASTA internetin ihmeellisestä maailmasta ja sen jopa löysinkin. Pelko pois, avaimen palautus majatalossa ja kohti erästä kaupungin juna-asemaa, josta uumoilin tavaransäilytyksen sturdikassilleni ja muutamille tavaroille löytyvän.

Ja eikun taas samainen matkustusrumba, ratikalla metroasemalle ja sillä sitten yhden vaihdon kautta saavuin juna-asemalle. Kysyvä ei tieltä eksy, joten neuvojen avulla sitten sain ylimääräiselle tavaralle säilytyspaikan ja ne sinne jätettyäni, lähdin katselemaan taas nähtävyyksi.

Mielenkiintoisinta varmaan oli nähdä joen toiselta puolelta tuo Budapestin VALTAVA parlamenttitalo, himppasen eri kaliiperia kuin meidän apinatalo. Siitä käpöttelin kohti Kalastajien porttia (tuollainen goottityylinen viritelmä), joka johdattaa kulkijan Budapestin linnalle. Ehana, sanon minä <3 ainakin jos kaikesta tarunomaisesta hömpästä tykkää. Linna ei sinällään ole mikään ihmeellinen, tai siis se alue missä kuljin.. tarkoituksenani oli päästä tsekkaamaan nuo linnan alla kulkevat tunnelit. Eipä ollu ihan mikään helppo homma niitäkään löytää, mutta kartan kanssa hetken haahuiltuani löysin sisäänkäynnin ja AI ETTÄ, olipa vilpoisaa, kivaa ja hetkittäin myös pelottavaa. Tunneleiden valaistus kun on.. hmmm.. hieman puuttellinen.

Nuo katakombit tutkittuani, matka jatkui takaisin kohti metroasemaa ja tarkoituksena sitten kipaista katsomaan yksi shoppin center, josko jotain muksaa sieltä löytyisi. Kokoa tuolla ostoshelvetillä oli sitten kolmen stokkan verran, että ihan kaikkia liikkeitä en jaksannu koluta läpi. Muutamia tuliaisia hankin, siis jotain ihan pientä...

Koska aikaa ei ollut loputtomiin, liikahdin sitten ostosparatiisista kohti juna-asemaa hakemaan kassia ja roippeita ja hetken hengailtuani etsin tuon bussipysäkin, jolta Renatan asunnolle pääsisin. Olipas jännää etten sanoisi, jos bussissa ei olisi ollut sisällä valotaulua, jolta näki aina seuraavan pysäkin nimen, olisin varmaan edelleenkin tuolla Unkarin pääkaupungissa. Koska matka taittui hieman nopsemmin kuin kuvittelin, niin odottelin sitten Renatan asunnon luona sellaisen reilun puoli tuntia, ihan muksaahan mulla oli.

Renata saapuikin kotiin ihan sovittuna aikana, täyttelimme ja tarkistimme papereita, raha vaihtoi omistajaa ja minä pakkasin kissat laukkuun (siis mukana Suomeen matkasivat Freya ja Frigg, joista toinen lähti sitten maananantaina Ruotsinmaalle). Vaihdoimme ajatuksia ja juttelimme vielä niitä näitä, kunnes Renata tilasi minulle taksin, jolla porhalsin kohti lentokenttää.

Unkarin taksit ovat huhupuheen mukaan kovia huijaamaan, mutta koska paikallinen taksin mulle tilasi, niin köyhdyin kyydistä semmoisen 12€ verran. Päivällä olin saanut informaatiota, että lennot ovat Helsingin päässä hieman myöhässä, joten osasin siihen henkisesti varautua. Noh, valotaulu näytti noin 15 minuuttia, joten kipitin toiseen terminaaliin Finnairin lipputoimistoon maksamaan kisulit koneeseen ja takaisin tsekkaukseen. Aikastamoinen jono oli kotimaani lennolle, mutta vihdoin ja viimein pääsin ihan tiskille asti, josta se riemu sitten ratkesikin. Sturdibägi piti asettaa hihnalle, vaikka kuinka intin, että kissat on maksettu matkustamoon ja ovat sinne tulossa. Sitten ne kissat piti vielä virkailijalle näyttää, joka oli sitä mieltä, että kassissa on kolme kissa, ei kaksi.. ehkä hieman siinä jo kiukustuneena sanoin, että "laskepa päät, ei siellä ole kuin kaksi. Ja hauskuus senkuin jatkui, seuraavaksi tarkasteltiin eläinten passi, LÄHTÖSELVITYKSESSÄ :O. Eipä niissä mitään ogelmaa, joten kohti turvatarkastusta.

Turvatarkastuksessa mahdollisesti edellisen päivän kohmelosta kärsivä tarkastaja meinas hajottaa meitsin nesteet (onneks ei mitään särkeytynyt). Sturdibägin meinas suorilta työntää läpivalasuun, mutta onneks kerkesin karjasta ja nappasin kissit syliin, jolloin tämä tarkastaja oli sitä mieltä, että kuljetan ankkoja (juu, ei kuitenkaan oltu lähi-idässä). Onneksi pääsimme kaikkien selkkausten saattelemana lähtevien puolelle, pari suklaalevyä kassiin, Burger Kingiä massuun ja odottelemaan portille.

Koneeseen päästiin melkein ajallaan, ja minä tietysti kissoineni koneen takaosaan. Koko paluulennon prinsessat olivat erittäin kiltisti kassissaan, eikä inahdustakaan kuulunut. Kotimaassa olimme 15min aikataulusta myöhässä ja ihana Suvi Kiltti oli meitä kentällä vastassa. Eipä siinä muuta kuin autoon, kotiin ja kissat makkariin eristykseen.

Maanantaina käytin Reija testeissä ja iltapäivällä suuntasin Friggin kanssa takaisin Helsinki-Vantaalle luovuttamaan sen uudelle omistajalleen. Oli mukava jutella muutama pikainen sana Ankin kanssa, kunnes hänen oli palattava lähtevien puolelle ja matkata takaisin kotiin.

Illalla sain vielä viestin, että Frigg on turvallisesti kotona, ihana pieni Syssi se on ja olen onnellinen, että sain sen kanssa pari päivää viettää <3.

Kaikin puolin siis ihana matka (postaan molempiin kertomuksiin vielä kuvia jahka saan ne ladattua koneelle), sain muutaman uuden ystävän ja kasvattajakolleegan, joiden kanssa toivottavasti tehdään yhteistyötä tulevaisuudessa, sen verran samalla aaltopituudella olemme :)

Nyt sitten odotellaan vaan seuraavaa näyttely, joka onkin SUROK Espoossa heinäkuun lopulla.

Parlamenttitalo. Tuntee Ihminen itsensä kovin pieneksi...

Viinilähde Budan Linnan alla olevassa luolastossa. Rakennettu siis jälkikäteen. Valitettavasti viini ei ollut juotavaa.

Ja sitten taidetta luolastossa

Sitten vielä se kaunis Kalastajien Portti

Kävin Unkarissa ja toin tuliaisia, itselleni VOL 1

2011-07-07T01:58:00.001-07:00

Sarasti vihdoin se lauantainen aamu, jolloin oli herättävä kukonlaulun aikaan ja matkattava kohti Unkaria sekä Budapestiä.

Koska Ranken eli Rangaistuksen auto oli levähtäny viime viikolla, annoin oman hopeanuoleni hänelle käyttöön sillä ehdolla, että heittäisi mut lauantai aamuna kentälle. Huonosti ja lyhyesti nukutun yön jälkeen pakkasin siis aamulla kiireessä käsimatkatavarat (en siis todellakaan lähtenyt lyhyelle matkalle raahaamaan mukaan matkalaukkua), passin ja lompakon, lopuksi koppasin sturdikassin mukaan kissoja varten.

Kentällä homma toimi jotenkin mutkattomasti, koska olin jo edellisenä päivänä tsekannut itseni lennolle kyytiin, joten kentällä ainoastaan kysymys, että tartteeko vielä muuta tehdä ja kun ruumaan ei ollut mitään menossa, niin eipä muuta kuin kohti turvatarkastusta ja lähtöpuolelle.

Koska en ollut Renatalle ja Gabille mitään tuliaisia kerennyt hankkia, niin kipasin kaupasta sitten muutaman levyn Fazerin suklaata (aina hyvä valinta), itselle vähän evästä lennolle ja tsiigailemaan boardingia. Valitettavasti kone oli himppasen myöhässä, joten palloilin sitten juoden kahvia ja käyden MUUTAMAN kerran savukkeella. Mut hey, mikäs siinä, mähän tunnetusti rakastan lentokenttiä, vaikka pelkään lentämistä :)

Onneksi tuo matka Budapestiin kestää Finnairin sinivalkoisin siivin ainoastaan reilu pari tuntia, joten nautin lennon aikana sänkkää, kahvia ja katselin unikuvia.

Kentällä minua oli ystävällisesti vastassa Gabi, toinen Imladris kissalan kasvattajista miehensä kanssa. Juttuja riitti ajomatkalla Renata luokse, joka vietti siis lauantaina vielä aikaa talollaan Lake Balatonilla ja oli tulossa takaisin kaupunkiin vasta sunnuntaina. Iso kiitos Gabille, että jaksoivat tulla minua hakemaan, sekä kävimme katsomassa pentusia; Ihana Ihana Reija, hänen sisaruksensa sekä muut Renatalla asuvat kissat. Ja VOI EI kuinka naamani suli hymyyn nähdessäni ihanan tulevan prinsessani. Varsinainen honkkeli Keijukainen, joka katseli minua SYVÄN SINISILLÄ silmillään ihmetellen "kuka tuo on". Sain sylitellä ja pusutella sydämeni kyllyydestä ihanuutta, ilman että tyttönen yhtään protestoi. Näin kaikki kauniit kissat ja muutaman vielä pienemmän ihanuuden...

Kun olimme tarpeeksi lellitelleen kissoja, Gabi miehineen veivät minut majapaikkaani Budan puolelle jokea. Sain lainaan Budapestin matkaopas-kirja (joka edelleen on laukussani, olen sitä tässä lähipäivinä takaisin Unkariin postittamassa) ja paljon apua majataloon sisäänkirjautuessa. Sovimme pitävämme Gabin kanssa yhteyttä, koska todennäköisesti he eivät olisi sunnuntaina tulossa Renatan luokse Freyaa luovuttamaan. Kiitin kovasti heitä kaikesta avusta ja ystävällisyydestä, tunsin todella itseni tervetulleeksi ja molemminpuolinen luottamus taisi syntyä jo ajomatkalla Renatan luokse, kissajuttuja kertoillessa.

Asetuttuani taloksi majoituspaikkaani, lähdin tarkastelemaan ympäristöä. Jo ajomatkalla majapaikkaan tajusin, että tästä kaupungista tulisin pitämään. Joten ei muuta kuin ratikalla lähimmälle metroasemalle, päivälippu hankintaan ja kartan kanssa kohti ydinkeskustaa. Löysin sitten ah, tuon niin ihanan turistien houkuttimen, sightseen bussin, johon lippuni lunasti ja kyytiin hyppäsin. Vajaan parin tunnin ajelulla sain siis pääpiirteittäin käsityksen kaupungista ja ajatuksia, mitä haluaisin vielä enemmän nähdä sunnuntaina kun aikaa ennen kissojen noutoa ja paluulentoa oli rutkasti.

Ajeltuani bussilla tosiaan sen muutaman tunnin, jatkoin kaupungin tarkastelua jalkaisin. Nautin hyvin ravitsevan lounaan Burger Kingissä (joo, mulla on pieni fiksaatio siihen ruokalaan), kävin ostamassa hieman naposteltavaa ja suuntasin takaisin kohti majapaikkaan. Ensimmäisiin vaikeuksiin meinasin joutua ratikkamatkalla, koska vaunuun hyppäsi tarkastaja, jonka englanninkielen taito oli hieman ontuvaa. Jostain syystä, hän oli sitä mieltä, että minulla ei ole voimassa olevaa lippua, vaikka päivälipun omistinkin. Yrittipä tuo pirulainen lätkäistä minulle 6000 forintin sakon (10=2500 forintti,noin) kunnes erinäisten paperilappujen ja huitoimisen jälkeen hän tajusi, että lippuni onkin voimassa seuraavaan päivään.. HYMPH!! Eipä tullu sakkoja :)

Majapaikkaan päästyäni laitoin Renatalle viestiä, että ilmoittelisi kun on saapunut sunnuntaina kotiin, jotta voin mennä kissoja ja papereita noutamaan. Muutama sivu pokkaria, naposteltavaa ja huurteista olutta, Facebookkia parin päivityksen verran ja unimatti tuli ja vei voitin. Eipä voinut muuta kuin antaa periksi ja katsella kuvia sekä odottaa seuraavaa aamua.

Sitten ne pari lupaamaani kuvaa:

Näkymä alas kukkulalta pitkin Tonavaa. Vasemmalla puolella Buda, oikealla puolella Pest

Tämmöstä murattia sais kasvaa munki luona. Unkarissa se vaan kasvaa villinä ihmisten pihoilla

Huomenna mennään, Sunnuntaina tullaan

2011-07-01T00:08:00.000-07:00

Näin koitti päivä, jolloin Budapestiin lähtö on enemmäin kuin lähellä.

Allekirjoittanut veivaa tänään vielä pitkän päivän ja painelee kotiin unille siinä puolen yön paikkeilla. Eilinen meni siivotessa, pyykätessä ja tiskatessa. Ihan normi hommaa ennen reissuun lähtöä. Puhtaaseen kotiin ois kiva tulla, tosin harvoin se sitä on vaikka kuinka jynssäis.

Tätä hommaahan on työstetty nyt koko kevät. Tai siis olen etsinyt ja etsinyt itselleni uutta kasvatusnaarasta, selaillut kotisivuja, kytännyt Facebookia ja sitten viimein SEN kissan löysin. Ja Unkarista tietysti, ei yhtään lähempää :)

Kuvia olen kasvattajilta saanut kivasti ja kaikki paperihommat etc ovat olleet jo pidemmän aikaa kunnossa. Ekinokokkoosi leimatkin olen muistanut pyytää otettavaksi :)) Ainoaa harmia ja tukan raastamista on aiheuttanut Finnair. Joku kesäJamppa oli siellä jossain vaiheessa lemmikkibuukkaukseni ottamassa vastaan ja viikko buukkauksen jälkeen firmaan soittelin, kun mitään vahvistusta ei ollut kuulunut. NOH, oli se vahvistettu joo, mutta kuulemma ENÄÄ ei lähetetä sitä vahvistusta s-postiin, kovin tätä epäilin. Onneksi tuli kuitenkin tilanne, että jouduin buukkausta vähän säätämään ja toisella kertaan tietävämpi asiakaspalvelija kysyi, että olenko vahvistuksen saanut. No enpä ollut, mutta ONNEKSI tällä toisella kertaa sen sitten sain :)

Tänään iltavuoron jälkeen pitäisi sitten pakata kaikki tavarat (taidanpä lähteä pelkällä käsimatkatavaralla), sturdibägi ja nukkua. Rangaistus tulee hakemaan autoni käyttöönsä viikonlopun ajaksi, oman hajonneensa tilalle, jote mulla on jo kuljettajakin viemään mut kentälle huomenna aamulla. Eipä siinä silloin aamulla muuta kuin luut kentälle (tänään jo tsekkasin itseni lennolle mukaan), koneeseen ja matka voi alkaa.

Onnekseni toinen kasvattajista tulee minua miehensä kanssa kentälle vastaan, menemme katsomaan pentuja ja he heittävät minut sitten hotellille. Näillä näkymin siis lauantai päivä ja sunnuntai aamupäivä menee hengatessa Budapestissä kaupunkia katsellen. Sunnuntaina sitten iltakoneella takaisin, joten jossain vaiheessa menen kaappaamaan tyttösen mukaani <3

Ehanaa, kovasti matkaa jo odotellaan!!

Tämmöinen kaunokainen

Meillä ootellaan vauvoja, kaksi kappalein

2011-06-26T22:56:00.000-07:00

Facebookista onkin muutama saattanut lukea, että meillä ootellaan kissivauvoja syntyväksi.

Blogiin en ole asiasta kirjoitellut, koska olen tehnyt varmistuksen varmistuksen asiasta, sen verran yllättävää tämä oli minullekin.

Piksu siis astutettiin PIROKin jälkeen Nipalla, ihan vaan kokeilumielessä, koska edellisestä astutuksesta tämän uroksen kanssa ei tullut tulosta. Vielä kun tiesin, että leikkuuaika Nipalle oli varattu toukokuun lopulle, niin oli pikkasen hakuammuntaa ja suuria toiveita, että jotain tapahtuisi ja Nipa tekisi muutakin kuin Teppo-miehen kissalaani. Siinä sitten sormet ristissä istuin ja ajattelin, että nääh, eipä tärpännyt, kunnes sitten Eryä edeltävällä viikolla syttyivät "jouluvalot". JIHAA! ja JIPPIKAIJEE!!

Eli pentuja odotettavissa yhdistelmästä ChicKitty Miss Piggy SYS f 03 x IC Mimin Nathanael SYS n 03. Syntyväksi odotellaan viikolla 29. JA minä niin toivoisin niitä tyttöjä, kun kaikki pennut ovat tähän mennessä olleet uroksia. Piksun massu kasvaa, ruoka maistuu, mutta mikään mega-lauma sieltä tuskin on tulossa, koska maha on vielä kovin pieni. Toivotaan todellakin parasta!

Ja seuraava ylläri tuli sitten ihan viime aikoina (en yllätykseltäni edes muista milloin). Yumi, tuo kipakka kilppariprinsessa yllätti mamman TODELLISESTI! Juuri ennen lomaani se aloitti vihdoin kunnon ensimmäisen kiiman sen jälkeen kun muutti pysyvästi takaisin luokseni. Ei muuta kuin soittoa kollin omistajalle, että mitenkäs olisi. Okei, näin useammankin onnistuneen astumisen, mutta olin edelleen todella skeptinen kaiken suhteen, miettien että tokkopa tuosta mitään tulee. Ja sitten OHO, Yumi on tiineenä!!

Eli hemmetin jessii, pentuja odotettavissa yhditelmästä GIC Cannonball Frontpage News OSH f 25 x CH ChicKitty I Fly High OSH b 24 viikolla 32!!

Lapsista tulee kyllä C ja D pennut, mutta pienellä twistillä, semmoinen ihme tämä on!!

Kiirettä siis pitää kissalassa passatessa kahta tulevaa mammaa :) Selkeästi rakas Rapasaukkoni (Panda) on ottanut tästä herneen nokkaan ja harrastanut teini-angstailua viime aikoina! Annospussit murretaan ulos ruokalaatikosta, pureskellaan rikki ja parhaassa tapauksessa kannetaan ne nautittavaksi sohvalle!! Kaikki mahdollinen tiputetaan hattuhyllyltä vähintäänkin viisi kertaa päivässä ja mamman chilintaimenet parturoidaan tehokkaasti! eli himppasen on hermo kireellä tämän nuoren miehen kanssa :D Eli saa tulla hakemaan väliaikaishoitoon jos koti kaipaa actionia!

Rapasaukko <3

ISROK, Teppo oli, minä kävin

2011-06-20T11:38:00.000-07:00

Näin se välillä menee :)

Tarkoituksena ei siis ollut poikia ISROKin näyttelyyn ilmoittaa, mutta kun sain niille "kuljettajat ja huoltajat" niin päätinpä sitten pojat heidän matkaansa tyrkätä.

Epäonneksi Panda oli saanut sitten "hittiä" joltain ja kivan ventin oli hankkinut kaulaansa, joten sitä en sitten Tuhman ja Kiltin matkaan lainkaan pakannut, saa apina parantua kotona rauhassa ennen isojen poikien luokkaan siirtymistä SUROKissa. Toisekseen; olen Pandasta kasvattanut mammanpojan, jolle ero äipästä viikonlopun ajan melko vieraassa seurassa olisi ollut liikaa. Sen on parempi reissata äireen mukana, niin on aina turvakainalo, johon paeta :)

Teppo on Rento-Reiska, hain sen taas, kiitos Henrin ja Aleksin, jo torstaina luonani, että sain Tepon kyytiin luovutettua perjantaina ruokiksella.

Illalla sain viestiä, että kiltisti oli jäppinen matkustanut, hetken aikaa mennessä rääkynyt, mutta rauhoittunut sitten ja illalla napostellut ruokaakin reippaasti massuunsa, Äireen ihana pieni Teppo <3

Koska erinäisistä syistä en itse päässyt ISROKiin osallistumaan launtaina, mutta Tepon kummitäti Rangaistus minulle raportin antoi lauantaina.. Pikkumies oli kuulemma liian pystykorvainen, silmien väri kehno ja muutenkin vähän blaah :) Olisipa ollut kiva olla tuota arvostelua katsomassa. Oli kuitenkin kiltisti ollut vieraidenkin esitettävänä ja käynyt jopa tutkintopöydällä kääntymässä. Kuitenkin EX-kisassa Teppo Kepposelle tuli se 2-tulos. Elämä on ja sitä rataa.

Olin jo aiemmin päättänyt, että tod näk hyppään sunnuntai aamuisella junaan ja matkaan Kuopioon.. näin teinkin, Kouvolan kohdalla tosin jo mietin, että onkos tässä mitään järkeä mutta perille asti päästiin. Eikun Kuopiosta kumitassu alle ja kohti Tuplajäitä.

Kun saavuin paikalle, oli Tepukka käynyt jo arvostelussa, tuloksena samainen EX2 kuin lauantaina :) Tosin tällä kertaa eri tuomarilla, mutta koska sunnuntain tuomarin "asteet" eivät ole vielä täynnä, joutui hän hyväksyttämään valintansa lauantaisella Tepon arvostelleella tuomarilla. Olihan se silloin päivän selvää, miten homma etenee. Kuitenkin Teppo oli kuulemma tehnyt kaiken hurmatakseen tuomarin ja se näkyi myös arvostelusetelistä, jossa luki "very promising young boy". Nyt ei sitten ollut korvatkaan liian pystyt, saatika silmien värissä moittimista ;)

Kiva oli kuitenkin nähdä kavereita, moikata tuttuja ja saada kyyti Katen ja Kennelpojan kyydissä, hyvässä seurassa takaisin kotiin, jonne saavuimmekin siinä melkein puolen yön paikkeilla.

Tepon sain sitten ottaa vielä kylään yöksi, kun en viitsinut Henriä ja Aleksia kiusata tuohon kellonaikaan palauttamalla pikkumiestä. Tänään sen kävin sitten sijoituskotiinsa viemässä, jossa se onnellisena surisi ja pörisi <3

Kiitos ihanille; Tuhmalle ja Kiltille kun piditte Teposta huolta matkan ja majoituksen ajan, Katelle ja Rangaistukselle kun jaksoitte Tepon esittää <3 ja tietysti kotimatkan kyydistä :)))

Seuraavat näytelmät ovatkin sitten SUROK Espoossa, mutta sitä ennen tapahtuu vaikka mitä jännittävää :D

Kissalasta kuuluu kummia!!

2011-06-15T23:07:00.000-07:00

Näin se elämä heittelee :)

Ensinnäkin allekirjoittanut on tsempannut stoorin kirjoittamisen kanssa. On tullut suollettua tarinaa assarina olosta ja PIROKin lehteen on tulossa tarina pääassarin-hommista. Postaan sen sitten tänne luettavaksi, jahka juttu on julkaistu :). Muksaa on ollut kirjoitella muutakin kun pelkkää blogia.

Toisekseen sain aikaisen synttärilahjan viime viikolla. Piksu on yritetty astuttaa keväämmällä yhdestä kiimasta ja vaikka musta eka näytti, että se on tiine, niin juuri sinä päivänä kun asiaa varmistin sen ultraamalla, aloitti se kiiman. Eipä muuta, kuin sitten viestiä nyt jo omistuksestani poistuneen Nipan sijoituskodille, että tullaan uros hakemaan mun luoksen PIROKin paluureissulta.

En odottanut mitään tapahtuvaksi, koska Nipan ollessa astumassa, en voi olla samassa huoneessa kollin ja naaraan kanssa, Nipalla oli sen verran tiukka suojeluvaisto, että pari kertaa se mut on tikannut. Joten jouduin nukkumaan astumisen aikana sohvalla muun köörin kera :D

MUTTA MUTTA, Viime viikolla sitten Piksun jouluvalot syttyivät enkä voinut olla muuta kuin TODELLA onnellinen. Pari päivää aiemmin olimme Rangaistuksen kanssa Piksua tsiiganneet ja olleet sitä mieltä, että EHKÄ, mutta kun tilanne näytti olevan selvä, niin jouduin ihan Rangaistukselle kuvaviestin laittamaan, että tämmönen on tilanne. Hauskinta asiasta teki tietysti sen,että juuri viikkoa aikaisemmin Nipa oli kastroitu ja se siirtynyt sijoituskotinsa omistukseen! Ja minä kun olin jo menettänyt toivon, että Nipa enää yhtään pentua kissalaani tekisi, tosin siis kävi :))) HEMMETIN JESSII!! Joten odotettavissa pikkusiskoja (TOIVOTTAVASTI) ja pikkuveikkoja Tepolle.

Heinäkuun ekana viikonloppuna lennän sitten vihdoin ja viimein Budapestiin hakemaan Reijan kotiin. Homma on vähän venähtänyt erinäisistä syistä, mutta nyt sekin sitten tapahtuu. Siitä postaan sitten pidemmän kissanhakureissu-stoorin aikanaan.

ja eikun ISROKia kohti :)))

Sunnuntain jaksaa vielä, ERYnomaista..

2011-06-13T14:03:00.000-07:00

Anteeksi Eve, kopioin tämän tupla-tarina idean sinulta, muuten kun postauksista tulee super pitkiä, ei osaa lopettaa kirjoittamista ja sitten sen tarkastus, HUOH! Joten nyt sitten näin :)

Sunnuntaina siis suuntasin jälleen kerran Rangaistuksen kotia kohti, jossa tällä erää pakkasimme mun kamat hänen autoonsa ja sain hypätä matkustajan paikalle. Olin tietysti kuvitellut, että joo, kiva että ajellaan puokkiin viikonloppuna... takana olikin sitten ihan joku muu ajatus :)

Matkalla Hyvinkäälle poikkesimme hakemaan kyytiin Terhin sijoituksessa olevan naaraan, Noran (ihana kilppari, johon olen saanut tutustua ihan pennusta saakka) ja nokka kohti Hyvinkäätä. Noran tosi mukava sijoitusemäntä naureskeli kahdelle idiootille, joiden suurin tarkoitus on vapaina viikonloppuina nousta ennen Red Roosteria ja suunnata viettämään hiki-päivää näyttelyhalliin. Samaa nauroin minä itsekin aamulla kotoa lähtiessäni, kun selkeesti joku lauantain baarikierrokselta melkein eksyksiin joutunut, ihan kaatokunnossa oleva pikkupoika notkui rapun ala-ovella. Lopulta selvis, että viereisessä rapussa oli jatkot vielä klo 5 jälkeen menossa ja sinne se oli pyrkimässä.

Mutta se siitä, joten asiaan. Olimme ensimmäisinä näyttelypaikalla (tai siis ehkä...) HURRAA!! Aamu meni kikatellessa, varatessa parkkipaikkaa Jonnalle, miettiessä Zumba-kuvioita, siis selvää kakkospäivän huttua :D :D. Lopulta pääsimme sisälle, minä vein omat poitsuni sturdiin ja palasin työstämään Tuhman apuna ell tarkastuksia.. Onneksi Tuhman oma Kennelpoika toi meille kylmää Cola-juomaa ja hienoisista jonoistakin selvittiin lopulta kunnialla. Sihteeristössä oli niin nopsakkaa porukkaa, että sain viilettää aika tukka putkella tuomarini pöytää laittamaan.

Sunnuntaina sain siis olla assarina CFA-tuomari Pam DeLaBarilla. Itselle CFA maailma ei ole tuttua, mutta ei se ihan selkeää ollut FiFe maailma tuomarillekaan. Ehkä siinä vähän sokea talutti rampaa, kun vielä eteen tuli ENSIMMÄINEN kerta, kun olen ollut assaroimassa rotua, jossa VP:tä tulee enemmän kun normi-viikonloppuna nelosilla. Pamilla siis arvostelussa sunnuntaina muutama Cornish Rex (niistä yksi Terhin ihana ISA <3) ja liuta, lue 17 kappaletta Venäjän Sinisiä. Siinä oli sitten VP valintaan leikaamattomissa, Nuorissa+Pennuissa sekä Kastraateissa. Varsinainen SHÖY etten sanoisi. Russit ovat vihreine silmineen (siis niillä joita minä olen nähnyt) todella lumoavia kissoja ja pennut sulattavat varsinkin sydämen. Mutta en mä vaan valitettavasti varmaankaan amatöörinä erottaisi useamman Russin kööristä sitä, joka pitää näyttelyyn pakata, joten pointsit tämän rodun palvelijoille sekä kasvattajille.

Jouduin valitettavasti hetkittäin pomppimaan ees taas Pamin pöydän ja toisen nelkkuja arvostelleen, Marina Vinkelin pöydä väliä, koska omat jannuni olivat Marinalla arvostelussa. Joten multa jäi näkemättä Pamin III-kategorian arvostelut.

Näiden jälkeen hän sitten arvosteli IV-kategorian ja jännityksellä odotin, mitä hän niistä sanookaan. Selkeästi tyypissä kannatettiin extremen SUUNTAISTA tyyppiä, mutta en nyt voisi sanoa, että hänen suosikkejaan olisi ollut kaikkein lerppakorvaisimmat yksilöt. Hienoja arvosteluja hän kirjoitti, puhui paljon ja selitti, joka omasta mielestäni on aina plussaa arvostelevalta tuomarilta. Terhin auttaessa Pamin assarina, minä sinkoilin viemään omiani arvosteluun.

Panda sai Marinalta kehuja koosta, silmien väristä, niiden muodosta, turkin laadusta ja bicolor-värijakaumasta. Siis samoja plussapuoli kuin tähänkin asti, miinukset olivat ne samaiset kuin aina; korvat voisivat olla alempana ja hieman avoimemmat. EX1 tuloksena, arvostelusetelissä maininta "promising young" ja kutsu TP-valintaan. Hienoa Panana <3

Tepon vuoro tuli sitten viimein ja harmikseni huomasin, että yksi SIA n oli sitten jäänyt tulematta ja Värin Parasta ei sitten saatukaan aikaiseksi. Tepolla oli selvästi kakkospäivän keimailut mielessä, se poukkoili pitkin pöytää, puski milloin tuomarin päätä sen kirjoittaessa arvosteluseteliä tai kynää. Kehuja Teppo sai koostaan, silmien väristä, kivoista pointeista jotka ovat kuitenkin vielä kehittymässä sekä hienoista, avoimista korvista. Noottia tuli sitten hieman pitkästä turkista ja siitä, että silmät ovat enemmänkin ovaalit, kuin mantelinmuotoiset. Noh Teppo on Teppo, EX1 ja kutsu TP-valintaan.

Pandaa selvästi TP-valinnassa kiukutti, eikä se meinannut millään pysyä paikallaan vaan leikki kiipijää jatkuvasti. Asiaa ei varmaan helpottanut sekään, kun jossain vaiheessa mun selän takaa ilmestyi käsi Pandan häntää kokeilemaan :) Siinä meinasi saada sätkyn niin omistaja kuin kissakin. Kuitekin, yksi kerrallaan valinnasta tippuivat muut kuin Panda ja Mari-Pilvin hieno suklaanaamio naaras. Marinan pohdittua asiaa, valinta sattui sitten Tuohon Suklaanaamioon ja ihan ansaituisti, se on todella kaunis naaras-junnu. Joten Panda sai lepuutella loppupäivän sturdissa.

Tepon vuoro tuli sekin sitten ja sitä vastassa toinen kiva pentu. Itse varmaan niin kuuppa jumissa, että en oikeasti enää taida edes muistaa kuka se oli, mutta vastusta oli joka tapauksessa. Tepon tyypin takia se kuitenkin pokkasi Nominoinnin ja matka jatkuin paneeliin.

Itse kantelin taas jos jonkinlaista kissamissiä - ja misteriä paneelissa, muutama "vakkari-asiakas" kuten Mariannen ja Jounin Muse-Aby ja Rane-Rantapallo abinainen <3 <3 Ihkuja molemmat etten sanoisi.

Rangaistus sai taas Tepon kummitädin ominaisuudessa jäbän paneelissa kantaa, naureskelin hieman sivummalta, että siellä se täpsyn sylissä vaan istuu, kellii ja toljottaa ennen paneeliin menoa, varsinainen Rento-Reiska. Nelosen paneeli oli muutenkin jännitystä täynnä sunnuntaina, lähes kaikkien kissojen äänet menivät tasan ja tuomarit siis äänestivät omaa suosikkiaan. Näin kävi myös Tepon kohdalla, mutta Satu Hämäläinen kävi voiton sitten ratkaisemassa Tepon hyväksi. Oikeasti sydäntä lämmitti, kun se pieni mies kommentoi vertaamista ja sai vaan palkkioksi pusuja :)) Onhan se suloinen pikkumies, pakko myöntää. Tällä kertaa jouduin jopa tuulettelemaan Tepon voittoa, koska vastus oli oikeasti kiva punahopeatäplikäs DeLaSoul's kasvatti, siis Tepon mamman kasvattajan uusi tulokas. Onnea vaan Mirkalle hienosta kasvatista.

Onneksi pian sitten pääsimmekin kamat pakattuamme lähtemään kotia kohti, tiputimme kyydistä Noran takaisin sijoituskotiinsa ja matkasimme Terhille, jossa minä pakkasin kamat autoon. Tepolle oli ilma tehnyt näemmä kepposet ja se voi sen verran huonosti, että keskusteltuani Tepon sijoituskodin kanssa, päädyimme arvioon, että otan Tepukan vielä yhdeksi yöksi luokseni ja seuraan tilannetta. Yöllä Teppo kuitenkin söi ja illan mittaan mellasti muiden kanssa, joten maanantaina sen sitten palautin. Kovin onnellisia siellä oltiin Tepon menestyksestä ja uusia sotasuunnitelmiakin tehtiin ;). Kiitos että sain Tepon pitää yökylässä.

Isot kiitokset koko viikonlopusta pitää sanoa ihanille ystävilleni! KIITOS synttäritarjoiluista, jonka vuoksi en saanut itse autolla ajaa Hyvinkäälle :D Kakku oli hyvää, sitä oli riittävästi ja seura sitäkin parempaa. Jahka tässä joskus jotain kerkeäisi, niin lupaan pitää pienet kinkerit teillekin :D. Iso kiitos myös Evelle, oli kiva saada kantaa Myski-mies paneelissa, se niin tuo mieleen mun ihanaisen Frodon <3

Me hiljennytään nyte hetkeks, tai siis viikonloppuun saakka, jolloin pojat matkustavat laatuseurassa ISROKin näyttelyyn ja minä jään kotimieheksi :D

Liitteenä Vorobjova Anzelikan kuva, joka on täynnä kaikkea sitä, mitä kissanäyttely parhaimmillaan on. Hyväntuulisia ihmisiä, nauravaa sakkia ja kauniita kissoja :D

Kuuman kostea ERY lauantaina

2011-06-12T22:29:00.000-07:00

Niinhän se sitten tuli, pikkasen tauon jälkeen kauan odotettu Ery-Sydin näyttely Hyvinkäällä.

Periaatteessahan tääkin reissu alkoi osaltani jo perjantaina, kun hain Tepon yökylään sijoituskodistaan Henrilta ja Aleksilta. Oli kiva nähdä pientä poikaa viikko kotoa muuton jälkeen; kuinka se oli sopeutunut hienosti ja ainakin mun silmään kasvanut valtavasti :). Iso kiitos Henrille ja Aleksille, että pitävät prinssistä hyvää huolta. Aluksi olin vähän huolissani, että mitenkäs muut suhtautuvat Tepon pikaiseen paluuseen ja lyhyeen vierailuun. Onneksi Panda oli sitä mieltä, että eihän toi oo koskaan pois ollutkaan ja ilta niillä meni painiessa.

Lauantaina sitteb jälleen kerran ainivarhain aamuherätys, Terhi kyytiin ja kohti Hyvinkäätä, missä oltiin hyvissä ajoin :) Kun olin eka luvannut Rangaistukselle, että pysähdytään käymään huoltiksella, mutta ei sitten pysähdyttykään :D Tosin yritettiin me sitten Hyvinkäällä sitä huoltsikkaa etsiä, mutta keskityttiin lähinnä maisemien katseluun, TUHMA MINÄ! Noh, eihän siinä muuta kuin näyttelypaikalle, ovien avauduttua pojat ell tarkastukseen, leiri heille pystyyn, aamupalaa naaman eteen ja eiku hommiin.

Lauantaina olin saanut kunnian olla Albert Kurkowskin assarina (tuomari jonka tyylistä arvostella pidän kamalasti, niinkuin tietysti koko ihmisestä) jolla myös pikkupojat olivat arvostelussa. Alkuaamu meni touhutessa II-kissojen kanssa, joita ei kyseiselle tuomarille kovinkaan montaa ollut sattunut, joten ne menivät nopsakkaasti. Tämän jälkeen siirryttiin sitten jo nelosen kissoihin, joista Albert sanoikin, että Suomessa on ihan valtavan hyvä taso nelosen kissoissa, joten kiva päästä niitä taas katselemaan.

Jos jonkinlaista kissaa oli taas näytillä. Tuttuja paljon ja heidän aivan ihania kissojaan ja uusiakin naamoja, kiva saada niitä mukaan nelosen porukkaan. Mustia itämaisia oli taas liuta ja pitkästä aikaa oikein värin paraskin saatiin aikaiseksi (tuntuu, että muutamissa näyttelyissä se on jäänyt tulematta), hieno homma.

Lopulta tuli sitten Pandan vuoro, jonka Albert arvosteli viimeksi PIROKissa muutama viikko sitten. Edelleen Albert Pandasta tykkäsi hirmuisesti. Sen profiili on hieno, silmien väri on upea, vaikkakin välillä ne vilkkuluomet näkyvätkin (tästä minä ja muutama muukin on keskustellut aika paljon, standardin mukaan se ei ole virhe ja voi johtua monestakin syystä, esim pään muodosta), muoto on myös silmissä hieno. Korvat saisivat olla hieman isommat ja toivottavasti Pandan päälaki levenee kun se "äijääntyy" jolloi korvat yleensä laskeutuvat hieman alemmaksi. Kokoa on ja massaa, mutta ei sitäkään liikaa. Turkki on selvästi vielä "vauva-takki", silkkinen ja syvän musta (ja puhtaan valkoinen), bicolor väritys Pandalla on kuulemma lähes täydellinen <3 <3. Paljon kysymyksiä tuli myös siitä, että aionko Pandaa käyttää kasvatukseen :) Juu, täällähän se kotona on ja merkkailee, mamman pieni poika. Tuloksena siis EX1 ja kutsu TP valintaan.

Teppo sitten <3 Minkä hymyn se sai Albertin naamalle... tuolla pienellä miehellä kun ei ole aivoja vaan se mennä teputtelee arvostelupöydällä, puskee, purisee ja esiintyy! Jälleen kerran kuulin kysymyksen, että kai Teppo on jäämässä kasvatukseen :. Onhan se, mutta koska kotona ei kaikkia voi pitää, olen löytänyt sille aivan mahtavan sijoituskodin. Teppo on arvostelun mukaan hyvän kokoinen pikkupoika, sen silmät ovat kauniin väriset ikään nähden, korvat hyvän kokoiset, avoimet, hienosti sijoittuneet ja päälaki lupaava. Turkki on hieman pitkähkö vauva-turkki, jonka hoitoon sain muutaman vinkin. Pointit Tepsulla on jees, kesästä johtuen hieman on tullut tuota karvojen päiden vaalentumista, mutta sitä on tapahtunut jo edesmenneellä Arwenilla aina kesäisin, joten mitenkään huolestunut en ole. Albertin mukaan Teposta voi tulla melkoisen hieno mies, jos se tuosta vielä kehittyy hyvänä suuntaan ja kuten hän sanoi "jotkut kissat ovat hienoja, lähes virheettömiä, mutta jotkut sen lisäksi vielä sellaisia luonteita, jotka tullaan muistamaan". Eipä siinä muuta voinut kuin hymyillä ja nyökkäillä. EX1, kutsu TP valintaan ja samoin tein sitten ruskeanaamareiden Värin Parhaan valinta. Teppo sitten siinäkin mukana, vastassa aikuinen uros sekä aikuinen naaras. Koska kyse ei oikeasti ole pelkästä Värin arvostelusta, vaan koko tyypin, niin valinta osui sitten Teppoon <3 se on tuomarin mukaan juuri nyt kehityksensä huonoimmassa vaiheessa mutta silti upea pentu. Joten Teppo siis tuomarinsa BIV Tot kaikista kisaajista.

TP valinnoissa Pandalla oli sitten taas miljoona jalkaa :D. Vastassa liuta kauniita nuoria ja varsinkin Mari-Pilvin omistuksessa oleva erittäin kaunis suklaanaamio naaras. Sehän sen kisan sitten voitti ja oli Albertin lauantain nominointi. Pentuja oli sitten Teppoa vastassa yksi... Edelleen mieltäni lämmittää kauniit sanat "tämä kissa on kehityksen huonoimmassa vaiheessa, mutta jo se saa vielä pituutta lisää, pointit syvenemään niin siitä tulee varsinainen tähti, kissa jonka te tulette muistamaan" ja TEPPO TP!! WUHUUU!!

Muita Albertilta nominoituja kissoja olivat Katen Rauno, aikuinen uros (nenäpusut Saukolle), Twist-Tiramisun Kutrisaani, aikuinen naaras (Ursula joka arvosteli toisena tuomarina nelosia ei nominoinut ketään aikuista naarasta), kastraatti uroksia Albertilla ei ollut, Katin Sakura (jee, Sakarias) joka suoraan BIS, Nuorista Kelmikerhon Naamiohuvit.

Koska paneelissa Tepon vastustaja Mirkan omistuksessa oleva Chupa joutui vetäytymään pois, oli Teppo sitten kummitätinsä kannossa suoraan BIS!! En ihan kauheesti ees tuulettanut, mutta ylpeä olin pienestä miehestä.

Paneelin jälkeen sitten kamat kasaan, heitin Rangaistuksen kotiin ja tulin koko köörin kanssa kotia nukkumaan, edessähän oli toinenkin näyttelypäivä, josta sitten myöhemmin lisää. Liitän tähän muutaman Varisen Leenan, Jalecat's kasvattajan ottaman kuvan lauantailta, kiitos Leena!

Näyttelysuunnitelmia ja muutama muukin juttu..

2011-05-30T04:38:00.000-07:00

Huomaa että kesä on jo ihan nurkan takana, ei siis sen puolesta, että olisi lämmintä tahi että aurinko paistais täydeltä terältä, vaan siitä, että näyttelyrintamalla on melkoisen hiljaista. Viimeisin näyttely meidänkin huushollissa oli PIROKin mega-pläjäys useampi viikko sitten ja nyt sitten vaan odotellaan seuraavaa.

Suunnitelmissa on suunnata seuraavaksi Eryn näyttelyyn Hyvinkäälle kimppakyydillä kera pikkupoikien; Panda ja Tepon. Teppohan näillä näkymin muuttaa omaan sijoituskotiinsa loppuviikosta kun allekirjoittanut aloittaa kesälomansa ensimmäisen rupeaman ylihuomenna. Loman ajalle piti alunperin olla tiedossa pentusten hoitelua, mutta koska kumpikaan naaras ei tiinehtynyt, niin pentuja odotellaan sitten myöhemmäksi, toivottavasti.

Eryn jälkeen sitten pojat ystävän kyydissä kohti Siilinjärveä ja ISROKia. Minä taidan vietellä sinä viikonloppuna pikkujouluja ja panostaa kaverin kissojen hoitamiseen. Ainakin näillä näkymin, muutoksiahan voi aina tulla.

ISROKin jälkeen alkaa seuraava näyttelytauko ja seuraavat meiningit ovat sitten SUROK heinäkuun lopussa (okei, en ole vielä edes ilmottautumisia laittanut). Heinäkuun alussa pitäisi lennellä kohti Unkaria ja Budapestiä hakemaan uusi prinsessa kotiin. Tokihan toivon, että sekin jo SUROKin näyttelyyn kerkeää kisaamaan. Koska Panda siirtyy isojen poikien luokkaan ISROKin jälkeen, alamme sitten metsästämään hänen kanssaa sertejä, alkuvuosihan on mennyt lähinnä pentu- ja junnuluokissa kisatessa.

Elokuussa silmissä siintää FELIX ja RUROK. Panda ja Teppo mukana, toivottavasti myös Reija. Monissa näissä Suomen näyttelyissä tulen myös toimimaan assarina... Mikäs siinä, aika menee nopsasti.

Kasvatus ei ole mennyt ihan suunnitelmien mukaan... Piksu ja Yumi astutettiin kyllä, mutta kumpikaan ei tiinehtynyt. Piksu on nyt astutettu uudestaan ja toivon todella positiivista menoa. Pentusia olisi kiva saada taloon ja varsinkin tästä yhdistelmästä. Huomenna Niilolta lähtevät karvanopat ja se siirtyy sijoituskotinsa omistukseen. Onhan Niilo tosiaan tehnyt tuon yhden pienen ihanan miehen eli Tepon kissalaani, mutta muutama lisäjälkeläinen ei olisi ollut pahitteeksi. Tepon ja Pandan "äippä" Pena kiimaa nyt läpi pillereistä, joten taitaa olla aika alkaa metsästämään emännälle urosta syksyä ajatellen. Olen miettinyt Penalle vielä yhden pentueen, jonka jälkeen sen on aika siirtyä kastraatti-kerhoon. Pena periyttää tosi kivaa luonnetta, kaikki pojat ovat varsinaisia mammiksia, joten mikä ettei. Reija tulee tulevaisuudessa tekemään pari pentuetta kissalaan, kenen kanssa, olkoon vielä salaisuutena, vaikka eiköhän nekin suunnitelmat ole arvattavissa.

Panda on aloittanut ison miehen elkeet ja astumista harjoitellaan perheen kastraattien kanssa, ihan sama, onko kyseessä naaras tahi uros :) Merkkailua ja laulantaa harrastetaan alvariinsa. Mutta olen tehnyt päätöksen, että Panda pysyy kauemmin leikkaamattomana ja tulen sitä ainakin itse kasvatukseen käyttämään. Kunpa Panda nyt olisi vielä vähän aikaa ollut pieni mies, mutta minkäs sitä hormooneilleen kukakin mahtaa.

Yumi, noh, hän nyt on varsinainen prinsessa. Aiemmin kiimaa oli viikon välein, nyt ei kunnolla ole kiimattu kotiintulon jälkeen. Joskohan joku näyttely laukaisisi hänessä emonvaistot, joten pitää miettiä joka näytelmä naikkoselle ja sitten toivotaan sormet ja varpaat ristissä pentuja. Yumin sisko Coco ei myöskään ole tiinehtynyt yhdestäkään astutuksesta, joten sen sijoituskodin kanssa olemme puhuneet vielä yhdestä yrityskerrasta ja jos ei natsaa, tyttö siirtyy sijoituskodin omistukseen. Ei siis ole todellakaan helppoa tämä kasvattaminen. Eipä kai siinä muuta kuin leuka vasten rintaa ja kohti uusia pettymyksiä :) ja tietysti, näyttelyitä odotellessa ;)

Liitteenä muutama kuva kodin poikarakkaudesta <3

Frodo, Teppo ja Panda

Ja sitten TEPPO MIÄS!

2011-05-24T23:29:00.000-07:00

Mamman kainalokäpynen, suloisen syötävä pieni siamilais-tuholainen. Ääni on kuin oven narinaa, kuitenkin pojasta lähtee pelkkää purinaa <3

Ensi viikolla Teppo muuttaa sijoituskotiin, Helsinkiin onneksi ja tulee näkymään näyttelyissä sekä minun, että sijoituskotinsa kanssa. Tepolle on nainen jo hankittuna, toivotaan että näistä suunnitelmista jossain vaikeessa tulee totta.

Ohessa kuvapläjäys, ensin kaksi kasvattajan puhelimella räpsimää ja sitten Heikki Siltalan PIROKissa ikuistama kuva.

Keskimaan B Undomiel SIA n

Something sweet, Something Tabby

2011-05-20T00:07:00.000-07:00

Niinhän siinä sitten kävi...

Olen vuoden alusta metsästänyt itselleni uutta kasvatusnaarasta, ensin Ruotsista tiketti-itistä, joka valitettavasti meni sitten ohi suun. Sen jälkeen eri ihmisten avustuksella esim. kilpparia valkoisella, sinistä klassista tabbya etc. KUNNES tielleni tupsahti mielenkiintoinen yhdistelmä ja laitoin kasvattajalle sähköpostia.

Kas kummaa, kyseisestä yhdistelmästä oli pennut jo syntyneet ja muutamassa päivässä postilaatikkooni oli tupsahtanut kuvia todella kauniista tabbynaamioisesta siamilaisesta. Njaah ajattelin ensin, mutta mitä enemmän kuvia tiirailin, sitä innostuneemmaksi fiilis kasvoi. Lähettelimme prinsessan kasvattajan kanssa viestejä puolin ja toisin ja seurasin neitosen kasvua jo pariviikkoisesta lähtien.

Tällä hetkellä prinsessa on jo 9 viikkoinen ja kehitys näyttää hyvältä. En ole aiemmin puhunut tästä neidosta, koska ikinä ei tiedä, mitä tapahtuu ja maailma muuttuu, mutta nyt kaikki alkaa olemaan jo papereiden ja muiden suhteen selvää. Tiedot ovat tulossa minulle pikimmiten, pentu on rokotettu jo ensimmäisen kerran, seuraava rokotus on ihan näillä näppäimillä ajankohtainen ja kaikki tarvittava järjestyksessä.

Näillä näkymin lennän kesäkuun lopussa tai heinäkuun alussa Budabestiin hakemaan prinsessan kotiin. Naaras on siis kivoista linjoista, jotka miellyttävät minua ja tulee olemaan osa kasvtussuunnitelmiani.

Iso kiitos tästä kaunokaisesta kuuluu sen kasvattajille: Renatalle ja Gabille!

Saanko esitellä:

Imladris Indil Freya SIA n 21
ystävien keskien "Reija"

Kuvat: Renata & Gabi

Kuvia Kanelista

2011-05-19T02:06:00.000-07:00

Ihanan Keskimaan Arandurin aka Kaneli SIA n koti oli kirjoitellut blogia ja laittanut sinne muutaman ihanan kuvasen nuoresta herrasta.

Kaneli näyttää niin hienolle ja mielelläni toivotan omistajaperheen uudestaankin kokeilemaan näytelmiä. Kanelia katsellessa toivon kovasti, että pikku Keskimaan B Undomiel aka Teposta SIA n tulee velipuolensa kaltainen hurmuri <3

ISO KIITOS Tukiaisen perhe!!

Kuvat: Meri Tukiainen

Olihan HoRoK PIROK

2011-05-15T12:08:00.000-07:00

Niin se sitten tuli, kauhun sekaisin tuntein odotettu PIROKin SUPER suuri näyttely, siis todennäköisesti suurin näyttely sitten tämän vuoden WW Shown.

Olin pyynnöstä, tai oikeastaan ehdotuksesta lupautunut toimimaan Pääassistenttina, mutta totuushan valkeni mulle vasta pari viikkoa ennen näyttelyä, että hommaa tulee piisaamaan :) Onneksi sain tehtyä pohjatyön suht hyvissä ajoin ja näyttelyyn lähdin kuitenkin hyvin mielin.

Muutaman tunni yöunien jälkeen pakkasin lauantai aamuna kyytiin Keskimaan Ainion JW aka Pandan OSH n 03 sekä Keskimaan B Undomiel aka Tepon SIA n. Tämä oli siis Tepon eka näyttely ja pikkasen mammaa jännitti, että miten ukko matkustaa. Suuntasin anivarhain Fabiolla kohti Rangaistuksen residenssiä, jossa pakkasin kamani hänen autoonsa. Nokka kohti Haagaa, jossa luovutimme Oton Lauran hoteisiin; nähdään pieni creme <3 ja sitten hur kohti Hämeenlinnaa, josta Maria kyytiin. Matkalla jouduimme tekemään pari pissapysähdystä, koska minä totuttuun tapaan olin litkinyt kahvia ja Tehoa urakalla koko aamun :)).

Hämeenlinnasta hyppäsi Maria kyytiin Nakun kanssa ja auto oli ääriään myöten täynnä, mutta meno pelkkää kultaa :) Paikalle saavuimme sovitusta seiskasta (kiitos minun) hieman myöhässä, mutta hienosti ell assarit ja ell olivat paikalla, eikun portteja auki ja jengiä sisään. Kävin nopsasti heittämässä omat kissani sturdiin ja eikun hommiin. Järkytys oli suuri, kun tajusin tuomareiden määrän ja mikä minua odotti.

Onneksi PIROKin reippaat näyttelysihteerit ja aina iloinen näyttelypäällikkö sekä tuomariemäntä olivat tehnee upean alustustyön ja aloin sitten laittelemaan pöytiä kuntoon. Sen sain sitten tehdä kahteen kertaan :) Olin laittanut ykköset toiselle puolella hallia, kuin missä häkkipaikat olivat, joten eikun venkslaamaan. Hyvin se meni ja kivasti sain sitten nelosten arvostelupöydät lähelle nelosten rinkiä <3. Assareita uupui aamulla muutamia, mutta parin kuulutuksen jälkeen sain hommattua kaikille apulaiset, myös Spijkerille, joka teki I kategorian rinnakkaista. Jippikaijee ja hommiin.

Reippaiden assareiden ja runnereiden vuoksi, jouduin itse lähinnä olla tavoitettavissa sekä viedä arvosteluseteleitä sekä diplomeita sihteeristön ja ruusukepöydän välillä. Paneeli sitten alkoikin oikein kunnon sykkeellä; ykköset olivat jo arvostelussa ja minä vielä järjestin seuraavan kategorian lappuja :) Mutta jes, yksikään kissa ei uupunut paneelista, ne jotka eivät kuulutuksista huolimatta saapuneet häkkeihin, eivät paneeliin osallistuneet, though!

Omat kissani olivat molemmat Henry Hornellilla arvostelussa. Panda sai kehuja koosta, turkin laadusta ja värityksestä sekä lähes täydellisestä profiilista. Noottia tuli, mutta ne normaalit; voisi olla suuremmat korvat ja alempana ja vilkkari näkyy silmistä. Elämä on :) Kutsu TP valintaan, joten jäimme sitä sitten odottelemaan, vaikka ihannoima Sultsinan Itätuuli JW aka Emppu oli vastassta :)

Teppo sain myös mukavan arvostelun; korvat hyvän kokoiset, hyvin sijoittuneet, silmien väri on upea tuon ikäiselle ja profiili on pienellä miehellä lupaava. Noottia tuli hieman pienestä koosta, kontrastin kehittymättömyydestä sekä pitkästä tukasta :) Koska ruskeanaamareita oli useita, tuli sitten vielä värin paraskin, jossa Teppo hävisi hienolle Heidin Ansalle, joten jatkoon ei ollut enää asiaa.

TP valinnassa sitten tiesinkin jo tulokset Pandan osalta, eli Emppu kaikkein paras nuori :) Emppu on mielestäni tosi upea extreme-tyyppinen hieno poika <3 Onnea Empun omistajille. Joten Panda ja Teppo saivat lepäillä lopun päivää, joten Tepon kanssa kävimme tekemässä hommia sihteeristössä ja kahvittelemassa. Paljon pusuja se sai monilta ja useat naurut kirposivat huulilta, kun tuo noin 14 viikkoinen mini-mies omaa astetta suuremman egon sekä HV-asenteen :)))) Ihana pieni mies <3.

Näyttelynpäivän päätteeksi pakkasin lapset mukaan ja päätin, että hommia jatketaan sitten vasta sunnuntaina. Päädyimme hienono majoitukseemme Haapalinnan kombi-huoneeseen, jossa majailin Tuhman kanssa samassa huoneessa ja jaoimme sen Summerin, Tepon sekä Panda kanssa. Panda joutui valitettavasti olemaan vessamajoituksessa, koska siitä on tullut jo iso poika ja se ymmärtää naisten päälle. Teppo lähinnä suhkasi Summerille ja jatkoi tutkimusmatkojaan. Kävimme poppoolla syömässä läheisessä ravintolassa, jonka jälkeen muutamat juomat hyvässä seurassa meidän huoneessa (Teppo oli aika jees ohjelmanumero toilailuineen) ja sitten pikaisen nettikäynnin jälkeen koisimaan.. Tuhma oli surffaillut minun jälkeen, joten heräsin yöllä siihen, että läppäri kolisi pään vieressä, johto pitkin sänkyä ja Teppo kainalossa, joten ei muuta kuin silmät takaisin kiinni.

Sunnuntai kajasti varhaisena ja Tuhman kanssa pakkasimme Kiltin auton täyteen kissoja ja tavaraa; kohti Pirkkahallia Tuhman kuskatessa ja perille löysimme. Omat kissa sturdiin ja kakkospäivä käyntiin ;) Tuomareita oli lauantaita vähemmän ja saimme laitettua ne kaikki ns. kiitosuoralle. Hieman kikkailua, koska mukana oli pari tuomarioppilasta ja yritin sijoittaa sitten pöydät taas lähemmäs heidän rinkejään. Hienosti se kuitenkin meni. Assarit olivat reippaasti paikalla ja tarttuivat toimeen, joten ehana päivä oli tiedossa. Sain taas pari runneria, joten ite auttelin siellä täällä ja yritin neuvoa ja opastaa parhaani mukaan. Paneelijärjestystä venkslattiin pariin otteeseen, mutta lopuksi all good, muutama kissa ei ollut ensin nominoitujen listalla, mutta ihanat näyttelysihteerit korjasivat jutun ja ainoastaa yksi kissa uupui hetken paneelista. Mutta ei muuta hässäkkää, hemmetin jessii!!

Sunnuntaina kaikki nelosen kissat olivat yhdellä tuomarilla, Albert Kurkowskilla. Olen aina pitänyt Albertin tavasta arvostella (ja tietysti hyvin monen muunkin) ja reippaasti hän veteli, vaikka Marjatta Koskenkangas olikin oppilaana. Yllättävän nopeasti tulikin Pandan arvosteluvuoro ja jännittynein mielin pienen pojan sinne vein. Ensireaktio oli WOW, what a nice cat! Paljon kehuja tuli Pandan koosta ja lihaksikkaasta olemuksesta, tuo jäbä kun näyttää tosi elegantilta mutta on ihan täyttä terästä <3 Silmien väri on hyvä ja niiden muoto myös ja Albert selitti oppilaalle, että kun kissalla on niinkin vinot silmät, saattavat vilkkarit silloin tällöin näkyä, mutta se ei kuitenkaan standardin mukaan ole virhe. Pandan profiili on todella hieno ja kunhan sen päälaki hieman levenee niin toivottavasti korvatkin laskeutuvat enemmän. Nootti tuli korvien koosta hieman ja tosiaan asennosta, alemmas alemmas oli toive. Värijakauma Pandalla on kuulemma almost perfect ja tukka tarpeeksi lyhyt :) Monta kertaa sain kuulla, kuinka lupaava mies tuo kissa on ja Pandakin siitä rohkaistuneena leikki mangustin lailla pöydällä, jota ei yleensä koskaan tapahdu :)) Kutsu TP valintaan, seteliin huutomerkin kera very promising cat ja vielä tokaisu, usko, todella lupaava nuori. Hymy oli herkässä :))

Kiroileva pikkuTeppo sai sitten lopulta myös vuoronsa. Sain kuulla, että Albert kertoo sitten enemmän kunhan hän on ensin arvostellut myös Heidin pennuissa olevan naaraan, joka mulle oli ihan jees. Muutaman sanan sieltä täältä kuulin ja kivalta kuullosti <3. Nanon arvostelun jälkeen sitten naama kissojen kanssa kohti yleisöä ja sitten tuli tuomioita; Tepolla on TODELLA hieno pään muoto, hyvän kokoiset avoimet korvat ja silmien väri on upea näin nuorelle kissalle. Kontrasti on jees näin junnulle ja tukka hieman pitkähkö :D Mutta puuusuja paljon (arvostelussa Teppo oli jo lähteä tuomarin matkaan). Joten, tyyppinsä vuoksi Teppo oli Ansaa parempi ja niinpä se pääsi jatkoon värin parhaan valintaan. Vastassa upea aikuinen naaras sekä aikuinen uros ja sitten MiniTeppo. Taas kerrottiin koko yleisölle mikä missäkin kissassa on hienoa MUTTA MUTTA... OHO, tyyppinsä puolesta Teppo oli sitten koko poppoon värin paras eli BIV Tot. Hieman ilme oli että WTF :D :D Näky kai aika kauas.

Kauhusta jäykkänä sitten odottelin TP valintoja ja sinne Panda sekä Teppo kutsuttiin. Nuoria oli jälleen kerta melkoinen liuta, joten mitään hillitöntä menestystä en odottanut. Yksitellen toinen toistaan upeampia nuoria tippui pois kyydistä ja jäljelle jäivät vain Emppu sekä Panda. HMM, pähkintä oli pitkällistä, mutta korvien muodon, silmien muodon ja profiilin takia Panda oli TP!!! OHO, taas huuli pyöreenä että mitä tapahtu :)

Sitten Teppo... jälleen useita ihania pentuja ja 14 viikkoinen Teppo <3 Yksitellen porukkaa pois ja loppujen lopuksi paikalla oli enää Mari-Pilvin suklaanaamio simsku ja Teppo. Kysymys kuului, että kuinka vanha naaras pentu on ja tuo ihanainen on hieman yli 5kk. Teposta vastasin naurua pidätellen, että 14 viikkoa. Joten, kommentti, että nämä ovat kehityksen eri vaiheissa, mutta tänään tyypin, pään muodon, hyvän leuan, avointen korvien ja ilmeen vuoksi Teppo TP!!! OHO, mä en tajuu!! Siinä vaiheessa jo rakkaat ystäväni nauroivat ja tuomarin kommentti oli, että etkö sinä tajua, kuinka upeat kissat sinulla on, haluatko myydä ne pois :) Ja todella lämpimät ehdotukset ilmoittaa molemmat kissat WW Näyttelyyn <3 <3 itkuhan siinä oli TODELLA lähellä.

Paneelissa yritin sitten pidellä taas nuoria käsissäni ja tosiaan, ihan jessistihän se meni. Nelosten paneelissa, Tepon ja Panda kummitäti Terhi aka Rangaistus nappasi sekä Pandan että Tepon mukaansa, koska kissat ainoastaan esiteltiin. Panda matkasi Terhin olalla, Teppo assariessun taskussa :) Esittelemään nämä lapset ja kuulutus, että kappas, molemmat palkinnot menevät samaan osoitteeseen, Paljon Onnea kasvattajalle ja omistajalle, onpas makea voitto :D:D

Iso kiitos kuuluu rakkaille ystävilleni; Evelle, Katelle, Katille, Annelle, Terhille, Tuhmalle ja Kiltille. Samoin kaikille ihanille asssareille, erityisesti Varpulle ja Maaritille, olette kultaa <3 Kaikille auttaneille, ISO oli apu. Suuri kiitos kuuleman mukaan uudelle yhdistykselleni (siis niiden muiden lisäksi) PIROKille, hienot näyttelysihteerit, auttavainen näyttelypäällikkö sekä tuomariemäntä. KIITOS että luotitte, autoitte ja potkitte eteenpäin. Oli ilo työskennellä kanssanne, syksyllä sitten uudestaan!! IHAN VARMASTI!!

Kasvattajana koko vkl oli upea, sain paljon hyvää palautetta kissoistani ja sunnuntai oli ihan huikea; kaksi pentuetta, monta upeaa pentua, jotka ovat kaikki minulle yhtä rakkaita. Parempaa en olisi voinut toivoa, tästä on hyvä jatkaa.

Kävin Tallinnassa, turistina :)

2011-05-09T00:45:00.000-07:00

Melkein Extempore päätin muutamia viikkoja sitten lähteä kissamatkalaisten mukana Tallinnaan tarkoituksena viettää päivät kaupungilla ja mahdollisesti ainoastaan käväistä näyttelypaikalla.

Kuinkas sitten kävikään... Perjantaina suunatasin kolme jälkeen kohti Rangaistuksen residenssiä, jonne jätin autoni parkkiin viikonlopun ajaksi. Emmepä siinä paljoa kerenneet istua saatika tehdä muutakaan (okei, näin mä ne ihan pikkaset vauvat <3)kun Jonna sekä Terhi saapuivat meitä autolla hakemaan kyytiin. Terhi on saanut Outilta lyhyen oppimäärän auton oikeanlaisesta pakkaamisesta, joten hienosti mahtui erinäinen valikoima laukkuja sekä kissabokseja mukaan kyytiin.

Nokka kohti satamaan naurun raikaessa (Jorna jaksoi antaa kommenttia muille autoilijoille ja Rangaistuksen kanssa tehtiin sotasuunnitelmia jos mihinkäkin näyttelyyn ;)). Kuitenkin loppujen lopuksi onnellisesti satamassa, hups, Jornan kultakortin ansioista aika sutjakkaasti sisälle laivaan ja yläkannelle, missä Outin poppoo olikin jo paikalla.

Majoituimme tällä kertaa koko lössi Reval Park In & Casino hotelliin; suurin osa omiin huoneisiinsa, mutta minä kissattomana ihmisenä sitten loisin Terhin ja lajitelman Rexejä seurassa. Mikäs siinä, Harrin pojat ovat suloisia ja Terhin Ruby ja Kenai aivan ihkuja <3. Kamat siis levällee ja kohti Prismaa shoppailemaan. Harmi, että emme taas ymmärtäneet virolaisten toimintatapoja, että alkoholijuomat tulee MAKSAA ennen klo 22 vaikka olisit kaupassa jo aiemmin sisällä, joten nuo virvokkeet jäivät sitten hankkimatta. Erinäisiä naposteltavia ja muuta syötävää hankittiin ja sitten takaisin hotellille. Kerkesimme muutaman juoman voimin parantamaan maailmaa aamuyöhön saakka, jonka jälkeen sitten naama tyynyyn ja seuraavaa aamua kohti.

Paras hupini oli, kun Rangaistus mainitsi laittaneensa ensin Kotimaan näyttelyitä ajatellen kellon soimaan 4.30, kunnes sitten korjasi sen klo 6.30 aikaan. Aamuyöstä heräsin kellon soittoon ja siihen, että Rangaistus viereisestä sängystä ojentaa kännykkänsä minulle ja jatkaa unia :) Minä sitten herästystä sammuttamaan ja murtautumaan vessaan ensin minibaarin avaimella (pojat kun osaavat avata ovia ja olivat kylppärissä niin ovi oli pakko olla lukossa) ja kun tuo ei sitten toiminut, niin omia avaimia käsilaukusta etsimään :) Noh, loppujen lopuksi pääsin takaisin nukkumaan, kunnes toinen herätys oli 6.00 Rangaistuksen ravistellessa minua sanoen "Soita mun kännykkään, se on hävinny"!. Ei ollut, vaan kaivelin sen tyynesti tyynyni alta, koska Terhin lapset olivat sitä aamuyöstä räppineet :D :D

Aamupalaa ei keretty hotellilla syömään, joten saimme eväspussukat mukaan. Kohti näyttelypaikkaa Outin vanavedessä ja tavaroita roudaamaan. Muut kun käyttivät kissojaan ell tarkastuksessa, niin minä seisoin passissa varaamiemme häkkien luona. Ihan jees, mikäs siinä. Lauantai meni kuvatessa Rangaistuksen kameralla (kuvat tulevat Tepan toimesta Facebookiin) ja hengailemalla. Yhden Abyn sain myös viedä arvosteluun, ihana Nano <3. Samoin jeesailin siellä sun täällä arvosteluissa. Iltapäivällä lainasimme Lauran autoa, jotta pääsimme ne edellisenä iltana hassatut juomat hankittua. Nopea käväisy Kristiinen shopping helvetissä ja takaisin näyttelypaikalle.

Koska järjestävällä yhdistyksellä oli hieman puutetta paneeliassareista, luovin minä sitten sinne jeesaamaan ekan ajatuksena kantaa ainoastaan ystävien ja tuttujen kissat. Kappas, siinä se meni kantaessa jos jonkinlaista ykkösen, kakkosen, kolmosen ja nelosen kissaa :) Kiitos niille ystäville ja tuttaville, jotka kissansa antoivat minulle kannettavaksi.

Paneelin jälkeen kamat autoon ja kohti hotellia. Itse en jaksanut enää lähteä käymään missään ja panostin nesteytykseen ja hengasin Jonnan ja Terhin kanssa. Ilta jatkui kivoissa merkeissä, kun Jonna pari paikallista kaveria tulivat hotellillemme ja suuntasimme sitten kohti keskustaa. Tosin kävimme Mäkkärissä syömässä ja osalla porukasta alkoi silmä painamaan ja suuntasimme takaisin hotellille, aamulla kun mullakin odotti ajonakki kohti näyttelypaikkaa.

Sunnuntai aamuna kerkesimme sitten jopa aamiaiselle. Olimme Rangaistuksen kanssa pakanneet jo tavarat valmiiksi osan vieneet jo Jornan autoonkin. Sitten nauttimaan täyttävää ateriaa ja odottelemaan lopun porukan saapumista. Hain sitten viimepeleissä auton hotellin eteen, jossa suoritettiin seuraavat auton-pakkaamis-sulkeiset ja kohti näyttelypaikkaa, muutaman U-käännöksen saattelemana ;) Hengasin muutaman tunnin aamusta näyttelypaikalla, jonka jälkeen suuntasin Lauran autolla kohti kaupunkin Navigaattori seuranani. Mukaan tarttui muutamia ostoksia, joista sitten syntyy varmaan jotain kivaa lahjaa läheisille ;)

Takaisin näyttelypaikalle tultaessa, en ollut asennoitunut paneeliassarointiin :D Kuitenkin kun ystävieni kissati siellä olivat, niin mikä jottei, ryijyä päälle ja hommiin. Juttu sakkasi sen verran pahasti, että yritin järjestäjän puolesta kuulutella kissoja häkkeihin, hommata lisää assareita etc. Noh, jonkinlaisella menestyksellä. Kolmosen paneelin jälkeen essua pois ja autoa pakkaamaan. Ihania kissoja sain taas paneelissa kantaa <3 <3. Varsinkin Outin pieni Ragdoll suloisuus!

Ahtauduimme Rangaistuksen kanssa takapenkille ja kuski sekä kartanlukija suunnistivat satamaan. Suurella taidolla pakkasimme satamassa vielä Jornan etukäteen tilaamat juomat autoon ja sitten vaan sisälle paattiin. Yläkannella tapasimme jälleen kerran tutut matkakumppanit ja aika meni turistessa seka shoppailemassa :) Löydettiin Tallink Silja TaxFreestä SUPER hienot ISOT Hello Kitty Pezit, jollanen oli IHAN PAKKO itselle hankkia. Tuon kaunokainen on varmasti niin sanottuna taikasauvana mukana PIROKissa ;))) Jännittäviä hetkiä koimme, kun laivan lastauskansi ei auennutkaan ja palloilimme autokannella noin puoli tuntia ylimääräistä että vika saatiin korjattua.

Jorna ja Terhi heittivät meidät takaisin Rangaistuksen pihaan, josta sitten minä pakkasin omat kamani autoon, kohti kotia ja hoitamaan muutamaan kissoihin liittyvää asiaa ;) Pojilla varsinkin oli ollut ikävä, koska viime yö meni väistellessä paria mammaria, jotka kilvan yrittivät palvelijaansa tukehduttaa ahtautumalla naaman päälle nukkumaan :D

ISO kiitos kaikille matkakumppaneille ja ystäville paikan päällä :D Sain nauraa rätkättää sydämen kyllyydestä ja viettää aikaa niiden ihmisten kanssa, joille tuo kuran puhuminen ei ole niin kovin ominaista. Paljon Onnea Katelle Saukon hyvästä menestyksestä paneelissa, samoin Katille Sakariaksen hienosta BIS tuloksesta lauantaina <3 <3

PIROKissa nähdään ;)))

Jotain meiltäkin välillä

2011-05-04T23:40:00.000-07:00

RUROK siis takana ja katseet kohdistuneet seuraavaksi PIROKin näyttelyyn.

PIROKissa tulen häärimään Pääassarin toimessa. Ekaa kertaa siis, vaikka assarointikertoja on kertynyt tuomarianomukseen tarvittavat 20 (melkein) ja näytteilleasettajakertoja 50. Siis nämä molemmat tulee hakemuksessa ilmoittaa muutaman muun seikan lisäksi. Tiedossa siis jotain ihan uutta toimintaa, mutta sitähän tämä koko alkuvuosi on ollutkin. Ekat omat kasvatit näyttelyissä, näyttelysihteerin hommia ja toimimista sihteerinä rotuyhdistyksessä.

PIROKiin matkaa kotoona mukana Panda eli Keskimaan Ainion JW OSH n 03 vielä viimosia kertoja (ISROKia ei lasketa) nuorten luokassa. Ekan debyyttinsä tekee myös Teppo eli Keskimaan B Undomiel SIA n, jonka on tuolloin PIROKin aikaan jo tarvittavat 3kk. Panda on lyönyt minutkin ällikällä, kuinka hieno pieni suuri poika siitä onkaan kasvanut. Onnellinen olen siitä, että jäppinen on jäänyt kotiin ja tulee olemaan osa kasvatussuunnitelmiani tulevaisuudessa. Teppo on vaikean alun jälkeen kehittynyt hienosti ja senkin varalle on suunnitelmia tulevaisuudessa, minkälaisia, selvenevät varmasti PIROKin jälkeen.

Pentusuunnitelman ovat menneet edes takaisin sekä omassa päässäni kuten myös toteutuksessa. Olin 100% varma, että Piksu oli tiineenä, jonka vuoksi pentusuunnitelman kotareille postasin. Eilisen ultrauksen tuloksena löytyi kuitenkin tyhjä kohtu. Tunnusteltaessa yksi olisi kuin löytynyt, mutta ultrassa ei mitään. Oliko Piksu sitten valetiine, syönyt vähän enemmän tai "imaissut" pennut takaisin, mene ja tiedä. Kuitenkin uudelleen yritetään samalla uroksella ja katsotaan mitä tapahtuu. Toivotaan parasta. Tuo uros kun siirtyy pois käytöstäni kesäkuun alussa, joten sitten vaan uusia suunnitelmia kehiin. Bertta juoksi Tepon aikana monta kertaa ja mietin jo erikoisluvan anomista, että emännän voisi vielä astuttaa. MUTTA kuitenkin päätin sitten Penan pillereille laittaa ja odotellaan syksyä. Yumi on totaalinen arvoitus sekä minulle että monelle muulle, katsellaan katsellaan.

Olen tehnyt myäs "hankintoja" uudesta naaraskissasta, joten voipi olla, että kesällä tuo prinsessa kotiini saapuu. Uutta verta on saatava ja pitkällisen metsästyksen jälkeen olen sellaisen löytänyt. Yllätyksenä tuli itsellenikin, että tuo naaras ei ole syssi, vaan ruskea tabbynaamio siamilainen :D :D Syssejä kuitenkin suunnitelmissa...

Josko nyt kuitenkin "lepäisi" tulevan viikonlopun ja matkaisin muissa kuin nelosporukoissa Tallinnaan lomailemaan. Varmasti tulen käymään näyttelypaikalla, mutta 24/7 en ole ajatellut siellä aikaani viettä, jossei sitten nuo rakkaat ystäväni minua sen verran paljon viihdytä, että aikaani siellä loputtomasti kuluttaisin. Tarvitsin vain nyt itselleni sekä kissoilleni hengähdystauon RUROKin jälkeen ja aivan harkitusti soluttauduin muihin porukoihin. Aikansa kutakin eikös niin ;)

RUROK ihan kotinurkilla

2011-04-26T04:47:00.000-07:00

Tulipahan käytyä ja tehtyä..

Perjantaina siis sinkosin auttamaan talkoissa, kuten joskus aiemminkin ;) Kiva oli nähdä uusia naamojakin välillä näyttelyä rakentamassa eikä aina niitä samoja vanhoja :D :D muutama tunti painettiin hommaa nippuun ja silloin jo että tiivis tunnelma on luvassa.

Pe iltana kotiin, muutama tunti unta ja sitten kukonlaulun aikaan takaisin pelipaikoille auttamaan ilmottautumisessa. Lauantai oli sinänsä helppo päivä, koska mukana kotoota oli ainoastaan Panda, joten kerkesin sitäkin sitten lellimään välillä. Itse painoin hommia toisella nelosen tuomarilla Henry Hornellilla. Henkkaa olen assaroinut usein aikaisemminkin, joten hänen kanssaan on syntynyt niinkuin oma kieli ja tapa tehdä hommia.. Oikeasti mukava päivä Hemulin kanssa, joka jälleen kerran oli tosi nopea.

Panda oli arvostelussa ihanalla Hanne-Sofie Sneumilla. Voi että kun tuli pienelle pojalle paljon kehuja; Jumalaisen hyvän kokoinen, upea profiili, kaunis silmien väri, ja TODELLA upea jenkkityylinen turkki; slimmi, kiiltävä, lyhyt ja vartalonmyötäinen. Hanne-Sofie sanoi, että varmasti takana on jenkkilinjoja, koska kissa on niin upea turkiltaan. Samoin palautetta tuli siitä, että kuinka ihmeessä mä olen saanut sille kissalle niin tasaisen jakauman mustaa sekä valkoista kun joillain menee sen hakemisessa vuosia :D :D Ei osaa sanoa, vastaa tyhmä. Joten en voinut olla arvosteluun muuta kuin tyytyväinen. Kutsu siis pikku-Pandalle TP valintaan. Vastassa valinnassa oli samainen Birreginin kasvatti, suklaanaamio simsku, jonka Panda voitti SUROKissa. TP:ssä siis kaksi tosi hienoa junnua, joista Hanne-Sofie nominoi tuon simskun, koska pisteytettynä se oli hieman Pandaa parempi. So what, ollaan me Pandan kanssa paneelissa muutama kerta oltukin. Enemmän mun sydäntä lämmittää nuo rohkaisevat ja kannustavat sanat arvostamaltani tuomarilta.

Niinpä mun loppupäivä meni hääriessä paneelia kasaan (toimin siis pääassarin apukätenä ja opettelemassa ihan epävirallisesti niitä hommia) ja kantamalla kissoja paneelissa. Monta, monta ihanaa kissaa sain kantaa ja varsinkin neloskategorian aikana juoksua riitti. Jotkut saattoivat huomata minun ja Tepan joraukset ja muut ennen paneelia, tullut tuon Tepan kanssa muutamat paneelit kimpassa tehtyä, joten TEAM PAHVI oli taas vauhdissa, jatkoa seuraa varsin mielenkiintoisissa merkeissä tulevaisuudessa ;)

Illalla kotiin, vaatteet vaihtoon, jonka jälkeen lähdin kuljettamaan erinäisiä ihmisiä tuomari-illalliselle. Ruokailun jälkeen kyytiläiset takaisin autoon ja puolen yön paikkeilla olin sitten vihdoin itse nukkumassa. Päätä tyynyyn ja sunnuntaina uudestaan.

Sunnuntaina säntäsin taas aamulla aikaisin matkaan ja jo pihalla täräsin Maaritin ja Mirjan sekä Mirkan ja hänen köörinsä. Autoa avattiin ja näin kasvattini Keskimaan Arandurin aka Kanelin sekä Keskimaan Arthionin aka Kaapon eli JaakkoPerkeleen. Ihanaa, sydän oli pakahtua ja todella yllättynyt olin kun yhdestä kopasta mua takaisin tuijotti jumalaisen kaunis siamilainen <3 Kanelihan se siinä. Ihanasti Sari ja poppoo olivat antaneet Kanelin Mirkan kuljetettavaksi ja sain tuon kauniin pojan hoidettavaksi ja näytille. ISO KIITOS!! Käytin sitten Kanelin ell tarkastuksessa ja näytin muutamalle, että tämmöinen poni siitä pienestä lapsesta on kasvanut... hieman hupi riitti, kun se on isompi kuin Panda tai Kaapo ja kuitenkin vielä junnuluokassa.

Sunnuntaina Panda sekä Jaakko olivat arvostelussa Lubranolla. Valitettavasti en kerennyt Kaapon arvostelua kuuntelemaan kun painoin itse hommia Sidorovalle viereisellä pöydällä. Mutta Panda sitten... Se sai paljon kehuja, EX merkintöjä seteliin, mutta hieman tunnelmaa latisti kun tuomari vilkuili koko ajan viereiselle pöydälle missä tietysti oli arvostelussa hienoakin hienompi Örppi. Eli Pandan arvostelu meni hieman ohi.... sis tuomarilta, ei multa :D Noh, koska Kaapo ja Panda ovat samassa luokassa, oli niillä myös EX kisa. Paremmalla ja pidemmällä kropalla Panda sitten veti EX1 Kaapon ollen EX2. Kuitenkin iloinen olen molempien poikien kehuista. Jäimme vielä Pandan kanssa värin parhaan valintaan, jonka kotiin vei Panda iskänäkin luultu Rauno, nenäpusut Raipelle <3. TP toisti itseään launtailta; Panda hävisi jälleen kerran tuolle suklaanaamio simskulle, joten pikkumies sai vetää unta kuulaan loppupäivän.

KAIKKI KUVAT: Anne Kupiainen

Veljekset kuin Ilvekset

Mamman katu-uskottavuus kärsiin kun pussataan poikaa kesken arvostelun

Kaneli siis oli Sidorovan pöydällä.. Se oli Even sitä hetken pidellessä aiheuttanut hilpeyttä, kun tuomari ei ollut uskonut sen olevan vielä luokassa 11. Noh, se on iso poika, ollut lapsesta asti ja se on varhaiskastroitu ennen luovutusta, tästä moinen. Se sai paljon kehuja hyvistä pointeista, silmien väristä ja koosta. Massaa sillä on kuulemma hieman liikaa (hohhohhh) ja korvat saisivat olla isommat, kuten aina noiden venäläisten tuomareiden mukaan. Mun silmään se kissa näyttää kauniilta ja sillä on yhtä hieno profiili kuin veljillään. Joten EX1, kutsu TP valintaan, jossa sitten hävisimme pelin Sultsinan Itätuulelle eli Empulle joka on tooooosi hieno poika.

Ihana Keskimaan Arandur SIA n aka Kaneli

Eli kuten lauantaina, paneeli meni mulla juostessa erinäisten kissojen kanssa arvostelussa ja sain onnekseni pari ihanaa Abya kantaa <3 <3 kiitos siitä.

Eniten närää minussa henkilökohtaisesti on herättänyt tämä kaikenmaailman spekulaatio. Ei, en suuttunut siitä, että Panda ei ollut TP-lauantaina! Jos olen näyttänyt kiukkuiselta, siihen on olemassa ihan henkilökohtainen syy, joka ei kuulu kaikille. JOS joku asia ihmetyttää, niin edelleenkin saa tulla kysymään ennemmin kuin puhua sitä kakkaa selän takana.

Sunnuntain arvostelussa ihan oikeutetusti abs:asin tuon cremen balineesipennun. Kävin sitä kuuluttamassa, etsimässä ja kysyin, kuka tuon kissan omistajan tuntee. Vaikka tuon kissan omistajat ovat aloittelijoita ja heitä ei ole neuvottu kasvattajan toimesta tai he eivät apua esim assarilta ole pyydetty jeesiä tai neuvoja ei voi auttaa. Ulkomailla jos kissaa ei näy arvosteluun, se absataan surutta. Kun tämä omistaja sitten ilmestyi paikalle melkein tunnin myöhässä kävin PYYTÄMÄSSÄ hänelle uuden arvostelusetelin, jotta kissa voidaan arvostella vaikkei sitä olisi tarvinnutkaan. Tämän vuoksi hieman tiukempaan sävyyn sanoin omistajalle, että paikalla pitää olla ajoissa ja itse huolehtia kissa ajallaan arvosteluun. Samoin ohjeistin heitä TP valinnan suhteen. Tuo TP-valinta oli vähän mitä sattuu, mutta niin olivat tuomarin papereissa kutsuttavien kissojen numerotkin :D Pahoittelen jos toisen IV-veteraanin omistaja pahoitti mielensä, se oli minun mokani, kun toinen vetsku oli myös ensin merkattu normaali arvosteluun ja veteraaneihin niin mulla meni ajatus sekaisin.

Eli, palautetta saa antaa mulle ihan henkilökohtaisesti eikä puhella sitten jossain häkkirivistössä tai naamakirjassa, kuinka mä olen ollut kettuuntunut siihen, että mun kissan ei olekaan voittanut.. HUOH!! Tämänkaltaisen puheiden vuoksi meinasin sunnuntaina kävellä tyynesti ulos näyttelystä ja hankkia itselleni näyttelykiellon, koska kaikenlainen kitinä ja kätinä on mennyt mielestäni jo liiallisuuksiin ja joskus voisi nähdä ne kanssakilpailijat ihan tukena ja turvana, ei pahimpina vihollisina. Tämän pitäisi olla mukava harrastus, ei hampaat irvessä kisailua eiks jeh!!

Edelleen, tervetuloa mukaan tekemään harrastusta niin itselle kuin muille talkooporukan tai assarin asemassa.

Teppo THE Big Boy!!

2011-04-20T05:16:00.000-07:00

Teposta on tullut jo iso poika <3 ikää kertyi sunnuntaina jo 10 viikkoa ja vähän tiukasta ja vaikeasta lähdöstä huolimatta, pikkumies on kirinyt jo huimaan 1,2kg painoon. Teppo on tosi touhukas ja käy todella ihmismamman hermoille hetkittäin, siis lähes aina.

Teposta on muutama sijoituskoti kysely tullut, yksi perhe on käynyt katsomassa mutta mitään varmaa ei ole lyöty lukkoon. Koska tämän yhdistelmän uusiminen ei ole mahdollista, jää Teppo vaikka sitten kotiin, jos tarpeeksi hyvää sijoituskotia ei löydy.

Jos siis kotonasi tai jonkun ystäväsi kotona on pienen touhukkaan klassisen siamilaisen aukko, niin ota yhteyttä:

keskimaancattery@gmail.com

TUROK 2011 Taputeltu!!

2011-04-20T00:07:00.001-07:00

Ja millä tavalla :)

Olin siis alun alkaen ilmoittanut näytelmiin sekä Panda että Piskun, mutta erinäinistä syistä matkasimme ainoastaan Pandan kanssa Turkuun. Olin saanut myös aimo läjän matkalaisia haalittua mukaan, joten lauantai aamu valkeni jo klo 3.00, kamat pakkuuseen, autoon ja hurr, kohti öistä Kalliota.

Matkaan Kalliosta tuli Peppina, joka siis ainoastaan turistina matkassa lauantaina. Sieltä ajelimme sitten rivakkaa tahti Keravalle, josta mukaan hyppäsi Terhi curlin kanssa sekä Maria cornari mukanaan. Joten edustusta riitti kolmen eri kategorian vahvuudella. Pääsimme suuntaamaan kohti Turkua jo siinä viiden aikaan aamuyöstä ja ajelimme suht hissukseen kohti näyttelypaikkaa, jossa tietysti viime talvenakin olin ollut, mutta muistikuvaa siitä ei.

Paikan päällä siis normihommat; ell tarkastus, ilmottautuminen, sturdi kasaan ja Pandalle evästä. Tämän jälkeen palloilin taas katsomassa, että missä on arvostelut ja missä sijaitsee Eric Reijersin pöytä, jolle lauantaina assaroin. Oma kissahan oli siis Michael Edströmillä, joka oli onneksi ihan vieressä. Olin aiemmin tuumannut, että TUROKissa en assaroi kun olen vaan yhden päivän, mutta kappas, lupauduin sitten assariksi molemmiksi päiviksi, koska sain junailtua itselleni myös sunnuntaille kyydin. Itekseni en lähde tyhjällä autolla ajelemaan assaroinnin takia :)

Arvostelu pääsi alkamaan hieman myöhässä ja pikkasen pääsin jo panikoitumaan, koska Edströmille ei alkanut assaria näkymään.. hieman aikaa siinä sitten pompin molemmilla, mutta onneksi hänellekin oma assari sitten löytyi. Lauantaina Spijker teki neloskategorian tutkintoa, joten suurin osa nelosista menikin molemmilta tuomareilta rinnakkaisarvosteluun. Tästä huutelin aamulla nelosten omistajille, mutta välillä se tuppaa menemään ihmisiltä ohi. Tosin kävin sitten vielä asiasta mainitsemassa nelosten häkkirivilläkin. Onneksi Terhi ja Kati toimivat tutkinnon assariena, joten he reippaasti juoksivat etsimässä kissoja. Siinä on kyllä ihan Suomen parhaan assarit <3

Noh, jossain vaiheessa oli sitten munkin pikkumiehen aika mennä Michaelille arvosteluun. Oli aika ihanaa ja sydäntä lämmitti, kun tuomari sanoi Pandasta; in great show condition, actually in PERFECT Show codition". Paljon kehuja myös silmien väristä, turkista, koosta etc. Ainoa miinus kissassa oli, että sen korvat saisivat olla hieman alempana ja avoimemmat sitten se olisi kuulemma enemmän "Flashy Cat". Naureskelimme Raunon omistajan Katerinan kanssa, kun taas esitettiin kysymys, että onko Rauno Pandan iskä. Minä tietysti otettuna asiasta, koska Rauno on ihan mun super suosikki. Eli, summa summarum, Panda sai EX1, kutsun TP valintaan, jossa vastassa oli tuo Kinder-ihanuus Väinö <3. Mä olin ihan satavarma, että Väinö voiton vie, mutta OHO Panda olikin sitten TP johtuen siitä, että kuulemma "isoja korvia on helpompi saada kuin lähes täydellistä profiilia". Jännäpissa meinasi tulla myös paneelia seuratessa, koska Pandaa vastassa oli Minnan ja Leena ihana Viljo. Taas kerran OHO Panda oli molemmilla äänillä BIS!! Lauantaina myös pokkasin Mirkan ja Kaitsun nimissä Yumin vuoden kissa 3 sijan palkinnon ;) Yumihan on nykyään kokonaan minun omistuksessani, osa kasvatussuunnitelmiani ja käkisevä kilppari ei enää minnekään luotani muuta. Syy miksi se oli tuohon aikaan Mirkan ja Kaitsun nimissä ainoastaan on että heidän piti käyttää sitä kasvatukseen, mutta koska emäntä ei tiinehtynyt, muutti se takaisin kotiin ja omistukseeni.

Joten siinä se meni lauantai juostessa normaali arvostelussa assarina ja sitten toimimassa apukäsinä rinnakkaisessa, koska TP valintaan otettiinkin sitten useampi kuin kaksi kissaa :) Eli hommaa piisas. Illalla sitten ajelua kotiin, kyytiläiset koteihinsa ja minä himaan... pikkasen väsytti ja silmät luppasivatkin ajoissa kiinni.

Sunnuntaina sitten suuntasin klo 5.00 Rannasteen residenssiin, josta hyppäsin kyytiin. Matkalla haettiin vielä kyytiin Kirsti ja yksi Cornari. Hyvissä ajoin oltiin taas Turkkusessa ja kerrankin mä sain aamun vaan hengailla, kun ei tarttennu tuunailla kissa, joten tuunailin sitten Dorte Kaaen pöytää, jolla olin assarina sunnuntaina. Itse pidän Dortesta valtavasti, todella mukava ja ystävällinen tuomari, joka yrittää aina löytää kissasta ne positiiviset puolet ja sitten sanoa nätisti ne puutteet. Dortella oli oppilaana Linda Sviksa (latvialainen tuomari jolla on "pörröoikeudet" siis kategoria I) ja ekaa kertaa Linda mukana arvostelussa nelkuilla.Eli mulla oli suht chilli päivä ja pääsin sitten paremmin keskustelemaan Dorten kanssa kun ykkösiä arvosteltiin. Muksa päivä, jolloin iltapäivällä sain itsellenikin nauraa kun olin menossa jo Pandan arvosteluseteliä etsimään... ;D

Molemmat päivät olivat touhua täynnä ja ihan kivaa oli. Enemmän kiirettä aiheutti jeesaaminen rinnakkaisarvostelussa ja sitten paneelissa, kun mä kiisin viemään semmoisia kissoja paneeliin, joilta oli unohtunut kantaja ja juoksin sitten kantelemassa jos mitäkin kissaa...

Semmosta se on, vauhtia ja vaarallisia tilanteita.. Seuraavaksi RUROK!!!

POH-KIS ja Pohjalainen meininki

2011-04-18T23:44:00.001-07:00

Miten musta tuntuu, että tosiaan näyttelyissä tulee notkuttua harvase viikonloppu? Samoin blogin päivittäminen pitkillä näyttelystooreilla on alkanut maistumaan vähän puulta :D

Joten, pieni pikakelaus taaksepäin ensin. 2-3.4 kävimme Pandan kanssa näytelmissä Seinäjoella. Olen sellaisessa onnekkaassa asemassa, että matkaseuraa löytyy melkein aina. Tällä kertaa mukana olivat Tuhma, Kiltti ja Tohelo. Autona Pullan punainen pikakiituri. Tarkoituksena oli mennä POH-KISiin ainoastaan Panda JW:n takia, mutta kun se saavutettiin jo Riikassa niin pakko ei olisi ollut. Mutta mitäs sitä perumaan kun oli kerta ilmotettu.

Lauantaina Panda oli arvostelussa Satu Hämäläisellä. Paljon kehuja ja vähän kitinää kun kissalla näkyy vilkkarit. NOH, sairas se ei ole, joten johtuu silmän muodosta, joka koko ajan kehittyy parempaan suuntaan. Saatiin me kritiikkiä myös valkoisista karvoista ;) Eli mustan ja valkoisen raja kannattaisi vielä siistiä, tulee vielä himppasen parempi efekti. Tuloksena EX1 ja kutsu TP valintaan. Ekaa kertaa pääsin näkemään myös Heidin Cuunon livenä, tosi hieno ja iso poika ja Pandaa vastassa TP valinnassa.. Vaikeaa valinta oli Sadulle, mutta Panda sitten paneeliin. Molempina päivinä neloset olivat ainoastaan yhdellä tuomarilla, joten Panda oli sitten suoraan myös BIS. Myös assaroin Sadulle lauantaina, joten näin paljon ihkuja kissoja ja hauskaa oli.

Tässä kuvanäytettä "Anna HALII"

Sunnuntaina sain kunnian toimia Lonen assarina jolla myös Panda oli. Aamupäivä meni katsellessä "pörröjä" ja nyt kun tajuaa jo hieman enemmän niin näki, kuinka paljon noiden karvaisten rotujen trimmaaminen vaikuttaa niiden ulkonäköön. Oli todella hienosti laitettuja ja sitten niitä vähän vähemmän tuunattuja.

Neloset vikana ja niitä oli sitten hieman vähemmän kuin lauantaina. JOTEN aika pikakelauksella, mutta mukavaa oli, että TP:t vedettiin melkein samoin tein kun kissat oli arvostelut, siis kun niitä nyt oli joko yksi tai kaksi :) Pandaa vastassa sunnuntainakin Cuuno, jonka Panda voitti. Lonelta saatiin seteliin IIIIISO sydän ja paljon kehuja.

Molempina päivinä paikalla oli myös Panda äipän kasvattaja Mirka, jonka kanssa nyt ei paljon keretty turisemaan, mutta rakkaan Santun sain lauantaina assaroidan ja Aapon kanssa <3 Näinpä Mirka taas otteli kuvia kameralla ja kaikki tässä stoorissa olevat kuvat ovat siis hänen käsialaansa.

Sunnuntaina näyttelyn jälkeen pakkaamaan kamat Peräseinöjoella sijainneeseen majapaikkaan ja nokka kohti Heltsinkiä. Mukava reissu ja ihana seura... HOX, Majoitusporukalta kannattaa kysyä, että kannattaako värvätä mut mukaan seuraksi, perjantai-iltana kun porukalle serveerattiin astetta paremmat pöperöt ;)

Itämaista rakkautta

Saanko esitellä, kissalan ensimmäinen Junior Winner

2011-04-08T00:59:00.000-07:00

Rakkaani, kotiin jäänyt FI*Keskimaan Ainion OSH n 03 aka Panda saavutti Junior Winner tittelin Riikassa Rebussin näyttelyssä lauantaina 5.3.2011

Kuvat otatin kissalan hovikuvaajalla Tessalla helmikuussa Tallinnan näyttelyn yhteydessä. Jälleen kerran, mahtikuvia.

Tässä siis:

FI*Keskimaan Ainion JW OSH n 03
Kasvattaja ja omistaja: Hanna Kekkonen
Kuvat: Tessa,LV

Hurskastelijoiden Klubi

2011-03-30T05:15:00.001-07:00

Ja aikamoinen ketutus...

Tämähän liittyy kissaani Arweniin, jonka avausraportin laitoin eteenpäin eilen. Kyllä, ei ollut mikään paras idea, koska kuraa on satanut sen jälkeen sangoittain.

Arwenhan steriloitiin keväällä kasvattajan pyynnöstä, vaikka tällaista pykälää ei ollut missään sopimuksessa, mutta pyyntönä tuli, josko sen steriloisin enkä käyttäisi kasvatukseen. OK, sopi minulle, vaikka moni mulle kommmentoikin, että miksi näin tein, vaikka sitä ei oltu minulta velvoitettu.

Syksyllä Arwenilla huomasin patin, jolloin vein sen samoin tein ell tutkittavaksi. Päätöksenä oli, että ilman avaamista patin laadusta ei saada varmuutta, mutta jos se on pahanlaatuinen, niin ennuste on todella huono, nisäkasvaimet kun saattavat uusiutua ja niihin menehtyy useita kissoja vuosittain. Kuitenkin, koska eläimet ovat minulle aina ensimmäisenä, sen jälkeen tulevat muut jutut.

Näin ollen päätimme yhdessä ell kanssa, että Artsu avataan ja katsotaan mikä on tilanne. Leikkaus kesti monta tuntia ja jo aiemmin olin tietoinen, että näin suuressa leikkauksessa on omat riskinsä. Kuitenkin kun saavuin Artsua klinikalta noutamaan kotiin, oli tilanne ok. Valitettavasti KOKO toisen puolen nisärivi jouduttiin poistamaan ja sieltä oli löytynyt USEITA patteja, jotka sitten lähetettiin patologian laitokselle tutkittavaksi; tosin myös toiselta puolelta patteja löytyi, mutta päätimme, että mahdollisesti leikkaamme toisen puolen myöhemmin, kunhan kissa toipuu tästä massiivisesta operaatiosta.

Leikkauksen aikana ja jälkeen Artsu sai pitkävaikutteisen ab-piikin sekä myös laajakirjoisen ab-kuurin suun kautta annettavaksi useaksi viikoksi. Kissa sai toipua rauhassa omissa oloissaan ja jo muutaman päivän kuluttua se oli oma itsensä; haava parani hienosti, ruoka maistui ja olin saamassa saman vanhan rakkaan kissan takaisin.

Helmikuussa 2011 Artsu oli sitten yhden päivän aikana mennyt huonompaan kuntoon ja sain tiedon sen hoitajalta, koska en itse ollut kotona. Seuraavana päivänä painelimme kissan kanssa klinikalle, jossa siitä otettiin verikokeet, tutkittiin ja kokeiltiin. Yhden nisän kohdalta löydettiin kova patti, verikokeista ei kuitenkaan löydetty mitään poikkeavaa. Sovimme, että kunhan kissan vointi hieman paranee, niin se tulee klinikalle leikattavaksi, kuitenkin sillä ehdolla, että se alkaa itse syömään (mitä se ei ollut tehnyt, vaan minä syötin,nesteytin ja pidin kissaa hengissä, jopa pystyssä kun se ei meinannut sitä aina itse jaksaa tehdä).

Muutamassa päivässäkään klinikalla annettu ab-kuuri ei tehonnut, ruoka ei maistunut, joten jatkoin pakkoruokintaa ja nesteytystä; soitin myös Artsun ensimmäisen kerran leikanneelle lääkärille ja varasin toisen ajan tälle vastaanotolle. Samana päivänä kuin vastaanotto oli, oli kissan vointi huonontunut taas dramaattisesti. Klinikalle saavuttuani, tutkimme kissan ja mietimme vaihtoehtoja. Jo sen takia, että kissa ei vastannut enää lainkaan AB-kuuriin, eikä sen yleiskuntoa saatu millään ihmeelläkään kohennettua, päädyin ensin minä lopettamispäätökseen. Tämän jälkeen, myös ell myönsi, että kissan kunnosta johtuen, se tuskin tulisi selviämään leikkauksesta ja millään muulla ab:lla sitä ei pystytä enää parantamaan. Molempien suurin pelko oli, että hyvälaatuisiksi kystiksi todetut patit olivat mutantoituneet, koska selkeä kuolio oli havaittavissa yhden nisän kohdalla. Näin ollen päädyin kissan kohdalla ihan epäitsekkäistä lähtökohdista eutanasiaan.

Kasvattajan mielipide asiaan oli aiemmin, että kiitos kun kerroit kissan voinnista ja että kos tilanne on se, että kissa joka ei yleensä näytä kipujaa, on selkeästi kipuinen ja kärsivä, on paras vaihtoehto lopettaminen. Hänen pyynnöstään (Kissahan on ollut minun omistuksessani jo yli vuoden verran) kissa laitettiin Eviraan avattavaksi ja jäin odottelemaan tulosta. Se meni ensin klinikalle, josta kävin sen sitten noutamassa ja lähetin kasvattajalle.

Kissalla todettiin avausraportissa paise ja syvä vatsahaava. Mitään bakteerikasvustoa ei löytynyt, siis samalla tavalla kuin ei labrakokeissakaan mitään löytynyt. Onko vastahaava peruja sitten saaduista ab-kuureista? Paha sanoa. Onko paise johtunut tuosta massiivisesta leikkauksesta? Sitäkään ei kukaan osaa varmana sanoa. Minä saatika ell emme olisi voineet tietää, mitä löydöksiä kissalla on, mutta se nyt sitten selvisi avauksessa.

Se, että minua lynkataan tekemästäni päätöksestä on aika kohtuutonta. Ne, jotka tämän kissan tunsivat ja tuntevat minut, tein kaikkeni kyseisen kissan eteen. Monta itkuista puhelua tein sinä yönä kun kissa ei meinannut pysyä jaloillaan ja minä sitä ruokin sekä nesteytyin. Eikä kukaan muu kuin yksi ihminen ollut kuulemassa sitä puhelua ell lähtiessäni, kun kopassa ei enää kissaa ollutkaan.

Tämän tarinan kerron vain siksi, että seison täysin tekemäni päätöksen takana ja että ne, jotka tuntevat oikeutena heittää sen ensimmäisen kiven, voisivat miettiä, että oliko nyt pari lausetta irroitettu täysin asiayhteydestä. Asioilla on aina kaksi puolta, eikä olisi kohtuulliista kuulla ne molemmat? Ja ne hurskastelijat, jotka haluavat mennä ryhmäpaineen mukana, tervemenoa, mutta kannattaa joskus varmaan tarkistaa niitä omiakin rarkaisuja, ovatko ne aina oikeita? Ja kiitos, ladon takana on varmasti tilaa myös monelle muulle..

Teppo se vaan kasvaa ja komistuu

2011-03-28T05:02:00.000-07:00

Pikkujätkä täytti eilen jo maagiset 7 viikkoa :O

Aika menee todella nopeasti, varsinkin nyt kun prinssi syö jo itse ja osaa käydä myös laatikolla. Kivi on siis jo vihdoin vierähtänyt sydämeltä, kun painoa aamulla oli semmoiset reippaat 700g!! WUHUU, rakas Teppo <3

Olin Tepon ilmoittanut jo useammallekin pentulistalle ja nyt näyttäisi siltä, että sille on oma sijoituskoti löytynyt. Valitettavasti kotiehdokas ei pääse käymään ennenkuin Teppo on ekan kerran rokotettu, koska tulevassa kodissa on kissakaverit jo valmiina odottamassa.

Nyt kun olen Teppoa katsellut, niin siitä on kasvamassa todella kaunis siamilainen. Paljon samaa näköä on emonsa Bertan kanssa, sekä Arda's pentueen Kanelin kanssa. Ihanaa, että Teppo on terve ja reipas, eikä siinä ole havaittavissa mitään kasvatuksen epäävää vikaa.

Tässä tosiaan nopea postaus ja muutama kuva Pikku-Teposta :)

Teppo Ihanainen

2011-03-22T22:59:00.000-07:00

Mamman sydäntenmurskaaja...

Teppo siis ainokainen GIC DeLaSoul's Boogie Child aka Penan 6.2.2011 syntyneestä pentueesta. Ei siellä muita ollutkaan kuin tämän pieni suloinen poika.

Pari viikkoa Pena jaksoi hoitaa ja imettää lastaan, jonka jälkeen se päätti, että lisää ois saatava ja aloitti kiimansa. Silloin jäi taka-alalle Tepon hoitaminen, syöttäminen ja kissojen tavoille opettaminen. Niinpä minä jouduin leikkimään sijaismammaa. Teppoa syötettiin, nesteytettiin ja lääkittiin niin minun kuin hoitajien toimesta, itse kun oli välillä pakko tehdä irtiotto ja olla pois kotoa. Koko ajan mielessä kaihersi mahdollinen Tepon menetys.

Kun tätä syöttämistaistelua oli käyty pari viikkoa, kokeiltua kaikkea esim. Puppyboosterista lähtien ja nesteytetty, tajusi pikkumies eräänä iltapäivänä, että jauhelihahan on hyvää :) Siitä se syöminen sitten alkoin ja on jatkunut aina näihin päiviin saakka. Mikään rohmu Teppo ei ole, mutta nätisti syö. Välillä on massu vähän kovalla, mutta sekin on paranemaan päin ja pottaakin osataan käyttää jo melko hienosti.

Bertan ensimmäinen pentue oli melko helppo, joten tämä taistelu on ollut aika raskasta; sitä se kissojen kasvattaminen taitaa olla. Tepon kunnon vuoksi, en ole halunnut enempää asiasta tänne kirjoitella saatika viikkokuvia julkaista. Nyt kun pikkumies painaa reippaasti yli 600g, niin alkaa näyttämään valoisalta. On se Teppo vaan niin ihana <3

Kaiken Tepon hässäkän lisäksi näytti siltä, että Yumikin teki sitten kohtutulehduksen, johon kerkesin reagoimaan nopeasti ja se saatiin hoidettua Synolux kuurilla. Nyt vaan odotellaan kilpparin kiimaa ja aletaan miettimään pentuja.

Vuodesta on tulossa kiireinen kaikella saralla, joten pyrin mahdollisimman usein blogia päivittämään, mutta mitään "heti näyttelyjälkeis-pöhinät" saattavat jäädä vähemmälle. Mutta kivoja näyttely- ja kasvatussuunnitelmia on luvassa ;)

Muutama kuva FI*Keskimaan B Undomiel aka Teposta

URKki, URKki!!!

2011-03-17T00:34:00.000-07:00

OLIPAHA TAA :D Varmaan kaikkein rankin näyttelyviikonloppu IKINÄ!!

Jossain vaiheessa olen tainnut mainita, että suostun ryhtymään URKin näyttelysihteeriksi vuodelle 2011, eli tekemään 2 näyttelyä tämän vuoden aikana. Ensimmäiseen ilmottautumisaika alkoi viime vuoden joulukuun alussa, enkä todellakaan ollut asennoitunut tämänkaltaiseen hässäkkään.

Ilmottautumisia tippui solkenaan postilaatikosta ja pitkästä aikaa olin onnellinen, että normaalia jakelua ei suoriteta viikonlopun aikana :D Kaikki oli jotenkin uutta ja ihmeellistä; näyttelyohjelmasta, käsittelystä, arkistoinnista ja järjestelemisistä lähtien.

Tammikuun alkuun mennessä olivat jo molemmat päivät näyttelyyn täyttyneet ja sopimuksen mukaan URKin jäsenet olivat etusijalla ja vasta ilmottautumisajan päättymisen jälkeen setvimme hallituksen kanssa tuomarijaon ja karsitut. Karsiminen ei ole koskaan kenellekään mukavaa ja asiaanhan ei liity mitään henkilökohtaista. MUTTA, tässä mainitakseni, olen saanut melkoisen herjaavia viestejä ja useasta pahoittanut mieleni tosi pahasti. Ken on tätä hommaa koskaan tehnyt, tajuaa jossain vaiheessa, että kissat eivät ole järjestelmässä nimellä vaan kun niitä setvii, muuttuvat ne ennemmin EMS-koodeiksi ja hyvä jos tajuat, että mikä on omasi ja mikä ei. Joten minkäänlaista taktikoitua jakoa tai muuta ei ole suoritettu missään vaiheessa.

Ennen näyttelyä pahin puristus oli samalla viikolla. Suvin kanssa metsästimme toimikaa konetta, joka juttelee matrsiisi-tulostimen kanssa ja matriisia. ISO kiitos SUROKille, joka vehkeet meille lainasi. Sitten seuraava ongelma olikin, mistä saadaan hiilipaperia, jolle lakanat tulostetaan... Senkin ongelman saimme selvitettyä isojen apujoukkojen avulla. MUTTA, keksiviikkona lentelivät ärräpäät, tavarat ja en voi väittää etteikö samalla olisi kuulunut huutoa, raivoa ja itkua kun matriisin käyttö ei ollutkaan niin yksinkertaista. Samlla soivat puhelimet, paukkuivat s-postit ja hommat pitäisi saada tehtyä. Aamuyöhön saakka painoimme Suvin kanssa hommia, välillä hermostuen, välillä nauraen.

Viimeinen puristus tehtiin torstaina... HMM, jos joku olisi nähnyt, missä kunnossa ja minkä näköisiä olivat sekä tekijät että tekopaikka, olisi varmasti moni pyörtynyt kauhusta. Minä avaan aamulla ovea Suville pelkässä pyjamassa, joka saapuu työstämään tukka pystyssä :D Jälleen kerran, hommia aamuyöhön saakka; lakanaa, kansioita molemmille päiville, tulostusta, tulostusta ja tulostusta. Mutta tulipa valmiiks...

Perjantai aamuna juoksin vielä kaupoilla hakemassa tarvittavaa tavaraa. Sen jälkeen kotiin pakkaamaan auto sihteeristön kamoilla ja kissojen tavarat läjään. Nokka kohti Masalaa, kamojen purkua ja sitten takaisin kotiin, kyytiin kissat, hotelliin Kiloon ja sitten takaisin näyttelypaikalle ja rakentamaan sihteeristöä. Onneksi saimme ATK velhoksi RUROKin masterin, joka tuli kanssani linkittämään koneita, säätämään tulostimia etc, ilman häntä olisin varmaan viettänyt yöni näyttelypaikalla hermot ratkenneena. Onneksi saimme homman nippuun, minä takaisin hotellille ja kerkesin vielä kääntymään hotellin ravintolassa lasillisella.

Lauantai aamu sarasti ihan jumalattoman aikaisin!!! Onneksi olin jo edellisenä iltana laittanut omien kissojeni paikat valmiiksi, joten eikun näyttelypaikalle, kissat ell tarkkiin, sturdiin ja hommiin!! Ja niitä riitti pitkin päivää... Suurin onneni oli, että olimme saaneet PIROKista vahvistuksia ja mukana sihteeristössä hääri Manno, Välipirtti, Tarja ja Jelena, kaikki PIROKin sihteeristön kantavia voimia, joiden kanssa hässäkkää saatiin setvittyä :D

Omat kissani olivat lauantaina kahdella eri tuomarilla ja sain juoksennella kunnolla. Piksu oli ekaa kertaa avoimessa luokassa Martti Peltosella. Paljon tuli kehuja neidon silmien väristä, bico värityksestä ja koosta. Vähän lyhyempi tukka saisi neidillä olla ja korvat isommat ja alempana; same old story ;). Kuitenkin ensimmäinen avoimen luokan serti ja kutsu TP valintaan. TP valinnassa oli sitten vastassa vielä Piksuakin isompi tabbynaamioinen naaras. Tuo vastustaja oli tyypiltään parempi ja kehittyneempi ja näin ollen vetäisi Piksun ohi ollen TP. Samalla kuulin, että Martti ei nominoinut yhtään pentua tai nuorta paneeliin, joten jännitys vaan tiivistyi Pandan kohdalla.

Panda oli lauantaina arvostelussa Marteinn Tausenin pöydällä, yhden lempparituomareistani. Panda sai paljon kehuja turkin laadusta, kiiltävyydestä, koosta pentuluokassa ja silmien väristä. Noottia tuli silmissä näkyvistä vilkkareista ( johtuu siis Pandan silmien muodosta, tuo lapsi kun on terve kuin pukki ollut aina, mitä nyt pentuajan pientä ripulia lukuunottamatta). Sekä lauantaina että sunnuntaina mustavalkoisia bicoja oli luokassa 12 kaksi kappaletta, joten molempina päivinä käytiin EX1 kisa. Marteinnilla lauantaina Panda veti pidemmän korren ollen EX1 ja kävimme pyörähtämässä myös värin parhaan valinnassa, jonka voiton vei Rauno, isompana ja komeampana :) TP valintaan Pandaa ei sitten pyydetty, koska se oli suoraan TP kun Marteinn ei halunnut muita nominoida. Paneelissa siis kävin kääntymässä hakemassa Pandan pois ja keräämässä palkinnon... Kiitos Terhille kummilapsen kantamisesta ;)

Hässäkkä saatiin kasaan illemmalla kaiken paneelihärdellin jälkeen ja pääsin suuntaamaan kissoineni kohti hotellia. Aikaa ei paljon naaman kampaamiseen jäänyt, ennenkuin piti sännätä evästämään tuomari-illalliselle, mikä sinänsää kiva, koska en kerennyt koko päivänä syömään yhtään mitään.

Sunnuntai aamuna sitten auton pakkausta kaikilla kamoilla ja kohti näyttelypaikkaa... samanlainen hässäkkä ja asioiden setviminen jatkuin myös päivänä kaksi ;) Touhua, touhua, touhua ja vielä kerran touhua.

Molemmat kissat sunnuntaina arvostelussa Kristiina Rautiolla, joka halusi känkkäränkkänä tehdä kaiken toisinpäin, joten aika hoppu tuli, kun mulle huidottiin, että Piksu pitäisi tuoda pöydälle :)) Ei muuta kun emäntää näytille; sama stoori jatkuin, ihana silmien väri, ihana bico väritys, mutta liikaa tukkaa ja liian pienet pystyt korvat. Kiitos, serti luokasta 9 ja kutsu TP valintaan. Valinnassa sitten oli muistaakseni neljä kivaa naarasta, joista yksitellen tippui pois muut paitsi Piksu ja vastustaja. Meidän Pikkarainen on vielä niin teini, että isompi ja kehittyneempi emäntä vei voiton, mutta mua se ei surettanut. Piksu kun on kuitenkin hommattu kasvatukseen ja nyt vaadittava avoimen luokan serti toista pentuetta varten on plakkarissa.

Panda myöskin Millalla; hienon kokoinen pikkupoika, upea kiitävä, lyhyt turkki ja kiva bico väritys. Taas noottia vilkkareista, mutta se nyt ei mikään major virhe ollut tuomarin mielestä. Taas kerran EX1 kisa, josta voitto Pandalle. Värin parhaan valinnassa Rauno oli näistä kolmesta lemmusta parhain, joten BIV hänelle ja Pandan tuomiota kuulemaan, joka tulikin samoin tein, että on Millan TP suoraan, koska hän on "lenkonut ulos ja diskannut" muut pennut. Homma nippuun ja takas hommiin.

Paneelissa sitten Carin oli nominoinut pennun, joka on Saran kasvatti, Mirkan omistama mutta asuu sijoituksessa Marialla. Carin äänesti paneelissa omaa pentuaan, Milla omaansa. Tuomarioppilas Marc, joka oli mukana molemmat päivät, antoi äänensä Possulle, mutta kun oppilaiden ääniä ei lasketa, ei se vaikuttanut tulokseen. JOTEN, äänet tasan ja Lone Lund ratkaisemaan. Lone antoi sitten äänensä Pandalle, joten kiitos kummitädin kannon, sain hakea pikkumiehen voittajana pois paneelista.

Pandalla on nyt plakkarissa 8 kategoriavoittoa luokasta 12, johon en olisi koskaan uskonut tai mistään tällaisesta unelmoinut. Panda on maailmaa rakastava pikkupoika, jonka luottoihmiset ovat oma perhe, Suvi ja kummitäti Terhi, joka saa ukkosen edes vähän rauhoittumaan paneelissa. ISO KIITOS siis heille ja UPEAA :D :D välillä ei vaan pysty lopettamaan hymyilemistä.

Saimme siis näyttelyn pidettyä ja minä kuoleman väsyneenä sunnuntaina sihteeristön purun jälkeen suuntasin kotiin. Luvassa on vielä tulosten tarkistamista, kunhan olen ensin hieman huilaan urakan jälkeen.

KOSKA näyttelyiden järjestämisessä on niin jumalaton homma, niin peräänkuulutan taas innokkaita ja ahkeria talkoolaisia. Niitä meillä URKissa on ihan mukavasti, mutta aina mahtuu iloiseen joukkoon muutama uusikin. Rohkeasti siis mukaan aktiivi-toimintaan, pelko pois, hommia riittää varmasti kaikille. Jos ei osallistu, on vähän huono alkaa valittamaan, jos joku asia ei miellytä. JA ei, aktiivina ei tarvitse toimia ainoastaan siinä omassa yhdistyksessä, myös minä henkilökohtaisesti osallistuin muiden omien yhdistysteni talkosiin ja niidenkin joihin en kuulu.

NÄIN OLLEN haluan esittää kiitokset kaikille mukana olleille, niin toimihenkilöille kuin näytteilleasettajille. Näemme näyttelyissä, mutta URKin merkeissä vasta joulukuussa :D :D

Riikassa Rebussin näyttelyssä Ryhmä Rämän kanssa

2011-03-14T05:27:00.000-07:00

Ettei aika olisi käynyt liian pitkäksi tai että olisi ollut liikaa vapaa-aikaa, päätimme pienellä, lue kahden ihmisen ja kolmen kissan porukalla suunnata vielä edellisenä viikonloppuna ennen URKin näyttelyä.

Mukaan siis matkasi minä Pandan kanssa ja Suvi Oberonin ja Susanin Roosa mukanaan. Hieman päänvaivaa tuottivat matkajärjestelyt, mihin aikaan lähdetään, missä majoitutaan, mutta kun ei ole Suvin kanssa matkatessa tapana stressata, niin hotelli varmistettiin vielä viikon alussa ja mä tuplatsekkasin laivamatkat vielä torstaina :D Kaikki ok ja matkaan läks pe aamuna.

Kävin siis anivarhain koukkaamassa kyytiin Suvin ja Oberonin, sitten Susanin luokse hakemaan Roosa ja kohti satamaa. Edellisenä viikonloppuna laivat olivat hieman myöhässä ja kun matkaa Tallinnasta Riikaan piisaa, niin pieni pelko oli kamalasta viivästyksestä. Onneksi (huoh) laiva oli suht ajallaan ja menomatkan vietimmekin nauttien laivan aamiaisbuffasta ja ostoksia tekemällä. Tallinnan päässä hilirimpsis Fabio-Fiat käyntiin, tankki täyteen ja kohti Riikaa. Alkumatka taittui ihan mukavasti, mutta jossain vaiheessa meinasimme hieman ajaa harhaan ja virittelimme Viertolalta mukaan saamamme navin päälle... paniikkipuhelu Suvilta Viertolalle, että missäs se Latvian kartta oikein on :D Parin mutkan aikana se PÄIVITETTY karttakin löytyi ja saimme matkallemme oikean suunnan.

Perinteiseen tapaan pysähdyimme ennen näiden kahden valtion rajaa nauttimaan ravitsevaa ateriaa Hesburger ravintolaan :D Tämä oli sitten vimonen kerta tällä erää, sillä sovimme, että seuraavalla matkalla, joka koittaa jo kesäkuussa, aiomme matkalla nauttia ainoastaan paikallisia erikoisuuksia, joita onneksi saa myös tuosta paikasta :D

Muita pysähdyksiä emme sitten tehneetkään, vaan posotimme suorinta tietä Riikaan saakka. Suvi oli löytänyt meille tosi mukavan keskustan hotellin, johon majottauduimme ja lähdimme käymään hieman shoppailemassa. Evästä, juomaa ja muutama mukava juttu tarttui mukaan, jonka jälkeen palasimme takaisin majapaikkaamme odottelemaan seuraavan päivän jännitysmomentteja. Minä kiukkupyllynä vedin herneet nenään hotellissa perjantaina, kun eivät saaneet millään nettiyhteyttä toimimaan, joten uutisia ei pystynyt laittamaan. Elämä on, kippis sille ja nukkumaan.

Ihanasta lumitilanteesta johtuen, ryysimme Suvin kanssa näyttelypaikalle jo hyvissä ajoin lauantai-aamuna. Ell tarkastus, sturdit pystyyn ja odottelemaan. Itse olin jo koti-Suomessa miettinyt näyttelyyn lähdön järkevyyttä, koska tuomarijaot olivat mielenkiintoiset. Kaikki neloset samalla tuomarilla... kuitenkin lauantaina kävi ilmi, että Eva Wieland-Schilla oli perunut tulonsa ja häntä paikkaamassa oli Sara Viuha, joka arvosteli neloset lauantaina. Itse itku kurkussa katselin kaikki aivan ihania vastustajia, olihan Pandan JW enää yhdestä kiinni.

Vihdoin ja viimein pikkujäbän aika tuli ja innolla odotin tuomiota, jotka Sara ja hänen oppilaanaan oleva Marina Vinkel antaisivat tästä mammanpojasta. Kehuja tuli turkin laadusta, profiilista ja koosta, koska reilu viisikuukautinen jäppinen on munkin mielestä jo aika iso poika. Miinusta hieman silmien asennosta ja vilkkareiden näkymisestä, vaikkakaan se ei ole mistään terveydellisestä johtuvaa. Silmien väri saisi vielä vähän kehittyä parempaan suuntaan ja korvat laskeutua hieman alemmaksi. Panda taas tuttuun tapaansa oli tuhatjalkainen ja varsinainen mammanpoika, joka yrittää melkein joka välissä kiivetä syliin tai keikkuu olkapäällä. EX1 ja kutsu TP valintaan.

Muuten päivä oli hyvin mielenkiintoinen nelosten osalta. Samoja kissoja nähtävillä kuin edellisenä viikonloppuna Tallinnassa, mutta enemmän tuli pyyhkeitä tuomarilta esim. kaljuista laikuista kissoilla ja siitä, että vastikään imettämisen lopettaneet emot tuotiin näyttelyyn. Muutaman kissan kohdalla näin myös standardikirjan selailua käytävän läpi, josko siis oli kyseessä esim. sertin epäävän vian tarkistaminen. Kuten edellisessä blogikirjoituksessa kirjoitin, oli tuon punaisen pennun emo myös arvostelussa lauantaina ja siitä käännettiin monta karvaa ympäri.... en tiedä sen enempää, mutta näytti ihan siltä, kuin siitä olisi hopeaa etsitty. Kyseinen kissa ei sitten enää sunnuntaina ollut arvostelussa.

Pelkkiä nelosen kissoja oli noin parikymmentä ja arvostelujen loputtua alkoivatkin heti TP valinnat. Katselin sivusilmällä miten kävi muissa luokissa ja jännäsin Pandan käytöstä pentujen valinnassa. Saran sitten aloittaessa nuorten ja pentujen valintaa, hän sanoi, että ei muista milloin viimeksi hänellä oli ollut näin kovatasoisia nuoria ja pentuja valittavana. Katsele siinä nyt oma kasvatti sylissä muita luokan 12 kissoja ja toivo parasta :D Jokaisesta kissasta löytyi hyvää sanottavaa ja muuta niitä, joissa on parannettavaa, että kissa olisi lähes täydellinen. Kun viisi omistajaa seisoo kädet täristen ja tuomari sanoo oppilaalle, että minä kirjoitan oman valintani lapulle ja sinä valitset ensin, on varmasti yksi elämän jännittävimmistä paikoista. Marina sitten pohti Pandan ja sinitäplikkään naaraan välillä ja olisi valinnut tuon naaraan parhaaksi pennuksi. Kuitenkin Saran valinta kääntyi Pandan puolella ja tulihan mulla se itku, nyt oli JW saavutettua ekalla omalla kasvatilla <3. Koska neloset tosiaan olivat vain yhdellä tuomarilla, olivat ne paneelissa ns. ainoastaan esittelyssä. MUTTA olin unohtanut, että Riikassa valitaan myös koko kategorian paras kissa... niinpä pienoisena yllätyksenä tulikin, että OHO Panda voitti sitten koko kisan :D :D :D

Siitä sitten kaupan ja ruokailun kautta kotiin, pitää myöntää että muutamat juhlajuomat ostimme Suvin kanssa ja ne hotellissa nautimme, mutta suht hyvissä ajoin päät painui tyynyyn molemmilla;)))

Sunnuntaina taas aikainen lähtö kohti näyttelypaikkaa ja sama homma... Sunnuntaina meillä oli arvostelemassa Laura Burani, uusi tapaus hänkin. Tai siis olen tavannut kyseisen ihmisen, mutta ei ole aikaisemmin kissojani arvostellut. Panda sai taas samantyylisiä kehuja kuin lauantaina; lähes täydellinen profiili, kaunis turkki, kiiltävä ja hieno bico väritys. Silmien väri on vielä kehittymässä, mutta on lupaava. Korvat saisivat olla isommat ja alemmas sijoittuneet, mutta ku aina ei voi kaikkea saada ;))Kuitenkin kutsu TP valintaan irtosi.

TP valinnassa sitten mukana oli ainoastaan neljä pentua lauantain viiden sijaan. Kappas, Panda sitten TP:n tästä porukasta ja taisinpa olla pikkasen huuli pyöreenä. Taas kerran esittelyt paneelissa ja kategorian parhaan valinta. Lauran kun oli sitten ainoana nelosia arvostellut, niin päätti kohdistaa valintansa Pandaan!!! Ei voinut muutakuin olla että jaahas, tällä kertaa kuitenkin kieltäydyin vastaanottamasta isoa hiekkäsäkkiä, kun lauantainakin voitetun lahjoitin eteenpäin, mitä sitä alkaa hiekkaa raahaamaan Riikasta kotiin saakka.

Koska edessä oli vielä ajomatka Tallinnaan ja yölautalla kotiin, kasasimme kimpsut ja kampsut pikaisesti, kävimme läheisessä shopping centerissä syömässä ja ajelimme pysähtymättä kohti Tallinnaa. Varsinaista räkätystä lähti tästä kaksikosta paluumatkalla, olisikohan syynä ollut pienoinen yliväsymys ja melkoinen eurofia :D :D. Satamassa sitten odottelimme hetken aikaa (luen reilu tunti) jotta pääsimme ajelemaan pienen Fabion laivaan. Melkomoista, kun huomasimme, että meidän lisäksi laivassa oli 2 muuta henkilöautoa ja loput rekkoja. Tuolla Eckerön yölautalla, joka lähtee klo 00.30 tulee ottaa hytti, jonne sitten koko konkkaronkka majoituimme ja me Suvin kanssa otimme pienet unet kissojen rallatessa pitkin hyttiä ja vessaa.

Jätetään lopuste kertomatta vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta sen voi sanoa, että niitä ei tältäkään matkalta puuttunut sitten piirunkaan vertaa ;)

Joskus ajat sitten taisinkin kirjoittaa, että viime vuoden joulukuun nättelyssä Tessa halusi kuvata Niilon erään latvialaisen eläinlehden artikkeliin. Koska Tessa oli nytkin ottamassa kuvia näyttelyssä ja Susanin Roosan hänellä kuvautimme, näytti hän minulle sunnuntaina kyseisen artikkelin, joka oli juuri ilmestynyt. Niinpä ennen kotimatkaa kävin muutaman julkaisun kaupasta ostamassa... Hyvä Niilo ja Piksu, jotka koristavat tuota artikkelia <3

Tässä Tessan kuva Pandasta paneelissa lauantaina: