Vuosi 2011

Nyt kun mennään jo ihan kalkkiviivoilla tämän vuoden kanssa, päätin vetää yhteen kissalan vuotta 2011, yksi näyttelyhän on vielä jäljellä, mutta se nyt ei paljoakaan asiaa muuta.

Vuosi 2011 aloitettiin ensimmäisessä näyttelyssä ensimmäisten omien kasvattieni kanssa. Mukana kisaamassa olivat Panda sekä Mustis, nuo ihanaiset pojat joista Panda siis jo aikaisempien kertomusten mukaan jäi sulostuttamaan olemuksellaan kotiani. Samaisesta pentueesta kastraattina uuteen kotiinsa muutti Kaneli ja veli Jaakko Perkele Mirkan kasvatuskissaksi ja sitä kautta sijoituskotiinsa.

Pandan kanssa kierrettiin näyttelystä toiseen, kotimaassa ja ulkomailla, tarkoituksena saavuttaa haluttu JW-titteli, joka sitten napsahti kissalle Riikan näyttelyssä maaliskuussa. Tämän jälkeen on kisattu myös isojen poikien luokassa, kerätty sertejä ja käyty myös WW-näyttelyssä Puolassa. Tänä päivänä Panda on jo luokassa 3 ja kova yritys saavuttaa SC titteli vuoden 2012 aikana. Kotona herra siis asuu ja häntä on tarkoitus käyttää omille naaraille kasvatukseen, myös pari ulkopuolista astutusta on sovittuna.

Muuten pentueen muilla lapsilla sujuu hienosti, jokaisesta kuulen jotain aina silloin tällöin ja mukavahan niitä on ollut myös näyttelyissä nähdä.

Helmikuussa Bertta, siis ekan pentueen äippä synnytti toisen pentueensa, tai siis, yhden pennun Tepon. Tämä oli kasvatukseni kauhein paikka, sillä pentu ei meinannut millään kasvaa ja monta kertaa olin heittää hanskat tiskiin. Kuitenkin kuin ihmeen kaupalla jätkä alkoi kasvaa. Teppo löysi itselleen mainion sijoituskodin, josta saan sen aina näyttelyihin mukaan lainata. Hienosti Teppokin tämän vuoden aikana on pärjännyt näyttelyissä, Pandan kaverina oli WW-näyttelyssä ja nyt mennään jo isojen poikien luokassa. Ihana Teppo!! Hänkin siis käytössä omille naarailleni kasvatukseen ja muutamaan ulkopuoliseen astutukseen jotka on jo sovittuna. Tepon kanssa jatkamme vuonna 2012.

Elokuussa kissalaan syntyi kolmas pentue. TYTTÖJÄ tällä kertaa ja miten ihania sellaisia! Tuo suklainen kilpparitiketti muutti Kanelin kaveriksi Savonlinnaan ja pitää siellä tätänykyään jöötä pojalle ja kasvaa iskoksi lemmikkitytöksi. Kaksi pentueen muuta naarasta; Olga ja Frances ovat sijoitettuna omiin koteihinsa ja tämän vuoden puolella ollaan näyttelyitäkin koluttu, jatkamme siis vuonna 2012. Urokset olen molemmille tytöille jo suunnitellut, mutta odotellaan hetki vielä että tytöt kasvavat.

Piggy kävi muutaman näyttelyn kanssani vetämässä vuoden 2011 alussa. Sen jälkeen sitä yritettiin astuttaa entisellä kasvatuskissallani Nipalla. Valitettavasti näistä yrityksistä ei tyttönen tiinehtynyt, mutta päätin että jätetään näyttelyt loppuvuodeksi ja yritetään niitä pentuja. Mutta äärimmäisen reisillehän se meni, vieläkään en ole koko shousta valmis puhumaan, ehkä joskus, ehkä en koskaan.. katsellaan mitä vuosi 2012 tuo tämän kissan kohdalla mukanaan.

Yumi palasi äippäloman jälkeen areenoille eryn näyttelyssä ja ai että millä rytinällä!!! Muutaman nominointi, BIS voittoja ja viime viikonloppuna saavutettii SC-titteli!! WUHUU!! vielä vuoden viimeinen näyttely jonka jälkeen alamme varmaan miettimään seuraavaa pentuetta. Yksi rajapyykki on vielä saavuttamatta, mutta eiköhän me se jossain vaiheessa saada hanskattua. Uroksen olen jo kiukkupyllylle miettinyt, valitettavasti kun Yumikaan ei tiinehtynyt tuosta entisestä kasvatusuroksestani, niin näillä on mentävä :).

Heinäkuussa kissalaan saapui Unkarista uusi kasvatusnaaras. Reija, vaikka onkin simsku, on monilta ominaisuuksiltaan kissa jota olen etsinyt. Se on näyttelyitäkin kiertänyt kanssani, aikuisten luokassa esiinnymme varmaan sitten seuraavan kerran, neitokainen kun ei vielä ole kiinnostunut vauvojen teosta, vaikka Pandaa palvookin <3. Repen kasvattajista on tullut minulle tosi läheisiä ja uskon, että yhteistyö siihen suuntaan tulee jatkumaan myös tulevaisuudessa.

Muutama enkelikissakin on saateltu matkalle tämän vuoden puolella. Pikkuinen Nano, joka menetyi 12 viikon iässä. Arwen, joka luovutti taistelun keväällä, hänen kanssaan ei ollut enää mitään tehtävissä ja kyynelsilmin luovutin tämän kissan matkalle.

Toimihenkilöpuolella vuosi 2011 on ollut kiireinen; on tullut assaroitua kotimaassa ja ulkomailla, yksi parhaimmista kokemuksista oli WW assarointi Puolassa. Pääassarina olen toiminut kaksi kertaa, samoin näyttelysihteerinä. Tekevälle sattuu, kiitos kärsivällisyydestä. Vuonna 2012 toimihenkilönä toimiminen tulee varmaankin muuttumaan, miten, se jääköön vielä salaisuudeksi.

"Kissa-elämän" ulkopuolella on tapahtunut suuria muutoksia, mitä, se olkoon minun asiani. Joskus vaan henkilökohtainen elämä näkyy myös harrastuksen parissa, sen vuoksi monet pahat ja ilkeät sanat ovat satuttaneet minua todella kovasti. MUTTA, nahka kasvaa aina joka kerta, näin se vaan menee. Vuonna 2011 olen saanut paljon uusia ystäviä kissapiireistä, heitä haluan kiittää kannustamisesta, ihanaa että olette olemassa ja jaksatte naurattaa aina, oli tilanne mikä tahansa. Näistä ihmisistä aion pitää kiinni. Miten ja kenen kanssa yhteystyöni tulee jatkumaan tai alkamaan selviää ensi vuoden puolella, muutoksia kuitenkin on luvassa.

Vuosi 2012 tulee olemaan Keskimaassa kiireinen, työntäyteinen ja yllätyksiä tulvillaan :)

Näin ollen, haluankin sanoa vielä että:

"Koirat haukkuu ja karavaani kulkee"
"Vittuilua saa pyytämättäkin, mutta kauteus on ansaittua"

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin ja entistä ehompana vuonna 2012!!

THE LOVE OF MY LIFE
Keskimaan Ainion JW OSH n 03

Mikä on oikein ja mikä väärin?

Suhteellisen uutena kissaharrastajana ja kasvattajana olen kiinnittänyt varsinkin tämän vuoden aikan huomiota muutamaan epäkohtaan kissamaailmassa.

Vuoden 2010 loppupuolella tuli IV kategorian tietoisuuteen kyseisen kategorian PRA positiivisuus ja kissojen testaaminen kyseisen perinnöllisen sairauden osalta. Alkoi suunnaton hullunmylly; kuka testaa, miten testaa, millä aikataululla ja miten asian kanssa edetään. Saatiin aikaan suositus, että positiivisia kissoja ei saa käyttää kantajille ja näin edespäin. Itse tein linjanvedon, että testautan kasvatuskissani, en julkaise testituloksia kotisivuillani, mutta kerron ne mielelläni jos niitä minulta henkilökohtaisesti kysytään.

Enemmän kauhistusta itsessäni on ainakin kasvattamisen puolella aiheuttaneet muutamat asiat; halutaan käyttää rakennevikaisia kissoja kasvatukseen ja on väläytelty mm. siitostarkastuksen poistamista. Mielestäni tässäkään ei nähdä metsää puilta, kissa voi olla 4kk täysin virheetön ja jokin virhe sille ilmestyä vaikka muutama viikkokin ennen 10kk ikää, jolloin tuollaista kissaa ei kannattaisi käyttää kasvatukseen. Niinpä en missään nimessä henkilökohtaisesti halua ajaa siitostarkastuksen poistamista, muutaman sanan olen tästä vaihtanutkin ja tietyt asiat ovat aina valintakysymyksiä, joko niitä jaksaa tai sitten ei.

Samoin minua hetkittäin närästää kissojen jakaminen lemmikkitasoisiin ja näyttelytasoisiin. Onko määritelmä sitten sen kaltainen, että jos kissa on extreme tyyppiä ja vaikka sillä olisi joku luustollinen epämuodostuma, joka ainoastaan kastraattiluokassa on hyväksyttävä, saa kissan myydä kovemmalla hinnalla näyttelykastraattina? Mielestäni ei. Jos kissa jollain tavalla on virheellinen, on se lemmikkitasoinen vaikka se voisi tyypiltään olla ihan suurinta huippua. Kukaan ei kiellä kissaa näyttelyttämästä, mutta tuolloin mielestäni ne realiteetit, että kissa saattaa jäädä sertittä, tai nominoimatta tulee rehellisesti kertoa uudelle omistajalle. JA mielellään vaikka kastroida kyseinen yksilö ennen sen luovuttamista eteenpäin. Pahimmassa tapauksessa kun nämä yksilöt saattavat joutua sellaisten käsiin, jotka päättävätkin että haluavat näillä yksilöillä sittenkin kasvattaa, teettävät rekisteröimättömiä pentuja ja myydä niitä sitten törkeään ylihintaan erinäisissä paikoissa "paperittomina" kissoina, onhan se rotua joo, mutta oikeasti ainoastaan ylihinnoilteltu kotikissa vaikka vain lemmikiksi meneekin. Rekisteröimättä jättämistä ei mielestäni voi puolustella lauseella "kun nämä menevät vain lemmikiksi eikä niillä papereilla silloin mitään tee".

Kävin keskustelua myös erään ihmisen kanssa viime viikonloppuna kertoen, mitä haluan omalla kasvatuksellani saavuttaa. Tärkeitän minulle ei kissassa ole sen poskilla roikkuvat korvat vaan niin moni muu osa-alue, kuten terve ja hyväluonteinen yksilö, jossa moni asia on kohdallaan niin että se miellyttää minun silmääni. Standardi kun on niin laaja käsite ja sitä tulkitaan aina yksilökohtaisesti, jokaisella tuomarilla kun on omat mieltymyksen ja painotuksen kohteensa, näinhän se vain menee.

Toivoisinkin, että yhteistyötä olisi mahdollista tehdä yli kategoriarajojen, opittaisiin toisilta, eikä toistettaisi samoja virheitä aina uudestaan. JOS on olemassa suosituksia, eikö olisi kaikille parhainta että niitä noudattaisivat kaikki? JOS on olemassa sääntöjä, ne on oltava kaikille samat? EIKÄ vain keksitä, että kun minulla on oikeus siihen ja tähän kun tuolla ulkomailla tehdään vähän kaikenlaista (omassa kategoriassani villit erikoisluvattomat hopea+naamio yhdistelmät ja kummalliset naamioiden EMS-koodit) ja päätin nyt tehdä vain näin.

Tämä saattaa kuullostaa paasaukselta, mutta kasvattajalla on vastuu; niin kasvattamisessa kuin omien kasvattiensa uusien omistajien auttamisessa, joten ei jätetä heitä yksin asioidensa kanssa vaan ollan mukana tukemassa ja auttamassa.

Suosikkiassistentti ja Mestariassistentti

URK teki historiaa viime viikonlopun näyttelyssään valitsemalla näytteilleasettajien äänestyksellä Suosikkiassarin ja Pääassistentti omista suosikeistaan Mestariassarin.

Koko ajatus lähti siitä, kun tämän vuoden ajan olen seuraillut tilannetta kissamaailmassa ja kiinnittänyt huomiota muutamassa maassa siihen, että assareille järjestetään vuoden assistentti kilpailu kerättyjen assaritoistusten numeroarviointien mukaan (tämmöinen kaavake oli mm. WW näyttelyssä käytössä). Niinpä halusin ehdottaa asiaa myös eräälle yhdistykselleni.

URKin mainio puheenjohtaja hyväksyi hallituksen kanssa ehdotuksen ja niinpä URKin info-kirjeeseen lisättiin kohta, jossa hieman assariluokista kerrottiin. Kuinka näytteilleasettajan voivat äänestää omaa suosikkiaan; ei välttämättä sitä, joka assaroi sillä samaisella tuomarilla jolla näytteilleasettajan kissa on vaan kokonaisuudestaan kaikista assareista.

Tiedän, että muutamilla keskustelupalstoilla ollaan oltu huolissaan siitä, että assareiden arvostus on kohonnut liian suuriin mittakaavoihin, itse olen kuitenkin täysin eri mieltä asiasta. Ilma näytteilleasettajia ei olisi näyttelyitä, mutta ilman assareita, ei olisi tuomareiden apukäsiä eikä paneeleita. Tuo työmäärä, jonka assarit viettävät jaloillaan näyttelypäivänä on äärimmäisen suuri. Vastuutakin on enemmän kuin muille jakaa. Palkkiona saatava leimakortti ja lounas ei aina edes kata kaikkea, assareilla kun on tiedetysti varmasti aina myös kissa tai muutama mukana näyttelyssä. Tuntipalkka ei siis päätä huimaa.

Toimimalla assarina, saa hommasta hieman eri käsityksen. Aina kun assaroida ei voi sille oman kategorian tuomarille, joten on mentävä merta edemmäs kalaan ja samalla bonuksena tietämys muistakin roduista ja niiden standardeista lisääntyy muualtakin kuin standardi-vihkosista, palkitsevaa eikö?

Näin ollen, halua kiittää kaikkia URKissa assareina toimineita "kolleegoita", hyvin vedetty ja toivon että moni teistä haluaa yhdä uudelleen assaroida kyseisen yhdistyksen ja muidenkin näyttelyissä. Olette korvaamattomia monellakin tavalla ja olkaa ylpeitä siitä mitä teette!

URKin tarkoituksena on tehdä näistä kahdesta lisäluokasta perinne loppuvuoden näyttelyyn, parantamista löytyy varmasti tämän ensimmäisen kerran jälkeen ja ehdotuksia otetaan ilolla vastaan.

Paljon onnea siis:

Suosikkiassistentti: Kukka Salmiovirta
Mestariassistentti: Kaisa Reponen

KEEP ON STEWARDING!!

SUPREME CHAMPION!!

Kissalan ensimmäinen Supreme Champion titteli saavutettiin URKin kotinäyttelyssä Tikkurilassa 10.12.2011

Kissa on nimeltään nykyään:

SC Cannonball Frontpage News OSH f 25

Tämä kissa on jotain ihmeellistä, se on maailman rakastavin kiukkupylly kunhan sen luottamuksen saavuttaa. Sen arvolle ei aina sovi seurustella muiden kanssa. Se tietää mitä se haluaa, se kommentoi ja määrää, mutta kääntää monta ihmistä kilpparitassunsa ympärille.

Yumi on todellinen kilppari, se on myös tiketti, tuo ihana kuvio josta kovin tykkään. Yumi on myös talon valtiatar, hänen ylitseen ei kävele kukaan. Yumi on tällä hetkellä yhden pentueen äippä, toivottavasti jatkossa myös muutaman muun pentueen.

Haluan kiittää erityisesti Nenaa tästä kauniista kissasta, varmasti Yumin menestys on yllättänyt meidät molemmat, varsinkin neidin comeback näyttelyareenoille. Mirkalle kiitos kun minulle tämän kissan löysi.

Supreme Champion tittelin saavuttaminen vei noin 1,5 vuotta, välissä kun tehtiin ne yhdet pennut :). Matkan varrella plakkariin on kertynyt 18 Nominointia sekä 15 kategoriavoittoa! Tästä on hyvä jatkaa.

Yumi haluaa erityiskiitokset sanoa Varpulle, tuolle assarille joka on kulkenut kanssamme tämän pitkän matkat, kiitos Varpu, olet korvaamaton!!

URK-ÖRK Tikkurila, Vanda

Erään oman yhdistykseni tempaisu oli tosiaan viime viikonloppuna. Koska olen itseni näemmä saanut nakitettua erinäisiin hommiin, niin tämän keissin hommat alkoivat hieman totuttua aikaisemmin.

Näyttelyyn olin kissoja raahannut sitten kuusi kappaletta!! Yumi, Panda, Teppo, Repe, Olga ja Frances ja molemmat päivät kaikki tietty! Yumi ja Olga oli ilmoitettu myös perheluokkaan, mutta sehän sitten sakkas, sille ei minkään voi.

Lauantaina arvostelussa kissat niin että:

Yumi, Olga ja Frances ja Teppo Pia Nymanilla. Kaikki saivat samanlaisia kehuja kuin aiemminkin ja tuloksena olikin yllättävät:

Yumi EX1, CACS, SC, NOM
Teppo EX1 CAC
Olga EX1
Frances EX1, NOM

OLGA JA JENNI

Hyvä täplähiiviö, meni voittamaan siskonsa. Molemmathan ovat mulle tosi rakkaita, joten oli kiva että valinta osui tällä kertaa Francesiin.

FRANCES JA MINÄ

Panda ja Repe pääsivät lauantaina arvosteluun Natalia Sidorovan pöydälle. Panda sai paljon kehuja koosta, silmien väristä ja muutenkin oli kuulemma hieno poika. Mutta TP valintaan kiilasi IsiSaukko Rauno.
Repe sai kehuja pointtien kontrastista, silminen väristä ja turkin laadusta. Kuitenkin Natalian mielestä Katen Olavi oli parempi joten siihen tyssäsi meidän tie.

Panda siis EX1, CACS
Repe EX1

PANDA

Paneelia jännitin ihan superina Yumin kohdalla, kun vastustajakin oli. Äänet menivät kuitekin molemmat Yumille, joten tämän neitokaisen kohdalla lauantai oli napakymppi, valmistuminen Supreme Championiksi, nominointi ja kategoriavoitto!!
Francesilla ei paneelissa ollut vastustajaa, koska Natalailla ollut pentu oli häntäknikkinen, eikä hän halunnut edes pentuluokassa olevaa kissaa nominoida! Joten Francesille äidin tavoin kategoriavoitto lauantaina!

Näyttelyn jälkeen pikkupikku puuhastelua, kissat huoneeseen, vaatteiden vaihto ja kohti illallispaikkaa. Jaksoimme Jelenan ja Tarjan kanssa syödä, jonka jälkeen suuntasimme takaisin nukkumaan että olisimme valmiina sunnuntain koitoksiin.

Sunnuntaina Panda, Teppo, Frances ja Olga olivat Luigi Comorion arvostelussa jossa oppilaana Veikko Saarela. Samaa palautetta saimme kuin aikaisemminkin, mutta varsinkin Pandan kohdalla olin yllättynyt. Luigi tosissaan halusi verrata sitä IsiSaukkoon, vaikka kaikkihan tietävät miten se valinta menee, niin myös minä :).

Tuloksena siis Luigilta:
Panda EX1, CACS
Teppo EX1 CAC
Olga EX2
Frances EX1

TEPPO

TP valinnassa Frances hävisi tuolle lauantaina nominoimatta jääneelle knikkihäntäiselle pennulle, tosin paneelissa myös sen nominoinut tuomari huomasi tämän kaunesvirheen pennussa.

Yumi ja Repe sunnuntaina arvostelussa Donatellalla. Musta oli tosi kiva, kun Donatella alkoi arvostelemaan Yumia, niin ensin hän selittää ja sitten tajuaa, että "hei, mähän oon nää asiat sulle kertonu pari viikkoa sitten, että annetaanko selittämisen olla?". Juu, passashan se :). Joten, Yumi nappasisi ensimmäisen kunnimaininnan ja kutsun TP valintaan.
Repe sai samoin paljon kehuja, hieno turkin laatu ja kivasti kehittyneet pointit. Koska vastassa oli Katen Olavi, niin yllätys oli, että Repe nappasi nominoinnin, kiva prinsessalle, että tie kävi paneeliin :)

Tuloksena Donatellalta siis:
Yumi EX1, KM, NOM
Repe EX1, NOM

YUMI

REPPIS

Kaikki kuvat: Anzelika

Paneelissa Yumi nappasi voiton 2-0 suklaanaamio siamilaista vastaan, Repe sitten hävisi 2-0 Pia-Maijan mustalle tuontu-junnulle, joka on hieno! Mutta tyytyväinen olin silti.

Näyttelyn päätteeksi laittelin sihteeristön kansaan, pakkasin kissat, vein omat kotiin, palautin Tepon kotiinsa, Francesin kotiinsa ja ajelin takaisin näyttelypaikalle hakemaan sihteeristön tavaroita. Olihan siinä aikamoista hommaa.

Iso kiitos kuuluu siis sijoituskodeille, jotka taas luovuttivat silmäteränsä näyttelytettäviksi ja Jennille, joka urhoollisesti jaksoi koko viikonlopun!!

Tästä on hyvä jatkaa :))

TUROK oli, nähtiin ja koettiin

Olen himppaisen verkkaiseen tahtiin päivittänyt blogia, valitettavasti muut kissakiireet ovat pitäneet minua otteessaan ja muutamia postauksia on jäänyt välistä.

Elikkä marraskuun puolella olimme pikkumissien sekä Yumin kanssa näytelmissä Turkkusessa, suuren suuressa Turkuhallissa. Valitettavasti en taaskaan osannut sanoa ei, joten hääräilin assarina koko viikonlopun, vaikka painoin saman viikon pitkää päivää ja puuhasin erästä tapahtumaa.

Lauantai aamuna siis jälleen kerran kello soi epäinhimilliseen aikaan ja pakkasin missit sekä Yumin autoon, hain erään tuomarin kyytiin ja sinkosimme kohti Turkua. Normi homma, häkit kasaan, aamukahvia sekä tsekkailua että missä tuomarin pöytä jolle assaroin oikein sijaitsi. Olin onnekseni päässyt yhdelle lempparituomareistani, Albert Kurkowskille, joten tiesin että päivä sujuu mukavasti.

Kissani olivatkin sitten jaettu seuraavasti; Yumi ja Kiukku (siis Olga) Albertilla ja Ranke (sijoituskodissaan nykyään Frances) Eva Wieland-Schillalla.

Yumi sitten; Albert tykkäsi kovasti naisen koosta, pituudesta, kuviosta ja turkin laadusta. Silmätkin olivat kehujen arvoiset, erityisesti väriltään. Eniten jännäsin toki sertiä, kerran kun se jää saamatta, niin sen jälkeen sitä joka kerta jännittää. Kuitenkin se sieltä napsahti ja kutsu TP valintaan.

Olga sai paljon kehuja turkin laadusta, silmien väristä ja hännän pituudesta. Massaa prinsessalla saisi olla siis enemmän, joten tällä kertaa tuloksena oli EX2, koska hävisimme hieman isokorvaisemmalle naaraspennulle. Reipas likka kuitenkin ja miten se osaakaan ottaa tilan haltuun :).

Frances kävi sitten kääntymässä Evan pöydällä. Kehuja tuli profiilista, silmien väristä ja turkin laadusta, miinuksia vielä keskeneräisestä kuviosta ja prinsessan keijumaisesta koosta. Noh, EX1, mutta ei tarvinnut mennä edes TP valintaan.

Lauantaina omista kissoistani TP valinnassa kävi Yumi, joka sitten hävisi suklaanaamio siamilaiselle, sama joka voitti Yumin sunnuntaina paneelissa. Joten saldona lauantailta CACS, EX1 ja EX2 sekä paljon assarointi-hommia. Myös eräs tapaus joka työllisti minua pitkälle iltapäivään ja esti muiden hommien hoitamisen.

Illalla suuntasin sitten kimppamajoitukseen Naantalin kylpylään, ai että oli ihanaa seuraa, ruokaa ja juomaa... niistä sitten joskus lisää :)). Yö tuli nukuttua ihan suhteellisen hyvin, ja aamulla oli suuntana sitten taas Turkuhalli.

Sunnuntaina sain ahkeroida Pia Nymanin assarina, uusi, juuri valmistunut IV tuomari on aina mukava ja jännä tilanne, kun ei ole minkäänlaista tatsia arvosteluyylistä. Mielestäni kaikki meni kuitenkin tosi mukavasti ja hienosti.

Sunnuntaina Olga Pialla, Yumi ja Frances Donatella Mastrangelolla.

Pikku hämäkäk pääsi siis Pian käsittelyyn pöydälle. Kehuja silmien väristä, kauniista turkinlaadusta sekä hännän pituudesta. Vastassa jälleen kerran samainen musta naaraspentu, jonka Olga tällä kertaa voitti!! Samalla tie vei paneeliin, koska muita vastustajia ei pennuissa Pialla ollut.

Frances meni ennen mammaa Donatellan pöydälle ja ai että, voin sanoa että pikkasen sai kuunnella korvat punasena. Tyttö sai kehuja kropan pituudesta, silmien väristä, hännästä mutta kaikki muu olikin sitten aikamoista kuraa. Eli huono kuvio, dominantit silmät ja aivan liian pieni pentu. Noh, EX1 ja kehoitus syöttää kaikkea mahdollista mitä irti lähtee, ei siis kutsua TP valintaan.

Mä olin tämän jälkeen aivan varman, että Yumi saa jonkun murska-arvostelun, joten ihmetys oli suuri! Donatella muisti ainakin hämärästi nähneensä tämän kissan joskus aiemminkin :). Paljon kehuja siis silmien väristä, profiilista, lyhyestä turkista ja täydellisesti tickingistä ja kilpparivärin jakaumasta. Aikasta onnellinen fiilis, pakko myöntää, varsinkin kun tuomarilta napsahti serti ja kutsu TP valintaan. Vastassamme oli sitten sinikilppari itämainen naaras (taisi olla ruotsalaisten omistuksessa) ja muahan jännitti taas ihan kamalasti, koska tuo sinikilppari oli ihan todella hieno! Kuitenkin Donatellan valinta osui Yumiin, joten mamma jo tokan kerran TP mammalomansa jälkeen.

Paneelia jännäsin myöskin hurjasti, tosin Yumi nappasi voiton molemmilla äänillä ja Olga sitten hävisi molemmilla äänillä :). Eli, summa summarum, ihan jees viikonloppu.

ÄIPPÄ YUMI

TYTÄR OLGA

TYTÄR FRANCES

Kuvat: Elina Väyrynen ja Nina Määttä