Ery-Syd Kotihuudeilla marraskuussa

Tallinnan jälkeen yritettiin sitten sopeutua taas normaaliin elämään.. Pikku TäpläHiiviö jättäytyi Eryn näyttelystä pois, mutta lauantaina kissattiin Keskimaan TGRLily Buttercupin OSH n ja äiskän GIC Cannonball Frontpage News OSH f 25 voimin.

Yumi oli lauantaina arvostelussa Marteinn Tausenilla ja kehuja sateli... hienossa kunnossa oleva naaras heti pikimmiten pentujen saannin jälkeen. Tuloksena EX1, CACS, NOM ja JEEE, eka BIS voitto vuoden näyttelytauon ja mammaloman jälkeen. Itkuhan mulla tuli paneelissa :)))

Kiukku lauantaina Michael Edströmillä ja sieltäkin sateli kehuja. TP valinnassakin oltiin, mutta hävittiin sitten pitkäkarvalle, nou hätä, saipahan prinsessa kokemusta.

Sunnuntaina joukkoon liittyi myös Keskimaan B Undomiel aka Teppo SIA n. Yumi lauantaina Noskovan pöydällä arvostelussa, tuloksena EX1, CACS ja NOM. Paneelissa hävittiin sitten simskulle, noh, sellaista sattuu :)

Kiukku ja Teppo olivat arvostelussa Kristiina Rautiolla. Teppo sai arvosteluksi EX1, mutta värin parhaassa Elviira jyräsi nuorissa, joten siihen tyssäs Tepposen matkan. Kohtahan se on jo isojen poikien luokassa ja sen se on kokonenkin :)

Kiukku sai arvostelukseen EX2 ja hävisi tosiaan toiselle mustalle naaraalle, mutta kyllä me noustaan vielä ;)

Muuten oli ihan muksa viikonloppu, saatiin juhlia muutamaakin WW-tittelia ja yhtä JW-titteliä!! Kiitos kemuista kaikille!! Ja erityisesti Varpulle Yumin kannosta viikonloppuna!!
Kuvat Anzelika ja Heikki Siltala

YUMI JUMPPANEN





"KIKE"




TEPPO KEPPONEN

Tallinna lokakyy ja pikkutytöt

Viime blogimerkinnän jälkeen onkin tapahtunut jo kaikenlaista...

Ollaan keretty käymään pikkulikkojen kanssa näytelmissä Tallinnassa, mukana oli siis ainoastaan Olga aka Kiukku, Keskimaan TGRLily Buttercup OSH n sekä Ranke Keskimaan TGRLily Bubbles OSH n 24. Reissussa oltiin Outin ja Marjon kanssa, mukana siis omat kattimukset, Outin ragdollit, Terhin rexi sekä Marjon Ocicat.. eli ainoostaan ykkösen kissa puuttui matkasta :)

Tyttöset saivat tuolta Tallinnasta mukavat arvostelut,
Kiukku oli molempina päivinä EX1, NOM ja BIS, lauantaina myös pentujen sekä nuorten BIV.
Ranke sai tuloksena EX1 molempina päivinä, sunnuntaina jopa arvuuteltiin, että kumpi siskoksista on parempi :). Tässä muutama kuvanen: (by Kaisa Savolainen)

SISKOKSET




KIUKUN ELÄMÄN "MIÄS"


TÄPLÄHIIVIÖ RANKE




KIUKUN PANEELIKUVAT by Tessa

WW Poznan THE END!!

Nyt kun tuosta reissusta on kulunut jo muutama viikko ja saanut muut stoorit kirjoitettua, voin tehdä yhteenvedon koko reissusta.

En voi sanoa, ettenkö nauttisi kissojen kanssa matkustamisesta, mutta aina se ei ole kovin hohdokasta. Saa pestä bokseja, peittoja, siivota huoneita, hiekkiksiä ja tehdä jos jonkinlaisia temppuja että kissat matkalla viihtyvät. Onneksi mukana olleet kaksi kasvattiani ovat tottuneet reissaamiseen ja suht stressittömästi sain matkaa taittaa.

Assarointi WW näyttelyssä oli todella hieno ja uusi kokemus, plussana oli tosiaan tuo kokonaisuus ja uudet assarikaverit ympäri Eurooppaa, kiitos siitä. Pettymyksenä oli tuo assaripalkkio, 40€ kahdesta päivästä, jolloin vastuu on suunnaton ja kahta hallia saa tikata edes takaisin rakkulat jaloissa :)

Haluan vielä näin lopuksi onnitella kaikkia suomalaisia voittajia, ihan SUPER hienoa!! Ensi vuonna ihan varmasti suuntaan kohti Zagrebia, kissojen kanssa tai ilman, mutta tällä kertaa aion ottaa ilon irti tapahtumasta ja seurata sitä ainoastaan yleisön joukosta.

Yhtä kokemusta rikkaampana, uusia kavereita saaneena ja Shöyn nähneenä, palaan vielä kerran WW-tunnelmiin Eryn näyttelyssä, kun juhlitaan Saken ja Raunon sekä Musan WW titteliä. Katseeni suuntaan jo kohti ensi vuotta ja Croatiaa :))

Terveisensä lähettää myös Pohjanmaan Batman:

"Sunset babies, all got rabies"

Poznan Vol 5.

Sunnuntai aamu sarasti aivan liian varhain!! Edellisen illan juhlinta painoi ainakin allekirjoittaneella jaloissa ja silmäluomissa, mutta reippaana pakkailin pojat kassiin ja kyytiin (kaikki kissat velvoitettiin olemaan paikalla molempina päivinä vaikka eivät paneeliin asti olleet yltäneetkään), itse vedin kauluspaitaa naama mutrulla päälle, ne kun ei oo oikeen mun juttu ;).

Autolla siis kohti Poznanin näyttelypaikkaa, omat pojat häkkiin lepäilemään ja laahustin käskynjakoon jossa paneelista kerrottiin. Paneeli alkoi tutusti tuomareiden esittelyllä ja ensimmäisinä kategorioista valittiin kotikissat, I ja II, jonka jälkeen oli ruokatauko. Kissat tuotiin paneelihäkkeihin, joissa oli Suomesta poiketen kissojen numerot tarralapuilla. Tämä tietysti himppasen vaikeutti lappujen keräilyä, kun ei niitä voinut päällekkäin paitaan liimata (tosin mä keksin tähän keinon myöhemmin iltapäivällä). Joten yritin haalia tuttujen kissoja kannettavaksi mahdollisimman monta, siinä aina onnistumatta.

Kotikissoissa oli juhlan aihetta kotimaalla!! Laineitten kaksi kotikissaa pokkasi itselleen WW tittelin ja niin oli Suomen putki auki!! Tsiisös mikä meno ja meininki, himmeet fanfaarit ja bileet!! Siinä tuli itekin hypittyä ja pompittua paneelihäkkien luona :)

Ykköskategoriassakin suomalaisia mukana kisaili, valitettavasti ei yhtään tittelia kotimaahan tippunut, vaikka mun mielestä Suomessa kyllä varsin kova taso ykkösissäkin on.

Kakkoskategoriassa sainkin sitten jo kissoja kantaakseni. Oli norskia, räggäriä ja muuta pörröistä. Osa kissoist atodella pelkäsi sitä melskettä ja tietysti itseänikin jännitti, että mitä jos joku kissoista käsissä paukahtaa, tila oli kuitenkin suunnattoman suuri ja sieltä ei olisi sitten kiva kattia metsästää. Useampia Outin ragdolleja kannoin (ja aiheutin pahennusta kun niiden laput vein), tässä minä ja mun lemppari nuorimies, Pörrö:


Kakkosten jälkeen vietettiinkin sitten reilun tunnin mittaista ruokataukoa. Okei, lauantaina en kerennyt syömään, mutta olisi varmaan ollut ihan hyvä etten olisi sunnuntainakaan kerennyt.. eipä ollut kehumista assareiden eväissä, joten astetta kiukkuisempana hengasin sitten hetken kavereideni kanssa ja kävin tsempittämässä tottakai nelosia ;)

Tauon jälkeen polkaistiin käyntiin kolmosten paneeli!! Aikuisissa uroksissa Pirjon upea eurooppalainen Jorma edusti Suomen joukkuetta paneelissa. Tuolla kissalla on kadehdittavan kaunis klassinen tabby kuviointi, valitettavasti voittoa ei Jormalle nyt herunut. Aikuisissa naaraissa kisaan osallistui myös Terhin Tessa, jonka sain ilokseni kantaa. Neiti oli samanlainen höpö kuin aina ennenkin, tosi hienosti neitokainen oli, valitettavasti ainoastaan yhden äänen sai paneelissa eikä näin voittoa herunut. Jännitys vaan tiivistyi kun matkaporukkamme Jounin ja Mariannen abessiinialainen kastraatti uros Musa paneelissa oli. Itse jännitin hullun lailla paneelialueella, että miten siinä käy.. ja MUSA VOITTI!! Hemmetin jees!!Isot onnittelut siis Musalle, jonka pokaalilla sain leikkiä majapaikassamme ;). Itse pääsin kantamaan tuota minut hurmannutta Korattia, Alma Palmaa. Vaikkei onni nyt potkaissutkaan, niin isot onnittelut Almalle nominoinnista, mikä nainen, MITKÄ SILMÄT! Tässä Alma Palma:


Valitettavasti ärinää tuli välillä siitä, että halusin tietyt kissat kantaa, joten nelosten aikaan kävin sitten hakemassa nuo tarralaput häkeistä, liimasin ne tarralappujen tyhjälle paperille ja taittelin taskuun :D :D. Sieltä mä aina ne sitten nappasin ja vaihdoin rintapieleeen.

Vihdoinkin kolmosten jälkeen oli luvassa neloset!! Itse tietysti jännitin ihan valtavasti kavereiden kissojen puolesta. Okei, mä oon Rauno fani, se on aivan ihana kissa, enkä todellakaan voinut antaa sitä kenenkään muun kannettavaksi paneeliin. Rauno on niin ihana ja esiintymishaluinen, että se on ihan pakko kantaa oikein ylhäällä, että se tajuaa esiintyä :)
Ja voi luoja mua jännitti Raunon puolesta, kun tuomarit kävivät sitä katsomassa ja menivät äänestämään, jatkuvasti piti vilkuilla Raunon numeroa rintapielestä... ja SITTEN!! NUMERO 1414 ON VOITTAJA!! RAUNO VOITTI!! Näin kun Kate tuli Carolan kanssa lavalle kyynelsilmin, enkä voi väittää etteikö siinä omakin silmäkulma kastunut!! ONNEA vielä Rauno, Kate, Carola ja Katja-mummo!!

Tässä tyyliä tuuletus:



Ja onnelliset voittajat:



Kastraatti uroksissa sain kannettavaksi Bertan veljen, siis Panda sedän. Leo oli tosi kauniisti käsissä, eikä paljoakaan jännittänyt suurta lavaa tai metakkaa. Leo on ihana mies, valitettavasti vaan tällä kertaa äänestys ei osunut häneen. Onnea nominoinnista kuitenkin Kirsille sekä Leon kasvattajalle Mirkalle. Tässä Leo paneelissa:




Kastraatti naaraissa Katin Sakke kävin sitten pokkaamassa palkinnon kotiin!! Hieno päivä Quaneille ja Carolalle, paljon onnea siis Katille ja Sakelle!!! UPEE suoritus!!

Viimeisiä kannettaviani olikin sitten Renatan ja Gabin Garland. Tuo ihana pieni mies.. Valitettavasti häntäkään äänestys ei suosinut, mun mielestä se on monilta kohdin täydellinen kissa. Onnittelut Renatalle ja Gabille on toimitettu jo aiemmin, ihanaa, että olen saanut tuollaiset ystävät joiden kanssa synkkaa, emmä ois kelleen muulle tuota punaista poikaa halunnutkaan antaa kannettavaksi ;). Tässä Garland:





Paneelin jälkeen kävin pakkailemassa omia kamoja kasaan kotiinlähtöä varten, vielä oli hommia tuon näyttelyn päätöksen kanssa. Valitettavasti osa suomalaisista voittajista oli jo lähtenyt kotimatkalle, mutta muutamia loppukulkueeseen saatiin Suomen joukkueesta. Okei, taas mä taisin aiheuttaa pahennusta kun kävin kaappaamassa Suomen lipun kantooni, tokihan mä haluan oman maani lippua kantaa!!! Tässä muutama kuva loppuhuipennuksesta:





Shöyn jälkeen kävin hakemassa poikien arvostelusetelit, halailemassa tutut ja kamat autoon sekä takaisin majapaikkaan. Pakko myöntää, että takki oli ihan tyhjä, muutamia juomia, väsynyttä naurunrätkätystä olikin sitten luvassa majapaikassa.

Maanantai aamuna pakkasimme kissat, kimpsut ja kampsut autoon ja suuntasimme kohti Liettuaa ja Vilnaa, jossa toinen autoporukka yöpyi yhden yön, minä Tuhma, Jouni ja Marianne kaksi yötä. Tiistaina siis katsastimme Vilnan nähtävyyksiä, shoppailimme ja tutustuimme paikalliseen Päivän Keittoon ;). Kiva kaupunki, tuonne on päästävä takaisin.

Matkalla kohti Vilnaa pysähdyimme evästämään paikalliselle huoltsikalle :)) Mesta oli suoraan kuin Linnut elokuvasta; aavemainen, hiljainen huoltsikka jossa kaikki oli vähän sinnepäin. Ruokalista suoraan sanottuna mielenkiintoinen, mutta jotain evästä sieltä sitten löytyi.. nekin osittain syötiin ja ainakin mä jännäsin, että alkaako massutauti parin tunnin kuluttua, ei onneksi.

Vilnassa majottauduin Tuhman kanssa samaan huoneeseen, mun pojat vessaan ja Oberon oli kanssamme riekkumassa huoneen puolella. Valitettavasti tuo ihanainen mies tuotti mulle pieniä sydämentykytyksiä toisena iltana kun huoneeseen palattuani en löytänyt sitä mistään. Etsin jokaisen kolon ja nurkan, paniikissa juoksentelin myös pitkin hotellin käytäviä ja ajelin hissillä kerroksesta kerrokseen (siinä paniikissa mä mietin, että jos se on luikahtanut hissiin ja joku on ajanut sen kanssa johonkin toiseen kerrokseen), kunnes luovutin ja menin takaisin huoneeseen. Toinen mylläys, käytävillä juoksu ja kun palasin huoneeseen uudestaan, niin siinä se Oberon istui sängyllä tyytyväisenä!! Pakko oli Tuhma herättää ja sille kertoa, että olin just tulossa takaisin huoneeseen ja päätin, että vaikka itku silmässä kerron että OB on hävinnyt, mutta tyyppi oli tehny mulle jekut!! PYH!!!

Keskiviikko aamuna käänsimme auton nokan kohti Tallinnaa.. matka oli suhteellisen pitkä, ei liikoja pysähdyksiä siis suoritettu. Tuhma ravisteli mut hereille Latvian rajan läheisyydessä olevalla Hesellä, että nyt pissatauko ja ruokaa napaan!! Okei, 10min sisään ulos taktiikalla oli valmis jatkamaan matkaa :)). Satamaan saavuimme ihan hyvissä ajoin, shoppailimme hieman "evästä" paikallisesta juustokaupasta, laivaan ja syömään poppoolla. Sain myös kokkauspalkkion, laatikollinen päivän keittoa:


Satamasta Ville tuli meidät hakemaan, joten kamojen siirtämistä autosta toiseen, yön pimeydessä kiisimme rappiokartanon pihalle, jossa omat tavarani ja kissani siirtyivät Fabioon ja sen nokka kohti Itäistä Helsinkiä. Kotona ainoastaan pikaisesti kannoin tavarat sisälle ja laitoin päätä tyynyyn, olinhan viettänyt koko viikon lomani istuen autossa yli 3000 km, kävelemällä hallista toiseen ja kantamalla kissoja, meneehän se loma niinkin :))

WW Poznan Vol 4.

Lauantai aamuna heräilimme sitten kukonlaulun aikaan ja pakkailimme kissat sekä kimpsut että kampsut autoihin ja suuntasimme kohti näyttelypaikkaa. Okei, oli siellä sitten sitä jengiä!! Onneksi olimme ajoissa eikä ell tarkkiin ollut kauheeta ruuhkaa; omat kissat siis pöydälle, tarkastavalta elliltä sain kehuja, että onpas komeita pikkumiehiä <3. Sieltä sitten suuntimet kohti hallia (okei, niitä oli kaksi HALLIA, ISOA HALLIA!!) ja ilmottautumaan. Pöydät oli jaettu maittain ja löysinkin pikaisen etsimisen jälkeen SRK- Finland pöydän ja sinne huidoin muutkin matkalaiset saapumaan.

Suomalaiset oli sijoitettua pariin eri kehään, okei, ois ollut ihan kivat seurustella muiden maiden kasvattajien ja omistajien kanssa, mutta toisaalta oli myös kiva, että oli tuttuja naamoja samassa kehässä ja pystyi rauhallisin mielin tekemään hommia assarina (ei järki paljoo päätä pakottanut kun ilmottauduin). Eipä siinä paljon muuta voinut kuin laittaa poikain häkki kuntoon, morotin kaverit ja lähdin käskynjakoon.

Pääassarilta sain sitten tarvittavat varusteet ja tiedon, että toimin sitten lauantaina (normi arvostelu siis ainoastaan lauantaina) islantilaisella Marteinn Tausenilla <3. Marteinillehan olen assaroinut aiemminkin ja oli oikeastaan kiva, että kun tiedossa on näinkin iso show ja hommaa valtavasti, niin tuntee tuomarin jo himppasen paremmin ja voi odottaa ihan mukavaa päivää. Tyyliä assari:


Koko Show:han alkoi sitten melkoisilla avajaisilla... oli tuomareiden esittelyä, pääassarin esittely sekä assareiden lippukulkue. Ylpeänä kuin maaottelussa sain oman maani lippua kantaa!!! Tässä muutamia kuvia:



Tessakin oli paikalla koko Show:n ja paikalla tietysti avajaisissa, kiitos vaan Tessalle näistä:




Avajaisten jälkeen alkoivat arvostelut. Kissojen numerot heijastettiin seinälle, jokaista kuutta tuomaria kohden oli yksi koneenkäyttäjä, joka laitteli ja poisti numeroita. Siinä sai assarina luovia ihmismassojen läpi koneelle numeroita kertomaan. Ei aina naurattanut. Marteinilla oli arvostelussa kolmoskategoriaa, josta mä tiedän todella vähän :). Niinpä aamu alkoi etsiessä kissoja, kuuluttaessa kissoja ja hakemalla kissoja. Jossain vaiheessa meinasi usko loppua, kun kissoja ei kuulunut arvosteluun ja kun kahdessa hallissa on yli 20 kehää, niin lähde siitä sitten kissoja etsimään. Okei, yhden russin jouduin hakemaan häkistä, tuomaan arvosteluun ja viemään takaisin...

Kun kissoja on 1500, muutama puuttuu aamulla arvostelusta tai abs-listan saanti kestää, niin meinaa se itku tulla. Yhdessä vaiheessa me etsittiin ja odotettiin seuraavaa kissaa 15 min päydälle, kunnes saatiin tietää, että se on abs ja juoksin sitten hakemaan Terhin kissaa arvosteluun. Kun alettiin olemaan Egyptin Mau-kissojen kohdalla, alkoi homma vihdoin rullaamaan. Kissat tulivat arvosteluun suht jouhevasti ja tuomari pääsi vielä syömäänkin :). Itse yritin etsiä Repen kasvattajia joita en kuitenkaan silloin löytäny, palloilin katsomassa että milloin omat kissat menee ja touhusin kaikkea muuta kuin söin.

Noooh, menihän se sitten melkein reisille... yhtäkkiä huomasin, että voihan peehana, Panda on menossa seuraavana pöydälle!! Ei siinä muuta voinut kuin pyytää joku tuuraamaan omalle tuomarille ja juoksin hullun lailla hakemaan Pandaa. Kyllä mä nauruun repesin kun pääsin paikalle ja näin että Outi on jo vetämässä Pandaa ulos häkistä :D :D olis Outi toki saanut sen arvosteluun viedä, mutta kun kerkesin paikalle niin pakkasin pojan boxiin ja säntäsin argentiinalaiselle tuomarille.

Panda siis hänellä heti Raunon jälkeen.. ja joo, olihan se mukava arvostelu :). Tuomari tarkasteli Pandaa ja huokaili, että onpas hieno kissa. Kirjoitteli arvostelusetelin ja sanoi: jos hänen tarvitsee joku huono puoli tästä kissasta löytää, on se hieman heikko leuka, jota saisi olla enemmän :D :D muuta poika oli exelenttiä, tietysti pikkasen lisää kokoa sun muuta, mutta kuulemma todella upea ja lupaava kissa. Odottelimme sitten paikalla, koska mustia bicoja oli 3 kappaletta, Panda, Rauno ja joku naaras(ko). Okei, valinta käytöön Raunon ja Pandan välillä, mutta kun Rauno on kokenut MIES, niin hän pokkasin BIV:n taskuunsa. Jälleen kerran pahoitteluja tuomarilta minulle, mutta kyllä mä tiedän että Panda on teini-mies ja sen itsetunto ei just nyt oo ihan vielä kohillaan eikä se halua itseään kunnolla esittää. Joten yhtään ei harmittanut, Rauno kun lunasti BIV voitollaan itselleen vielä DVM-tittelin, miljuunasti IsiSaukolle onnitteluja <3. Niinpä Pandan reissu katkesi siihen, mutta taskuun saatiin eka serti luokasta 3.

Kepposen vuoro oli ihan himppasen myöhemmin samaisella tuomarilla. Vastassa Teppoa oli toinenkin 11 luoka uros, joten arvostelun jälkeen kisasimme vielä EX tuloksesta. Joo, onhan sillä Tepolla pikku pomppu nokassa ja tollanen joulukuusi häntä, mutta itse olen siihen tyytyväinen. Joiltain osin tuo toinen junnu uros oli sitten parempi, eli meille napsahti EX2 tulos. Ei kyllä harmittanut, koska Teppo käyttäytyi taas tosi hienosti, maailmanomistajan elkein ja pussaili tuomaria ja koitti sitä parhaimman kykynsä mukaan hurmata. Niinpä pojat saivat sitten loppupäivän lepäillä häkissä kun mamma paino hommia. Olipa poikia käyneet muutamat ihailemassa, kiva kuulla.

Marteinin TP valinnassa näkyi sitten tuttukin naama :). Terhin Tessa oli siis ollut arvostelussa Marteinilla ja TP valintaankin se kutsuttiin. Siinä Terhi sitten patsasteli Tessan kanssa, kun Marteinn luennoin kolmosen kissoista. Olisittepa nähneet Tepan ilmeen kun vihdoin tuomari sanoo, että kaikin puolin hänen paras naaraansa on tämä Rexi :)))). Kyllä siinä oli itku silmässä niin Tepalla kuten mullakin. Hienoa Tessa!!

Tosiaan kun arvostelut olivat ohi, tokaisinkin Marteinille, että olipas päivä, jossain vaiheessa kun teki mieli vaan istua lattialle ja alkaa itkemään. Kun ihmiset eivät tule ajallaan kissojen kanssa arvosteluun, niin on aikasta rankkaa ravata pitkin halleja etsimässä niitä kissoja, aivan HORROR fiilis!! Mietin kahteen kertaan, että oonko mä vaan paska assari, vai sakkasko homma kissojen omistajien puolelta. Sain kuitenkin tosi kivan assari-arvostelun, kyllä sydäntä lämmittää kun semmoinen on nyt WW-näyttelystä takataskussa (joo ja kiitos kaikille avajaisissa hurranneille).

Samalla törmäsin Marteinin päydän ääressä Repen kasvattajiin, jotka kutsuin katsomaan poikia ja joille mulla oli pikkuiset tuliaiset Suomesta annettavana. Pääsin myös näkemään Renatan ja Gabin Garlandin nyt isompana poikana, ihan pikkaisenahan olen sen ensimmäisen kerran nähnyt kun Reijaa kävin hakemassa, hieno poika siitä on tullut ja miten kaunis sen kilpparivalkea emo onkaan <3. Kerkesimme tosiaan pikaisesti muutaman sanan vaihtamaan, harmi ettei aikaa ollut sen enempää.

Kun arvostelut oltiin saatu päätökseen, pakkasimme tavarat ja suuntasimme kohti majapaikkaa. Erinäisten pikaisten toimitusten jälkeen osa porukasta oli juhlatamineissa valmiina illalliselle lähtöön. Siellä sitten venähtikin pikkutunneille, joten kovin montaa tuntia ei kerennyt unta ottaa ennen näyttelyn pääpäivää, sunnuntaita...

WW Poznan Vol 3.

Perjantai- aamu sarasti Poznanin lähistöllä viileänä mutta aurinkoisena. Allekirjoittanut nukkui yönsä suht ok, vaikkakin pojat päättivät vetää ilorallia autossa kököttämisen jälkeen ihan pikkutunneille.

Perjantaina meillä oli ns. "vapaa päivä" suuntasimme kohti Poznanin keskustaa tsekkaamaan näyttelypaikan, minne pysäköidä ja kävimme hieman shoppailemassa keskustan ostoshelvetissä. Siellähän toki törmäsin muutamaan muuhunkin suomalaiseen ja sain viimeinkin hommattua puuttuvat assarikengät sekä mekon lauantain pippaloihin. Siinähän sitä kyhnyä sitten poltettiin :)

Kotimatkalla koukkasimme Carrefourin kautta noutamassa aamupala tarpeita, mäiske raaka-aineita illallisia varten ja pikku purtavaa. Okei, pitää myöntää, että suhteellisen suuria nuo Puolan ruokamarketit, oisin voinut viettää siellä himppasen pidemmän aikaa kuin sisään ja ulos periaatteella. Ajelimme rauhassa kotia kohti, jossa kaikki vetivät pienet päikkärit ja minä puuhastelin keittiössä ja laittelin porukalle sienirisottoa. Oikeasti kiva istua isommalla poppoolla pöydän ääressä ja nautiskella hyvää ruokaa ja vielä hyvempää juomaa.

Torstaina illalla pyykkäsin vielä pojat, joten pe iltana kerkesin jännittämään ainoastaan seuraavan päivän assarointia. Tosi kiva fiilis, kun ei yhtään tiedä kenelle assaroi, miten se homma siellä meneekään ja muita liikkuvia osia. Joten painelin suht ajoissa nukkumaan ja aloin unissani henkisesti valmistautua seuraavan päivän koitoksiin...

Poznan WW Vol 2.

Torstai aamuna aamiaisen nautittuamme pakkasimme siis samat porukat samoihin autoihin ja käänsimme nokan kohti Puolaa ja Poznania. Tytöt olivat löytäneet meille Pensionaatti majoituksen noin 20km Poznanista, joten sen osoite Naviin laitettiin.

Tuhman kanssa vedimme taas unta kuulaan autossa, välillä hereillä nuokkuen, onneksi me pysyttiin hereillä ainakin hetkittäin, koska Liettuan rajallahan meidät sitten pysäytettiin. Tarkistettiin kuskin passia ja kyseltiin kissojen papereita. Noh, ei niitä sitten kuitenkaan katsottu ja Tuhman kanssa päätimme uhmata virkavaltaa, jäädä körssille (minä) ihan siihen rajan tuntumaan ja kas, paikalle liihotti myös Pohjanmaan Batman. Siinä hetken verta nenästä kaivettuamme katsoimme parhaimmaksi pakkautua takaisin autoon ja suunnata kohti Puolaa.

Tietöitä matkalla oli enemmän kuin laki sallii, mutta niistäkin selvittiin. Onneksi me olimme tajunneet, että vaikka Navi kuinka yrittäis neuvoa kohti Valkovenäjää, niin kannattaa vaan ajaa kohti Varsovaa. Näin teimme me ja kun kyselimme toiselta autokunnalta tekstiviestillä, että missä sijaitsevat niin kyllä nauru raikas kun sieltä soitto tuli: "Me ollaan täällä Valkovenäjän rajalla" :D :D :D. Kuinka ollakaan, tästä johtuen toinen retkikunta sai loppuajaksi nimen "Kalingrad CowGirls". Onneksi heitä sieltä ajettiin pois, ja noin 200km lisälenkit tehtyään vetäisivät meidän ohitse sinä aikana kun me oltiin evästämässä ERITTÄIN LAADUKKAASSA JA NOPEASTI PALVELEVASSA Ravintolassa, NOT!!! Voin toki suositella lomamatkailijoille tätä paikkaa, silloinhan aikaa on rutkasti ja evään saamisella ei ole kiire ;).

Päätä pudistellen pääsimme sitten suuntaamaan matkaa etiäppäin... itsellä ei ole mitään havaintoa Liettuan ja Puolan rajasta, todennäköisesti kaikki meni hyvin, koska mulla on edelleen oma passi tallessa :). Varsovaan saavuttuamme katselin taas tätä kaupunkia josta pidän ja sanoinkin; että voitte jättää mut tänne. Iltapala Makkosen baarissa, vierailu lempihuoltoasemallamme Leroy:lla ja matka jatkui. Loppumatkan motarit oli kyllä aika hauskoja, täysiä mentiin ja välillä pysähdyttiin maksamaan tietullia. Matkalla oli myös ihan helmikohta: Motarin toisella puolella Burger King ja toisella KFC :) tosin kuljettajamme sanoi varmaan kymmenettä kertaa, että : toisella kertaa sitten, just joo, en päässyt.

Elämäni hurjin "matkapissa-kokemus" oli hieman Varsovan ulkopuolella kun pyysin Jounia vetämään auton tiensivuun. Joo, olihan siinä toki joku muuri ja läpällä heitimmekin, että hautausmaahan se varmaan siinä. Ja arvatkaa mitä! SE OLI hautausmaa!! Jooh, olipa kiva könytä syvemmälle piiloon, kun muurin vieressä on kaks epämäärisen muotoista jätesäkkiä, en tosin kokeillut onneani ja käynyt potkimassa, mutta kurkkasimpas kuitenkin muurin ylitse :)

Valitettavasti Navi ei sitten ollutkaan oikeesti löytänyt oikeaan osoitteeseen. Pyörittiin jossain lähiössä hetken aikaa, kunnes löydettiin yksi "tanning Shop" joka oli auki. Marianne ja Jouni menivät kyselemään ajo-ohjeita ja mä jorasin keskellä tietä kun siellä kaupassa oli niin hyvä eurodisko menossa että kuulu kadulle saakka :). Puolalaisella ystävyydellä eräs pariskunta lähti sitten saattamaan meitä autollaan oikeaan paikkaan ja melkoista rallia he ajoivatkin. Noh, perille selvittiin ja hengissä, Terttu ja Heli saivat Pensionaatin vanhasta rakennuksesta oman huoneen, me muut majoituttiin uuteen rakennukseen joka oli OIKEESTI ihan simppa hieno! Mä sain käyttöön hightec keittiön, nelipiste induktio-lieden ja sellasen uunin, jollasta en oo koskaan ees käyttäny.

Pensionaatin isäntä Pascal oli kyllä reippaista reippain, soittelin sille ensin, että saavumme aikasta myöhään ja tää jäbähän soitteli mulle sitten takasin, että jahka haluamme, että hän laittaa meille iltaevästä. Kiitimme kohteliaasti ja päätimme tehdä eväämme itse.

Iltapala tuotti sitten himppasen ongelmia. Emmehän olleet tajunneet matkalla käymään lainkaan ruokakaupassa, joten kaivelin sitten keittiön kaappeja ja sain loihdittua porukalle evästä. Koska oma koneenihan oli rikkoontunut ennen Puolan reissua, jouduin sitten dataamaan ne tarvittavat Suvin koneella, siksi en kauheesti jaksanut naamaa päivittää.

Illalla pojat kävivät vielä pesulla ja aamulla nukuttiin pitkään, olihan meillä tiedossa shoppailua Poznanissa perjantaina, näyttely kun oli vasta viikonloppuna...

Poznan WW Vol 1.

Niin se sitten oli edessä, elämäni ensimmäinen WW näyttely ja matka kohti tuntematonta.

Mulle matka periaatteessa alkoi jo maanantaina kun kävin hakemassa Tepposen hoteisiini Aleksin ja Henrin luota, pojat kun päästivät Kepposen seikkailemaan kasvattajamamman kanssa suureen maailmaan, iso kiitos siitä.

Tiistain sain kinuttua vapaata töistä, joten siivoilin, pakkailin, siivoilin ja kirjoitin ohjeita mummalle ja papalle, että mitä tehdä kun olen oikeesti viikon poissa kotoota. Illemmalla sain sitten kaikki kamat läjään, vietin muutaman tunnin Tuhman kanssa, jonka kanssa keksimme parhaimman läpän pitkään aikaan.. saattoi hieman aiheuttaa kummastusta päivitys Facekoobissa:

Helsinki-Vantaa ja kylmä olut!! Puolassa on kylmää, otimme äkkilähdön lämpimään turkkiin!! Pitäkää kivaa ja tsemppiä!! Terkuin Suvi ja Hanna. Soon moro!!

Hih hih, kyllä me Tuhman kanssa naurettiin :). Mutta tosiasiassa mähän pakkailin ja löin URKin näyttelyn kissoja koneelle aamuyöhön, kärsin veemäisestä migreenistä, nukuin aina pari tuntia ja touhuilin. Kello soitti sitten varmaan puol viiden aikaan, jolloin kannoin kamat ja kissat Fabioon ja ajoin hopeanuoleni Rappiokartanon pihalle. Jännitysmomentteja aiheutti yksi sininen vintiö, joka päätti karata kartanosta ja kirmasi pitkin pihaan. Vihdoin ja viimein saimme sen kiinni, saimme pakattua sisälle kartanoon, kamat vaihtoivat autosta toiseen ja Ville heitti hieman väsyneen parin laivasatamaan.

Siellä sitten vaihdoimme kissat ja kamat Mariannen ja Jounin autoon ja päästelimme Biimerillä laivaan. Onneksi olimme varanneet buffet-aamiaisen, joten käytiin tankkaamassa massut täyteen evästä, Tuhman kanssa hakemassa matkajuomaa ja pikkupikku evästä.. nähtiin aamulla myös muuten ystävämme Pohjanmaan Batman, jonka kuva-antia on nähtävissä Fanisivustolla Facebookissa.

Tallinnassa tankattiin autot täyteen menovettä ja matka jatkui kohti Latviaa ja Kaunasia. Allekirjoittanut veteli sikeitä suurimman osan matkasta, välillä heräsi ja viipotti pitkin tienlaitaa housut kintuissa ja sätkä huulessa puskapissalla, ettei tarttenu pidemmäksi aikaa pysähtyä taukoilemaan. Väilllä myös tartuimme takapenkillä lempijuomatölkkiimme; hapotettuun omenamehuun ;). Eipä sekään setti tosiaan pitkälle kestänyt.

Matkalla pysähdyttiin Riikan puolella maistelemaan Hesburgerin herkkuja (siis vakkaripaikka aina Riikaan suuntautuvilla reissuilla) ja posoteltiin Kaunasiin. Tehotiimi oli löytänyt mahtimajoituksen, paikka ei ollut helpoin löytää, mutta ai että mitkä huoneet!! Sain poikien kanssa iso penthousen käyttööni ja pojathan olivat riemuissaan kun pääsivät puutuneita koipia verryttelemään pitkän matkan jälkeen. Välillä yöllä heräsin joko Panda tai sitten Teppo kainalossa, itsehän en jaksanut illalla enää syömään lähteä, vaan kuuman suihkun kautta painelin vällyjen alle.

Torstai aamu valkeni erittäin kirkkaana ja kalsana, aamupalan kahden auton retkikuntamme nautti Kaunasin kahvilassa, jonka jälkeen pakkasimme auton ja suunnistimme kohti Puolaa ja Poznania...

Matka jatkuu...

Mitäs meille...

En ole jaksanut asennoitua blogin kirjoittamiseen WW:n jälkeen, mutta eiköhän tää tästä taas kohta.

URKin näyttelyä työstän kovaa vauhtia, tilanne alkaa näyttää jo tosi hyvältä, enää muutama homma ja juttu on kansassa. Oikeesti välillä tekis mieli tokaista, että tulkaa kokeilemaan näyttelyn tekemistä, ei oo herkkua ja kaikkia toiveita ei ole aina mahdollista toteuttaa. Olen kuullut monta kertaa olevani paska ja joustamaton ämmä joka ei tajua mistään mitään, mutta tähän pätee se sama sanonta; vittuilua saa pyytämättäkin mutta kateus on ansaittua. Jos ei mitään tee, ei koskaan mitään saa ja itse olen rastini ottanut. En nurise enkä itke asiaa, mutta joskus toivoisi, että tilanteissa osattaisiin käyttäytyä aikuismaisesti ;)

Pentujen tilanne näyttää mukavalta. Kiukku aka Olga lähtee joulukuun alussa, sitä ennen käydään kääntymässä Eryssä ja TUROKissa. Ranke on edelleen vapaana, sitä on yksi perhe käynyt katsomassa, ensi viikolla tulee toinen ehdokas, eli sitten teen päätöksiä. Mielestäni sijoitusehtoni eivät ole kamalat, mutta asioistahan voidaan olla aina montaa mieltä.. Näillä mennnään ja kaikkihan on aina keskusteltavissa.

Eipä tässä sen ihmeellisempää, katsellaan jahka jaksaisin WW:stäkin jotain kirjoitella, olihan se AIKAMOISTA :)