SUROK ja Esbo Vol 1.

Tulihan se odotettu Espoon näyttely sieltä!

Alkuhikeä kävimme Terhin kanssa hakemassa jo perjantaina. Lennähdin siis töistä hakemaan Tepon luokseni Henriltä ja Aleksilta, jonka jälkeen hakemaan Terhi kyytiin ja talkosiin. Saatiin siinä punnertaa häkkejä pois pöydältä, takaisin pöydälle, desaus-koneella riehumista ja näytteiden jakamista häkkeihin. Sanotaanko näin, että pikkasen oli paikat kipeenä ja väsy luppasi silmiä, kun siinä ysin jälkeen pääsin vihdoin kotiin takaisin :)

Lauantai aamuna kello soi siinä viiden aikaan, jolloin pakkasin autoon loput tavarat sekä Reijan, Pandan että Tepon. Traditioksi muodostunut kahvi-batteri-hakureissu Shellille ja Itikseen nappaamaan Willicon Eve kyytiin. Hiljaisesta Itä-Helsingistä päärryyttelimme Fabiolla kohti Espoota ja Barona Areenaa. Siellä oltiin ekojen joukossa, joten kissat sisään, sturdeihin ja hengailemaan. Siam-Orientin myyntipöytä oli mukana molemmat päivät, joten kun kamat tulivat, niin Tuijan kanssa pystytettiin sekin.

Koska en assaroinut lauantaina, niin oli aikaa jutustella ihmisten kanssa ja pyöriä muutenkin katselemassa kissoja. Tepon sijoituskodin Henri ja Aleksi saapuivat paikalle hämmästelemään kismau-näyttely-hommaa ja yritin mahdollisimman hyvin heille juttua selittää. Toivottavasti jotain ymmärsivät sekavasta höpötyksestäni ja saan heidät mukaan vielä toistekin.

Lauantaina Panda ja Reija olivat arvostelussa Michael Edströmillä ja Teppo Martti Peltosella. Kaikki kismaut menivät normaali arvostelun jälkeen vielä tuomaritutkintoon Caroline Stoalle. Kiitos Evelle ja Eevalle että lapsoset tutkinnossa esittelitte, kaikesta päätelle osasivat hyvin käyttäytyä, Reijan arvostelusta jotain kuulinkin.

Koska tutkinto piti saada käyntiin, menivät kissat hieman erikoisemmassa järjestyksessä normaaliin arvosteluun. Aika pian siis olikin jo Tepon vuoro Martille. Teppo sai paljon kehuja koostaan, se on nyt jo ikäisekseen iso, mutta Martin mielestä siitä tulee valtava kissa, kuitenkaan menettämättä elegantiuttaa, koska se on korkeajalkainen ja pitkäkroppaisempi kuin hieman pätkä isänsä. Silmien väri on kehittymässä hyvää suuntaan ja korvien koko ja sijoittuminen on hyvää. Muut kissassa ovatkin sitten vähän sii och soo... kropasta pikkumies on hieman liian tumma, eli saisi olla vaaleampi ikäisekseen. Kesän vuoksi Teppo on menettänyt hieman kotrastia pointeista, eritoten varpaiden välistä :), tämä oli mulle ihan uutta. Sen tukka saisi olla lyhyempi ja silmät muodoltaan hieman pidemmät. Muuten kaunis ja lupaava kissa. Ja kyllä ymmärsin kaikki ei niin hyvät kohdat kissasta, ihana että tuomari jaksaa sanoa, että ymmärrät varmaan mitä hän arvostellessaan tarkoittaa. Kuitenkin värin parhaan valintaan, jossa pentuluokassa hävisimme todella kauniille, Anzelikan Elviiralle, mikä ihana pieni prinsessa <3. Näin ollen Tepolle ei käynyt kutsua TP valintaan.

Panda <3. Michael Edströmillä siis, viimeksi oltiin pojan kanssa hänen pöydällään TUROKissa luokassa 11. Se vähän aiheutti hämmennystä, koska Michael ensin sanoi, että luokassa 11 ja korjasin, että luokassa 9, jonka jälkeen pohdimme, että siinähän se on arvosteltu TUROKissa :) Edelleen, hyvää palautetta kissan ilmeestä, silmien väristä, hännän pituudesta, profiilista ja bico värijakaumasta. Parannettavaa hieman on edelleen korvien koossa ja sijoittumisessa, mutta hyvään suuntaan ne ovat menossa, sillä Panan päälaki on kehittynyt hurjasti. Kokoa ja lihaksikkuutta löytyy vaikka muille jakaa ja jälleen kerran, poitsun sanottiin olevan täydellisessä näyttelykunnossa. Joten kutsu TP valintaan tipahti.

Reija myöskin Michaelin pöydällä Eehanan Anzelikan kasvatin, Olavin jälkeen. Olavi on hieno, extreme pentu, joten sain ihan rehellistä palautetta Reijasta. Se on kaunis, hyväkroppainen pikkuneiti jolla on todella kaunis silmien väri, hieno pää (otsaa saisi olla vähän enemmän), kyhyt turkki, jonka laatu on todella hieno ja upea tabbykuviointi näinkin nuorena. Tietysti palautetta tuli siitä, että ei ole ehkä kovin extreme, mutta extremempään kissaan verrattuna siinä on paljon myös hyviä puolia. Ei haittaa yhtään, Reija on ostettu kasvatukseen taulunsa takia, joten kiva kuulla mitä siitä tykätään, itse olen hankintaani tyytyväinen. Kuitenkin kutsu TP valintaan.

TP valinnassa Pandaa vastaan tuli näyttelyssä olleiden pikkulasten iskä, Matras. Ihan varma olin, että hävitään niin että kellot soivat. Mutta OHO, sopusuhtaisemman kropan ja upean bicovärityksen mitalla Panda vei voitin!! :) Kyllä hymyilytti, monestakin syystä ;) kun en TODELLAKAAN olisi tähän uskonut. Ekat avoimen näyttelyt ja TP..
Reija ihan ansaitusti hävisi TP valinnassa muille ja kaunis Olavi kiri paneeliin.

Ohessa Vladin Vorobjov ottama kuva TP valinnasta



Paneelissa Pandaa vastaan asettui todella hieno Anzelikan omistama Batman, joka koollaan kiri varmasti voittoon ohi vielä pikkuisen Pandan. Kiva huomata, että nelosten uroksista on tulossa isoja kissoja, ei mitään miniatyyri-poikia <3. Itse sain paneelissa kantaa kaikkia ihania kissoja, abyjä; Musa, joka pokkasin kastraattiuroksen BIS:n, Ranea, joka valitettavasti tippui kisasta, Ja ihania nelosia, Tertun punatabby Elvis, hänkin BIS ja Anzelikan Elviiran, BIS pentu.

Poseeraasimme Terhin kanssa; Kuvassa Olavi ja Elviira <3. Kuva Vlad Vorobjov



Näyttelyn loputtua pakkasin kissat autoon, Even kyytiin ja huristelin kotiinpäin. Mukavasti matka meni turistessa Even kanssa kaikenlaista, ihana että voi keskustella kissaa samanhenkisen ihmisen kanssa. Kotona lapset vapauteen, ruokaa naaman eteen ja menin katselemaan, että mitä valaalle kuuluu. Siihen nukahdin valas kainalossa, heräten puolen yön aikaan siihen, että eihän se kello ollut soimassa :) Eipä siinä, kello soimaan ja takaisin unille.

Tässä Heikki Siltalan ottamat kuvat Reijasta.
Imladris Indil Freya*HU SIA n 21
Omistaja: Hanna Kekkonen
Kasvattaja: Renata Kardos & Gabriella Szarka




Ja Heikki Siltalan ottaman kuvat Padasta.
F*Keskimaan Ainion JW OSH n 03
Kasvattaja & Omistaja: Hanna Kekkonen






Suuri kiitos kuuluu jälleen kerran ystäville, jotka naurattivat ja pitivät fiilistä korkealla lauantaina. Evelle matkaseurasta; antoisia keskusteluja jälleen kerran. Terhille, Pandan ja Tepon kummitädille Pandan kannosta paneelissa <3, olet rakas :D. Henrille ja Aleksille; KIITOS että Tepolla on noin hieno koti ja siitä, että saan pikkumiestä raahata mukanani näyttelyissä :)

Kannanottoja toisensa jälkeen

Tullut tässä viime aikoina mietittyä moniakin asioita, mihin haluan omassa kasvatuksessani tähdätä, mitä ja missä.

Mun oma kasvatushan on ihan lastenkengissä ja seurailenkin silmä kovana jo vanhempien konkareiden tekosia ja yritän oppia niistä. Omat suosikit löytyvät kyllä niin kotimaasta kuin ulkomailtakin, mutta ketään en pyri matkimaan.

Se mitä haluan omilta kissoiltani ja kasvateiltani on ensikädessä terveys ja luonne. PRA testejä kasvatuskissoilleni on tehty, jos ne jotakin kiinnostavat, niitä voi ihan minulta suoraan tiedustella. Luonne kissoillani pitää olla täyttä kultaa, näitä nyt kotoakin löytyy, yksi kikkupylly sinne joukkoonkin mahtuu, mutta minkäs sille mahtaa, aina ei kaunes ja täydellinen luonteentyyneys kulje käsi kädessä. Ulkonäöllisesti RAKASTAN hyvän profiilin omaavia kissoja, niitä olen itselleni hankkinut ja sellaisia toivon jatkossa myös kasvatuksellani saavuttavani. Minulle täydelliset avoimet ja suuret korvat eivät paini samassa sarjassa hienon profiilin kanssa. Tästä todistuksena ovat kasvatuskissani Panda, Yumi, Piksu ja Reija.

Assaroinnista pidän. On mukava päästä kuulemaan useamman eri tuomarin mielipide suuremmasta joukosta kissoja, ei ainoastaan siitä omasta rakkaasta kullanmurustaan. Assarina työskennellessä kuulee myös arvostelut muista kategorioista, jotta niistäkin tajuaisi jotain, eikä kulkisi aina ainoastaan laput silmillä ja ajatellen sitä omaa kategoriaansa ainoana oikeana. Assarina olosta saa palkkion, jonka otan yleensä leimakorttina, rahaa kun kellään ei varmasti ole liiaksia ja sitä tämä harrastus nielee paljon.

Omat tavoitteeni kasvattamisen lisäksi ovat tuomariopinnoissa. Milloin tuo kaikki tapahtuu, on edelleen kysymysmerkki, mutta siihen tähtään. Ja tämähän on minun oma toiveeni, toteutuuko se koskaan, onko siihen resursseja jää toki nähtäväksi.

Minut voidaan tuntea hyvinkin suorasanaisena ihmisenä. Tarkoituksena ei ole loukata ketään sanoillani, mutta tapana on sanoa asiat suoraan ja minulla on omat mielipiteeni. Kuuntelen toki muidenkin mielipiteitä ja jos osaa perustella, että joku asia pitäisi tehdä toisin tai toisella tavalla, niin jes, olen oppinut jotain jos todella tämä ehdotettu tapa on se parempi ja oikeampi. Minkäänlaista perseilyä en ole koskaan osannut saatika sietänyt, tuskin tulen opettelemaankaan jos en ole sitä tämän 30 vuoden aikana sisäistänyt :)

Tämän vuoden aikana olen oppinut hirmuisesti III-kategorian kissoista, varsinkin abyistä ja rexeistä, tästä kiitos kuuluu ystävilleni Rangaistukselle, Tuhmalle ja Kiltille. Olen oppinut tuntemaan myös useita muiden kategorioiden ihmisiä, joka on rikkaus, aina on joku, jonka kanssa vaihtaa sananen, onnitella ja jutustella niitä näitä näyttelyissä ja muualla. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että tämä on rikkaus jonka arvoa ei rahassa mitata. Lempinimemme tietylle kaveripiirille on muotoutunut hauskojen sattumien kautta, tämä ei varmaan ole keneltäkään pois, omaa kivaa olemme pitäneet.

Jos siis on jotain asiaa sydämellä, saa ja pitääkin sanoa, mutta arvostan enemmän että minulle suoraan puhutaan ja sanotaan kuin että kiukutellaan muualla. Aikuisten ihmisten hiekkalaatikko on joskus niin paljon raaempi kuin lasten, mutta silloin kannattaa myös omaa käytöstäänkin miettiä ja pohtia, miten olisi asian voinut tehdä toisin.

Kiukku kiittää ja kuittaa, hymyillään kun tavataan :)

Valas, Lady Lucifer

Pieniä onnen muruja kaiken pahan keskelle tuo TikettiValas, viime päivinä myös Lady Luciferiksi ristitty Yumi PumPumi.

Kauan yritetty ja toivottu tiineys on sitten ihan totta. Oon katsellut kriittisin silmin tuota masun kasvua ja nyt täytyy myöntää, että se on räjähtänyt käsistä :) Tyyppi paisuu kuin pullataikina ja alkaa tuo liikkuminenkin olla suhteellisen koomisen näköistä.

Laskettu aika on siis viikolla 31, loppuviikosta jos laskelmiin on luottamista. Masu on jo laskeutunut alas ja tissit ovat valmiina jälkeläisten tuloon.

Yumi on muuttanut kanssani makkariin ja pitää myöntää, että sen kiimassa päälleni kusevan kissan tilalle on tullut kainalossa köllöttelevä, pussaileva ja puskeva jättiläinen. Varsinaista laatuaikaa siis. Suurin osa ilta-ajasta on mennyt masua tuijottaessa ja kokeillessa, siellä kun on varsinaiset reivit käynnissä. Pentujen liikkeet näykyvät hienosti jo ihan kauempaakin katsottaessa.

Muutama pienoinen toive sinne masuun on kerrottu; mamma haluaisi yhden punaisen tikettipojan ja tietysti toivotaan tyttöjä kanssa. Suunnitelmia näiden lasten varalle on, mutta niistä sitten joskus, ykköstoiveena on kuitenkin, että kaikki ovat terveitä ja reippaita.

Pitää myöntää, että tää tiineys on mulle äärimmäisen tärkeä. Yumi on aivan ihana kissa, sillä on luonnetta joskus hieman liikaakin, mutta ihmisiä se rakastaa yli kaiken. Vaikka Terhi nyt on sitä mieltä, että se Yumi syö sen, Terhi tulee katsomaan Yumin perään kun vietän tuon LA viikonlopun osittain ystäväni häissä. Yumi on mulle rakas ja on aivan ihanaa, että se asuu kotona ja komentaa mua aina hetkittäin ja on päättänyt mamman ilostuttaa tällä tiineydellä. Iso kiitos tästä timantista kuuluu Yumin kasvattajalle Nenalle, kyllä sä tiedät :). Aina ei ole auvoisaa, mutta elämä voitta aina loppupeleissä.

Ja sitten kuvasia Lady Luciferistä

SUROKin jakokin on tullut

Joo, okei, olihan se tullu jo ajat sitten, mutta ollu tässä kaikenlaista, etten ole kerennyt asiaa kovin miettimään. Niistä asioista sitten joskus jos silloinkaan.

Eli tarkemman stekkauksen jälkeen löysin seuraavia arvostelevia tuomareita.

Lauantaina
Edström:
Panda ja Reija

Peltonen:
Teppo

ja sunnuntaina
Johnson:
Panja ja Reija

Wilczek:
Teppo

Eli yksi uusi tuttavuus minulle ja kissoilleni on tuo Sarah Johnson. Muuten olen ihan mielissäni tuomareista, mutta lauantaina laukataan taas viemässä kissoja nelosen tutkintoa varten. Onneksi en ole lupautunut toimimaan assarina, niin kerkeää sitten kolmen kissan kanssa kipittää.

Panda on saanut hienosti lisää kokoa, jäbä painaa nyt 4,5kg ja Tepakin näki, kuinka pikkumies on kehittänyt itselleen kollinposket <3 <3. Pandasta tulee vielä hieno mies, pääkin on kehittynyt hienoon suuntaan, päälaki leventynyt ja korvat sitämukaa laskeutuneet alemmas.

Reija on keijukainen, mutta luonteeltaan niin ihana. Viime viikolla se teki tuttavuutta Even kanssa ja käytiin jopa Annen puodilla pyörähtämässä, jossa se tutki paikkoja ja kiersi sylistä syliin.

Teppokin on jo valtava ikäisekseen, saas nähdä kuinka paljon se on kasvanut parissa viikossa, perjantaina se tulee jo luokseni yökylään :)

Panda ja Reija chillaa viime viikonloppuna

Mamman AikuinenPoika Panda

Voi ei!! 10 kuukautta päivälleen on kulunut siitä, kun Kissalan ensimmäiset lapset, Arda's-pentue näki päivänvalon. Kaameinta ja ihaninta ikinä, muistan tuon päivän enemmän kuin hyvin.

Pentueesta menetettiin 12-viikon ikäisenä harlekiinilapsi Nano, hänellekin haluan lämpimän halauksen sateenkaarisillan toiselle puolelle lähettää.

Muut lapset, yhtä lukuunottamatta lensivätkin sitten pesästä, jotkut aiemmin, jotkut myöhemmin ja mutkien kautta.

Joulukuun alkupuolella siis muutti Kaneli (Arandur SIA n) omaan kotiinsa Savonlinnaan, missä se kasvaa ja komistuu kovaa vauhtia. Kanelia on nähty kanssani pääsiäisenä RUROKin näyttelyssä, toivottavasti poika tulee vielä näytelmiin jossain vaiheessa.

Jaakko Perkele (Arthion OSH n 03), eli nykyään Kaapo lähti Kanelin jälkeen Mirkan luokse, josta se sitten muutti sijoitukseen, koska sitä Mirkan luona kiusattiin. Olen saanut Kaaposta kuvasia ja RUROKin näyttelyssä hänkin oli ihan livenä, hieno mies hänestäkin on tullut.

Mustis (Alyan OSH n 03)asusteli aika pitkäänkin luonani ja hänelle kotia etsin. Hyvä koti löytyikin, mutta valitettavasti muutama viikko muuton jälkeen Mustis palautui kotiin, perheessä puhjenneen allergian vuoksi. Eipä kestänyt kauaakaan, kun Mustis sitten uuden kodin löysi, asustaa tässä melko lähistöllä ja toivottavasti hänestä tulee jossain vaiheessa suuri ja mahtava agility-kissa.

Panda (Ainion OSH n 03) <3. Tämä tarina taitaa olla jo jonkinasteinen satu, tarina joka kirjoitettiin jo Pandan syntyessä, mutta jota minä en ennen 12 viikon ikää osannut kuvitella. Pandan siis piti muuttaa Lauran luokse, kun hän pojan itselleen muutaman päivän ikäisenä valitsi. Nanon kuoltua, surkuttelin sitä, että yksikään pentu tuosta ekasta pentueesta ei kotiin sitten jääkään, kunnes Laura minut suorastaan pakotti Pandan pitämään. Panda on kiertäny kanssani vaikka ja missä, aiemmista blogikirjoituksista voi lukea, kuinka paljon olemme tämän pienen RapaSaukon kanssa reissanneet. Panda on pitänyt minua siis tahmatassu-otteessaan aina. Se kiintymys mikä minun ja tämän kissan välille on syntynyt, on jotain ihan selittämätöntä. Minä en osaa olla ilman Pandaa, eikä Panda ilman mammaa.

Tänään, kun aikuisuuden rajapyykki ylitetään, rakastan Pandaa yhä vaan enemmän. Sen tyhmyyksiä, tuhoja ja raivostuttavaa kommentointia. MUTTA, kun tuo pikkupoika katsoo minua niillä vihreillä silmillään, kellahtaa syliin paijattavaksi ja pussattavaksi, niin mitä siinä enää voi tehdä? Panda jää kotiin, se asuu kotona varmaan aina, se ei koskaan tule muuttamaan minnekään.

Pandalle on suunniteltu muutamia morsioita, ne selviää sitten joskus. Panda on minun hiomaton timantti, poika jolla on karismaa pienen kylän verran, Kissa joka on osa sydäntäni <3

Panda

Kuva: Tessa, LV

Kaneli

Kuva: Meri Tukiainen

Mustis


Kaapo

Kuva: Anne Kupiainen

Ai niin joo, heinäkuinen SUROK

Wuhuu, näyttelytauko on pian loppumaisilla, siis ollaan melkein lähtöviivoilla jo!

Viimeisin näyttely meidän osalta on ollut ISROK Siilinjärvellä Tepon osalta, muiden oli kesäkuun puoliväli Eryssä Hyvinkäällä. Tämän jälkeen ollaan lelloteltu kotosalla, ooteltu vauvoja ja haettu yksi uusi neiti.

Valitettavasti mieleni halasi pitkään tuonne Jelgavaan mukaan, mutta valitettavasti en voi matkaan lähteä, koska Piksun laskettu osuu juuri tuohon ajankohtaan. Olen siis mielummin kotona synnyttämässä pentuja kuin näyttelyssä. Valitettavasti Yumin lasketun ajan paikkeille osuu ystäväni häät, joten olen varannut jo päivystävän kätilön tälle ajalle, kun en kotona pysty olemaan. Ihanaa Tepa, iso kiitos!

SUROKiin pakataan siis mukaan Panda, Teppo ja Reija molemmille päiville. Panda nyt on jo aika vanha tekijä, mutta saa aloittaa sertien keräämisen. Teppo vielä vauvaluokassa, niinkuin tuo uusi prinsessani Reijakin. Saapi nähdä kuinka poppoon käy, kivaa kuitenkin, ollaanhan tätä odoteltu. Lauantaina mukaan tulee Tepon kotijoukot tutustumaan näytelmämaailmaan, joten itse en hommia tuona päivänä paina. Sunnuntaina sitten totutusti taas assarina, eipä montaa todistusta enää puutu ;)

Huomenna vietetään URKin jäsenten kesäistä grilli-iltaa, puuhailen siellä Kuuman Puuman ominaisuudessa lihaa käännellen ;) Rillissä tosin. Kiva olla jäsenenä näin aktiivisessa yhdistyksessä, jossa mukavaa yhteistä tekemistä keksitään. Tänään vähän menu-suunnittelua ja tavaroiden hankintaa :)

Eipä kissalaan muuta oikein kuulu, jospa nyt sitten odoteltaisiin niiden masu-asukkien syntymää.. ja suunnitellaan tulevaa ;)

Pikku-Panda ja Riiviö-Reija

Reija muutti sitten eilen isojen kissojen puolelle. Se sai Suomeen tulon jälkeen Axilur kuurin varmuuden varalta ja halusin nähdä, että se kotiutuu ilman pelkoja ja alkaa syömään mukavasti. Kun kaikki näytti eilen positiiviselta, päästin sen vapauteen muiden joukkoon. Toisena syynä tähän muuttoon on myös se, että Piksun laskettu aika on ensi viikolla ja halusin antaa sille jo omaa rauhaa lasten odotusta varten.

Pandasta on selkeästi tulossa Reijan paras kaveri (siis Penan jälkeen). Panda nyt oikeesti on niin höhlä, että se ei osaa vierastaa tai pelätä ketään.

Muutamalle olen sanonut, että ihan kuin Panda ois miehistynyt kuukaudessa. Siitä on tullut isompi, lihaksikkaampi ja kropaltaan pidempi. Ihan olen ihmetellyt, että mihin se niin ihana pieni Saukkopallero on hävinnyt. Mutta kiva että poika kasvaa, eilisen punnituksen mukaan se painaa jo 4,4kg aika jötkäle ja vielä alle 10kk.

Kummankaan mamman massuja en ole kuvannut. Ihan sen takia, että en ole halunnut niitä kovasti ressata, kerkeehän sitä sitten syntyneitä pentuja kuvata. Piksun masussa näyttäisi olevan maksimissaan 2 pentua, Yumilla sitten jalkapallojoukkue. Tosin en ole niitä röntkannut, eli ihan omia arvioitani tässä heitän. Eniten toivon kuitenkin, että pennut ovat terveitä ja elinvoimaisia.

Lopuksi muutama kuvanen...

Reija ja Panda


Äitin PikkuSaukko


Ja Riiviön elkeitä osottava Reija

Buda VOL 2.

Sunnuntai aamu Budapestin laitakaupungilla valkeni sitten kirkkaana, tuulisena ja hieman sateisena. Reippaasti pakkailin ja tarkasin, että kaikki tavarat olivat laukussa. Valitettavasti kaikessa tohinassa olin unohtanut Gabilta kysyä Renatan osoitteen lauantaina, joten muutamat tekstiviestin vaihdettuani googlailin Budapestin REITTIOPASTA internetin ihmeellisestä maailmasta ja sen jopa löysinkin. Pelko pois, avaimen palautus majatalossa ja kohti erästä kaupungin juna-asemaa, josta uumoilin tavaransäilytyksen sturdikassilleni ja muutamille tavaroille löytyvän.

Ja eikun taas samainen matkustusrumba, ratikalla metroasemalle ja sillä sitten yhden vaihdon kautta saavuin juna-asemalle. Kysyvä ei tieltä eksy, joten neuvojen avulla sitten sain ylimääräiselle tavaralle säilytyspaikan ja ne sinne jätettyäni, lähdin katselemaan taas nähtävyyksi.

Mielenkiintoisinta varmaan oli nähdä joen toiselta puolelta tuo Budapestin VALTAVA parlamenttitalo, himppasen eri kaliiperia kuin meidän apinatalo. Siitä käpöttelin kohti Kalastajien porttia (tuollainen goottityylinen viritelmä), joka johdattaa kulkijan Budapestin linnalle. Ehana, sanon minä <3 ainakin jos kaikesta tarunomaisesta hömpästä tykkää. Linna ei sinällään ole mikään ihmeellinen, tai siis se alue missä kuljin.. tarkoituksenani oli päästä tsekkaamaan nuo linnan alla kulkevat tunnelit. Eipä ollu ihan mikään helppo homma niitäkään löytää, mutta kartan kanssa hetken haahuiltuani löysin sisäänkäynnin ja AI ETTÄ, olipa vilpoisaa, kivaa ja hetkittäin myös pelottavaa. Tunneleiden valaistus kun on.. hmmm.. hieman puuttellinen.

Nuo katakombit tutkittuani, matka jatkui takaisin kohti metroasemaa ja tarkoituksena sitten kipaista katsomaan yksi shoppin center, josko jotain muksaa sieltä löytyisi. Kokoa tuolla ostoshelvetillä oli sitten kolmen stokkan verran, että ihan kaikkia liikkeitä en jaksannu koluta läpi. Muutamia tuliaisia hankin, siis jotain ihan pientä...

Koska aikaa ei ollut loputtomiin, liikahdin sitten ostosparatiisista kohti juna-asemaa hakemaan kassia ja roippeita ja hetken hengailtuani etsin tuon bussipysäkin, jolta Renatan asunnolle pääsisin. Olipas jännää etten sanoisi, jos bussissa ei olisi ollut sisällä valotaulua, jolta näki aina seuraavan pysäkin nimen, olisin varmaan edelleenkin tuolla Unkarin pääkaupungissa. Koska matka taittui hieman nopsemmin kuin kuvittelin, niin odottelin sitten Renatan asunnon luona sellaisen reilun puoli tuntia, ihan muksaahan mulla oli.

Renata saapuikin kotiin ihan sovittuna aikana, täyttelimme ja tarkistimme papereita, raha vaihtoi omistajaa ja minä pakkasin kissat laukkuun (siis mukana Suomeen matkasivat Freya ja Frigg, joista toinen lähti sitten maananantaina Ruotsinmaalle). Vaihdoimme ajatuksia ja juttelimme vielä niitä näitä, kunnes Renata tilasi minulle taksin, jolla porhalsin kohti lentokenttää.

Unkarin taksit ovat huhupuheen mukaan kovia huijaamaan, mutta koska paikallinen taksin mulle tilasi, niin köyhdyin kyydistä semmoisen 12€ verran. Päivällä olin saanut informaatiota, että lennot ovat Helsingin päässä hieman myöhässä, joten osasin siihen henkisesti varautua. Noh, valotaulu näytti noin 15 minuuttia, joten kipitin toiseen terminaaliin Finnairin lipputoimistoon maksamaan kisulit koneeseen ja takaisin tsekkaukseen. Aikastamoinen jono oli kotimaani lennolle, mutta vihdoin ja viimein pääsin ihan tiskille asti, josta se riemu sitten ratkesikin. Sturdibägi piti asettaa hihnalle, vaikka kuinka intin, että kissat on maksettu matkustamoon ja ovat sinne tulossa. Sitten ne kissat piti vielä virkailijalle näyttää, joka oli sitä mieltä, että kassissa on kolme kissa, ei kaksi.. ehkä hieman siinä jo kiukustuneena sanoin, että "laskepa päät, ei siellä ole kuin kaksi. Ja hauskuus senkuin jatkui, seuraavaksi tarkasteltiin eläinten passi, LÄHTÖSELVITYKSESSÄ :O. Eipä niissä mitään ogelmaa, joten kohti turvatarkastusta.

Turvatarkastuksessa mahdollisesti edellisen päivän kohmelosta kärsivä tarkastaja meinas hajottaa meitsin nesteet (onneks ei mitään särkeytynyt). Sturdibägin meinas suorilta työntää läpivalasuun, mutta onneks kerkesin karjasta ja nappasin kissit syliin, jolloin tämä tarkastaja oli sitä mieltä, että kuljetan ankkoja (juu, ei kuitenkaan oltu lähi-idässä). Onneksi pääsimme kaikkien selkkausten saattelemana lähtevien puolelle, pari suklaalevyä kassiin, Burger Kingiä massuun ja odottelemaan portille.

Koneeseen päästiin melkein ajallaan, ja minä tietysti kissoineni koneen takaosaan. Koko paluulennon prinsessat olivat erittäin kiltisti kassissaan, eikä inahdustakaan kuulunut. Kotimaassa olimme 15min aikataulusta myöhässä ja ihana Suvi Kiltti oli meitä kentällä vastassa. Eipä siinä muuta kuin autoon, kotiin ja kissat makkariin eristykseen.

Maanantaina käytin Reija testeissä ja iltapäivällä suuntasin Friggin kanssa takaisin Helsinki-Vantaalle luovuttamaan sen uudelle omistajalleen. Oli mukava jutella muutama pikainen sana Ankin kanssa, kunnes hänen oli palattava lähtevien puolelle ja matkata takaisin kotiin.

Illalla sain vielä viestin, että Frigg on turvallisesti kotona, ihana pieni Syssi se on ja olen onnellinen, että sain sen kanssa pari päivää viettää <3.

Kaikin puolin siis ihana matka (postaan molempiin kertomuksiin vielä kuvia jahka saan ne ladattua koneelle), sain muutaman uuden ystävän ja kasvattajakolleegan, joiden kanssa toivottavasti tehdään yhteistyötä tulevaisuudessa, sen verran samalla aaltopituudella olemme :)

Nyt sitten odotellaan vaan seuraavaa näyttely, joka onkin SUROK Espoossa heinäkuun lopulla.

Parlamenttitalo. Tuntee Ihminen itsensä kovin pieneksi...


Viinilähde Budan Linnan alla olevassa luolastossa. Rakennettu siis jälkikäteen. Valitettavasti viini ei ollut juotavaa.


Ja sitten taidetta luolastossa


Sitten vielä se kaunis Kalastajien Portti

Kävin Unkarissa ja toin tuliaisia, itselleni VOL 1

Sarasti vihdoin se lauantainen aamu, jolloin oli herättävä kukonlaulun aikaan ja matkattava kohti Unkaria sekä Budapestiä.

Koska Ranken eli Rangaistuksen auto oli levähtäny viime viikolla, annoin oman hopeanuoleni hänelle käyttöön sillä ehdolla, että heittäisi mut lauantai aamuna kentälle. Huonosti ja lyhyesti nukutun yön jälkeen pakkasin siis aamulla kiireessä käsimatkatavarat (en siis todellakaan lähtenyt lyhyelle matkalle raahaamaan mukaan matkalaukkua), passin ja lompakon, lopuksi koppasin sturdikassin mukaan kissoja varten.

Kentällä homma toimi jotenkin mutkattomasti, koska olin jo edellisenä päivänä tsekannut itseni lennolle kyytiin, joten kentällä ainoastaan kysymys, että tartteeko vielä muuta tehdä ja kun ruumaan ei ollut mitään menossa, niin eipä muuta kuin kohti turvatarkastusta ja lähtöpuolelle.

Koska en ollut Renatalle ja Gabille mitään tuliaisia kerennyt hankkia, niin kipasin kaupasta sitten muutaman levyn Fazerin suklaata (aina hyvä valinta), itselle vähän evästä lennolle ja tsiigailemaan boardingia. Valitettavasti kone oli himppasen myöhässä, joten palloilin sitten juoden kahvia ja käyden MUUTAMAN kerran savukkeella. Mut hey, mikäs siinä, mähän tunnetusti rakastan lentokenttiä, vaikka pelkään lentämistä :)

Onneksi tuo matka Budapestiin kestää Finnairin sinivalkoisin siivin ainoastaan reilu pari tuntia, joten nautin lennon aikana sänkkää, kahvia ja katselin unikuvia.

Kentällä minua oli ystävällisesti vastassa Gabi, toinen Imladris kissalan kasvattajista miehensä kanssa. Juttuja riitti ajomatkalla Renata luokse, joka vietti siis lauantaina vielä aikaa talollaan Lake Balatonilla ja oli tulossa takaisin kaupunkiin vasta sunnuntaina. Iso kiitos Gabille, että jaksoivat tulla minua hakemaan, sekä kävimme katsomassa pentusia; Ihana Ihana Reija, hänen sisaruksensa sekä muut Renatalla asuvat kissat. Ja VOI EI kuinka naamani suli hymyyn nähdessäni ihanan tulevan prinsessani. Varsinainen honkkeli Keijukainen, joka katseli minua SYVÄN SINISILLÄ silmillään ihmetellen "kuka tuo on". Sain sylitellä ja pusutella sydämeni kyllyydestä ihanuutta, ilman että tyttönen yhtään protestoi. Näin kaikki kauniit kissat ja muutaman vielä pienemmän ihanuuden...

Kun olimme tarpeeksi lellitelleen kissoja, Gabi miehineen veivät minut majapaikkaani Budan puolelle jokea. Sain lainaan Budapestin matkaopas-kirja (joka edelleen on laukussani, olen sitä tässä lähipäivinä takaisin Unkariin postittamassa) ja paljon apua majataloon sisäänkirjautuessa. Sovimme pitävämme Gabin kanssa yhteyttä, koska todennäköisesti he eivät olisi sunnuntaina tulossa Renatan luokse Freyaa luovuttamaan. Kiitin kovasti heitä kaikesta avusta ja ystävällisyydestä, tunsin todella itseni tervetulleeksi ja molemminpuolinen luottamus taisi syntyä jo ajomatkalla Renatan luokse, kissajuttuja kertoillessa.

Asetuttuani taloksi majoituspaikkaani, lähdin tarkastelemaan ympäristöä. Jo ajomatkalla majapaikkaan tajusin, että tästä kaupungista tulisin pitämään. Joten ei muuta kuin ratikalla lähimmälle metroasemalle, päivälippu hankintaan ja kartan kanssa kohti ydinkeskustaa. Löysin sitten ah, tuon niin ihanan turistien houkuttimen, sightseen bussin, johon lippuni lunasti ja kyytiin hyppäsin. Vajaan parin tunnin ajelulla sain siis pääpiirteittäin käsityksen kaupungista ja ajatuksia, mitä haluaisin vielä enemmän nähdä sunnuntaina kun aikaa ennen kissojen noutoa ja paluulentoa oli rutkasti.

Ajeltuani bussilla tosiaan sen muutaman tunnin, jatkoin kaupungin tarkastelua jalkaisin. Nautin hyvin ravitsevan lounaan Burger Kingissä (joo, mulla on pieni fiksaatio siihen ruokalaan), kävin ostamassa hieman naposteltavaa ja suuntasin takaisin kohti majapaikkaan. Ensimmäisiin vaikeuksiin meinasin joutua ratikkamatkalla, koska vaunuun hyppäsi tarkastaja, jonka englanninkielen taito oli hieman ontuvaa. Jostain syystä, hän oli sitä mieltä, että minulla ei ole voimassa olevaa lippua, vaikka päivälipun omistinkin. Yrittipä tuo pirulainen lätkäistä minulle 6000 forintin sakon (10=2500 forintti,noin) kunnes erinäisten paperilappujen ja huitoimisen jälkeen hän tajusi, että lippuni onkin voimassa seuraavaan päivään.. HYMPH!! Eipä tullu sakkoja :)

Majapaikkaan päästyäni laitoin Renatalle viestiä, että ilmoittelisi kun on saapunut sunnuntaina kotiin, jotta voin mennä kissoja ja papereita noutamaan. Muutama sivu pokkaria, naposteltavaa ja huurteista olutta, Facebookkia parin päivityksen verran ja unimatti tuli ja vei voitin. Eipä voinut muuta kuin antaa periksi ja katsella kuvia sekä odottaa seuraavaa aamua.

Sitten ne pari lupaamaani kuvaa:

Näkymä alas kukkulalta pitkin Tonavaa. Vasemmalla puolella Buda, oikealla puolella Pest


Tämmöstä murattia sais kasvaa munki luona. Unkarissa se vaan kasvaa villinä ihmisten pihoilla

Huomenna mennään, Sunnuntaina tullaan

Näin koitti päivä, jolloin Budapestiin lähtö on enemmäin kuin lähellä.

Allekirjoittanut veivaa tänään vielä pitkän päivän ja painelee kotiin unille siinä puolen yön paikkeilla. Eilinen meni siivotessa, pyykätessä ja tiskatessa. Ihan normi hommaa ennen reissuun lähtöä. Puhtaaseen kotiin ois kiva tulla, tosin harvoin se sitä on vaikka kuinka jynssäis.

Tätä hommaahan on työstetty nyt koko kevät. Tai siis olen etsinyt ja etsinyt itselleni uutta kasvatusnaarasta, selaillut kotisivuja, kytännyt Facebookia ja sitten viimein SEN kissan löysin. Ja Unkarista tietysti, ei yhtään lähempää :)

Kuvia olen kasvattajilta saanut kivasti ja kaikki paperihommat etc ovat olleet jo pidemmän aikaa kunnossa. Ekinokokkoosi leimatkin olen muistanut pyytää otettavaksi :)) Ainoaa harmia ja tukan raastamista on aiheuttanut Finnair. Joku kesäJamppa oli siellä jossain vaiheessa lemmikkibuukkaukseni ottamassa vastaan ja viikko buukkauksen jälkeen firmaan soittelin, kun mitään vahvistusta ei ollut kuulunut. NOH, oli se vahvistettu joo, mutta kuulemma ENÄÄ ei lähetetä sitä vahvistusta s-postiin, kovin tätä epäilin. Onneksi tuli kuitenkin tilanne, että jouduin buukkausta vähän säätämään ja toisella kertaan tietävämpi asiakaspalvelija kysyi, että olenko vahvistuksen saanut. No enpä ollut, mutta ONNEKSI tällä toisella kertaa sen sitten sain :)

Tänään iltavuoron jälkeen pitäisi sitten pakata kaikki tavarat (taidanpä lähteä pelkällä käsimatkatavaralla), sturdibägi ja nukkua. Rangaistus tulee hakemaan autoni käyttöönsä viikonlopun ajaksi, oman hajonneensa tilalle, jote mulla on jo kuljettajakin viemään mut kentälle huomenna aamulla. Eipä siinä silloin aamulla muuta kuin luut kentälle (tänään jo tsekkasin itseni lennolle mukaan), koneeseen ja matka voi alkaa.

Onnekseni toinen kasvattajista tulee minua miehensä kanssa kentälle vastaan, menemme katsomaan pentuja ja he heittävät minut sitten hotellille. Näillä näkymin siis lauantai päivä ja sunnuntai aamupäivä menee hengatessa Budapestissä kaupunkia katsellen. Sunnuntaina sitten iltakoneella takaisin, joten jossain vaiheessa menen kaappaamaan tyttösen mukaani <3

Ehanaa, kovasti matkaa jo odotellaan!!

Tämmöinen kaunokainen