Pikku mies Keskimaan B Undomiel

Kaiken kiireen keskellä en ole kerennyt kirjoittamaan pienestä miehestä oikein mitään. Joten josko nyt parantaisin tapani.

Valas Bertta, siis se pallomaha, josta luulin tulevan ulos armeija, teki mammalle YHDEN pennun tasan laskettuna aikana 6.2.2011. Synnytys oli hieman vaikeampi kuin ensimmäinen, ponnistusvaihe kesti mielestäni ikuisuuden ja iltasella syntyi ihana pieni, 118g painava pikkumies. Tämän jälkeen Pena ponnisteli muutaman kerran, mutta mitään tulosta ei syntynyt.

Minä siinä sitten kummeksuen katsoin ja ihmettelin, että tässäkö tämä oli :) Vielä seuraavanakin päivänä ihmettelin ja sitten kolmantena päivänä kävimme varmuuden vuoksi ultrassa Penan kanssa, mutta ei näkynyt "muumioita" eikä muutakaan hälyyttävää, joten mikäs siinä; Valas teki yhden vauvan.

Kauan sormet ristissä toivoin, että okei, se on poika, mutta olisi sitten syssi.... Nope, Bertta päätti näemmä kostaa mammalle vauvaprojektin ja kuten tiedossa on, pikkumies on siis ruskeanaamioinen siamilainen :D

Valtava sellainen, eilen punnatessa se painaa jo lähemmäs 300g, lempiharrastuksina siis nukkuminen ja syöminen. Kivasti pieni kehittyy, luonnetta riittää ja ihmismammalle pitää kommentoida vaikka ja mitä.

Olen miettinyt, että koska tämä on nyt tästä toteutettavasta yhdistelmästä ainoa, niin olen jättämässä pienen ukon kasvatukseen. Sijoituskotia siis etsitään rakkaalle, mielellään kohtuullisen matkan päässä synnyinkodista, kun ei vielä sitä teleporttiakaan ole keksitty, millä matkaisin hujauksessa paikasta toiseen.

Jos siis tiedät jonkun, jota siamilainen ruskeanaamioinen uros kiinnostaisi, saa ottaa yhteyttä s-postilla keskimaancattery@gmail.com ja keskustelen henkilön kanssa mielelläni lisää.

Samoin Mustis on jälleen vapaana. Se palautui luokseni kaksi viikkoa muuton jälkeen, koska perheessä ilmeni allergia. Kaikki tämän ihanan rakkaan tavanneet tietävät, että kyseessä ei ole mikään ujo poika, vaan hyvinkin sosiaalinen ja rohkea tirriäinen, joka kaipaa maailman parasta kotia <3

Alla pari kuvaa Tepistä (kutsumanimi vauvan kummitädin Terhin mukaan)

FI*Keskimaan B Undomiel

Hyvää matkaa rakas Arwen

Niin se tulee yllättäin tiensä päähän nuoren kissan elämä. Bailan-Bailan Ei Enkeleitä aka Arwen lähti pitkin sateenkaarisiltaa rakkaiden luokse eilen.

Arwenhan tuli minulle sijoitukseen vuonna 2008, mutta häntä ei koskaan käytetty kasvatukseen ja jäikin sitten minulle näyttelykissaksi ja hänet steriloitiin keväällä 2010.

Viime syksynä, tarkalleen ottaen Arwenilta löydettiin patteja toisen nisärivin luota ja kiireen vilkkaan tämä kissa avattiin ja löydöksenä oli hurja määrä patteja sekä tällä avatulla puolella että myös toisessa nisärivissä. Patologille lähti näytteet ja onneksi sieltä tuli vastauksena, että patit olivat ainoastaan hyvänlaatuisia kystia, ei sen pahempaa. Päätöksenä oli, että annetaan Arwenin toipua leikkauksesta, mutta mitään sen enempää toista leikkausta ei suunniteltu.

Viime sunnuntaina kun palasin näyttelyreissulta, Arwen oli erittäin kipeä. Siis aristi mahaa, oli vaisu ja söi, mutta melko niukasti. En ollut tiennyt, että Artsu oli noin huonoon kuntoon mennyt, vaikka sillä luotettava hoitaja olikin.

Maanantaina sitten säntäsimme ell luokse näytteille ja näytille. Verikokeet olivat suht jees, mutta kissa oikeasti kipuinen. Saimme mukaan ab-kuurin sekä kipulääkettä ja sovimme palaavamme leikattavaksi torstaina. Konsultoin kuitenkin aiemmin Arwenin leikannutta lääkäriä ja menimme sitten kuitenkin sinne näytille torstaina.

Koko tiistain, keskiviikon pidin rakasta hengissä... ruokin, hellin ja lellin ja tein päätöksiä. Jotenkin sitä itse tajuaa, että aika on saattanut tulla, kun siitä vanhasta rakkaasta on jäljellä enää varjo. Niinpä raskain mielin matkasin koti tuttua ja turvallista eläinlääkäriä. Kyllä siellä jo ilmeestä nähtiin, että kaikki ei ole hyvin.

Sen enempää syitä puimatta (on aika vaikea niistä kirjoittaa) Arwen sai siivet tutun eläinlääkärin avustuksella eilen, se sai nukkua pois minun sylissäni viimeiseen saakka. Sille kerrottiin, että kivut ovat nyt poissa ja toisella puolella odottaa hoitolapsi Nano ja muutkin ihanat tutut ystävät.

Luopuminen on aina kovin raskasta, mutta kun tietää tehneensä kaiken on vain osattava päästää irti <3 Arwen tulee aina olemaan muistoissa ja tulee vielä kotiin jonain kauniina talvisena päivänä.

Hyvää Matkaa Rakas <3




9.5.2008-17.2.2011

"Nuku rauhassa, me muistamme sinua"

Palasimme Puolasta ehjin nahoin

Olipas taas reissu!!! Mutta elävänä ollaan takaisin kotona.

Perjantai aamuna siis säntäsin vasta aamulla pakattujen laukkujen ja torstaina ostetun sturdikassin kanssa kohti kenttää, aikaa oli onneksi runsaasti, koska ensin piti mennä tsekkaamaan laukku sisälle koneeseen, punnita apinat ja sitten maksamaan kissamaksu. Aikaa tuhraantuu tuhottomasti tuohon, kun kissamaksun maksaminen oli Finnairin teknisten ongelmien takia aika aikaavievää. Vihdoin oli sitten lappu kädessä ja kohti turvatarkastusta. Olin siis ilmoittanut että kassi painaa 6kg, mutta punnituksessa se oli sitten 7kg ja veloitus 10€ per kilo.

Olin ehkä ahnehtinut vähän liikaa, kun päätin matkustaa kahden kissan kanssa ajattelematta turvatarkastusta lainkaan. Ei sitten muuta kun kaikki muut käsimatkatavarat hihnalle ja kysymään henkilökunnalta, että kukas nappaisi toisen kissan kainaloon... sain osakseni ainostaan kattoon katselua kunnes eräs avulias nuori tyttö suostui ottamaan Pandan syliinsä ja niin selvittiin sitten turvatarkastuksesta. Onneksi ei ollut kentällä kovasti hälinää, mammalle aamukahvia ja kissojen kanssa portille odottamaan. Piksu kilpparina jaksoi hieman kommentoida, Panda otti rauhallisesti ja nukkui kassissa.

Koneessa pääsimme sitten ihan takaosaan ja melko tyhjän lennon takia saimme ihan rauhassa istuksia omilla penkeillämme. Kassin laitoin lattialle, mutta menomatkalla ei sitten tullut mitään pyyntöä, että se pitäisi penkin alle tunkea, kiitos siitä. Piksu taas hieman kommentoi nousun ja laskeutumisen aikana, mutta mitään korvia raastavaa laulantaa ei esiintynyt, onneksi, sillä omistaja stressaa kanssa lentämisestä ihan hirveästi.

Varsovan päässsä homma toimi suht nopeasti. Ajoissa sain matkalaukun hihnalta ja sitten metsästämään taksia. Ihan varoituksen sanana, ei kannata napata jokaista kyytiä tarjoavaa, vaan mennä ihan virallisella taksilla joka on hieman huokeampi. Mutta joo, olihan se matka kentältä Ibis hotelliin hieman pitkä, tais mennä puolisen tuntia ainakin aika Varsovan keskustan ulkopuolelle. Hotellissa sitten kirjautuminen sisään ( joissain paikoissa tosiaan veloitetaan erikseen aamiainen ja kissamaksuakin kertyi jonkun verran, mutta ei kamalasti) kissat huoneeseen, kamojen purkua ja mamma sitten ruokaostoksille lähimpään kävelymatkan päässä olevaan kauppaan hakemaan pari juomaa ja naposteltavaa. Illemmalla sitten kävin piipahtamassa drinksulla hotellin ravintolassa, mutta uni voitti ja painelin tutimaan lasten kanssa, olihan edessä todennäköisesti ihan erilainen ulkomaan näyttely verrattuna Tallinnaan ja Riikaan.

Lauantaiaamu valkeni ihan kamalana... yön aikan oli alkanut melkoinen lumimyräkkä ja kylmää piisasi. Ei muuta kuin näyttelykamat ja kissat mukaan, soittamaan taksi hotellilta kohti näyttelypaikkaa, joka onneksi oli noin 10min ajomatkan päässä.

MUTTA, voin kertoa, että ilmottautuminen Puolan näyttelyihin on hieman erilaista. Tosiaan en saanut minkäänlaista vahvistuskirjettä näyttelyyn vaan lähdin vähän sillä fiiliksellä, että ehkä ne kissat on siellä mukana :) Ilmottautumisessa sitten sain ainoastaa Piksun numeron ja juoksentelin sihteeristöön kysymään Pandan numeroa, joka onneksi sitten löytyi. Ei muuta kun takasin aulaan maksamaan ja kissoja ell tarkastettavaksi. Sekin sitten poikkesi kotimaisesta; Katsottiin pintapuolisesti kissat, mutta sirunumero tarkistettiin lukijalla :O Never seen before!!! Kaikki ok ja etsimään häkkipaikkaa... Noh, joku oli sitten näemmä kertonut, että joku dorka suomalainen siellä etsii omaa paikkaansa ja järkkäri ohjasti mut perille. Häkit ainakin tuolla olivat "pystyyn nostettavia" metallihäkkejä, josta en millään saanut seiniä ja kattoa ensin purettua... Joten tuunattu sturdini, josta olin siis rahaa säästääkseni irrottanut kaarikepit, jotta se mahtui laukkuun, kansaan ja sain sen ihmeen kaupalla tungettua metallihäkin sisään :))) Tosin sunnuntaina aamulla sitten sain sen vielä ulos ja häkin läjään, hyvä minä ja kiitos avustajat :))

Lauantaina sekä Piksu että Panda olivat Saran arvosteltavana. Päivä meni verkkaisesti, koska Saralla oli III oppilas ja arvostelu venyi ja venyi... Kun sitten alkoivat nelosten vuorot, niin kappas, koska Piksu ei ollut ekaksi ilmoitetulla paikalla, oli se merkattu eka ABSiksi, mutta nou hätä, pääsi kuitenkin arvosteluun.

Panda sai paljon kehuja, erityisesti profiilista, josta ei toivota lättäpäätä tulevaisuudessa, kivasti kehittyneestä silmien väristä, turkin laadusta ja siitä, että mustat ovat mustia ja valkoiset valkoisia laikkuja :) Okei, mikään kissa ei ole täydellinen, joten korvat saisivat olla vähän avoimemmat mutta nyt jo aika jees <3 Kutsu TP valintaa irtosi.

Piksu sitten; ihan kiva, mukavasti kehittynyt nuori nainen, mutta korvat saisivat olla alempana, avoimemmat, isommat ja turkki hieman lyhyempi. MUTTA, ihana luonne kuitenkin, kaunis kilppariväritys ja erittäin hieno silmien väri. Kutsu TP valintaa myös Pikille.

TP valinnassa Pandaa vastaan oli sitten hieno suklaa naaras. Valinta oli Saralle vaikea, mutta koska Panda on jo hieman valmiimpi, kivempi silmien väri ja elegantimpi kroppa, oli se TP ja meni paneeliin HURRAA!! Piksu sitten hävisi todella kauniille kilpparinaaraalle, joten neiti sai chillata paneelin ajan sturdissa.

Paneelissa lauantaina äänet jakaantuivat ensi tasan Pandan ja puolalaisen kasvattajan suklaanaamio siamilaisen kanssa tasan. Homman kävi sitten ratkaisi sitten Eva, joka sitten antoi äänensä Simskulle... No joo, ehkä mä olin vähän pettynyt, mutta hienosti pikkumies veti kuitenkin. Nelosten paneelin jälkeen kasailin kamoja ja samassa hotellissa asuneen vanhemman pariskunnan kanssa matkasimme takaisin hotellille... Väsy painoi, joten suihkuun, vähän ruokaa ja muutama lasillinen vinettoa ja sitten unille.

Sunnuntai aamuna heräsin hieman kiukkuisena, pakkasin kamat kasaan ja suuntasin saman pariskunnan kanssa kohti näyttelypaikkaan, kunhan olin eka tsekannut itseni ulos hotellista. Oli NIIN mukavaa roudata kaikki matkatavaratkin näyttelypaikalle, onneksi niitä ei ihan hulluna ollut. Ei muuta kun sturdi oikein päydän päälle, kissat rentoutumaan ja itse seuraamaan hommaa :))) Sunnuntaina molemmat kissat arvostelussa Annalla, joka veti ihanan reippaalla tahdilla arvostelut.

Panda eka pöydälle ja siitähän se ylläri sitten alkoi :) Anna sanoi minulle, että ei sano mitään kissasta sen arvostelun aikana vaan kertoo sitten TP valinnassa. Ainut mitä näin, oli että hän ensin piirsi KOKO arvostelusetelin kokoisen sydämen ja alkoi kirjottaa... Odottelin että ehkä ihan jees, katsotaan nyt. TP valinnassa samainen lauantainen vastustaja, joten odottelin innolla. JA POMMI, Anna sanoi, että valinta ei ole hänelle vaikea, vaikka suklaa onkin äärimmäisen hieno, on tuo bico hänen mielestään lähes täydellinen; hieno profiili, hieno silmien väri kehittymässä, upea turkki, upean kokoinen nuori mies <3 <3 Ja mä hypin innosta :)

Piksun vuoro oli taas häntäpäässä; paljon kehuja koosta, eleganttisuudesta, silmien väristä, värijakaumasta ja luonteesta. Pyyhkeitä korvien koosta, eli voisivat olla isommat ja avoimemmat mutta kaikkea ei voi saada. TP valinnassa sitten vastassa todella hieno hopeakilppari naaras valkoisella ja mä olin ihan varma, että homma oli siinä....JUU EI!!! Anna oli sitä mieltä, että vaikka kilppari itis on enemmän extreme-tyyppiä, niin Piksu on kokonaisuutena parempi, joten kappas, nominointi paneeliin :D Oisitte nähneet tämän dorkan suomalaisen ilmeen, kun molemmat kissat on paneelissa!!

Paneelit sunnuntaina olikin sitten yhtä tuskaa, järjestystä vaihdettiin ja venkslattiin, ja kun vielä yleensä valitaan Vastakkainen Sukupuoli ja Kategorian kaikkein paras, niin homma vähän venähtää. Onneks nelkun olivat kuitenkin aika alkupäässä. Ja minähän en siitä hobittikielestä mitään ymmärrä, joten toljotin tuon jo tutuksi tulleen suklaanaamio simskun omistajan kanssa paneelia, kun hän sitten yhtäkkiä tuuppasee minua ja sanoo, että sun pentus voitti tänään :) JIPPIKAIJEE!!! Piksu sitten hävisi ihan oletetusti mustalle itämaiselle naaraalle paneelissa, mutta todella ylpeä olen nuoren neidin käytöksestä.

Paneelin jälkeen sitten arvosteluseteleiden nouto, kamojen pakkaus ja KIITOS Monikan, sain kyydin kentälle odottamaan paluulentoa.

Taas samanlaista juoksua; tsekkaa laukku sisälle, maksamaan kissat, hakemaan boardari ja turvatarkastukseen kissat kainalossa. Sunnuntaina Piksu oli huonommalla tuulella ja halusi kommentoida jatkuvasti. Onneksi paluumatkalla oli myös mukava henkilökunta, jolla ei mennyt hermo käkisevään kilppariini. Suomessa puolen yön aikaan, kamat mukaan, taksiin ja kotiin... hilluin vielä hetken valveilla, kunnes uni voitti :)

Miinusta tässä homma oli se, että osa jutuista meni ihan ohi; ei tullut paljoa kaupunkia nähty, mutta mikäs siinä, näyttelyynhän sinne mentiin. Ja matkustaminen eläinten kanssa ei ole halpaa!!

PLUSSAA oli sitten sitäkin enemmän. TODELLA auttavaista näyttelyhenkilökuntaa, Irenaa eli sihteeriä kävin vielä erikseen kiittämässä sunnuntaina. Vaikka kielimuuria olikin, ekinokokkoosi leimat sai mukavasti sunnuntaina ystävällisestä herrasmies-lääkäriltä. Samalla pääsin tutustumaan puolalaisiin nelosten omistajiin ja kasvattajiin. Erityisen onnellinen olen, että tapasin Monikan, jolla on Mimin kissalasta tuo ihan punanaamio siamilainen, siis Niilon sukulainen. Monikan kanssa tuli puhuttua "kissaa" koko viikonloppu ja ehkä tästä voi syntyä myös jonkinlaista yhteystyötä ;) Monika on varmaankin tulossa toukokuussa Suomeenkin näytelmiin ja olen luvannut häntä täällä avustaa.

Varmasti tulen matkaamaan Puolaan vielä uudemman kerran, ehkä jo kesällä, kuka tietää. Seuraavaksi mietitään seuraavia peliliikkeitä; vkl oli oikeasti aika rankka, jonka aikana tuli mietittyä moneen kertaan kasvattamisen mielekkyyttä, näyttelyhommia ja vähän kaikkea, mutta ehkä se mielekkyys taas jossain vaiheessa palaa, eikö??

Jaaha Puolaan, Niin joo, Varsovan näyttely

Ahaa... arvaa oonko hirveesti asiaa ressannu tai edes miettiny, NO EN :)))

Elikkäs tänään luvassa pakkausta ja huomenna sitten minä, Piggy ja Panda kohti lentokenttää ja suuntana Puola sekä Varsova. Ihan jees, ekaa kertaa lentämässä omien kissojen kanssa, joten ei ihan hulluna jännitä, mutta lähinnä jännittää sitten sen Puolan näyttely. Tallinnaa ja Riikaa on koluttu, mutta nyt sitten vähän kauemmas.

Mitään vahvistuskirjettä ei ole kuulunut, mutta olen saanut jo tiedon, ketkä tuomarit kissojani arvostelevat viikonlopun aikana, että eiköhän se tästä ;) Eihän Tallinnan vahvaritkaan tule kun vasta samalla viikolla, mutta tää on sitten vielä erilaisempi juttu. Ja meillä valitetaan, jos vahvareita ei näy kahta viikkoa aikaisemmin, ELÄMÄ ON :)))

Onneksi Nipan veljen omistaja on puolalainen ja hän on luvannut jeesailla mua paikan päällä ja perehdyttämään puolalaiseen näyttelymeininkiin, joten varmasti mä pärjään. Oonhan jo iso tyttö.

Toiveissa siis vaan mukavat arvostelut ja tekemisen meininki.

JOTEN, blogi ja kännykkä sammuvat tänään klo 16 jälkeen ja palaamme taas asiaan seuraavan kerran maanantaina 14.2 eli ystispäivänä. Hyvää matkaa mulle ja menestystä kissoille :)))

Hommaa piisaa

Tässä vaiheessa mun pitäisi varmaan sanoa, että hommaa on pirusti ja välillä vähän liikaakin.

Bertta siis synnytti yhden pennun sunnuntaina 6.2. Pentu voi hienosti ja nostaa painoa, enemmän olen huolissani Bertasta, koska olin ihan varma, että masussa enemmän asukkeja on. Tänään mennään käymään ultrassa ja toivotaan, että ei ole muumioituneita pentuja, kuolleita saatika sitten kohtutulehdusta. Laittelen sitten myöhemmin kuvia pikkuisesta, kuhan oma mieleni rauhoittuu.

Ja sitten siihen toiseen hommaan. Eli suostuin ryhtymään URKin näyttelysihteeriksi tänä vuonna. Valitettavasti Itella takkuili tuossa loppuvuodesta ja varmasti senkin vuoksi osa ilmottautumisita jäi jumiin tai katosi kokonaan. Reilussa kuukaudessa täyttyi ensi lauantai ja sitten saman tien sunnuntai.

Itse olen hommaan ryhtynyt, eikä siinä, mukavaahan se on ollut. Tosin, kaikenlaisia kysymyksiä on tullut sekä s-postitse että puhelimitse, jonka vuoksi esim. olen sulkenut näyttelysihteerin puhelimen ajoittain, koska teen päiväduunia sekä sen lisäksi työkeikkaa. S-postilla minut on tavoittanut paremmin, mutta sekään ei näytä kaikille riittävän.

En valitettavasti valvo tämän asian takia 24/7, vaan yritän nukkua, panostaa omiin kissoihini, kasvatukseen ja pentujen hoitoon sekä näyttelyihin. Siis elämäni ei ole loppunut tämän pestin takia. Kaikki liikenevä aika näiden "rajapyykkien"; ilmottatumisajan loppuminen, muutosajan päättyminen etc jälkeen on oma vapaa-aika ollut todella kortilla ja istunut lähinnä koneen ääressä kotona.

Jo jonkun aikaa on eräällä keskustelupalstalla lähes päivittäin kyselty, että milloin karsiutuneille ilmoitetaan. Valitettavasti mikään keskustelupalsta saatika Facebook ryhmä ei ole virallinen tiedoituskanava ja olen pelkästään ystävällisyyttäni päivittänyt tilannetta näihin. Kuitenkin huomaten, että ilmottautumisia tuli vaikka kuinka ilmoitetun lauantain täyttymisen jälkeen, joten kukahan niitäkin palstoja tai muita seuraa??

Eilen homma sitten lähti lapasesta. Eräs ihminen on ottanut asiakseen minun kyttäämiseni ja seuraa mitä teen minäkin päivänä mihinkin aikaan. Olen kyseiselle forumille vastannut nätisti, että ilmoitan kyllä henkilökohtaisesti karsiutuneille, mutta tämä ei näytä kelpaavan. Myös tämän ihmisen toimesta on esitetty spekulointia, että en tee hommiani vaan roikun palstoilla päiväsaikaan. Hmmm... voimme siis viitata viime viikkoon, jolloin olin sairaslomalla ja yritin vastata ihmiselle ihan asiallisesti. Jos minun tekemisiäni aletaan kytätä ja ajankäyttöä samoin, suutun toden teolla. Eilen olin jopa niin raivoissani, että teki mieli potkia seiniä.

Nämä kitisijät näkevät asiakseen kiukutella, mutta eivät kuitenkaan tule aktiiviseen toimitaan mukaan. Itse olen lähtenyt juuri siksikin mukaan useampaan yhdistykseen, että pystyisin auttamaan mahdollisimman monessa asiassa eikä tarvitsisi aina valittaa, että homma ei toimi. Kun itse tekee, niin voi katsoa ainoastaan peiliin ja syyttää itseään. Eiks jeh!!

Kiitos siis kaikille minua tukeneille, tsempanneille ja niille, jotka haluavat asiasta valittaa; kannattaa valita sanansa tarkasti ;)

SUROK oli ja meni....

Samoin tämän kasvattajan terveys meni ja sitten taas tuli. Olin siis koko viikonlopun näytelmissä Lahdessa, maanantaina pienimuotoisessa operaatiossa ja sitten iski se näyttelystä saatu todennäköisesti Noro-virus, joka vei meikän ihan tiputukseen sairaalaan. Lopullisesti palauduin kotiin viime viikon torstaina, joten sekä blogin että muun kirjoittelun ja vastailun suhteen on pitänyt aika hiljaista.

Mutta mutta... siis reilu viikko sitten pakkasin autoon Arda-pentueen pikkukojat Alyanin ja Ainion, sekä ChicKitty Miss Piggyn, noukin matkaan Jennin sekä Onnin ja suuntasimme Lahteen. Olin jännännyt pikkumiesten ekaa näyttelyä hurjasti ja fiilikset menneet ylä- ja alamäkeä koko näyttelyä edeltävän viikon. Tuulta päin, sano mummo lumessa ja iskuja ottamaan vastaan.

Noh, pikkumiehet lauantaina arvostelussa peräkkäin Jaana Jyrkisellä, siis ekaa kertaa koko näyttelyurani aikana :) Molemmat jäbät saivat todella kauniit arvostelut; Mustis on tyypiltään Pandaa parempi, mutta kun siinä Mustiksessa on liian vähän valkoista :( Joten EX1 Pandalla, EX 2 Mustikselle. Kutsu Pandalle Värin Parhaan valintaan, jossa hävittiin ja ja sitten Tuomarin Parhaan valintaan, vastassa todella kaunis Bajangin Olivia OSH n. Arvottiin ja arvottiin ja JAAHAS, Panda sitten hieman kettumaisemmalla ilmeellä paneeliin!!! Multahan jo ilon kyyneleet tirahtivat, oma eka kasvatti, eka näyttely ja paneelipaikka <3

Piksu sitten arvostelussa Lena Chapimanilla... Juu, himmee kiima teinitytöllä ja ansaitusti EX1, kivat arvostelut, mutta hormoonihirviönä ollessa, ei oikein mikään ollut tuomarin mielestä kyllin hyvää. Eli ei kutsua TP valintaan. That's it.

Paneelissa sitten Panda... GOD, että mä olin rauniona ja kehitin sitten ihan uuden paneelitanssinkin... Vastassa todella kaunis nuori neiti-kissa, mutta molemmilla äänillä, Panda SUROKin lauantain Kategorian PARAS PENTU!! Jei jei, saattoi kuulua kovinkin kauas.

Sunnuntai valkein sitten hieman erilaisissa merkeissä. Jenni ei jaksanut lähteä Onnin kanssa tahkomaan kakkospäivää, joten kävin hakemassa kyytiin yhden henkilön ja kotikissan. Siinä meni matka turistessa kissoista ja sitten kakaroita sturdeihin ja onottelemaan arvostelua. Kaikki kotini näyttelyssä olleet kissat olivat siis sunnuntaina arvostelussa Vesnalla, josta minulla on hm, eriäviäviä kokemuksia. Tällä kertaan kehuja molemmista pikkupojista, eikä mainintaa mistään Mustiksen puuttuvasta valkoisesta :) Kuitenkin EX2 Mustikselle ja EX1 Pandalle, kauniita sanoja ja paljon.

Piksu sai taas sunnuntaina EX1, mutta ei kutsua TP-valintaan, kiitos sen kiiman :) En käsitä, ikää alle vuosi ja nyt se miesten tahtominen jo alkaa... toppia toppia.

Panda sitten taas kerran kutsuttiin värin parhaan valintaan, Terhi oli paikalla ja sanoin, että vieppä pikkumies, ei mitään jakoa kun vastassa oli kaunis naaras ja kaksi JW tittelin omaavaa urosta. Ja DAMN, Panda veti sitten homman kotiin ollen BIV tot!! TP-valinta ja sieltä sitten irtosi paneelipaikka, camoon!!

Paneelissa vastassa erittäin kaunis suklaanaamioinen tyttö ja äänet ensin tasan. Kuitenkin Martin Kabina kävi äänestämässä ja ääni meni sitten Pandalle!!!

Mä en voi muuta tuosta viikonlopusta sanoa kuin että, MITÄ TAPAHTU ja kiitos ystäville, jotka pitivät kädestä, kannustivat ja tsemppasivat kovasti. Ihan ihme juttu :D :D

Panda pandulainen