Pertti Repolainen ja PotkuPallo

Johan on :O Miten multa on mennyt näin ohi tuo Penan mahan kasvaminen? Eilen illalla sitä lellottelin ja kokeilin, että josko sieltä alkaa liikettä tuntumaan. Viime kerralla kun ekat potkut kun tuntui pari viikkoa ennen laskettua aikaa.

Jep, jep, sieltähän niitä pienten tassujen tökintää tuntui... ja maha on lähes saman kokoinen kuin viime kerralla :) Itse en edes lähde arvuuttelemaan määrää, katsotaan mitä sieltä tulee ja kaikki yli viiden menevät aiotaan työntää takaisin. Tuon Arda-pentueen viiden termiitin kanssa kun sitä hommaa riitti ja riitti.

Onneksi Peena Mau oli viime kerran perusteella hyvä synnyttäjä, joten en ala lietsomaan itelleni vielä mitään paniikkia, eiköhän se mene ok, toivotaan niin, kaikki ihmissormet ja varpaat sekä syssy-manna raita-anturat pystyyn!

Arvioitu saapumisaika siis reilun viikon päästä, JippikaiJeeJee <3 Tai siis noh, ihanaa on, mutta hermoja raastavaa.

Huomenna iltapäivällä sitten Pertsa ja hoitotäti muuttavat asumaan makkariin emännän seuraksi.. tiedossa siis naaman päälle tunkevaa syssiä ja pesää tarkastavaa siamilaista. Hoitotäti kun on ylin tarkastaja mahdollisessa pesä ja muissa asioissa.

Toisaalta ihanaa, että pentuja tulee ja tilanne kotona vähän rauhottuu. Tässä kun on ollut muutaman viikon välein vierailevia tähtiä ja henkilökunnan uni on jääny suhteellisen minimaalisiin mittoihin. Nyt keskitytään pentuihin ja muutamiin näytelmiin. Ja aletaan odottelemaan Yumi PumPumin ja Pikiäisen kiimoja.

Alla pari näytekuvaa Syssi-kuumailmapallosta <3

Suunnitelmia ja kaiken kääntämistä ympäri ämpäri

On sitten näemmä tahkottu tätäkin vuotta eteenpäin jo muutaman viikon verran. NS. Kisaväsymys on vaivannut sekä minua, että kissoja ja uusien näyttelyiden suunnitteleminen ei ole ollut niin hauskaa kuin aiemmin. Tosin, tempaisin itse Uuden Vuoden aikoihin ja kävin matkoilla ihan itsekseni :O en siis kissanäyttelyssä vaan aivan omalla lomalla. Teki muuten tosi hyvää.

Kuitenkin nyt näyttäisi olevan tammikuu ja helmikuu näyttelyiden osalta reilassa. Tammikuun lopussa suuntaan Piksun, Mustiksen ja Pandan kanssa SUROKin näyttelyyn Lahteen molempina päivinä. Tarkoituksena saada Piksulle enemmän kokemusta ja pojista mielipiteet tuomareilta. Ei siis sen enempää. Helmikuussa suuntaan Piksun ja Panda kanssa kohti Varsovaa ja Puolan näyttelyä. Ensin oli tarkoituksena matkata sinne autolla isommalla porukalla, mutta sen nyt kuihtuessa kasaan, reissaan näyttelyyn itekseni kahden kissan kanssa.

Olen kissojen kanssa lentänyt aiemminkin, mutta joka kerta se on yhtä jännitysnäytelmää, mahtuuko koneeseen, saako ottaa matkustamoon etc. Onneksi Finskillä homma hoitui ja lapset pääsevät matkustamoon, kuhan jaksoin kärvistellä sen pari päivää ja odottaa varmennusta. Onneksi Varsovaan lentään parissa tunnissa, joten ei edes ihan kamala matka odotettavissa.

Varsovan jälkeen sitten suuntana Tallinna Piksun kanssa. Menee varmaan aika hengailun piikkiin, mutta mukavassa porukassa, mikäs siinä.

Maaliskuussa on sitten URKin oma näyttely. Huoh, hommaa piisaa ja riittää, omien duunien lisäksi saa veivata näyttelyä kasaan. En valita, en todellakaan, mukavaahan se on. Saa vähän eri perspektiivia siihen hommaan ;)))) Tosin erittäin huolestuttavaa on, että varsinkin alkuvuoden näyttelyt täyttyvät niin nopsasti parissa viikossa, että jos et ole heti liikkeellä, niin etpä mahdu. Tietysti se aiheuttaa harmia ja mielipahaa, mutta pitää vaan olla samoin tein liikenteessä kun ilmottautuminen alkaa. Itse todennut tämän monesti vuosien aikana. Sitten taas kesän näyttelyt eivät täyty niin vauhdilla, kun ihmiset ovat lomalla etc. Muutenkin heinäkuu näyttää kotimaan näyttelyiden osalta aika hiljaiselta.

Penan masu pyöristyy mukavasti... saa nähdä kuinka monta mamman eniten toivomaa syssiä sieltä tuleekaan :D Muutama viikko vielä ennen laskettua aikaa. Facebookista on voinut myös lukea, että Yumi palasi takaisin luokseni viime lauantaina. Emäntä on astetta kipakampi kilppari, joten sillä tulee viemään hetken aikaa, että sopeutuu taas porukkaa. Yumin sulhoehdokasta olen miettinyt ja miettinyt ja jonkinlaiseen tulokseen olen tullut. Siitä sitten ehkä jotain tuonnempana :D :D

Hyvää matkaa uuteen kotiin Jaakko Perkele

Jaska muutti sitten lauantaina Kuopioon! Oli mukava saada vieraisille Mirka, Kaitsu ja Hanne, leikittämään pentuja ja vanuttamaan muita elikoita. Jälleen kerran huomasin, että Mustis on joukon sosiaalisin ja rohkein, tuli heti pyörimään jalkoihin ja porukkaa morjestamaan. Harmi, että tosiaan siitä on tullut kyselyjä, mutta kukaan ei uskalla tulla sitä katsomaan, varmasti hurmaisi olemuksellaan. Ilmaiseksi kun en näitä pentuja jakele, se on vissi!!

Siinä sitten hetken turistuamme, pakkasimme Jaskan boxiin ja kamat samoiten ja niin pienen miehen matka alko kohti Kuopiota. Kotiin jäi siis enää Panda, joka kotiin jää siis kokonaan ja Mustis, jolle etsin omaa rakastavaa kotia.

Illalla sai jo kuulumisia Jaskasta, että reipas poika se on, vähän muut kissat ja Ärri-koira pelottavat, mutta varmasti se siitä rohkaistuu. Ihana pieni.

Olen itse toooosi kriittinen petujeni suhteen. Kivan näkösiä ne kaikki ovat, mutta okei, pitää myöntää nyt kun kuvia katselen, niin vallan mukavat profiilit on siunaantunut kaikille :D katsotaan mihin suuntaan ne siitä kehittyvät.

Ohessa Mirkan ottama kuva Jaskasta lauantaina, ja näyte profiilista <3



Onnea Uuteen kotiin Jaska, toivottavasti nähdään pian ja muista tehdä kolttosia ;)

Jengi vähenee, pidot paranee tai jotain sellaista

Yhden pennun luovutus on edessä sitten huomenna :D Mirka ja Kaitsu suuntaavat Kuopiosta luokseni hakemaan Jaakko Perkeleen kotiin. Jaska on ihan hirmu reipas poika, enemmän itsenäinen kuin Mustis ja Panda, jotka ovat varsin läheisriippuvaisia.

Ihanaa, että Jaska pääsee hyvää kotiin, se on pentujen kohdalla todella tärkeää. Kun nyt ole Mustikselle kotia etsinyt, olen törmännyt samaan asiaan kuin varmaan moni muukin kasvattaja. Pentukyselyitä satelee, mutta valitettavan moni on senkaltainen, että "Maija Meikäläinen tässä hei, mitä maksaa". Ei, näistä minä en pidä. Itse kissaa hankkiessani joko tunsin kasvattajan tai lähestyin häntä metrien pituisella s-postilla, jossa kerroin itsestäni, kodistani ja minkälaista kissaa olen etsimässä (Mirkalla on varmaan edelleen muistissa mun eka s-posti ;) voi luoja, sille on naurettu monet kerrat). Sitä myös minä toivon pennunkyselijöiltä. Kerro itsestäsi, perheestäsi, kodistasi ja minkälaista kissaa olet etsimässä. Älä saivartele tietämykselläsi nelkkujen "muka" ominaisuuksista, perinnöllisistä sairauksista (joita ei kovinkaan monia ole todettu, mutta joita moni on väläytellyt ihmisille) tai muutenkaan, minä kerron mielelläni omista kissoistani ja niiden ominaisuuksista.

ENKÄ edelleenkään myy pentua puhelimitse tai s-postilla. Otan sinut mielelläni vastaan käymään kotonani, jotta voin tutustua sinuun ja sinä näät kissani sekä kyseisen pennun. Kuljetus muualle järjestyy kyllä, mutta ei ennenkuin ole päättänyt myydä sinulle pennun. Ja sehän on täysin minun päätettävissäni. Joku pentu ei vaan sovellu jollekin vaan ehkä paremminkin jollekulle toiselle.

Mitään tiettyä väriä tai kuviota en pysty lupaamaan, varsinkaan jos se ei kyseisestä yhistelmästä ole mahdollista. En ole genetiikan maailmanmestari, enkä hyväksy manipulaatiota edes elintarvikkeissa, joten turha toivoa hokkus pokkus ihmeitä.

Olen ihan mukava ihminen, ei siinä, mutta tietyt periaatteet minullakin on lemmikkieni suhteen :D :D Joten rohkeasti vaan yhteydenottoa jos pentu kiinnostaa, mutta asiallisia sellaisia kiitos.

Sitten mukavampiin asioihin. Bertta aloitti siis kiimansa joulukuussa ja koska toiveissa on ollut sille pentue sijoituksessa asuvan Niilon kanssa, niin mikäs siinä, ei muutaku astuttamaan. Pena taitaa olla suhteellisen hedelmällinen naaras, ehkä yksi kuultu astuminen ja nyt näyttää maha lähinnä potkupallolta :D :D Että kiitosta vaan kasvattajalle tästä, samoin sille Penan äidin kasvattajalle ;) Tervetuloa kätilöimään helmikuun alussa.

Uusia näyttelysuunnitelmia on tehty, kokoonpanoja mietitty ja alkaa vihdoin näyttää melko valoisalta. Suhteellisen kypsynyt olen laukkaamaan Tallinnan näyttelyissä, että niitä taitaa tulla tänä vuonna ainoastaan kaksi, panostan sitten enemmän esim. Latvian ja Puolan suuntaan. Jotain uutta siis, mikä on ihan kiva. Näyttelytauko, siis jos noin vajaan kahden kuukauden pituinen voi sellainen olla, on ollut ihan virkistävä, mutta kyllä sitä niihin ympyröihin alkaa ikäväkin olla.

Kuvasaldoa Riika näyttelystä

Kuvautin taas onneissani kissani, tällä kertaa Miss Piggyn Tessalla Latvian näyttelyssä. Mielestäni kuvat ovat upeita, ja niitä mielellään käyttää esim. Kotisivuilla.

Ohessa pari otosta:

ChicKitty Miss Piggy SYS n 03
Kuvat: Tessa, Latvia





Pitää kyllä myöntää, että Piksulla on aika kiva profiili :D

Myön Nipasta otettiin kuvia, mutta Latvialaiseen kissalehteen, laitoin menemään sinne kotiosoitteeni, josko kyseisen numeron saisin kotiin kannettuna.