Muutamassa muussakin blogissa on tästä jo mainittu, mutta jos minäkin sitten tartun toimeen.
PRA-keskustelu kuhisee kuumana ja on saanut useammankin jo kirjoittamana blogiinsa mahdollisista testauksista sun muista. Itse siirrän testaamista hieman enemmän tulevaisuuteen, odotellaan nyt rauhassa Liittokokouksen pöytäkirjoja sun muuta ja sitten mietitään testaamista ensi vuoden alussa, nyt taitavat testipaketit olla jo varmaan loppu :D
Koska olin näitä kirjotteluita lukenut etc ja tietysti muutamaa muutakin palstaa, heräteltiin ilmoille taas idea Nelkkuihmisten oman keskustelupalstan perustamisesta. Eilen sitten Jalecat's kissalan henkilökunta sai palstan avattua ja ihaltavan iso määrä sinne oli jo eilisen illan ja tämän aamun aikana kirjautunut.
Sääntönä palstalla on, että sinne kirjaudutaan omalla nimellä tai sitten Kissalan nimellä, epäselviä ja ns. "tunnistamattomia" rekisteröityjiä ei hyväksytä. Jokainen siis tällä palstalla seisoo kirjoitustensa takana omalla nimellään, ei keksityn saatika nimimerkin. Hieno idea mielestäni.
Keskustelupalstalle toivotaan asiallisia viestejä ja se toimikoon yhteydenpitovälineenä niiden kesken, jotka ovat valmiita omia mielipiteitään, neuvojaan ja apujaan jakamaan :D
Moderaattorit ja ylläpitäjä varmasti kiittävät kärsivällisyydestä, nyt ollaan vielä lapsenkengissä, mutta äkkiä niistä kasvaa ulos tenavaikäinen ja jo pian teini-ikäisyyden saavuttava, kehittyvä apuväline :D
tiistai 26. lokakuuta 2010
sunnuntai 24. lokakuuta 2010
Pennunkatsojia :D
Tänään kävi kyläilemässä kutsumanimeltään Kanelin tuleva perhe katsomassa poikaa. Näiden ekojen pentujen kohdalla uusien ihmisten kohtaaminen on aina jännittävää, mutta olemme tämän perheen kanssa käyneet s-postinvaihtoa ja olen keronut sinnepäin kuulumisia pojan kasvamisesta ja kehittymisestä.
Perhe vaikuttaa mukavalta ja mielellänihän minä pojan sinne luovutan, varsinkin kun tuon pieni suuri mies käyttäytyi niin hienosti, ensin vähän suhkasi, mutta sitten viihtyi myös muiden sylissä, siliteltävän ja rapsuteltavana. Näemmä ne osaavat omistajansa valita, koska muut olivat jonkinverran piilossa, mutta tulivat sitten kuitenkin morjenstamaan. Parin muun pennun uudet kodithan ovat käyneet myös kyläsillä, mutta kun ne menevät jo ennestään tutuille ihmisille, niin en ole osannut jännittää. Nämäkin lapset ovat tienneet, että JAAHAS, tuossa ne omat orjat sitten ovat :D
Pennut kehittyvät, kasvavat ja aikuistuvat kovaa vauhti. Painileikkejä on päivä päivältä enemmän, laatikolla käydään jo mallikkaasti ja ruoka maistuu mainiosti. Hyvä niin. Useampana aamuna olen herännyt siihen, että jonkun pienet tassut koskettavat joko jalkaa tai kättä, joten varovainen on saanut oman sängyssäpyörimisen kanssa olla.
Kohta aletaan sitten tutustumaan perheen muihinkin kissoihin, onneksi ne ovat sen verran sosiaalista sakkia, että tuskin mitään hämminkiä aiheutuu.
Sen verran voin tilannetta valaista, että TODENNÄKÖISESTI ainakin kolmea komeaa kundia tästä pentueesta tullaan näkemään näyttelyissä, kenen toimesta, se olkoon vielä salaisuus :D
Perhe vaikuttaa mukavalta ja mielellänihän minä pojan sinne luovutan, varsinkin kun tuon pieni suuri mies käyttäytyi niin hienosti, ensin vähän suhkasi, mutta sitten viihtyi myös muiden sylissä, siliteltävän ja rapsuteltavana. Näemmä ne osaavat omistajansa valita, koska muut olivat jonkinverran piilossa, mutta tulivat sitten kuitenkin morjenstamaan. Parin muun pennun uudet kodithan ovat käyneet myös kyläsillä, mutta kun ne menevät jo ennestään tutuille ihmisille, niin en ole osannut jännittää. Nämäkin lapset ovat tienneet, että JAAHAS, tuossa ne omat orjat sitten ovat :D
Pennut kehittyvät, kasvavat ja aikuistuvat kovaa vauhti. Painileikkejä on päivä päivältä enemmän, laatikolla käydään jo mallikkaasti ja ruoka maistuu mainiosti. Hyvä niin. Useampana aamuna olen herännyt siihen, että jonkun pienet tassut koskettavat joko jalkaa tai kättä, joten varovainen on saanut oman sängyssäpyörimisen kanssa olla.
Kohta aletaan sitten tutustumaan perheen muihinkin kissoihin, onneksi ne ovat sen verran sosiaalista sakkia, että tuskin mitään hämminkiä aiheutuu.
Sen verran voin tilannetta valaista, että TODENNÄKÖISESTI ainakin kolmea komeaa kundia tästä pentueesta tullaan näkemään näyttelyissä, kenen toimesta, se olkoon vielä salaisuus :D
keskiviikko 20. lokakuuta 2010
Niin se hiipi hiljalleen, viides viikko täyteen
Jei, tänään se on, Ardat täyttävät 5 viikkoa :D. Osa Facebook kavereistani on saanut lukea omista päivityksistäni pentujen tohinoinnista, kissalan sivua en niinkään ole jaksanut naamakirjaan päivittää, koska kiirettä on piisannut kotona, kuten myös työrintamalla.
Ensin olin sydän syrjälläni, että kun ne eivät syö... vähitellen jokainen oppi käymään ruokakipolla, osa omalla pentujen, osa emäntien makoisia ruokia maistelemassa, mutta kaikki kuitenkin SÖI lautaselta.
Seuraava murheenkryyni; ne eivät osaa käydä laatikolla! Noh, eräänä aamuna huomasin, että pesä, jossa pennut olivat ihan pieninä nukkuneet, oli käytetty myös pissapottana. Ei muuta kuin aamun ensihämärässä viemään pesää pyykkiin ja laatikkoa tilalle. Siihen sitten meinasin unohtua sängyn laidalle istumaan, kun kakarat vuoron perään tulivat käymään laatikolla <3 Voi kuinka hieno tunne se kasvattajasta olikaan, nämähän ovat ihan oikeita kissoja.
Tähän mennessä jokainen syö ja juo lautaselta, remuaa, riehuu, juoksee peuhaa, herättää kasvattajan aamuisin rallilla ja muutama jopa kiipesi tänään sänkyyn :D siitä se varhaispentuisuus sitten alkaa. ja pissatkin osuvat laatikkoon, ei enää siihen yhteen ainoaan, vaan myös toiseen pottaan <3. Voi kuinka olenkaan onnellinen. Aina niin kovin huono omatunto jos joutuu pidempiä päiviä töissä olemaan ja en niitä ihan koko aikaa ole paapomassa.
Parille on varmaan jo käynyt selväksi pentujen tulevat kodit, koska todennäköisesti ne ovat siis kaikki sellaisen jo löytäneet. Arandur aka Kaneli muuttaa lapsiperheeseen ihan lemmikiksi. Ainion pieni Pandamies muuttaa ystäväni Lauran luokse (yllätys!! taisi Laura siihen ensinäkemältä rakastua). Alyan muuttaa äitini luokse lemmikiksi, voi olla että sitä joskus saatetaan jossain nähdäkin, aika näyttää sillä tämä lapsi on minulle jotenkin erityisen rakas. Arthionin aka Jaakon koti on pohjoisemmassa, Kuopiossa nimittäin :D sinne se lähtee Bertta-emon kasvattajan luokse laittamaan paikat hyrskyn myrskyn, ne ohjeet sille on annettu. Pahnanpohjimmainen Angol, tuo hassunnäköinen harlekiini jää kotiin JOS en löydä sille hyvää sijoituskotia. Nykyään sijoituskotia koskevat ehdot ovat aikamoiset, joten saa nähdä, mutta en millään pane PAHAKSENI jos poika kotiin jääkin.
Ja sitten muuta...PEEHANA, Piki, rikkoi lasin, pieni hetki... NONIIN ( kiitos Laura tuosta riehupetrasta) viime aikoina on tullut lähetettyä livekuvaa pennuista pohjoisempaan. Niinpä vastalahjana sain tänään seurata Yumi PumPumin toilailuja Kuopiossa. Voi kuinka kauniisti se käyttäytyi, hienosti on ollut, mitä nyt muutamaa merkkaamis-äksidenttiä ei lasketa :D Ikävä on edelleen, eikä varmasti missään vaiheessa häviä, mutta nämä on näitä asioita mihin tottua.
Ensin olin sydän syrjälläni, että kun ne eivät syö... vähitellen jokainen oppi käymään ruokakipolla, osa omalla pentujen, osa emäntien makoisia ruokia maistelemassa, mutta kaikki kuitenkin SÖI lautaselta.
Seuraava murheenkryyni; ne eivät osaa käydä laatikolla! Noh, eräänä aamuna huomasin, että pesä, jossa pennut olivat ihan pieninä nukkuneet, oli käytetty myös pissapottana. Ei muuta kuin aamun ensihämärässä viemään pesää pyykkiin ja laatikkoa tilalle. Siihen sitten meinasin unohtua sängyn laidalle istumaan, kun kakarat vuoron perään tulivat käymään laatikolla <3 Voi kuinka hieno tunne se kasvattajasta olikaan, nämähän ovat ihan oikeita kissoja.
Tähän mennessä jokainen syö ja juo lautaselta, remuaa, riehuu, juoksee peuhaa, herättää kasvattajan aamuisin rallilla ja muutama jopa kiipesi tänään sänkyyn :D siitä se varhaispentuisuus sitten alkaa. ja pissatkin osuvat laatikkoon, ei enää siihen yhteen ainoaan, vaan myös toiseen pottaan <3. Voi kuinka olenkaan onnellinen. Aina niin kovin huono omatunto jos joutuu pidempiä päiviä töissä olemaan ja en niitä ihan koko aikaa ole paapomassa.
Parille on varmaan jo käynyt selväksi pentujen tulevat kodit, koska todennäköisesti ne ovat siis kaikki sellaisen jo löytäneet. Arandur aka Kaneli muuttaa lapsiperheeseen ihan lemmikiksi. Ainion pieni Pandamies muuttaa ystäväni Lauran luokse (yllätys!! taisi Laura siihen ensinäkemältä rakastua). Alyan muuttaa äitini luokse lemmikiksi, voi olla että sitä joskus saatetaan jossain nähdäkin, aika näyttää sillä tämä lapsi on minulle jotenkin erityisen rakas. Arthionin aka Jaakon koti on pohjoisemmassa, Kuopiossa nimittäin :D sinne se lähtee Bertta-emon kasvattajan luokse laittamaan paikat hyrskyn myrskyn, ne ohjeet sille on annettu. Pahnanpohjimmainen Angol, tuo hassunnäköinen harlekiini jää kotiin JOS en löydä sille hyvää sijoituskotia. Nykyään sijoituskotia koskevat ehdot ovat aikamoiset, joten saa nähdä, mutta en millään pane PAHAKSENI jos poika kotiin jääkin.
Ja sitten muuta...PEEHANA, Piki, rikkoi lasin, pieni hetki... NONIIN ( kiitos Laura tuosta riehupetrasta) viime aikoina on tullut lähetettyä livekuvaa pennuista pohjoisempaan. Niinpä vastalahjana sain tänään seurata Yumi PumPumin toilailuja Kuopiossa. Voi kuinka kauniisti se käyttäytyi, hienosti on ollut, mitä nyt muutamaa merkkaamis-äksidenttiä ei lasketa :D Ikävä on edelleen, eikä varmasti missään vaiheessa häviä, mutta nämä on näitä asioita mihin tottua.
maanantai 18. lokakuuta 2010
FREEDOM!!
Eilen havahduin aamupäivällä melkoiseen mölinään. Pennuthan ovat asustaneet kanssani makkarissa emonsa ja hoitotädin kanssa ja majailleen mustista ja mirristä hankkimassani pentuaitauksessa. Olin ajatellut, että muutaman viikon päästä pennut saavat luopua aitauksesta ja vilistellä makkarissa vapaasti ja sittem hieman myöhemmin voivat tutustua muuhun kodin kissaporukkaan.
KUINKAS SITTEN KÄVIKÄÄN :D möykän syynä eilisaamuna oli, että tuttavallisemmin Wiiner aka Jaakko ( as if!! ) sekä Mustanaamio, olivat kiivenneet pentuaitauksesta ja päättäneet että heille ainakin vapaus koittaa NYT! Pari kertaa nostin lapset takaisin aitaukseen, mutta aina ne vaan pinnistelivät itsensä sieltä pois. OH HOIJAA ja HUOH, päätin siis korjata koko pentuaitauksen pois tältä erää. Niin koitti kaikille lapsille vapaus makkariin. :D
Koko päivän ne painelivat menemään, kiipeilivät matalampiin kaappeihin ja nukkuivat patterin vieressä, yhtään isompi pahuuksia eivät tehneet. Laatikossa ovat käyneet, mutta vahinkoja on sattunut mm. pesään. Eivätköhän ne pian opi laatikollekin. Hienosti ovat oppineet syömään "velliruokaa" ja jauhelihaa. Parin pennun kohdalla olen ihmetellyt, että eivät ainakaan minun nähden lautaselta syö, mutta eilen löytyi siihenkin syy. Paremmin maistuvat näille muutamalle babycat nappulat sekä aikuisten kissojen almon kana :O.
Eilen sain myös pari mukavaa vierasta kylään. Paljon pennuista tykkäsivät ja kehuivat kauniiksi ja hyvin kasvaneiksi. Sydäntä lämmittää, että eka pentueeni saa positiivista palautetta, ite kun olen lähinnä pessimisti. Eilen myös laitoin livekuvaa Mirkalle pennuista ja niiden riehumisesta, viikossa kun ne ovat valpastuneet ja kasvaneet melkoisesti <3.
Liitteenä yksi kuva koko poppoosta ja keskiviikkona sitten isojen poikien 5 viikkoiskuvat.
KUINKAS SITTEN KÄVIKÄÄN :D möykän syynä eilisaamuna oli, että tuttavallisemmin Wiiner aka Jaakko ( as if!! ) sekä Mustanaamio, olivat kiivenneet pentuaitauksesta ja päättäneet että heille ainakin vapaus koittaa NYT! Pari kertaa nostin lapset takaisin aitaukseen, mutta aina ne vaan pinnistelivät itsensä sieltä pois. OH HOIJAA ja HUOH, päätin siis korjata koko pentuaitauksen pois tältä erää. Niin koitti kaikille lapsille vapaus makkariin. :D
Koko päivän ne painelivat menemään, kiipeilivät matalampiin kaappeihin ja nukkuivat patterin vieressä, yhtään isompi pahuuksia eivät tehneet. Laatikossa ovat käyneet, mutta vahinkoja on sattunut mm. pesään. Eivätköhän ne pian opi laatikollekin. Hienosti ovat oppineet syömään "velliruokaa" ja jauhelihaa. Parin pennun kohdalla olen ihmetellyt, että eivät ainakaan minun nähden lautaselta syö, mutta eilen löytyi siihenkin syy. Paremmin maistuvat näille muutamalle babycat nappulat sekä aikuisten kissojen almon kana :O.
Eilen sain myös pari mukavaa vierasta kylään. Paljon pennuista tykkäsivät ja kehuivat kauniiksi ja hyvin kasvaneiksi. Sydäntä lämmittää, että eka pentueeni saa positiivista palautetta, ite kun olen lähinnä pessimisti. Eilen myös laitoin livekuvaa Mirkalle pennuista ja niiden riehumisesta, viikossa kun ne ovat valpastuneet ja kasvaneet melkoisesti <3.
Liitteenä yksi kuva koko poppoosta ja keskiviikkona sitten isojen poikien 5 viikkoiskuvat.
keskiviikko 13. lokakuuta 2010
APUA, ne on jo 4 viikkoa!!
Niin se aika vaan juoksee! Palasin maanantaina takaisin sorvin ääreen "mammalomalta" ja pennut saivat siis jäädä jo hieman pidemmäksi aikaa äitinsä ja hoitotädin vahdittavaksi.
Tänään täyttyi rajapyykki 4 viikkoa. Jotenkin en edelleenkään tajua, että ne voivat olla jo niin kamalan isoja. Viime viikon lopulta saakka pennut ovat opetelleet "velli-ruokaan" siis babycatiä, kermaviiliä ja keltuaista tai sitten vaihtoehtoisesti jauhelihaa. Tosi hienosti ovat ruokaa maistelleet, pari osaa jo syödä lautaselta, eli tajusivat sen syvimmän tarkoituksen, että sen vuoksi se lautanen on aitauksessa ja sen vuoksi siinä ruokaa, että siitä syödään. Paria edelleen syöttelen sormesta, mutta kukaan ei puistele päätään ruualle.
Edessä alkaa olla siis "potta-harjoitukset" eli huomenna viimeistään ilmestyy aitaukseen pari pottaa, josko niihin alkaisi tie löytymään. Nyt kun on kaksi "pyllynpyyhkijää" ollut.
Aivan ihania, ihania lapsia, aitaukseen kun menee istumaan, niin ei aikaakaan kun vähintään kolme istuu sylissä, joku kiipeää selässä tai huutaa vieressä <3 Ei voi ymmärtää, miten nämä sen sydämen niin totaalisesti varastavat. Mitäs jos pitäis kaikki? Ei vaan, näillä näkymin harlekiini poika jää kotiin :D
Angol OSH n 02 Male
Arthion OSH n 03 Male
Alyan OSH n 03 Male
Ainion OSH n 03 Male
Arandur SIA n Male
Viime viikon sunnuntaina, Eryn näyttelystä Mirkan luokse lähti ihana kilpparitiketti tyttömme Yumi. Prinsessa on ollut minulle todella tärkeä, rakas, ihana, jumalainen (niinkuin tietysti kaikki muutkin)ja hetkellinen eroaminen prinsessasta tekikin kipeämpää kuin ajattelin. Itku tuli joo, kova ikävä koko ajan, mutta olen saanut jo uutisia, että Yumi pärjäilee hienosti ja saa uusi ystäviä. Kiitos Mirka kun pidän prinsessastamme niin hyvää huolta <3 Pian PumpaPampalau nähdään. Mamma tykkää sinusta kovasti <3
Tänään täyttyi rajapyykki 4 viikkoa. Jotenkin en edelleenkään tajua, että ne voivat olla jo niin kamalan isoja. Viime viikon lopulta saakka pennut ovat opetelleet "velli-ruokaan" siis babycatiä, kermaviiliä ja keltuaista tai sitten vaihtoehtoisesti jauhelihaa. Tosi hienosti ovat ruokaa maistelleet, pari osaa jo syödä lautaselta, eli tajusivat sen syvimmän tarkoituksen, että sen vuoksi se lautanen on aitauksessa ja sen vuoksi siinä ruokaa, että siitä syödään. Paria edelleen syöttelen sormesta, mutta kukaan ei puistele päätään ruualle.
Edessä alkaa olla siis "potta-harjoitukset" eli huomenna viimeistään ilmestyy aitaukseen pari pottaa, josko niihin alkaisi tie löytymään. Nyt kun on kaksi "pyllynpyyhkijää" ollut.
Aivan ihania, ihania lapsia, aitaukseen kun menee istumaan, niin ei aikaakaan kun vähintään kolme istuu sylissä, joku kiipeää selässä tai huutaa vieressä <3 Ei voi ymmärtää, miten nämä sen sydämen niin totaalisesti varastavat. Mitäs jos pitäis kaikki? Ei vaan, näillä näkymin harlekiini poika jää kotiin :D
Angol OSH n 02 Male
Arthion OSH n 03 Male
Alyan OSH n 03 Male
Ainion OSH n 03 Male
Arandur SIA n Male
Viime viikon sunnuntaina, Eryn näyttelystä Mirkan luokse lähti ihana kilpparitiketti tyttömme Yumi. Prinsessa on ollut minulle todella tärkeä, rakas, ihana, jumalainen (niinkuin tietysti kaikki muutkin)ja hetkellinen eroaminen prinsessasta tekikin kipeämpää kuin ajattelin. Itku tuli joo, kova ikävä koko ajan, mutta olen saanut jo uutisia, että Yumi pärjäilee hienosti ja saa uusi ystäviä. Kiitos Mirka kun pidän prinsessastamme niin hyvää huolta <3 Pian PumpaPampalau nähdään. Mamma tykkää sinusta kovasti <3
maanantai 11. lokakuuta 2010
Ery on jo takanapäin
Siellä siis olimme melko pienellä vahvuudella viikonloppuna. Mukana siis GIC Cannonball Frontpage News OSH f 25, CH Mimin Nathanael SYS n 03 ja ChicKitty Miss Piggy SYS f 03.
Olin taas kerran ajatellut, että assaroinnit saa olla suoritettu tältä vuodelta, mutta kuinka ollakaan vedin taas lauantai sekä sunnuntai aamusta muovista essua päälle ja ryhdyin hommiin.
Lauantaina sekä Niilo että Piksu olivat arvostelussa Marteinilla, jolle myös itse assaroin. Nipa käyttäytyi ihan jees, kolli se on selvästi ja miljoona jalkaa, joten pientä vikurointia oli liikenteessä. Paljon kehuja tuli koosta, korvista, profiilista ja lempeästä luonteesta. Noottia kropan jo tummasta värityksestä, mutta niin on meidän Bertta-mammakin jo vuoden iässä ollut suht tummahko, joten eipä se ainakaan minua haittaa. Serti luokasta 7 ja kutsu TP valintaan.
Piksu olikin sitten oma ihana itsensä :D Sillä tytöllä ei kauheasta vielä tuota kilppariluonnetta ole, vaan se surisee ja pörisee lähes kaikille ja niin se teki myös Marteinille :D Kehuja koosta, kropasta, silmien muodosta, profiilista, värityksestä ym ym. Noottia saimme ainoastaan korvien sijoittumisesta, joka voisi olla vähän alempana. Tyttö on kuitenkin vasta 5kk, joten mitä vaan voi melkein tapahtua.
Yumi oli arvostelussa Eva Wieland-Schillalla, jonne Mirka sen vei, koska itse tosiaan painoin assarihommia :D Tytöstä oli tykätty, paaaaljon kehuja, mutta mietintää aiheutti tytön kilpaileminen niin korkeassa luokassa. Okei, onhan se ensimmäisen avoimen sertinsä saanut huhtikuussa, ollut sen jälkeen 14* TP ja 12* BIS ja nyt luokassa 3, että ihan aiheellista nurina oli. Tyttö on vaan niin mainio näyttelytettävä, ottaa rennosti ja lähinnä nukkuu päivät, joten se on ollut kiva ottaa mukaan.
TP valinnassa Niilo sitten hävisi ihan oikeutetusti Örpille, joka on ihan mahtis uros. Piksun "pesi" Anzelikan tuotipoika, mutta olen onnellinen, että Piksu sai niin hyvät arvostelut ja pääsi mukaan TP valintaan.
Yumihan ei saanut kutsua TP valintaan, joten se sai sitten hengata lopun päivää ystävien lellotettavana strudissa. Paneelissa ahnehdin itselleni kannettavaksi lähes jokaisen tutun nelosen ja sain viipottaa menemään ihan kunnolla. Kiitos kaikille, jotka antoivat oman neposensa kannettavaksi ja tietysti muidenkin katergorioiden kissojen omistajille onnitteluja :D
Sunnuntaina mukana olivatkin sitten vaan Yumi ja Piksu, koska Niilo sai laitettua itsensä sertijumiin lauantaina. Yumi arvostelussa Noskovalla, Piksu Henryllä, jonka "juoksutyttönä" toimin.
Yumi sai taas hienon arvostelun, paljon kehuja, sertin ja kutsun TP valintaan, tyttö oli viereisellä pöydällä, mutta koska jouduin sen verran juoksemaan jäniksenä Henkan ja Liisan arvostellessa, niin en kerennyt sen enempää arvostelua kuuntelemaan saatika TP-valintaa seuraamaan, mutta sen näin, että TP:ssä hävisi Anzelikan kilpparille.
Ja voi miten Piki hurmasi Henkan <3 Tyttö olisi kuulemma lähes täydellinen, jos sen korvat olisivat sijoittuneet vähän alemmaksi. Nooh, jos kaikki muut on tytössä noinkin nuorena kohdillaan niin jes jes!! Kutsu TP valintaan, jossa sitten hävittiin samaiselle täplikkäälle pennulle kun lauantainakin.
Paneelissa sai sitten taas juoksennella kantamassa nelosia ja muitakin ihania kissejä. Paljon onnea kaikkien voittaneiden kissojen omistajille ja kasvattajille. Erikoismainintaa Even Thornelle; että oli kaunis poika <3 ja Annen sininen prinsessa, se on todella upea myös. Kiitos Evelle matkaseurasta lauantaina ja Mirkalle kun tuli lapsia katsomaan lauantaina.
Lapsista ja muustakin lisää myöhemmin, jotain jännittävää on toivottavasti luvassa ;D
GIC Cannonball Frontpage News
ChicKitty Miss Piggy
Olin taas kerran ajatellut, että assaroinnit saa olla suoritettu tältä vuodelta, mutta kuinka ollakaan vedin taas lauantai sekä sunnuntai aamusta muovista essua päälle ja ryhdyin hommiin.
Lauantaina sekä Niilo että Piksu olivat arvostelussa Marteinilla, jolle myös itse assaroin. Nipa käyttäytyi ihan jees, kolli se on selvästi ja miljoona jalkaa, joten pientä vikurointia oli liikenteessä. Paljon kehuja tuli koosta, korvista, profiilista ja lempeästä luonteesta. Noottia kropan jo tummasta värityksestä, mutta niin on meidän Bertta-mammakin jo vuoden iässä ollut suht tummahko, joten eipä se ainakaan minua haittaa. Serti luokasta 7 ja kutsu TP valintaan.
Piksu olikin sitten oma ihana itsensä :D Sillä tytöllä ei kauheasta vielä tuota kilppariluonnetta ole, vaan se surisee ja pörisee lähes kaikille ja niin se teki myös Marteinille :D Kehuja koosta, kropasta, silmien muodosta, profiilista, värityksestä ym ym. Noottia saimme ainoastaan korvien sijoittumisesta, joka voisi olla vähän alempana. Tyttö on kuitenkin vasta 5kk, joten mitä vaan voi melkein tapahtua.
Yumi oli arvostelussa Eva Wieland-Schillalla, jonne Mirka sen vei, koska itse tosiaan painoin assarihommia :D Tytöstä oli tykätty, paaaaljon kehuja, mutta mietintää aiheutti tytön kilpaileminen niin korkeassa luokassa. Okei, onhan se ensimmäisen avoimen sertinsä saanut huhtikuussa, ollut sen jälkeen 14* TP ja 12* BIS ja nyt luokassa 3, että ihan aiheellista nurina oli. Tyttö on vaan niin mainio näyttelytettävä, ottaa rennosti ja lähinnä nukkuu päivät, joten se on ollut kiva ottaa mukaan.
TP valinnassa Niilo sitten hävisi ihan oikeutetusti Örpille, joka on ihan mahtis uros. Piksun "pesi" Anzelikan tuotipoika, mutta olen onnellinen, että Piksu sai niin hyvät arvostelut ja pääsi mukaan TP valintaan.
Yumihan ei saanut kutsua TP valintaan, joten se sai sitten hengata lopun päivää ystävien lellotettavana strudissa. Paneelissa ahnehdin itselleni kannettavaksi lähes jokaisen tutun nelosen ja sain viipottaa menemään ihan kunnolla. Kiitos kaikille, jotka antoivat oman neposensa kannettavaksi ja tietysti muidenkin katergorioiden kissojen omistajille onnitteluja :D
Sunnuntaina mukana olivatkin sitten vaan Yumi ja Piksu, koska Niilo sai laitettua itsensä sertijumiin lauantaina. Yumi arvostelussa Noskovalla, Piksu Henryllä, jonka "juoksutyttönä" toimin.
Yumi sai taas hienon arvostelun, paljon kehuja, sertin ja kutsun TP valintaan, tyttö oli viereisellä pöydällä, mutta koska jouduin sen verran juoksemaan jäniksenä Henkan ja Liisan arvostellessa, niin en kerennyt sen enempää arvostelua kuuntelemaan saatika TP-valintaa seuraamaan, mutta sen näin, että TP:ssä hävisi Anzelikan kilpparille.
Ja voi miten Piki hurmasi Henkan <3 Tyttö olisi kuulemma lähes täydellinen, jos sen korvat olisivat sijoittuneet vähän alemmaksi. Nooh, jos kaikki muut on tytössä noinkin nuorena kohdillaan niin jes jes!! Kutsu TP valintaan, jossa sitten hävittiin samaiselle täplikkäälle pennulle kun lauantainakin.
Paneelissa sai sitten taas juoksennella kantamassa nelosia ja muitakin ihania kissejä. Paljon onnea kaikkien voittaneiden kissojen omistajille ja kasvattajille. Erikoismainintaa Even Thornelle; että oli kaunis poika <3 ja Annen sininen prinsessa, se on todella upea myös. Kiitos Evelle matkaseurasta lauantaina ja Mirkalle kun tuli lapsia katsomaan lauantaina.
Lapsista ja muustakin lisää myöhemmin, jotain jännittävää on toivottavasti luvassa ;D
GIC Cannonball Frontpage News
ChicKitty Miss Piggy
lauantai 9. lokakuuta 2010
Ou nou, kakarat alkavat muistuttaa jo isoja kissoja..
Jäänyt hieman vähemmällä blogin päivittäminen, koska aika on mennyt lasten "kyttäämiseen", loman aikana työkeikkailuun ja tämän vkl kissinäyttelyyn valmistautumiseen.
Kaikilla lapsilla periaatteessa on jo rekkarinimet tiedossa ja se Pulla-aiheiset lempinimet, mutta ainahan rakkailla kakaroilla on useampia nimiä.
Mutta, mutta, lapset siis täyttivät keskiviikkona jo huimat 3 viikkoa ja torstaina ottelin niistä sitten hieman kuvia. Tänään Bertan kasvattaja Mirka kävi kylässä kakarat katsastamassa ja pari yllätystäkin tuli. Nimittäin lempinimeltään poika Kaneli saattaa sittenkin olla seychellin sijasta siamilainen. Katsellaan nyt alkaako siihen valkoista väriä ilmestyä vai ei, mutta aika näyttää. Hieno pieni mies se on kuitenkin.
Pandalla on jo oma koti tiedossa, se lähtee erääseen kissalaan asumaan, tiedän että tuleva koti on maailman parhain ja kauniille Pandalle varmasti juuri se oikea. Tämän lapsen kohdalla olen välillä ollut sydän syrjälläni, mutta hienosti se on kasvanut ja ensimmäisenä tajusi mitä kiinteä ruoka merkitsee.
Mustanaamio, siis tuo tummaakin tummempi poika lähtee asumaan äitini luokse. Se on aivan viehättävä nuori herra, mutta tiedän että sen paras paikka on äitini luona. Rakastan tätä lasta hirmuisesti, ensimmäinen joka oppi purisemaan eikä huuda ihmismammalle kitarisat punaisena.
Wiineri, nyt kai kutsumanimeltään Jaakko tai Urpo, ihan miten vaan on myös lähdössä erääseen kissalaan asumaan :D tyhmä se on kuin saapas, mutta nauramaan se saa minut joka kerta.
Bostoni, tuo tytöksi luulemani harlekiini osottautuikin sitten pojaksi... sen "vehjeet" ovat vain olleet niin huomaamattomat tähän asti ja kai olen halunnut ajatella sitä koko ajan tyttönä. Kuitenkin varmaan on nyt niin, että se jääkin kotiin <3 jotain näistä lapsista on kotiin ja omaan kasvatukseen jätettävä, niin olkoon sitten näin. Kyllä se vaan on niin mainio pieni lapsi.
Ihanaa että minua on tsempattu valtavasti tämän projektin aikana, on mulla vaan äärimmäisen hienoja ystäviä, jotka jaksaa kuunnella ja auttaa. Se negatiivinen palaute osukoon sitten niitten nilkkaan, jotka tuntevat piston sydämessään.
Ohessa kolmiviikkoiskuvat pennuista
Kaikilla lapsilla periaatteessa on jo rekkarinimet tiedossa ja se Pulla-aiheiset lempinimet, mutta ainahan rakkailla kakaroilla on useampia nimiä.
Mutta, mutta, lapset siis täyttivät keskiviikkona jo huimat 3 viikkoa ja torstaina ottelin niistä sitten hieman kuvia. Tänään Bertan kasvattaja Mirka kävi kylässä kakarat katsastamassa ja pari yllätystäkin tuli. Nimittäin lempinimeltään poika Kaneli saattaa sittenkin olla seychellin sijasta siamilainen. Katsellaan nyt alkaako siihen valkoista väriä ilmestyä vai ei, mutta aika näyttää. Hieno pieni mies se on kuitenkin.
Pandalla on jo oma koti tiedossa, se lähtee erääseen kissalaan asumaan, tiedän että tuleva koti on maailman parhain ja kauniille Pandalle varmasti juuri se oikea. Tämän lapsen kohdalla olen välillä ollut sydän syrjälläni, mutta hienosti se on kasvanut ja ensimmäisenä tajusi mitä kiinteä ruoka merkitsee.
Mustanaamio, siis tuo tummaakin tummempi poika lähtee asumaan äitini luokse. Se on aivan viehättävä nuori herra, mutta tiedän että sen paras paikka on äitini luona. Rakastan tätä lasta hirmuisesti, ensimmäinen joka oppi purisemaan eikä huuda ihmismammalle kitarisat punaisena.
Wiineri, nyt kai kutsumanimeltään Jaakko tai Urpo, ihan miten vaan on myös lähdössä erääseen kissalaan asumaan :D tyhmä se on kuin saapas, mutta nauramaan se saa minut joka kerta.
Bostoni, tuo tytöksi luulemani harlekiini osottautuikin sitten pojaksi... sen "vehjeet" ovat vain olleet niin huomaamattomat tähän asti ja kai olen halunnut ajatella sitä koko ajan tyttönä. Kuitenkin varmaan on nyt niin, että se jääkin kotiin <3 jotain näistä lapsista on kotiin ja omaan kasvatukseen jätettävä, niin olkoon sitten näin. Kyllä se vaan on niin mainio pieni lapsi.
Ihanaa että minua on tsempattu valtavasti tämän projektin aikana, on mulla vaan äärimmäisen hienoja ystäviä, jotka jaksaa kuunnella ja auttaa. Se negatiivinen palaute osukoon sitten niitten nilkkaan, jotka tuntevat piston sydämessään.
Ohessa kolmiviikkoiskuvat pennuista
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)